”Keskustelut ovat vieneet tilannetta parempaan suuntaan”
Kun helluntailaisuus nähtiin uhkana
10.10.2018 | Anssi Tiittanen
Esko Rautio, 88, vastaa puhelimeen kotonaan
Raahessa.
– Voidaanko tehdä haastattelu Skypessä, olisi mukava
nähdä, veteraanisaarnaaja ehdottaa.
Tällaisia ne nykyseniorit ovat: digivempaimet ovat tuttuja.
Kohta tietokoneen ruudulle ilmestyy livekuva olohuoneesta.
Puhujalavoilta tutuksi tulleet terävät piirteet eivät ole
kadonneet Raution kasvoilta. Silmissä käväisee tämän tästä poikamainen
pilkahdus.
Tarkoitus on Esko Raution kanssa muistella sitä vaihetta,
kun helluntailaisuus tuli Suomen pitäjiin uutena asiana. Esko Rautio on ehta
aikalaistodistaja, yksi lajinsa viimeisistä.
Rautio kierteli nuoruudessaan evankelistana polkupyörällä
kitaran ja Raamatun kanssa Pohjois- Suomen kyliä, joissa helluntaisanomaa ei
ollut vielä kuultu.
Joku perusti seurakunnat
Suomessa on nykyisin noin 240 helluntaiseurakuntaa. Liike ei
jäänyt alueelliseksi ilmiöksi, vaan seurakuntapeitto ulottuu kattavasti
kaikkialle maahan.
Monelle nykyhelluntailaiselle Eelimien ja Beeteleiden verkosto
on itsestäänselvyys. Unohtuu, että jonkun on joskus ihan oikeasti täytynyt
olla se aivan ensimmäinen ihminen, joka on kylällä alkanut mieltää itsensä
helluntailaiseksi ja alkanut kaivata helluntaiseurakuntaa.
Sitten on löytynyt muita samanhenkisiä. Ensin on kokoonnuttu
kodeissa, ja yleensä porukka on alkanut myös kasvaa. On ehkä saatu apua
maakunnan keskuskaupungin seurakunnasta, ja hiljalleen on saavutettu sen verran
suuri määrä aktiivista väkeä, että on kehdattu puhua rukouspiirin sijaan
seurakunnasta.
Ja jossain vaiheessa vuosien kuluttua rahaa ja osaamista on
ollut kasassa sen verran, että jonnekin kyläkeskuksen liepeille on talkoilla
rakennettu rukoushuone.
Mutta harvoin on helluntailaisuuden rantautuminen paikallistasolle
ollut mitään riemumarssia. Maailman luterilaisimmassa maassa uskovien kaste ja
Pyhän Hengen armolahjojen tavoittelu ja käyttäminen ovat olleet monessa
paikassa punainen vaate.
Riitaisuuksille on haluttu viime vuosina laittaa piste. Helluntaiseurakuntien
Syyspäivät alkoivat tänä vuonna anteeksipyyntötilaisuudella, jossa luterilaisen
kirkon ja helluntaiherätyksen johtajia kohtasi sovinnon merkeissä.
Pyhäkoulu tavoitti
Esko Rautio tuli uskoon 17-vuotiaana Temmeksessä Oulun liepeillä.
Hän olkoi heti pitää pyhäkoulua alueen lapsille. Pyhäkoulusta tuli suosittu,
ja se saavutti maalaispitäjän lapsia varsin kattavasti.
Alueella oli totuttu herätysliikkeiden toimintaan,
helluntailaiset menivät rikkana rokassa. Sen verran helluntailaisten aktivoituminen
isolla kirkolla harmitti, että havahduttiin järjestämään myös kirkon oma
pyhäkoulu. Se jäi kuitenkin hyvin lyhytikäiseksi, kun innostuneita
vastuunkantajia ei löytynyt.
Temmeksen herätyksessä uskoon tulleet liittyivät sittemmin
Oulun helluntaiseurakuntaan. Temmes kuntana on jo historiaa.
Kutsu, herätys ja pelastus
Esko Rautio siirtyi pian evankeliovaan työhön
Pohjois-Suomeen. Kylät tulivat tutuiksi. Raution aisaparina toimi toinen
evankelistalegenda, Jussi Jokisaari.
