Arvio: Jyrki Palmin Lasinen lapsuus muotoutui kirjaksi - "Äiti löytyi kuolleena lumihangesta"

Jyrki Palmi: Kyynelten iltasatu. Tositarina lasisesta lapsuudesta. Aikamedia 2023. Sid. 128 s. 

Pastori ja apulaistoiminnanjohtaja Jyrki Palmin muistelmateos Kyynelten iltasatu kertoo hänen vanhempiensa alkoholisoitumisesta. Siitä seurasi vuosien kierre, jota kirjoittaja kuvaa havainnollisesti ja koskettavasti. 

Palmin yrittäjähenkisessä lapsuudenkodissa asiat olivat pintapuolisesti hyvin, mutta kaapeissa lymyili luurankoja. Isä oli menestyvä kelloseppä, äiti oli kaunis ja voimakastahtoinen persoona. Kun kelloliikkeelle tuli menestystä, juhliin oli aihetta. Monesti juhlittiinkin aamuun asti. 

Vuosien myötä molemmille vanhemmille kehittyi salakavalasti alkoholismi. Vähitellen heillä alkoi viipyä myös muita juoppoja, toisinaan jopa yön yli. Viina vei lopulta kaiken mukanaan kurkusta alas.

     Lopullinen niitti tuli, kun perheen äiti löytyi kuolleena lumihangesta.

Palmi kuvaa koskettavasti omaa rooliaan alkoholistiperheen vesana. Hän yritti puuttua toistuvasti veljensä kanssa perheen syöksykierteeseen, jonka myötä kelloliike menetti asiakkaansa ja perhe toimeentulonsa. Lopullinen niitti tuli, kun perheen äiti löytyi kuolleena lumihangesta. Hän oli 46-vuotias. Jyrki itse oli tuolloin kahdeksantoista, aikuisuuden kynnyksellä. 

Alkoholistiperheen lapsille kehittyy usein voimakas syyllisyys siitä, etteivät he kyenneet toimillaan katkaisemaan vanhempiensa juomista. Palmin kirja herättää miettimään, miten alkoholistille kerrotaan uskottavasti hänen harrastuksensa tuhoisasta vaikutuksesta. Moni terapeuttikaan ei ole siinä onnistunut. 

Kirjailija on jopa kiitollinen kulkemastaan tiestä. Ankeista lapsuudenkokemuksista on ollut hänelle paljon hyötyä aikuisena. Suurimman rohkaisun Palmi sai isältään, joka toivoi pojan kirjoittavan perheensä tarinan varoitukseksi muille. 

”Vaikka olen kasvanut riitelyn keskellä, ajattelen tunteiden palon esiin tuomisessa olevan paljon hyvää, koska vihan ja rakkauden tunteet ovat loppujen lopuksi melko lähellä toisiaan. Osaan nykyisin ehkä ilmaista tunteitani paremmin kuin puhumattomien kotien lapset. Loukkaavat sanat, halveksinta, sylin puute ja mitätöinti ovat kuitenkin kokemuksia, joita joudun työstämään loppuelämäni ajan”, Palmi kirjoittaa. 

Kirjan lopussa on kaksi asiantuntijalausuntoa, jotka kirjailija on pyytänyt tuntemiltaan päihdetyön ammattilaisilta, ja toiminnanjohtaja Jouko Vuorenniemen runo kokoaa hyvin yhteen Palmin elämänkokemuksia: 

”Viina vei minusta voiton, / vanhemmilleni rakkaampi on. / He valitsevat mieluummin pullon. / Pieni poika arvoton, muttei avuton. / Minullekin tuhoa ennustettiin,/ elämääni samaan putkeen laitettiin./ Mutta minuahan te ette määräile!/ En ole mikään ajopuu, en ole!” 

Menneet sukupolvet ovat kätkeneet asioita itseensä. Heitä on leimannut puhumattomuus, josta on seurannut paljon vahinkoa. Kirjoittaja toteaa, että nykyisessä somekulttuurissa avautuminen on muuttunut liian itsekeskeiseksi. Tällaista kulttuuria Jyrki Palmi ei ole halunnut laventaa omalla tuotoksellaan. 

Saatuaan monia rohkaisun sanoja hän kuitenkin vakuuttui, että Kyynelten iltasatu on kirjoittamisen arvoinen ja mahdollisesti siunaukseksi ja rohkaisuksi monille rikkinäisten kotien kasvateille ja varsinkin alkoholistiperheiden läheisille. 

Jari Olavi Hiltunen