– Jos minä kuolen, niin Jeesuksen veren turvin minä painan
silmäni kiinni, oli aviomies Pentti lausunut kuolemaa edeltävänä
iltana sairaalassa.
Seuraavana aamuna häntä ei enää ollut. Leukemia oli todettu
liian myöhään, vain viikkoa, paria aikaisemmin.
Kuolema oli vähällä viedä Pentti Niemen jo vuosia ennen
kuin tämä tapasi Tyynen. Pentti haavoittui rintamalla, sai päähänsä kranaatin
sirpaleen. Sotilastoverit luulivat häntä kuolleeksi. Sitten he näkivät, että
jalka liikahti. Mies sai apua, elämä jatkui. Jumala antoi vielä vuosikymmeniä
elinaikaa.
Aviomiehen kuolemasta tuli tänä syksynä kuluneeksi 54 vuotta.
Valokuvissa seinällä hymyilee kihlapari, hääpari, pieni perhe, jonka lapsiluku
kasvoi kahteen. Uudemmissa kuvissa on lastenlapsia ja lastenlastenlapsia.
Heitä Pentti ei ehtinyt tavata.
Aamukaffit naapurille
Tyyne Niemen asunnon ikkunasta näkyy Kälviän kirkonkylä.
Kirjahyllyä koristavat valokuvat, ikkunanpieltä orkideat ja muut kukat. Kukat
ovat Niemen 90-vuotisjuhlilta, joita vietettiin Kälviän helluntaiseurakunnan rukoushuoneella
lokakuussa.
Keittiössä porisee kahvipannu, ja Niemi kantaa pöytään tarjottavaa.
Leipäjuuston hän hankki edellispäivän ompeluseuraa varten, ja sitä riittää nyt
vielä kahvin kanssa tarjottavaksi. Sen särpimeksi on lintti- eli lakkahilloa,
kuinkas muuten.
Hillopurkin kansi on tiukka, mutta kannen ilmattuaan Niemi
saa sen nopeasti auki.
— Joskus mietin, miksi minun piti jäädä lasten kanssa yksin,
Niemi virkkoo.
— Mutta kaikkein tärkeintä on se, että Jumala on pitänyt huolen.
Kaikki päivät olen saanut ottaa Jumalan kädestä.
Niin myös tämän päivän. Aamulla Niemi on tuttuun tapaan
herättyään keittänyt kahvit ja vienyt kupillisen kuumaa sekä sanomalehden
ystävälleen Inga Hillille, joka asuu samassa talossa. Siivu
paahtoleipää ja pullaa palanpainikkeeksi. Naiset ovat tunteneet toisensa
vuosikymmenten ajan – ikäeroa on neljä vuotta. Molemmat ovat leskiä. Molemmilla
asuu tytär Eskilstunassa.
Jumala varjeli katkeruudelta
Kun Pentti syksyllä 1964 kuoli, lapset Ritva ja Timo
olivat alle kouluikäisiä. Tyyne ja Pentti toimivat tuolloin Kokkolan Osuuskassan
toimitalon talonmiehinä. Nyt oli hankittava uusi työpaikka ja asunto.
Perhe pääsi Tyynen siskon luo Kälviälle ja ehti asua jonkin
aikaa myös Kälviän helluntaiseurakunnan rukoushuoneella ennen muuttoa omaan
asuntoon. Heidän jälkeensä rukoushuoneen asuntoon muutti saarnaaja Matti
Pyykkönen perheineen.
Talous oli tiukalla, mutta eteenpäin mentiin.
– Kun Pentti kuoli, niin rukoilin Jumalalta, että ota pois
tämä katkeruus. Lasten takia piti jaksaa.
Jumala kuuli Tyyne Niemen rukouksen.
”Pidätä äänesi itkusta, silmäsi kyyneleistä, sillä sinun
työstäsi on tuleva palkka.”
Tämä ystävän antama peukalovärssy Jeremian kirjasta
rohkaisi moneen kertaan vuosien varrella.
Mielessä väikkyivät myös monet onnelliset muistot: ensi
tapaaminen Pentin kanssa Kälviän telttajuhlilla, häät syksyllä 1952 ja lasten
syntymät.
Kyllä Tyyne tietää!
Toimeliaana naisena Tyyne Niemi löysi pian leskeksi
jäätyään töitä itselleen ja päätyi ammattiin, joka oli hänen kutsumuksensa
kannalta erittäin merkityksellinen: postinkantajana hän oppi tuntemaan talot
ja asukkaat.
Niemi on edelleen hyvin selvillä siitä, kuka asuu missäkin,
kuka on joutunut sairaalaan tai muuttanut palvelutaloon, kuka kaipaa ystävää,
vierailijoita tai apua.
Diakoniapiirit, ompeluseurat ja ystäväpalvelu kuuluvat myös
nykyään Niemen palvelutehtäviin. Välillä hän pistäytyy omaishoitajienkin
tapaamisessa.