Usein löytyi talo, jossa evankelistat saivat majapaikan, ja
joka salli pitää tupakokouksia talossa. Helluntailaisia ei paikkakunnilla usein
ollut lainkaan, mutta tupansa avanneissa taloissa oli Raution mukaan usein
jonkinlaista kirkollista herätysliiketaustaa. Ruohonjuuritason ekumenisuus ei
siis ollut aivan tuntematon asia sodanjälkeisen ajan Suomessa.
Herätyksen aikoja koettiin monessa kylässä.
– Kokoukset kiinnostivat. Evankeliumia julistettiin, ihmisiä
tuli uskoon ja kesällä pidettiin kastejuhlia järven rannalla.
Helluntailaisten kastejuhlat olivat aina merkkitapaus. Katsojia
tuli paikalle joukoittain.
Reaktioita ja vastareaktioita
Juuri kaste oli monesti kuin merkki otsassa: tuo ei ole
enää luterilainen, hän ei kuulu porukkaan.
– Kyllä vastustus kirkon taholta oli silloin todella kova,
Esko Rautio sanoo.
– Me olimme väärää, harhaa ja eksytystä. Sitä tuotiin kirkon
pappien taholta todella voimakkaasti esille.
– Mutta kyllä se kehitti itsessäkin voimakkaan
vastareaktion. Samalla mitalla pistettiin kokouksissa takaisin, Rautio kertoo
nyt hymyillen.
Helluntailaisia on koko liikkeen historian ajan kiusattu ja
syrjitty. Suomalainen valtakulttuuri on luterilainen. Eroon häpeäidentiteetistä
on päässyt käytännössä vain luterilaistumalla ja kääntämällä selkänsä
liikkeelle.
Esko Rautiolle tulivat tutuksi erilaiset ihmisen elämän
loppumiseen liittyvät kiemurat. Välillä ei-luterilaisille ei suotu siunaustilaisuutta
kirkossa, välillä hautapaikka osoitettiin jostain kirkkoon kuulumattomien
nurkkauksesta.
Joskus tilanteet olivat puhtaasti hengellisiä. Eräs tapaus
vetää Esko Raution yhä vakavaksi.
Eräällä kylällä paikallinen mies oli saanut kuulla
”lahkolaisten” olevan tulossa pitämään kokouksia. Hän kiersi polkupyörällä kylän
kaikki talot ja varoitti ketään ankarasti menemästä mukaan helluntailaisten kokouksiin.
Kohtaaminen Raution ja miehen välillä oli jäätävä. Rautio
haastoi Raamatun sanalla: miten mies perusteli sen, ettei evanke-liumia saisi
julistaa. ”En minä Raamattua lue”, kuului ylimielinen vastaus.
Mies lähti kotiinsa. Kotiportailla hän sai
halvauskohtauksen ja päätyi vuodepotilaaksi. Kahden viikon kuluttua hän kuoli.
Nykyisin yhteys löytyy
Veteraanisaarnaaja on seurannut helluntailaisten ja
luterilaisten suhteiden kehittymistä tyytyväisenä.
– Myönteinen kehitys alkoi siitä, kun keskustelut
aloitettiin muutama vuosikymmen sitten. Tilanne on kehittynyt paljon, ja
aroistakin asioista on päästy puhumaan.
– Kasteasia on tietysti tietynlainen pullonkaula, Rautio
toteaa.
Arki helluntailaisten ja luterilaisten välillä on ollut jo
pitkään rauhallista rinnakkaiseloa. Raution mukaan kaupungilla tulee tervehdittyä
ja juteltua kirkon pappien kanssa. Eri seurakuntien uskovat ovat myös tulleet
tutuiksi ja yhteys löytyy hyvin.
Raahessa järjestetään kerran kuukaudessa yhteiskristillinen
rukoushetki. Kiertävä tapahtuma järjestetään luterilaisessa kirkossa,
vapaakirkossa tai helluntaiseurakunnassa.
– Joskus meillä on ollut aamukokouksessa kirkon pappi puhumassa,
mutta ei valitettavasti nyt aivan viime vuosina.
Rautio on myös huomannut, että hengellisesti vireillä paikkakunnilla
on yleensä paljon kristittyjä kaikissa seurakunnissa. Kaikki hyötyvät
avoimesta ilmapiiristä.
Jos Esko Raution pitäisi ehdottaa jotain, mitä luterilaiset
voisivat pyytää anteeksi helluntailaisilta, veteraanisaarnaaja menee
mietteliääksi.
– Mehän emme voi toki heitä määräillä, Rautio naurahtaa kunnioitusta
äänessään.
– Mutta kyllä ne hyökkäykset meitä vastaan olivat aikanaan
rajuja, silloin kun herätystä syntyi.
