Seurakuntaa johtaa vanhimmisto. Tämä
on tuttu periaate ja
iskulause maamme
helluntaiseurakunnissa ja
monissa muissa vapaakristillisissä
yhteisöissä. Mutta
mitä se käytännössä tarkoittaa 2000-luvun
seurakuntaelämässä?
Jyväskylän
helluntaiseurakunnan vanhimpana
vuodesta 2006 palvelleen
Ari Kuisman mukaan yksi
vanhimmistojohtamisen avainsana
on jalkautuminen.
Hänen
kotiseurakunnassaan tämä
näkyy muun muassa siinä, että
jokaisella vanhimmalla on
jokin vastuualue ja jokaisella työmuodolla
oma vastuuvanhin. Vaikka
käytäntö ei toteudukaan ideaalisti,
se on osoittautunut hyväksi.
Kun
esimerkiksi lapsi- ja nuorisotyössä, opetuksessa,
evankelioinnissa sekä
yhteisön talousasioista vastaavassa
hallituksessa on
mukana vähintään yksi
vanhin, seurakunnan arkinen touhu
tulee johtajille tutuksi ja
sitä kautta kaikki vastuualueet tulevat
huomioitua päätöksenteossa.
Samalla
vanhimpien tulisi elää osana
seurakuntaa niin, että yhteys seurakunnan
jäseniin laajemminkin on
luontevaa.
–
Seurakuntaa ei johdeta kabinetista. Paimenellinen
johtaminen, kuunteleminen
ja keskustelu tapahtuu
nimenomaan ihmisten kohtaamisessa
arkisissa tilanteissa,
Ari Kuisma toteaa.
–
Isossa yhteisössä yksittäinen vanhin
ei voi tuntea kaikkia seurakuntalaisia, mutta
jokaisella jäsenellä tulisi
kuitenkin olla kontakti johonkin
vanhimpaan. Ihmisten on
tärkeä tulla nähdyksi ja
kuulluksi.
Organisaatiopalapeli
Jyväskylän
helluntaiseurakunnassa vanhinten
vastuualueet pyritään jakamaan
kiinnostusten, armoitusten ja
osaamisen mukaan. Vanhimman
ei tarvitse välttämättä olla
työmuodon vetäjä: hän voi tuoda
työhön seurakunnanjohdon näkemystä
yhtenä tiimin jäsenenä.
Ari
Kuisma vastaa lähetystyöstä ja
toimii lähetystoimikunnan puheenjohtajana.
Lisäksi hän on mukana
tiimissä, joka toteuttaa RistiAalto-keskustelutilaisuuksia. Vanhimmiston
kokouksissa hän
toimii sihteerinä sekä varapuheenjohtajana.
Mieluisimpana
hän pitää kuitenkin henkilökohtaisia
kohtaamisia seurakuntalaisten
kanssa.
–
Niissä hetkissä, kun vie esimerkiksi vanhukselle
tai sairaalle ehtoollista,
on jotain suurta.
Vanhimmiston,
seurakunnan pastoritiimin
ja yhdistyksen hallituksen työnjako
on Jyväskylässä toteutettu
siten, että yhteisön päivittäistä toimintaa
johtaa pastoritiimi seurakunnanjohtajan
alaisuudessa. Vanhimmisto
päättää suunnan,
kuten vahvistaa seurakunnan strategian
ja vuosittaiset toimintasuunnitelmat,
linjaa opetusta sekä
hoitaa työntekijöiden rekrytoinnit.
Yhdistyksen hallitus hoitaa
pääasiassa taloudellisia sekä
hallinnollisia asioita.
Hallituksen
puheenjohtaja toimii seurakunnanjohtajan
juridisena esimiehenä,
mutta seurakunnanjohtaja on
tilivelvollinen myös vanhimmistolle.
–
Pastorit tekevät seurakuntatyötä kokopäiväisesti,
ja heillä on paras
tieto yhteisön toiminnan arjesta. Maallikkoina
vanhimmilla taas
on yleensä pastoreita parempi käsitys
siitä, minkälaisessa arjessa seurakuntalaiset
elävät.
Lisäksi
seurakunnassa on kaksi kertaa
vuodessa kokoontuva seurakuntaneuvosto,
joka kokoaa vanhimmiston,
hallituksen ja pastoreiden lisäksi
myös muita yhteisön avainvastuuhenkilöitä.
–
Neuvostossa ei tehdä päätöksiä vaan
käsitellään jotakin ajankohtaista teemaa
ja jaetaan näkyä laajemmalla
porukalla.
Toleranssia ja toisten kunnioitusta
Ajankohtaisuus
onkin iso arvo. Olipa
tehtävien ja vastuiden jako tehty
miten hyvänsä, Ari Kuisma pitää
tärkeänä sitä, että vanhimmisto ja
muu johto kykenee ajattelemaan seurakunnan
elämää pitkässä
aikaperspektiivissä: johtamisen pitäisi
olla ennemmin ennakoivaa kuin
reagoivaa.
