Isä meidän -rukous ohjaa epäitsekkyyteen

Suomenkielisten kristillisten julkaisujen joukossa on ollut turhan pitkään tyhjiö Isä meidän -rukousta käsittelevien kirjojen kohdalla. Teologian maisteri Markku Tossavaisen uusi kirjanen onkin yksi tärkeä tiili kyseisen aukon paikkaamisessa. Yrittäjänä ja pastorina toimiva kirjailija avaa kansantajuisella ja selkeällä tavalla Jeesuksen vuorisaarnan rukousta käsittelevän osan merkitystä tämän päivän kristityille.

”Isä meidän -rukous on yhteisöllinen rukous. Me itsekeskeiset ihmiset usein syyllistymme tuomaan Jumalalle tiettäväksi vain omat kilometrinmittaiset asialistamme. Tässä rukouksessa pyydetään ensisijaisesti meille eikä vain minulle”, Tossavainen kirjoittaa.

Hieman yli satasivuinen kirja on jaettu niin, että noin puolenvälin jälkeen kirjailija antaa usean helluntailaisen ja myös luterilaisen uskovan kertoa henkilökohtaisia ajatuksiaan Isä meidän -rukouksesta ja sen merkityksestä elämässään. Ääneen pääsevät muun muassa kansanedustaja ja Suomen Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah, kirkkoherra ja rovasti Juhani Lavanko, Avainmedian apulaistoiminnanjohtaja Marko Selkomaa, seurakuntaneuvos Valtter Luoto, muusikot Ida Elina ja Pekka Simojoki sekä olympiavoittaja Samppa Lajunen. Kyseinen valinta on tuore ja toimiva, vaikkei päällekkäisyyttä voida välttää Isä meidän -rukoukseen liittyvissä näkemyksissä ja kokemuksissa.

Markku Tossavainen osuu kirjassaan ihan oikeaan painottaessaan Isä meidän -rukouksen käytön jääneen helluntailaisilla Herran siunauksen varjoon, kun taas luterilaiset ovat ottaneet kyseisen rukouksen säännölliseksi osaksi jumalanpalvelustoimintaansa.

”Useimmiten rukoilen Isä meidän yhdessä muiden kanssa. Jotenkin erityisen koskettavaksi koen sen messussa, jossa Jeesuksen opettama rukous on osa ehtoollisrukousta ja ateriaa, jonka isäntä on Kristus”, Juhani Lavanko toteaa kirjassa.

Helluntailaisuudessa korostettu kaavoista vapaa rukous on varmasti vähentänyt Isä meidän -rukouksen arvostusta ja käyttöä osana henkilökohtaista ja yhteisöllistä rukousta. Yksi kirjan päämäärä onkin tuoda tämän rukouksen käyttö säännölliseksi osaksi myös helluntaiseurakuntien jumalanpalveluksia. Tossavainen tuo esiin, miten siinä esitetään ensin kolme pyyntöä Isän Jumalan iankaikkisen tahdon näkökulmasta, minkä jälkeen ovat vasta vuorossa ihmisen ajalliset tarpeet. Sinä-pyynnöt vaihtuvat meille-pyyntöihin, kuten jokapäiväisen leivän anomiseen.

Leipä tarkoittaa Raamatussa kirjailijan mukaan ravinnon lisäksi koko elatusta. ”Hälyttävää on se, että puoli miljoonaa suomalaista käyttää masennuslääkkeitä ja olemme itsemurhatilastoissa kärkimaita. Henkinen hyvinvointimme on osa jokapäiväistä leipäämme. Tyytyväisyys elämään tulee siitä, että meillä on sopusointuinen olotila Jumalan, itsemme ja muiden ihmisten kanssa”, hän kirjoittaa.

Isä meidän -rukous elämäntapana on nopea- ja helppolukuinen kirja. Pastoreille ja Raamatun opettajille se tuskin tuo hirveästi uusia oivalluksia Jeesuksen opettaman rukouksen sisällön merkityksestä, mutta teoksen viesti kyseisen rukouksen tärkeydestä osana kristityn säännöllistä rukouselämää on arvokas jokaiselle. Kuten Tossavainen toteaa, Isä meidän -rukouksessa on huomioitu Jumalan, yksilön ja koko ihmiskunnan keskeisimmät tarpeet.

Markus Majabacka