Seurakuntaa johtaa vanhimmisto. Tämä
on tuttu periaate ja
iskulause maamme
helluntaiseurakunnissa ja
monissa muissa vapaakristillisissä
yhteisöissä. Mutta
mitä se käytännössä tarkoittaa 2000-luvun
seurakuntaelämässä?
Jyväskylän
helluntaiseurakunnan vanhimpana
vuodesta 2006 palvelleen
Ari Kuisman mukaan yksi
vanhimmistojohtamisen avainsana
on jalkautuminen.
Hänen
kotiseurakunnassaan tämä
näkyy muun muassa siinä, että
jokaisella vanhimmalla on
jokin vastuualue ja jokaisella työmuodolla
oma vastuuvanhin. Vaikka
käytäntö ei toteudukaan ideaalisti,
se on osoittautunut hyväksi.
Kun
esimerkiksi lapsi- ja nuorisotyössä, opetuksessa,
evankelioinnissa sekä
yhteisön talousasioista vastaavassa
hallituksessa on
mukana vähintään yksi
vanhin, seurakunnan arkinen touhu
tulee johtajille tutuksi ja
sitä kautta kaikki vastuualueet tulevat
huomioitua päätöksenteossa.
Samalla
vanhimpien tulisi elää osana
seurakuntaa niin, että yhteys seurakunnan
jäseniin laajemminkin on
luontevaa.
–
Seurakuntaa ei johdeta kabinetista. Paimenellinen
johtaminen, kuunteleminen
ja keskustelu tapahtuu
nimenomaan ihmisten kohtaamisessa
arkisissa tilanteissa,
Ari Kuisma toteaa.
–
Isossa yhteisössä yksittäinen vanhin
ei voi tuntea kaikkia seurakuntalaisia, mutta
jokaisella jäsenellä tulisi
kuitenkin olla kontakti johonkin
vanhimpaan. Ihmisten on
tärkeä tulla nähdyksi ja
kuulluksi.
Organisaatiopalapeli
Jyväskylän
helluntaiseurakunnassa vanhinten
vastuualueet pyritään jakamaan
kiinnostusten, armoitusten ja
osaamisen mukaan. Vanhimman
ei tarvitse välttämättä olla
työmuodon vetäjä: hän voi tuoda
työhön seurakunnanjohdon näkemystä
yhtenä tiimin jäsenenä.
Ari
Kuisma vastaa lähetystyöstä ja
toimii lähetystoimikunnan puheenjohtajana.
Lisäksi hän on mukana
tiimissä, joka toteuttaa RistiAalto-keskustelutilaisuuksia. Vanhimmiston
kokouksissa hän
toimii sihteerinä sekä varapuheenjohtajana.
Mieluisimpana
hän pitää kuitenkin henkilökohtaisia
kohtaamisia seurakuntalaisten
kanssa.
–
Niissä hetkissä, kun vie esimerkiksi vanhukselle
tai sairaalle ehtoollista,
on jotain suurta.
Vanhimmiston,
seurakunnan pastoritiimin
ja yhdistyksen hallituksen työnjako
on Jyväskylässä toteutettu
siten, että yhteisön päivittäistä toimintaa
johtaa pastoritiimi seurakunnanjohtajan
alaisuudessa. Vanhimmisto
päättää suunnan,
kuten vahvistaa seurakunnan strategian
ja vuosittaiset toimintasuunnitelmat,
linjaa opetusta sekä
hoitaa työntekijöiden rekrytoinnit.
Yhdistyksen hallitus hoitaa
pääasiassa taloudellisia sekä
hallinnollisia asioita.
Hallituksen
puheenjohtaja toimii seurakunnanjohtajan
juridisena esimiehenä,
mutta seurakunnanjohtaja on
tilivelvollinen myös vanhimmistolle.
–
Pastorit tekevät seurakuntatyötä kokopäiväisesti,
ja heillä on paras
tieto yhteisön toiminnan arjesta. Maallikkoina
vanhimmilla taas
on yleensä pastoreita parempi käsitys
siitä, minkälaisessa arjessa seurakuntalaiset
elävät.