Käytännössä
tämä tarkoittaa esimerkiksi
sitä, että tunnistetaan ympäröivän
yhteiskunnan sekä
seurakuntaelämän virtauksia, puututaan
vääriin suuntauksiin määrätietoisesti
sekä keskustellaan asioista
jo ennen kuin ne tulevat
pakosti pöydälle.
Ehkä
suurin haaste nykyseurakuntien johdolle
on osata uudistaa seurakuntaa
oikeassa tahdissa.
–
Nuoret turhautuvat, jos mitään uutta
ei tapahdu, ja vanhemmat voivat
kokea liian nopean uudistamisen vieraana.
Pitäisi osata tasapainoilla
niin, että kodin tuntu säilyy
kaikilla. Kaikenikäisiltä tarvitaan toleranssia
ja toisten kunnioitusta.
Samalla
on myös uskallettava tehdä
päätöksiä.
–
Hengellisissä yhteisöissä sorrutaan liian
helposti siihen, että jokin
asia jätetään rukoiltavaksi, vaikka
pitäisi jo tehdä päätös ja jatkaa eteenpäin.
–
Toivottavasti vanhimmiston keskuudessa
on sellainen luottamus, että
kaikki voivat kertoa mielipiteensä
pelkäämättä eriäviä mielipiteitä.
Avoimen keskustelun jälkeen
päätöksen takana voi seisoa
yhdessä rintamassa, vaikka keskustelussa
olisi ollut eri näkemyksiä.
Vanhimman kipupisteet
Yksittäisen
vanhimman henkilökohtaisessa elämässä
yksi suurimmista haasteista
on ajankäytön järjestäminen.
–
Monella vanhimmalla on melko
vaativa siviilityö, perhe ja normaaliarjen
pyöritys, ja niiden päälle
hoidetaan seurakunnan asiat.
Aika vähän on sellaisia päiviä, etteikö
joutuisi jotakin seurakunnan asiaa
miettimään tai toimittamaan,
ammattikorkeakoulussa automaatiotekniikan lehtorina
työskentelevä Ari Kuisma toteaa.
Kipeintä
hänen vanhimmistourallaan on
silti ollut se, kun hän on
jossakin tilanteessa tehnyt mielestään
seurakunnan kannalta oikean
päätöksen ja sen seurauksena menettänyt
ystävyyssuhteen jonkun
yksittäisen seurakuntalaisen kanssa.
–
Vanhimpana ei vain ole varaa ajaa
kaverin etua. Kaiken tekemisen takana
tulee olla ajatus yhteisön parhaasta.
Murhetta
vanhimmalle aiheuttaa usein
myös se, miten paljon seurakunnassakin
ihmiset puhuvat toisista
pahaa. Toisten tekemisiä ja
motiiveja arvioidaan tietämättä, mitkä
kaikki asiat ratkaisuihin vaikuttavat.
Kritisoimisen sijaan
Kuisma haluaa rohkaista seurakuntalaisia arkiseen
yhteyteen niin toistensa kuin muiden lähipiirissä elävien ihmisten kanssa: viettämään aikaa yhdessä, harrastamaan erilaisissa porukoissa ja pyytämään sekä tarjoamaan apua arjen eri tilanteissa.
– Liian usein kuulee tarinoita siitä, miten joku on jäänyt pois seurakunnasta, kun elämään on tullut erilaisia vaikeuksia. Toivottavasti seurakunnissa ei luoda täydellisyyden kulttuuria, vaan sellainen paikka, jossa ei tarvitse peitellä ongelmia ja vaikeuksia ja jonne voi tulla varsinkin silloin, kun elämä kolhii.
Kuisma kertoo pohdiskelleensa joskus sitä, miten vähällä järjestetyllä ohjelmalla seurakunta voisi tulla toimeen.
– Meidän tulisi elää aitoina kristittyinä myös siellä, missä työkaverit, naapurit ja muut lähipiirissämme olevat ihmiset liikkuvat.
Rohkaisua
Kuisman omassa hengellisessä elämässä avainasemassa on ollut seurakunnan solu. Siellä ovat myös syntyneet kaikkein syvimmät ystävyyssuhteet.
Lisäksi rohkaisuna ovat usein toimineet erilaiset kohtaamiset eri-ikäisten seurakuntalaisten kanssa. Kyse on voinut olla rukoushuoneen aulassa tai kaupungilla tavatessa käydystä keskustelusta, jossa on sanottu jokin kannustava lause. Tai Kuismaa selkeästi vanhemman ihmisen ottamasta katsekontaktista, jonka hän on tulkinnut tuen ja luottamuksen ilmaukseksi hänen tekemistään kohtaan.
– Näihin hetkiin kiteytyy paljon siitä, mikä seurakunnassa on hienoa. Sukupolvien väliset ystävyyssuhteet ovat seurakunnassa erityisen antoisia. Eniten iloa tuottaa kuitenkin se, kun näkee tai kuulee jonkun tulleen uskoon. Se pitää tekemisen tuoreena.
