– Jos minä kuolen, niin Jeesuksen veren turvin minä painan
silmäni kiinni, oli aviomies Pentti lausunut kuolemaa edeltävänä
iltana sairaalassa.
Seuraavana aamuna häntä ei enää ollut. Leukemia oli todettu
liian myöhään, vain viikkoa, paria aikaisemmin.
Kuolema oli vähällä viedä Pentti Niemen jo vuosia ennen
kuin tämä tapasi Tyynen. Pentti haavoittui rintamalla, sai päähänsä kranaatin
sirpaleen. Sotilastoverit luulivat häntä kuolleeksi. Sitten he näkivät, että
jalka liikahti. Mies sai apua, elämä jatkui. Jumala antoi vielä vuosikymmeniä
elinaikaa.
Aviomiehen kuolemasta tuli tänä syksynä kuluneeksi 54 vuotta.
Valokuvissa seinällä hymyilee kihlapari, hääpari, pieni perhe, jonka lapsiluku
kasvoi kahteen. Uudemmissa kuvissa on lastenlapsia ja lastenlastenlapsia.
Heitä Pentti ei ehtinyt tavata.
Aamukaffit naapurille
Tyyne Niemen asunnon ikkunasta näkyy Kälviän kirkonkylä.
Kirjahyllyä koristavat valokuvat, ikkunanpieltä orkideat ja muut kukat. Kukat
ovat Niemen 90-vuotisjuhlilta, joita vietettiin Kälviän helluntaiseurakunnan rukoushuoneella
lokakuussa.
Keittiössä porisee kahvipannu, ja Niemi kantaa pöytään tarjottavaa.
Leipäjuuston hän hankki edellispäivän ompeluseuraa varten, ja sitä riittää nyt
vielä kahvin kanssa tarjottavaksi. Sen särpimeksi on lintti- eli lakkahilloa,
kuinkas muuten.
Hillopurkin kansi on tiukka, mutta kannen ilmattuaan Niemi
saa sen nopeasti auki.
— Joskus mietin, miksi minun piti jäädä lasten kanssa yksin,
Niemi virkkoo.
— Mutta kaikkein tärkeintä on se, että Jumala on pitänyt huolen.
Kaikki päivät olen saanut ottaa Jumalan kädestä.
Niin myös tämän päivän. Aamulla Niemi on tuttuun tapaan
herättyään keittänyt kahvit ja vienyt kupillisen kuumaa sekä sanomalehden
ystävälleen Inga Hillille, joka asuu samassa talossa. Siivu
paahtoleipää ja pullaa palanpainikkeeksi. Naiset ovat tunteneet toisensa
vuosikymmenten ajan – ikäeroa on neljä vuotta. Molemmat ovat leskiä. Molemmilla
asuu tytär Eskilstunassa.
Jumala varjeli katkeruudelta
Kun Pentti syksyllä 1964 kuoli, lapset Ritva ja Timo
olivat alle kouluikäisiä. Tyyne ja Pentti toimivat tuolloin Kokkolan Osuuskassan
toimitalon talonmiehinä. Nyt oli hankittava uusi työpaikka ja asunto.
Perhe pääsi Tyynen siskon luo Kälviälle ja ehti asua jonkin
aikaa myös Kälviän helluntaiseurakunnan rukoushuoneella ennen muuttoa omaan
asuntoon. Heidän jälkeensä rukoushuoneen asuntoon muutti saarnaaja Matti
Pyykkönen perheineen.
Talous oli tiukalla, mutta eteenpäin mentiin.
– Kun Pentti kuoli, niin rukoilin Jumalalta, että ota pois
tämä katkeruus. Lasten takia piti jaksaa.
Jumala kuuli Tyyne Niemen rukouksen.
”Pidätä äänesi itkusta, silmäsi kyyneleistä, sillä sinun
työstäsi on tuleva palkka.”
Tämä ystävän antama peukalovärssy Jeremian kirjasta
rohkaisi moneen kertaan vuosien varrella.
Mielessä väikkyivät myös monet onnelliset muistot: ensi
tapaaminen Pentin kanssa Kälviän telttajuhlilla, häät syksyllä 1952 ja lasten
syntymät.
Kyllä Tyyne tietää!
Toimeliaana naisena Tyyne Niemi löysi pian leskeksi
jäätyään töitä itselleen ja päätyi ammattiin, joka oli hänen kutsumuksensa
kannalta erittäin merkityksellinen: postinkantajana hän oppi tuntemaan talot
ja asukkaat.
Niemi on edelleen hyvin selvillä siitä, kuka asuu missäkin,
kuka on joutunut sairaalaan tai muuttanut palvelutaloon, kuka kaipaa ystävää,
vierailijoita tai apua.
