Arvio: Miten löytää rauha rauhattomassa ajassa?- "Rautio puhuttelee kilttiä uskovaissuorittajaa"

Elina Rautio. Levollisen elämän kirjeitä. Aikamedia, 2023. Nid. 251. 

Elina Raution uutuuskirja on kokoelma kirjeitä, joiden ydinteeman kirjan nimikin jo paljastaa: teos käsittelee levollista elämää, mitä se on ja miten sen voi löytää mahdollisimman levollisesti. Sisältö kattaa laajasti erilaisia nykypäivän ihmiselle ajankohtaisia aiheita aina Jumalan hyväksynnästä kehosta huolehtimiseen ja persoonallisuuden eroihin. Kutsumukseen perehtynyt kasvatustieteen tohtori Rautio on useita kirjoja kirjoittanut ja toimittanut kirjailija, Kutsumushautomo-podcastin luotsaaja sekä toimittaja. 

Levollinen elämä on oivallinen otsikon osa tällaiselle kirjalle, joka ei käsittele esimerkiksi simppelisti vain lepoa tekemisen vastakohtana, vaan pikemminkin syvästi rauhaisaa ja harmonista elämää ja miten se on mahdollista meidän ajassamme. Raamatun opettama kokonaisvaltainen ihmisyys (eli että ihminen on sekä sisin että keho) otetaan vakavasti, ja aiheidensa puolesta tekstissä käsitellään muun muassa jumalakuvaa, suorituskeskeisyyttä, itsestä huolehtimista, kipua ja sen viestejä, introverttina elämistä, kuormittumista, Jumalan puhetta, rukousta ja seurakuntakulttuuria. Sisältö on tarkoin punnittua, ja tekstistä näkee, että aiheita on pohdittu pintaa syvemmältä myös teologisesti. Kyse ei ole siis elämäkerrallisesta teoksesta; tämä luovasti toteutettu teos nivoo yhteen niin kokemuksen kuin opiskelun ja tutkimisenkin kautta opittuja asioita. Välillä lauseet ovat niin teologisesti ladattuja ja ravitsevia, että lukemista on pakko hidastaa, ja hitaaseen lukemiseen kirjailija itse alkusanoissaan kehottaakin.  

Kuten nimi vihjaa, kirja rakentuu kirjeistä. Rautio kirjoittaa kaksikymmentä vuotta nuoremmalle itselleen. Mikäli ajatus kirjeiden lukemisesta epäilyttää, ei kannata pelätä: toisin kuin joissakin muissa teoksissa, tässä kirjassa kirjetyyli toimii loistavasti. Koska Rautio puhuttelee sinä-muodossa itseään, se mahdollistaa samalla lukijan suoran puhuttelun. Lopputuloksena on luonnolliselta tuntuva ja kohti tuleva puhe, joka koskettaa ja välillä myös liikuttaa hyvin vahvasti. Kirjailijan tekemät tyylilajin ja puhuttelusävyn ratkaisut varmistavat, ettei teksti tunnu saarnaavalta, holhoavalta, tunkeilevalta tai liian ”amerikkalaiselta”. 

Tyylin ja sävyn puolesta kirja on rohkaiseva ja myötätuntoinen. Paikka paikoin teksti on varsin suoraa, eli vaikka kirjoittaja puhuttelee nuorempaa itseään hyvin rakkaudellisesti, kyse ei ole sellaisesta rakkaudellisuudesta ja pehmeydestä, jossa kehotuksia ei anneta.  

Ulkoasusta ja kansista on sanottava sen verran, että lopputulos on tyylikäs ja kaunis. Värimaailmakin on rauhoittava. Fontti tuntuu liian isolta, mutta se on toki pikkuseikka muutoin hienossa kokonaisuudessa. 

Teos sopii laajalle lukijakunnalle. Kirjailija puhuttelee tekstissä suoraan henkilöä, joka ei ole ”tuhlaajatyttö” vaan kiltti uskovaissuorittaja, joka yrittää elää sellaista elämää, jota hänen odotetaan elävän. Vaikka tämä voi aavistuksen etäännyttää tuhlaajatyttöjä ja -poikia, kirjan teemat sopivat kuitenkin heillekin. 

Kuvittelisin teoksen olevan sellainen lahjakirja, joka sopii myös niille, jotka kaipaavat jotakin pintaa syvemmältä ja karttavat vaaleanpunaista ja siirappia (tästäkin syystä turkoosi on hyvä kansiväri). 

Sara Saarela