Kuka
Ari Kuisma
» koulutukseltaan
diplomi-insinööri, työskentelee automaatiotekniikan lehtorina Jyväskylän ammattikorkeakoulussa
» kuuluu Jyväskylän helluntaiseurakuntaan, jossa palvellut vanhimpana vuodesta 2006
» mukana Keski-Suomen
lähetystoimikunnassa sekä Fidan seurakuntasuhteiden työryhmässä
» naimisissa
» harrastaa muun muassa
kiipeilyä, melontaa, laskettelua sekä lentopalloa ja tarttuu kirjaan aina
kun mahdollista
ArviotCraig Groeschel: Johda kuin sillä olisi merkitystä – seitsemän johtamisen periaatetta kestävää seurakuntaa varten. Aikamedia, 2024. Suom. Mirkka Jantunen. Nid. 280 sivua.
ArviotSami Günther ja Mikko Sivonen (toim.): Jumalan armon kirkkauden ylistykseksi. Johdatus reformoituun pelastusoppiin. Agricola teologinen instituutti. Sid. 458 s.
ArviotJesus Revolution Kingdom Story Company ja Lionsgate, Yhdysvallat 2023. Ohjaus Jon Erwin ja Brent McCorkle. Pääosissa Joel Corteney, Jonathan Roumie ja Kelsey Grammer. Käsikirjoitus Jon Gu...
ArviotKaren Kingsbury: Iltarusko. Englanninkielinen alkuperäisteos Sunset (Sunrise Series #4; USA 2008). Suom. Leila Uosukainen. Aikamedia 2023. Sid. 348 s.
ArviotElina Salminen: Suurempiin käsiin. Kesken, 2022. Sid. 28 s. Maailman turvallisin paikka on siellä, missä elämä on laskettu suurempiin käsiin. Keskeneräisestä elämästä kirjoittava...
ArviotDan Johnstone Hillsong: A Megachuch Exposed (2022) Discovery+ Tämän vuoden maaliskuussa suoratoistopalvelu Discovery+ julkaisi kolmiosaisen dokumenttisarjan suositusta...
ArviotBill Wilson: Elefantin kokoinen ongelma – Vaiettu vaikeus vai kohdattu totuus? Aikamedia 2021. Nid. 117 s. Maailman suurimmaksi pyhäkouluksi kutsutun Metro World Childin perustaja...
ArviotJP ja murtovaras. Ohjaaja Jani Korhonen, käsikirjoittaja Tytti Salo, tuottaja Samuel Grönholm. Black Lion Pictures 2021. Karkkipaperin rapina ja jännittynyt odotus täyttävät elokuvate...
ArviotJuhani Aitomaa: Trump-profetiat – karismaattinen valtateologia ja Donald J. Trump. Näkökulmajulkaisut 2018. Nid. 51. s. Juhani Aitomaan pieni kirjanen kolmen vuoden takaa on yhä ajank...
ArviotAnne Graham Lotz: Jeesus minussa – Pyhän Hengen kokeminen pysyvänä kumppanina. 2.painos. Kuva ja Sana 2021. Nid. 287 s. Joku kristitty ei ehkä koskaan ole kuullut nyt jo edesmenneestä maailmank...
ArviotFreidiba Boodos: Tahdotko taivaaseen. 1978/2020; Leila ja Miranda: Tu sal mo dziviba. 1988/2020; Romanos, Kuninkaan sukulaiset. 1983/2020. Prisma/Elämä ja Valo ry.
ArviotMaarit Eronen: Kutsuna kuuliaisuus. Tavallisen naisen epätavallinen elämä. Aikamedia 2021. Nid. 395 s. ”Uskoontuloani voisi verrata lämpömittarin elohopeaan. Jos nolla oli se kohta, jossa siirr...
ArviotJohn F. Walvoord, William Crockett, Zachary J. Hayes, Clark H. Pinnock: Four Views on Hell. Zondervan, 1996. Nid. 190. Four Views On Hell -kirjassa neljä raamatuntutkijaa tuo esiin vuoroll...
ArviotAvi Snyder: Juutalaiset eivät usko Jeesukseen ja muita väärinkäsityksiä. Perussanoma 2020. Nid. 152 s. New Yorkissa syntynyt, vuonna 1977 uskoon tullut messiaaninen juutalainen Avi Snyder...
ArviotPsykologian emeritusprofessori ja kirjailija Markku Ojasen uutuusteoksessa pohditaan, mitä on hyvä elämä ja onnellisuus. Tällaiset kysymyksethän ovat sinänsä vanhoja ja tuttuja jo antiik...
ArviotSuomenkielisten kristillisten julkaisujen joukossa on ollut turhan pitkään tyhjiö Isä meidän -rukousta käsittelevien kirjojen kohdalla. Teologian maisteri Markku Tossavaisen uu...