Lisäksi
seurakunnassa on kaksi kertaa
vuodessa kokoontuva seurakuntaneuvosto,
joka kokoaa vanhimmiston,
hallituksen ja pastoreiden lisäksi
myös muita yhteisön avainvastuuhenkilöitä.
–
Neuvostossa ei tehdä päätöksiä vaan
käsitellään jotakin ajankohtaista teemaa
ja jaetaan näkyä laajemmalla
porukalla.
Toleranssia ja toisten kunnioitusta
Ajankohtaisuus
onkin iso arvo. Olipa
tehtävien ja vastuiden jako tehty
miten hyvänsä, Ari Kuisma pitää
tärkeänä sitä, että vanhimmisto ja
muu johto kykenee ajattelemaan seurakunnan
elämää pitkässä
aikaperspektiivissä: johtamisen pitäisi
olla ennemmin ennakoivaa kuin
reagoivaa.
Käytännössä
tämä tarkoittaa esimerkiksi
sitä, että tunnistetaan ympäröivän
yhteiskunnan sekä
seurakuntaelämän virtauksia, puututaan
vääriin suuntauksiin määrätietoisesti
sekä keskustellaan asioista
jo ennen kuin ne tulevat
pakosti pöydälle.
Ehkä
suurin haaste nykyseurakuntien johdolle
on osata uudistaa seurakuntaa
oikeassa tahdissa.
–
Nuoret turhautuvat, jos mitään uutta
ei tapahdu, ja vanhemmat voivat
kokea liian nopean uudistamisen vieraana.
Pitäisi osata tasapainoilla
niin, että kodin tuntu säilyy
kaikilla. Kaikenikäisiltä tarvitaan toleranssia
ja toisten kunnioitusta.
Samalla
on myös uskallettava tehdä
päätöksiä.
–
Hengellisissä yhteisöissä sorrutaan liian
helposti siihen, että jokin
asia jätetään rukoiltavaksi, vaikka
pitäisi jo tehdä päätös ja jatkaa eteenpäin.
–
Toivottavasti vanhimmiston keskuudessa
on sellainen luottamus, että
kaikki voivat kertoa mielipiteensä
pelkäämättä eriäviä mielipiteitä.
Avoimen keskustelun jälkeen
päätöksen takana voi seisoa
yhdessä rintamassa, vaikka keskustelussa
olisi ollut eri näkemyksiä.
Vanhimman kipupisteet
Yksittäisen
vanhimman henkilökohtaisessa elämässä
yksi suurimmista haasteista
on ajankäytön järjestäminen.
–
Monella vanhimmalla on melko
vaativa siviilityö, perhe ja normaaliarjen
pyöritys, ja niiden päälle
hoidetaan seurakunnan asiat.
Aika vähän on sellaisia päiviä, etteikö
joutuisi jotakin seurakunnan asiaa
miettimään tai toimittamaan,
ammattikorkeakoulussa automaatiotekniikan lehtorina
työskentelevä Ari Kuisma toteaa.
Kipeintä
hänen vanhimmistourallaan on
silti ollut se, kun hän on
jossakin tilanteessa tehnyt mielestään
seurakunnan kannalta oikean
päätöksen ja sen seurauksena menettänyt
ystävyyssuhteen jonkun
yksittäisen seurakuntalaisen kanssa.
–
Vanhimpana ei vain ole varaa ajaa
kaverin etua. Kaiken tekemisen takana
tulee olla ajatus yhteisön parhaasta.
Murhetta
vanhimmalle aiheuttaa usein
myös se, miten paljon seurakunnassakin
ihmiset puhuvat toisista
pahaa. Toisten tekemisiä ja
motiiveja arvioidaan tietämättä, mitkä
kaikki asiat ratkaisuihin vaikuttavat.
Kritisoimisen sijaan
Kuisma haluaa rohkaista seurakuntalaisia arkiseen
yhteyteen niin toistensa kuin muiden lähipiirissä elävien ihmisten kanssa: viettämään aikaa yhdessä, harrastamaan erilaisissa porukoissa ja pyytämään sekä tarjoamaan apua arjen eri tilanteissa.