Diakoniapiirit, ompeluseurat ja ystäväpalvelu kuuluvat myös
nykyään Niemen palvelutehtäviin. Välillä hän pistäytyy omaishoitajienkin
tapaamisessa.
Ihmistuntemus tuli tarpeeseen jo työvuosina. Postin lajittelu
edellytti välillä salapoliisin taitoja. Niemi sai toimitettua perille esimerkiksi
kortin, jonka ainut osoite oli ”Kirkon mummu Kälviä”. Vastaanottajan
henkilöllisyys nimittäin selvisi, kun samalle mummolle tuli postia muutamien
viikkojen päästä osoitteella ”Kirkon mummu Anna Vähähyyppä”. Niemen tuttavat
saattoivat ilkikurisuuttaan kirjoittaa myös tahallaan suurpiirteisiä
osoitteita ja lisätä perään: ”Kyllä Tyyne tietää!”
Postinkantajan työ toi mukanaan myös terveyteen liittyviä
siunauksia vuosikymmeniksi eteenpäin. Postia jaettiin pyörällä ajaen, ja
kilometrejä saattoi kertyä kuusitoistakin päivän aikana. Tyyne Niemen kunto on
säilynyt niin hyvänä, että liikuntarajoitteisille ikäihmisille tarkoitettujen
taksilippujen saaminen ei ollut onnistua.
– Minulle sanottiin, että te pääsette kauppoihin ja
asioille jalkaisin ja pyörällä, Niemi naurahtaa.
— Mutta olisi se mukava joskus käydä Kannuksessa katsomassa
sisarvainajan lapsia tai Kokkolassa asioilla.
Sotaveteraanin leskenä Tyyne Niemi kuitenkin oli oikeutettu
taksilippuihin ja lähti ensi töikseen tapaamaan kotikylältä lähtöisin olevaa
tuttua, joka oli huonontuneen vointinsa vuoksi muuttanut palvelukeskukseen.
Polkupyörä on edelleen käytössä – joskaan se ei ole sama,
jolla hän pyöräili Kälviän kylille postia jakamaan.
Sota jätti jäljet
Tyyne syntyi Salon perheeseen vuonna 1928 Kälviällä
ja varttui maatilalla lapsikatraan nuorimmaisena. Pellolla ja navetassa
apuvoima oli tarpeen etenkin sodan aikana. Naapurissa Tyyne oli välillä
yötäkin, auttamassa emäntää, jolla oli mies rintamalla ja pienet lapset. Näin
oli myös, kun Kälviää pommitettiin.
– Ajattelin, että ne tulevat ilman muuta sinne pommittamaan,
kun tietävät, että olen siellä naapurissa yötä, hymähtää Niemi.
Hän ehti sota-aikana myös tehdä myyjän töitä. Huhtalan kaupassa,
kuten muuallakin, kaikki oli kortilla.
— Sokeria oli varttikilo henkeä kohti. Se syötiin melkein
siltä istumalta.
Jatkosota toi järkyttäviä uutisia Salojen kotiin: 21-vuotias
isoveli Veikko oli kaatunut rintamalla.
– Se oli kova isku. Minusta tuntuu, että äidillä alkoi heti
huonontua terveys sen jälkeen.
Palvelijan sydän
Tyyne meni rippikouluun 17-vuotiaana, ja siellä Jumala
alkoi kutsua häntä. Hengelliset laulut puhuttelivat.
”Tule Jeesuksen luo, tule nuorena, oi, hälle lahjaksi suo
kevätpäiväsi koi” oli yksi mieleen jäänyt värssy.
Jumalan kutsu vahvistui edelleen: helluntailaiset ystävät,
muun muassa Priita Pelttari, pyysivät Tyyne Niemen mukaan erääseen
tilaisuuteen Larsmon lähetyskodille. Siellä rukoiltiin hänen puolestaan.
Nuori nainen sai uudestisyntyä Jumalan lapseksi. Hän kävi myöhemmin kasteella
Lahdessa nuorisopäivillä. Siitä asti hän on saanut kulkea Jumalaan turvaten.
– En päivääkään vaihtaisi pois. Vaikka on ollut raskasta,
niin on ollut rikasta elämää, toteaa Niemi ja tarjoaa lisää kahvia.
Samassa puhelin soi. Tytär Ritva soittaa Ruotsista. He
tapasivat viimeksi lokakuussa, kun juhlittiin Tyynen 90-vuotissyntymäpäivää.
Tyynellä on Ruotsissa neljä lastenlasta ja kolme lastenlastenlasta.
