Arvio: Avustustyöntekijän hurja selviytymistarina

Johanna Salo: Pimeys ei saa sitä valtaansa. 118 päivää kaapattuna Kabulissa. Aikamedia 2022. Nid. 298 s. 

”Paikkasi on siellä, missä unelmasi ja maailman suurimmat tarpeet kohtaavat.” 

Aikamedian uutuuskirja Pimeys ei saa sitä valtaansa kertoo suomalaisen avustustyöntekijän hurjan tarinan hänen jouduttuaan kaapatuksi Afganistanissa keväällä 2017. 

Istuessaan patjalla kabulilaisen kellarin lattialla Johanna Salo pohti, kuinka hän oli taas saattanut itsensä vaikeuksiin. Hän oli ollut lukittuna tuohon kellariin jo viikkojen ajan. Vapauksia oli karsittu kovalla kädellä. Se, että hän kirjoittaisi joskus kirjan näistä kokemuksista, ei ollut ensimmäisten ajatusten joukossa. 

Johanna Salo paljastuu kirjassa peitenimeksi. Kirjoittaja on salannut henkilöllisyytensä suojellakseen itseään ja läheisiään mediajulkisuudelta. Suomen silloista ulkoministeriä Timo Soinia lukuun ottamatta kaikki muut kirjassa mainitut nimet on muutettu, ja tapahtumista on kerrottu tarkoituksellisen epämääräisesti. 

Kaikessa dokumentaarisuudessaan Pimeys ei saa sitä valtaansa on hätkähdyttävä kuvaus vihamieliseen ympäristöön joutuneesta henkilöstä. Salo kirjoittaa tiiviisti ja ytimekkäästi sekä hyvällä kielellä. 

”Heräsin maalattiakellarin lattialta. Makasin kyljelläni pienellä kaislamatolla kädet ja jalat sidottuina, säkkikankaan palanen päälle heitettynä. Suun ja koko pään ympäri oli vedetty roudarinteippiä. Nenästä valui valtoimenaan räkää. Olin alasti. Oletettavasti sama pieni mies, jonka hahmon olin nähnyt olohuoneen oviaukossa, istui nyt tuolilla jalkopäässäni kalashnikov sylissä ja toisteli englanniksi: ’Shut up!’” 

Kirjoittaja valmistautui Afganistanin-komennukseensa kahdeksan vuotta. Kun työmahdollisuus Kabulissa avustusjärjestön palveluksessa aukesi, onnellinen maailmankansalainen pakkasi nopeasti reppunsa ja nousi lentokoneeseen. Päästyään perille hän tunsi olevansa oikeassa paikassa. 

Paikallinen kulttuuri avautuu kirjan sivuilla monin tavoin havainnollisesti esiin. Salo kertoo seikkaperäisesti esimerkiksi afganistanilaisten häiden valmistelusta ja toteutuksesta. 

Afgaanitaistelijat pitivät Johanna Saloa vankinaan lähes neljä kuukautta. Tuona aikana he kiduttivat ja valvottivat häntä useita päiviä putkeen. Kaiken tarkoituksena oli saada vangittu nainen kertomaan tietoja niistä ulkomaalaisista, joihin hän oli tutustunut saavuttuaan maahan kolme kuukautta aikaisemmin. Tylsiä, kivuliaita ja vaarallisia tilanteita tuli vastaan enemmän kuin yhden elämän tarpeisiin. 

Timo Soini onnistui kesän aikana neuvottelemaan Johanna Salon vapauttamisen. Päästessään viimein vapauteen Salo huomasi olleensa kuukausia massiivisen uutistoiminnan kohteena niin Suomessa kuin maailmanlaajuisesti. 

Toipuminen karmeista oloista kesti pitkään ja vaati paljon kärsivällisyyttä. Salo huomasi menettäneensä vankeudessa muutakin kuin ison määrän elopainoa. Henkiset kuormat vähenivät vähitellen. 

Kirja havainnollistaa hyvin myös sitä hengellistä puhuttelua, jota Johanna Salo koki Afganistanissa. Hän oppi, ettei rauha riipu olosuhteista, vaan se on Jumalasta lähtöisin. Siksi rauhaa voi oikeasti kokea myös turvattomien ja sotaisten olosuhteiden keskellä. 

Jari Olavi Hiltunen