– Liian usein kuulee tarinoita siitä, miten joku on jäänyt pois seurakunnasta, kun elämään on tullut erilaisia vaikeuksia. Toivottavasti seurakunnissa ei luoda täydellisyyden kulttuuria, vaan sellainen paikka, jossa ei tarvitse peitellä ongelmia ja vaikeuksia ja jonne voi tulla varsinkin silloin, kun elämä kolhii.
Kuisma kertoo pohdiskelleensa joskus sitä, miten vähällä järjestetyllä ohjelmalla seurakunta voisi tulla toimeen.
– Meidän tulisi elää aitoina kristittyinä myös siellä, missä työkaverit, naapurit ja muut lähipiirissämme olevat ihmiset liikkuvat.
Rohkaisua
Kuisman omassa hengellisessä elämässä avainasemassa on ollut seurakunnan solu. Siellä ovat myös syntyneet kaikkein syvimmät ystävyyssuhteet.
Lisäksi rohkaisuna ovat usein toimineet erilaiset kohtaamiset eri-ikäisten seurakuntalaisten kanssa. Kyse on voinut olla rukoushuoneen aulassa tai kaupungilla tavatessa käydystä keskustelusta, jossa on sanottu jokin kannustava lause. Tai Kuismaa selkeästi vanhemman ihmisen ottamasta katsekontaktista, jonka hän on tulkinnut tuen ja luottamuksen ilmaukseksi hänen tekemistään kohtaan.
– Näihin hetkiin kiteytyy paljon siitä, mikä seurakunnassa on hienoa. Sukupolvien väliset ystävyyssuhteet ovat seurakunnassa erityisen antoisia. Eniten iloa tuottaa kuitenkin se, kun näkee tai kuulee jonkun tulleen uskoon. Se pitää tekemisen tuoreena.
Kuka
Ari Kuisma
» koulutukseltaan
diplomi-insinööri, työskentelee automaatiotekniikan lehtorina Jyväskylän ammattikorkeakoulussa
» kuuluu Jyväskylän helluntaiseurakuntaan, jossa palvellut vanhimpana vuodesta 2006
» mukana Keski-Suomen
lähetystoimikunnassa sekä Fidan seurakuntasuhteiden työryhmässä
» naimisissa
» harrastaa muun muassa
kiipeilyä, melontaa, laskettelua sekä lentopalloa ja tarttuu kirjaan aina
kun mahdollista
Lukijalta22.3.2024 | Olen kiitollinen, että maakuntalehdissämme on auennut toistuvasti tilaa Raamatun sanomaa korostaville kirjoituksilleni. Usein ne sivuavat yhteiskunnallisia haasteita, unohtamatta ikuis...
LukijaltaIhmisten puheissa toistuvat usein ilmaisut kuten ”Kuolema kuittaa univelat” tai ”Haudassa saa sitten levätä”. Ne ovat tavallisia tapoja vältellä ajatusta kuolemanjälkeisestä elämästä ja vaeltaa va...
Lukijalta21.11.2023 | Helluntaikirkon oppikäsityksessä Jeesuksen paluusta ei ole enää vain yhtä tulkintamallia. Jeesuksen paluusta itsessään ollaan varsin yksimielisiä, mutta seurakunnan tempauksen ajoituk...
Lukijalta24.10.2023 | Iso Kirja on hehkuttanut tänä vuonna Opisto omaksi -teemaa. Sen tavoitteena on, että seurakunnat ja niiden jäsenet ottaisivat ja kokisivat entistä enemmän omistajuutta yhteisestä opis...
LukijaltaApostoli Paavali ei tahtonut pitää Roomassa asuvia veljiä tietämättöminä ”tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus – hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisäll...
Lukijalta(20.3.2023) Tammikuussa seurakuntamme johtajisto sai ihmetteleviä yhteydenottoja koskien paikallista Turvallinen seurakunta -lausuntoa, jossa olemme osallisena. Siinä oli virheellisesti na...
