Arviot: Koskettavasti kielihäiriöistä ja luovutetuista juutalaisista

Pia Rendic: Poika joka ei osannut puhua. Päivä Osakeyhtiö 2023. Sid. 47 s. 

Muut lapset hihittävät, ja Iikkaa hävettää. Miksi hän edes yritti sanoa mitään! Tyhmä Iikka! 

Pia Rendicin tositapahtumiin pohjautuva Poika joka ei osannut puhua avaa kehityksellisestä kielihäiriöstä kärsivän lapsen sisäistä maailmaa. Lastenkirjassa kuvataan koskettavasti ja käytännönläheisesti, millaisia jokapäiväisiä seurauksia siitä on, ettei pysty ilmaisemaan itseään sanoin. Erityisen sydämeenkäyvästi sanoitetaan lapsen kipeitä tunteita, kuten kiusatuksi tulemisen ja ulkopuolisuuden surua, joka on samanlainen riippumatta erilaisuuden muodosta. 

Regia Rendicin lämminhenkiset kuvat täydentävät tarinaa. Kerronnan lomassa tarjotaan tietoa kehityksellisestä kielihäiriöstä, sen tunnuspiirteistä ja kommunikoinnin apuvälineistä. Tarina sisältää myös kauniin sadun, jonka viesti koskettaa jokaista lasta: jokainen on Jumalan luoma, suuri ihme, jolla on ainutlaatuisia ominaisuuksia – jopa supervoimia, kuten Iikan viittomakieli. 

Pia Rendic on pappi, terapeutti, kasvatustieteilijä ja väitöskirjatutkija. Hän on kirjoittanut aiemmin tietokirjoja vaikeista aiheista, kuten ihmiskaupasta, uskottomuudesta ja pornon vaietuista vaikutuksista. 

Poika joka ei osannut puhua -kirjassa yhdistyvät Rendicin sielunhoidollinen ja kasvatustieteellinen näkemys. Teos luo uskoa Jumalan hyvään suunnitelmaan sekä vahvistaa lukijan empatiakykyä ja ymmärrystä katsoa toista ihmistä pintaa syvemmälle. Kirjaa voi suositella lämpimästi sekä tavallisille perheille että kasvatuksen ammattilaisille ja erityislapsia kohtaaville lapsille ja aikuisille. 

Elina Rautio 

--

Kuoleman lista 

Studio Takalo 2024. Ohjaus Martti Takalo, kuvaus Juha-Pekka Paananen, pääosissa Miko Puustelli, Harri Nimetön, Lookman Heddo, Raimo Suuronen. 93 min. 

Draamadokumentti Kuoleman listan tärkein arvo on siinä, että se pystyy tuomaan uutta tietoa Suomesta sodan aikana Saksaan luovutettujen juutalaispakolaisten kohtalosta asiaan perehtyneellekin. 

Draamadokumentti lajityyppinä on hyvä valinta isolla vapaaehtoisjoukolla tehtävään tuotantoon. Varsinainen dokumenttielokuva olisi vaatinut tuekseen vielä järeämpiä materiaaleja ja asiantuntijahaastatteluja, puhdas draama taas mittavia tuotantopanostuksia. 

Puolitoistatuntinen tarina kantaa loppuun asti, mutta olisi paikoin kaivannut tiivistämistä ja esimerkiksi puhuttujen osuuksien sijaan tekstiä. Elokuvaa joutuu katsomaan keskittyneesti, siksi paljon informaatiota ja yksityiskohtia on tarjolla. Tarkkuuden vaatimus on saattanut johtaa siihen, että juuri mitään ei ole haluttu jättää pois. 

Kuoleman listassa on nähty vaivaa. Näyttelijät ovat opetelleet saksaa, ja kamera kiertää historiallisilla tapahtumapaikoilla. Erityisesti ilahduttaa käsin tehty maalausmateriaali, joka palvelee dokumentin kuvittajana erinomaisesti. Kuvia on lisäksi elävöitetty 3d-animoinneilla. 

Toki pieni budjetti näkyy, mutta samalla tuntuu, että käytettävissä olevista resursseista, kuten puvuista, rakennuksista ja ajoneuvoista, on saatu paljon irti. 

Jani Utriaisen tunnelmallinen musiikki soi ajoittain hieman geneerisenä, koska muuta äänimaisemaa muodostuu vähän. Kaunis, surumielinen pääteema jää varmasti soimaan katsojan sydämessä elokuvan jälkeenkin. 

Muutoinkin elokuvassa on pieniä superonnistumisia siellä täällä, kuten Heinrich Himmlerin ja marsalkka Mannerheimin yhdennäköisyys historiallisten henkilöiden kanssa. 

Elokuvan levityksestä vastaa ICEJ, jonka , josko Kuoleman lista olisi katsottavissa lähistöllä. 

Anssi Tiittanen