Arvio: Maailmankansalaisen matkassa

Olli Pitkänen: Lumi ja savanni ─ kuiskauksia maailman kujilta. Suomen Lähetysseura 2022. Nid. 301 s. 

(27.12.2022) On sanottu, että tarinat ovat ihmismielen kalakukkoja. Kaikki merkityksellinen on pakattu niihin tiiviiseen, hyvin säilyvään ja helposti mukana kulkevaan muotoon.  

Olli Pitkänen tuntee tarinoiden voiman. Hän on kuunnellut niitä vuosikymmenien ajan Afrikan iltanuotioilla, Lähi-idän pakolaiskylissä, Etelä-Amerikan matkoilla ja Aasian slummeissa ─ milloin kenenkin seurassa istuen. Nykyisin Suomen Lähetysseuran aluejohtajana Aasiassa työskentelevä Pitkänen on rakentanut myös elämäkerrallisen teoksensa erilaisten muistojen ja tarinoiden varaan. Niiden kautta lukija pääsee mukaan kirjoittajan työmatkoille ja osalliseksi hänen rikkaista kokemuksistaan.  

Liikkeelle lähdetään Suojärveltä evakkolapsena vuonna 1939 paenneen oman äidin tarinasta. Siitä Pitkänen laajentaa näkökulmaa nykyajan evakkokokemuksiin. Kirja kuvaa tapahtumia ja ihmiskohtaloita maailman kriisipesäkkeissä, pakolaisleireillä sekä humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön kohteissa. 

Karjalaispoikana Joensuusta maailmalle lähtenyt Olli Pitkänen on toiminut työuransa aikana monissa maissa muun muassa Fida Internationalin, Kirkon Ulkomaanavun, Finnroadin, Aasian kehityspankin ja Suomen Lähetysseuran tehtävissä. Rakennusalan ja teologisen koulutuksen hankkineena ammattilaisena hänen työkenttäänsä ovat olleet kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avustustyön ohjelmat. Nykyisin Pitkänen on maamme kokeneimpia ammattilaisia, jonka hankeosaamista arvostetaan niin ministeriöissä kuin järjestöissäkin.   

Lumi ja savanni -teoksessa on nopeita siirtymiä, kuten kirjoittajan elämässäkin. Maailmanpoliittiset tapahtumat, kansainväliset kriisit, omat kulttuurikokemukset sekä eettiset pohdiskelut vuorottelevat syklisesti kirjan luvuissa.  

Pitkänen tekee myös oivaltavia rinnastuksia historian tapahtumista nykypäivään. Inhimillinen kärsimys, sielun kaipaus sekä toivo paremmasta olivat yhtä todellisia hänen äidilleen pikkutyttönä evakkojunassa kuin ne ovat lapsille nykyisillä pakolaisleireillä.

       Pitkänen on rakentanut elämäkerrallisen teoksensa muistojen ja tarinoiden varaan.

Määrätietoinen työ ihmisten elinolosuhteiden parantamiseksi on ollut Pitkäsen suuri kutsumus. Se on vienyt hänet usein perheensä kanssa myös vaarallisiin tilanteisiin. Mutta kaikesta on selvitty. 

Lukuisat kansainväliset ystävyyssuhteet ja kokemukset ovat auttaneet kirjoittajaa ymmärtämään eri kulttuurien ominaispiirteitä. Ne ovat tehneet hänestä aidon maailmankansalaisen. Innoittavia aineksia ajatteluunsa Pitkänen on löytänyt myös kirjoista, musiikista ja elokuvista. Lisäksi tapaamiset ja yhteistyö monien valtiollisten johtajien kanssa ovat vaikuttaneet hänen maailmankuvaansa. Yksi kirjan helmistä on kuvaus kohtaamisesta presidentti Nelson Mandelan kanssa tämän kotitalon pihalla Etelä-Afrikassa. 

Kirjassaan Pitkänen käsittelee avoimesti myös kehitysyhteistyöhön kohdistettua kritiikkiä. Hän päätyy kuitenkin puolustamaan kehityshankkeiden yleisiä, kiistattomia aikaansaannoksia.  

Kirjalla on vahva eettinen viesti: lähimmäisenrakkaus vaatii kristittyjä tekemään pyyteetöntä auttamistyötä, kunnioittamaan kulttuurien omia erityispiirteitä ja rakentamaan oikeudenmukaisempaa maailmaa.         

Pitkänen on kirjoittanut teoksen, jonka lukeminen on monin tavoin puhutteleva ja maailmankuvaa avartava kokemus. 

Leevi Launonen