Lukijalta(6.3.2023) Uudet hyvinvointialueet aloittivat vuoden alusta. Kotiin saamamme esitteen mukaan uuden hyvinvointialueen keskeinen tehtävä on ”hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistäminen yht...
LukijaltaTranslain uudistaminen vietiin eduskunnassa maaliin 1.2.2023 äänin 113–69. Lain mukaan jokainen täysi-ikäinen kansalainen voi vaihtaa sukupuolensa pelkkänä ilmoitusasiana. Korjausleikkauksia ja lä...
LukijaltaOikeaoppisuuden tarve on ihmiselle ominaista ja johtuu osin siitä, että se on eräs turvallisuuden tunnetta ruokkiva väline. Uskon kysymyksissä oikeaoppisuuden tarve on hälyttävän suuri. Osasyynä s...
Lukijalta(27.12.2022) Silmiini sattui erään teologin lehtikirjoituksen otsikointi: ”Ateisti, joka tuntee Jumalan?” Kysymysmerkin kanssakin toteamus on absurdi. Ateisti kieltää Jumalan olemassaolon ja kaike...
Lukijalta(22.11.2022) Kun tulin aikoinani uskoon, sain näyn hengellisestä työstä. Se oli määrittelemätön pakottava tarve olla jotenkin hyödyksi Jumalan valtakunnassa. Tämä tarve on ollut läpi uskossa oloaj...
LukijaltaPaimen Plus -lehden kesäkuun numeron talouspalstalla olleessa kirjoituksessa kerrottiin seurakuntien lämpölaskujen noususta viime talvelta. Sama suunta näyttää jatkuvan myös tulevana talvena. Kerr...
LukijaltaJeesus joutui usein herättelemään kuulijoitaan. Tässä muutamia otteita Jeesuksen sanoista: ”Ettekö käsitä? Kuinka te ette käsitä, etten minä puhunut teille leivästä?” Niin hän sanoi heille: ”Ettek...
LukijaltaYhdysvalloissa korkein oikeus kumosi kesäkuussa vanhan ns. Roe vs Wade -nimellä tunnetun, aborttioikeuden turvanneen ennakkopäätöksen. Näin se teki sen, minkä kokeneiden ja laintuntevien tuomareid...
LukijaltaSanan- ja uskonnonvapaus ry (SUV) on osoittanut tarpeellisuutensa kansan keskuudessa. Kesäkuussa 2021 perustettu yhdistys on saanut aatteensa taakse jo yli 1 000 jäsentä ympäri Suomea. Yh...
LukijaltaHesekielin kirjan luku 33 kertoo sielunhoitajan ja profeetan vastuusta. Toisesta jakeesta löytyvät puhuttelevat sanat: ”Jos minä annan miekan tulla maan kimppuun ––.” Nykyiset aseet eivät ole miekkoja...
LukijaltaLähetyspastori Markku Karjalaisen mukaan Uusi testamentti opettaa seurakunnan johtavan pastorin ja vanhimman viran kuuluvan miehille. Raamatussa sanotaan, että vanhimman virkaan tulee valita ”yhde...
LukijaltaKansallisen veteraanipäivän aikana (27.4.), kun uutiset kertovat Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistön potevan koronan jälkeen keuhkokuumetta, olen pohtinut, kuinka tärkeää on, että maamme...
LukijaltaRisto Karhu esitti Ristin Voitossa 17 kysymyksen: ”Jeesuksen paluu – ennen suurta ahdistusta?” Kirjoitus keskittyi ensisijaisesti odottamamme tempauksen ajankohdan pohdintaan. Mielestäni Risto Kar...
LukijaltaLänsimaiden kristittyjen piirissä on laajalti käsitys, että seurakunnan salainen tempaus tapahtuisi ennen suurta ahdistusta. Etenkin vapaiden suuntien käsitykseen on paljolti vaikuttanut Vilho Har...