Yhteyttä pidetään puhelimitse, ja välillä posti tuo
kortteja suvun nuorimmilta. ”Suloinen rakas Tyyne! Olet hieno ihminen! Me rakastamme
sinua.” Sen kortin Tyyne luki moneen kertaan.
Kuka
Tyyne Niemi (o.s. Salo)
» syntynyt vuonna 1928
» asuu Kälviällä
» työura Postin palveluksessa, leski vuodesta 1964
ArviotCraig Groeschel: Johda kuin sillä olisi merkitystä – seitsemän johtamisen periaatetta kestävää seurakuntaa varten. Aikamedia, 2024. Suom. Mirkka Jantunen. Nid. 280 sivua.
ArviotSami Günther ja Mikko Sivonen (toim.): Jumalan armon kirkkauden ylistykseksi. Johdatus reformoituun pelastusoppiin. Agricola teologinen instituutti. Sid. 458 s.
ArviotJesus Revolution Kingdom Story Company ja Lionsgate, Yhdysvallat 2023. Ohjaus Jon Erwin ja Brent McCorkle. Pääosissa Joel Corteney, Jonathan Roumie ja Kelsey Grammer. Käsikirjoitus Jon Gu...
ArviotKaren Kingsbury: Iltarusko. Englanninkielinen alkuperäisteos Sunset (Sunrise Series #4; USA 2008). Suom. Leila Uosukainen. Aikamedia 2023. Sid. 348 s.
ArviotElina Salminen: Suurempiin käsiin. Kesken, 2022. Sid. 28 s. Maailman turvallisin paikka on siellä, missä elämä on laskettu suurempiin käsiin. Keskeneräisestä elämästä kirjoittava...
ArviotDan Johnstone Hillsong: A Megachuch Exposed (2022) Discovery+ Tämän vuoden maaliskuussa suoratoistopalvelu Discovery+ julkaisi kolmiosaisen dokumenttisarjan suositusta...
ArviotBill Wilson: Elefantin kokoinen ongelma – Vaiettu vaikeus vai kohdattu totuus? Aikamedia 2021. Nid. 117 s. Maailman suurimmaksi pyhäkouluksi kutsutun Metro World Childin perustaja...
ArviotJP ja murtovaras. Ohjaaja Jani Korhonen, käsikirjoittaja Tytti Salo, tuottaja Samuel Grönholm. Black Lion Pictures 2021. Karkkipaperin rapina ja jännittynyt odotus täyttävät elokuvate...
ArviotJuhani Aitomaa: Trump-profetiat – karismaattinen valtateologia ja Donald J. Trump. Näkökulmajulkaisut 2018. Nid. 51. s. Juhani Aitomaan pieni kirjanen kolmen vuoden takaa on yhä ajank...
ArviotAnne Graham Lotz: Jeesus minussa – Pyhän Hengen kokeminen pysyvänä kumppanina. 2.painos. Kuva ja Sana 2021. Nid. 287 s. Joku kristitty ei ehkä koskaan ole kuullut nyt jo edesmenneestä maailmank...
ArviotFreidiba Boodos: Tahdotko taivaaseen. 1978/2020; Leila ja Miranda: Tu sal mo dziviba. 1988/2020; Romanos, Kuninkaan sukulaiset. 1983/2020. Prisma/Elämä ja Valo ry.
ArviotMaarit Eronen: Kutsuna kuuliaisuus. Tavallisen naisen epätavallinen elämä. Aikamedia 2021. Nid. 395 s. ”Uskoontuloani voisi verrata lämpömittarin elohopeaan. Jos nolla oli se kohta, jossa siirr...
ArviotJohn F. Walvoord, William Crockett, Zachary J. Hayes, Clark H. Pinnock: Four Views on Hell. Zondervan, 1996. Nid. 190. Four Views On Hell -kirjassa neljä raamatuntutkijaa tuo esiin vuoroll...
ArviotAvi Snyder: Juutalaiset eivät usko Jeesukseen ja muita väärinkäsityksiä. Perussanoma 2020. Nid. 152 s. New Yorkissa syntynyt, vuonna 1977 uskoon tullut messiaaninen juutalainen Avi Snyder...
ArviotPsykologian emeritusprofessori ja kirjailija Markku Ojasen uutuusteoksessa pohditaan, mitä on hyvä elämä ja onnellisuus. Tällaiset kysymyksethän ovat sinänsä vanhoja ja tuttuja jo antiik...
ArviotSuomenkielisten kristillisten julkaisujen joukossa on ollut turhan pitkään tyhjiö Isä meidän -rukousta käsittelevien kirjojen kohdalla. Teologian maisteri Markku Tossavaisen uu...