Ihmistuntemus tuli tarpeeseen jo työvuosina. Postin lajittelu
edellytti välillä salapoliisin taitoja. Niemi sai toimitettua perille esimerkiksi
kortin, jonka ainut osoite oli ”Kirkon mummu Kälviä”. Vastaanottajan
henkilöllisyys nimittäin selvisi, kun samalle mummolle tuli postia muutamien
viikkojen päästä osoitteella ”Kirkon mummu Anna Vähähyyppä”. Niemen tuttavat
saattoivat ilkikurisuuttaan kirjoittaa myös tahallaan suurpiirteisiä
osoitteita ja lisätä perään: ”Kyllä Tyyne tietää!”
Postinkantajan työ toi mukanaan myös terveyteen liittyviä
siunauksia vuosikymmeniksi eteenpäin. Postia jaettiin pyörällä ajaen, ja
kilometrejä saattoi kertyä kuusitoistakin päivän aikana. Tyyne Niemen kunto on
säilynyt niin hyvänä, että liikuntarajoitteisille ikäihmisille tarkoitettujen
taksilippujen saaminen ei ollut onnistua.
– Minulle sanottiin, että te pääsette kauppoihin ja
asioille jalkaisin ja pyörällä, Niemi naurahtaa.
— Mutta olisi se mukava joskus käydä Kannuksessa katsomassa
sisarvainajan lapsia tai Kokkolassa asioilla.
Sotaveteraanin leskenä Tyyne Niemi kuitenkin oli oikeutettu
taksilippuihin ja lähti ensi töikseen tapaamaan kotikylältä lähtöisin olevaa
tuttua, joka oli huonontuneen vointinsa vuoksi muuttanut palvelukeskukseen.
Polkupyörä on edelleen käytössä – joskaan se ei ole sama,
jolla hän pyöräili Kälviän kylille postia jakamaan.
Sota jätti jäljet
Tyyne syntyi Salon perheeseen vuonna 1928 Kälviällä
ja varttui maatilalla lapsikatraan nuorimmaisena. Pellolla ja navetassa
apuvoima oli tarpeen etenkin sodan aikana. Naapurissa Tyyne oli välillä
yötäkin, auttamassa emäntää, jolla oli mies rintamalla ja pienet lapset. Näin
oli myös, kun Kälviää pommitettiin.
– Ajattelin, että ne tulevat ilman muuta sinne pommittamaan,
kun tietävät, että olen siellä naapurissa yötä, hymähtää Niemi.
Hän ehti sota-aikana myös tehdä myyjän töitä. Huhtalan kaupassa,
kuten muuallakin, kaikki oli kortilla.
— Sokeria oli varttikilo henkeä kohti. Se syötiin melkein
siltä istumalta.
Jatkosota toi järkyttäviä uutisia Salojen kotiin: 21-vuotias
isoveli Veikko oli kaatunut rintamalla.
– Se oli kova isku. Minusta tuntuu, että äidillä alkoi heti
huonontua terveys sen jälkeen.
Palvelijan sydän
Tyyne meni rippikouluun 17-vuotiaana, ja siellä Jumala
alkoi kutsua häntä. Hengelliset laulut puhuttelivat.
”Tule Jeesuksen luo, tule nuorena, oi, hälle lahjaksi suo
kevätpäiväsi koi” oli yksi mieleen jäänyt värssy.
Jumalan kutsu vahvistui edelleen: helluntailaiset ystävät,
muun muassa Priita Pelttari, pyysivät Tyyne Niemen mukaan erääseen
tilaisuuteen Larsmon lähetyskodille. Siellä rukoiltiin hänen puolestaan.
Nuori nainen sai uudestisyntyä Jumalan lapseksi. Hän kävi myöhemmin kasteella
Lahdessa nuorisopäivillä. Siitä asti hän on saanut kulkea Jumalaan turvaten.
– En päivääkään vaihtaisi pois. Vaikka on ollut raskasta,
niin on ollut rikasta elämää, toteaa Niemi ja tarjoaa lisää kahvia.
Samassa puhelin soi. Tytär Ritva soittaa Ruotsista. He
tapasivat viimeksi lokakuussa, kun juhlittiin Tyynen 90-vuotissyntymäpäivää.
Tyynellä on Ruotsissa neljä lastenlasta ja kolme lastenlastenlasta.
Yhteyttä pidetään puhelimitse, ja välillä posti tuo
kortteja suvun nuorimmilta. ”Suloinen rakas Tyyne! Olet hieno ihminen! Me rakastamme
sinua.” Sen kortin Tyyne luki moneen kertaan.
Kuka
Tyyne Niemi (o.s. Salo)
» syntynyt vuonna 1928
» asuu Kälviällä
» työura Postin palveluksessa, leski vuodesta 1964
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...