LukijaltaJumala ilmoittaa itsensä Raamatun Sanan kautta mutta myös kansojen vaiheissa. Erityisen selvästi tämä ilmenee Israelin kansan historiassa ja nykyhetkessä. Suomen kansan eri vaiheissa olem...
LukijaltaKiitos Reijo Mänttärille palautteesta (RV 9/22) kirjani erään luvun pohjalta tehtyyn artikkeliin. Tila ei riitä palautteen seikkaperäiseen käsittelyyn, mutta teen joitain yleisiä huomioita. ...
LukijaltaPuheessaan Korneliuksen talossa apostoli Pietari tahtoi sitoa uudet opetuslapset herätyksen alkuperään. Siksi hän sanoo: ”– – sen sanan, joka lähtien Galileasta on levinnyt koko Juudeaan, sen kast...
LukijaltaLehden emerituspäätoimittaja Leevi Launonen pohdiskeli kasvatustieteen asiantuntijana syvällisesti ihmisen persoonaa (RV 5). Hän toteaa ihmisen luonteen kasvamisen jääneen taka-alalle 1900-luvun l...
LukijaltaPitkittynyt poikkeusaika on kuormittanut lapsiperheiden arkea, typistänyt tärkeitä vertaistukiverkostoja ja kaventanut seurakuntayhteyttä. Lasten hengellinen kasvatus on jäänyt pitkälti vanhempien...
LukijaltaHyvin usein puhutaan pettäjä Jaakobista tai siitä, kuinka Jaakob petti veljensä. Ovatkohan nämä ajatukset koko totuus? 1. Moos. 25:21,23: ”Iisak rukoili Herraa vaimonsa puolesta, sillä tä...
LukijaltaSuomessa on viime vuosien aikana kyseenalaistettu kristillisiä arvoja. Raamatun mukaista uskoa tunnustavat kokevatkin, että kaikkea muuta suvaitaan paitsi kristillisiä arvoja. Kuitenkin e...
LukijaltaLehden sivuilla on jälleen käyty keskustelua naisen asemasta. RV:n numerossa 41 Hannu Kangasniemi esitti miehen ja naisen välisen hierarkian olevan osa Jumalan asettamaa järjes...
LukijaltaRistin Voitossa 30–31 oli kirjoitus kalvinismista. Näkemys miehen ja naisen erilaisista sukupuolisidonnaisista rooleista perheessä ja seurakunnassa nousi esiin yhtenä jäsenille tärkeänä näkök...
LukijaltaKesän päivityksiä, uutisia ja mainoksia lukiessa mieleen on noussut kysymys: Onko sellainen paradoksi mahdollista, että voin olla ihmisoikeuksien ja solidaarisuuden puolella ja samaan aikaan kriti...
LukijaltaSuurella mielenkiinnolla, jännityksellä, rakkaudella ja ilolla tartuin Evankelistakoti elää -kirjaan. Jokainen kirja, joka kertoo helluntaiherätyksen alkuajoista Suomessa, sen toiminnast...
LukijaltaOlen kuullut joidenkin väittävän, etteivät uskovat joudu viimeiselle tuomiolle. Silloin tarkoitetaan ns. erillistä ylöstempausta, joka on erotettu ylösnousemuksesta viimeisenä päivänä. Kuitenkin t...
LukijaltaNettikonferenssissa näki paljon mielenkiintoisia vastauksia otsikon kysymykseen. Laulu- ja soitinyhtye Exit sai paljon myönteistä palautetta. Monet pitivät sen esiintymistä jopa koko tapahtuman pa...
LukijaltaPaljolla kirjantekemisellä ei ole loppua. Ristin Voitossa on kirja-arvioita, joista toiset ovat hyviä ja rakentavia uskoamme ajatellen, toiset ovat sitten vähemmän hyviä. Markus Maj...
LukijaltaRistin Voitto -lehden pääkirjoituksessa (12/21) Waltteri Haapala korostaa pastorien johtajuutta ja heidän kunnioittamistaan sangen voimakkaasti. On toki tärkeää, että pastorit saavat heille kuuluv...