– Me olimme myös hyvin lihallisia. Annoimme takaisin
kunnolla. Ei siinä paljon anteeksiantamusta ja ymmärrystä silloin ollut.
ArviotCraig Groeschel: Johda kuin sillä olisi merkitystä – seitsemän johtamisen periaatetta kestävää seurakuntaa varten. Aikamedia, 2024. Suom. Mirkka Jantunen. Nid. 280 sivua.
ArviotSami Günther ja Mikko Sivonen (toim.): Jumalan armon kirkkauden ylistykseksi. Johdatus reformoituun pelastusoppiin. Agricola teologinen instituutti. Sid. 458 s.
ArviotJesus Revolution Kingdom Story Company ja Lionsgate, Yhdysvallat 2023. Ohjaus Jon Erwin ja Brent McCorkle. Pääosissa Joel Corteney, Jonathan Roumie ja Kelsey Grammer. Käsikirjoitus Jon Gu...
ArviotKaren Kingsbury: Iltarusko. Englanninkielinen alkuperäisteos Sunset (Sunrise Series #4; USA 2008). Suom. Leila Uosukainen. Aikamedia 2023. Sid. 348 s.
ArviotElina Salminen: Suurempiin käsiin. Kesken, 2022. Sid. 28 s. Maailman turvallisin paikka on siellä, missä elämä on laskettu suurempiin käsiin. Keskeneräisestä elämästä kirjoittava...
ArviotDan Johnstone Hillsong: A Megachuch Exposed (2022) Discovery+ Tämän vuoden maaliskuussa suoratoistopalvelu Discovery+ julkaisi kolmiosaisen dokumenttisarjan suositusta...
ArviotBill Wilson: Elefantin kokoinen ongelma – Vaiettu vaikeus vai kohdattu totuus? Aikamedia 2021. Nid. 117 s. Maailman suurimmaksi pyhäkouluksi kutsutun Metro World Childin perustaja...
ArviotJP ja murtovaras. Ohjaaja Jani Korhonen, käsikirjoittaja Tytti Salo, tuottaja Samuel Grönholm. Black Lion Pictures 2021. Karkkipaperin rapina ja jännittynyt odotus täyttävät elokuvate...
ArviotJuhani Aitomaa: Trump-profetiat – karismaattinen valtateologia ja Donald J. Trump. Näkökulmajulkaisut 2018. Nid. 51. s. Juhani Aitomaan pieni kirjanen kolmen vuoden takaa on yhä ajank...
ArviotAnne Graham Lotz: Jeesus minussa – Pyhän Hengen kokeminen pysyvänä kumppanina. 2.painos. Kuva ja Sana 2021. Nid. 287 s. Joku kristitty ei ehkä koskaan ole kuullut nyt jo edesmenneestä maailmank...
ArviotFreidiba Boodos: Tahdotko taivaaseen. 1978/2020; Leila ja Miranda: Tu sal mo dziviba. 1988/2020; Romanos, Kuninkaan sukulaiset. 1983/2020. Prisma/Elämä ja Valo ry.
ArviotMaarit Eronen: Kutsuna kuuliaisuus. Tavallisen naisen epätavallinen elämä. Aikamedia 2021. Nid. 395 s. ”Uskoontuloani voisi verrata lämpömittarin elohopeaan. Jos nolla oli se kohta, jossa siirr...
ArviotJohn F. Walvoord, William Crockett, Zachary J. Hayes, Clark H. Pinnock: Four Views on Hell. Zondervan, 1996. Nid. 190. Four Views On Hell -kirjassa neljä raamatuntutkijaa tuo esiin vuoroll...
ArviotAvi Snyder: Juutalaiset eivät usko Jeesukseen ja muita väärinkäsityksiä. Perussanoma 2020. Nid. 152 s. New Yorkissa syntynyt, vuonna 1977 uskoon tullut messiaaninen juutalainen Avi Snyder...
ArviotPsykologian emeritusprofessori ja kirjailija Markku Ojasen uutuusteoksessa pohditaan, mitä on hyvä elämä ja onnellisuus. Tällaiset kysymyksethän ovat sinänsä vanhoja ja tuttuja jo antiik...
ArviotSuomenkielisten kristillisten julkaisujen joukossa on ollut turhan pitkään tyhjiö Isä meidän -rukousta käsittelevien kirjojen kohdalla. Teologian maisteri Markku Tossavaisen uu...