Kristillisiin
ja islamilaisiin teksteihin tulisi alkaa lisätä varoituksia kohtiin, jotka
ovat antisemitistisiä. Näin esitti Euroopan juutalaiskongressi viime syksynä.
Esitys oli osa järjestön julkaisemaa 150-sivuista raporttia,
jossa luetellaan toimintasuosituksia juutalaisvastaisuuden kitkemiseksi.
”Uusi testamentti, Koraani ja muut kristillisen ja
islamilaisen kirjallisuuden käännökset tarvitsevat reunamerkintöjä ja johdantoesityksiä,
jotka korostavat juutalaisen perinnön jatkumista kristinuskossa ja islamissa
sekä varoittavat lukijoita tekstien sisältämistä antisemitistisistä kappaleista”,
raportissa todetaan.
Vastakkainasettelun kieltä
Rajua ja leimaavaa tekstiä Uudesta testamentista löytyykin.
Esimerkiksi Johanneksen evankeliumissa Jeesuksen vastustajista
käytetään lähes yksinomaan kollektiivista ilmaisua ”juutalaiset”, ja heidän ja
Jeesuksen välinen vastakkainasettelu on yksi evankeliumin keskeisistä teemoista.
Uuden testamentin kirjeissä Paavali kieltää seurakuntalaisia
kuuntelemasta ”juutalaisia taruja” (Tit. 1:14) ja toteaa paheellisia ihmisiä
löytyvän etenkin ympärileikattujen keskuudesta (Tit. 1:10–11).
Erityisen kriittinen on ensimmäisen Tessalonikalaiskirjeen
kohta: ”Juutalaiset ovat surmanneet sekä Herran Jeesuksen että profeetat, ja
he ovat vainonneet meitäkin. He ovat Jumalan mieltä vastaan ja kaikkien
ihmisten vihollisia. –– Näin he täyttävät syntiensä mittaa. Mutta nyt Jumalan
viha lopulta tavoittaa heidät.” (1. Tess. 2:15–16.)
Ilmestyskirjassa Jeesus lausuu ankaria sanoja ”Saatanan
synagogasta” ja niistä, jotka ”sanovat itseään juutalaisiksi mutta eivät ole”
(2:9; 3:9).
Tunnetuin ja jälkivaikutuksiltaan ikävin kohta löytyy
kuitenkin jo Uuden testamentin ensimmäisestä kirjasta. Kyse on Jeesuksen
ristiinnaulitsemista vaativan väkijoukon huudosta: ”Tulkoon hänen verensä
meidän päällemme ja meidän lastemme päälle!” (Matt. 27:25).
Tämän sitaatin on sanottu aiheuttaneen juutalaisille enemmän
kärsimystä kuin minkään muun yksittäisen Uuden testamentin jakeen.
Syrjintää, nöyryytystä, väkivaltaa
Edellä luetellut raamatunkohdat ovat syövyttäneet
lukemattomien kristittyjen mieleen käsityksen juutalaisista Jeesuksen murhaajina,
joiden kokema kärsimys on vain oikeutettua rangaistusta siitä, mitä he ovat
tehneet.
Historian kuluessa tämä näkemys on heijastunut niin
kirkkotaiteeseen, kristillisenemmistöisten maiden lainsäädäntöön kuin monenlaisiin
ennakkoluuloihin juutalaisia kohtaan.
Vaikka kirkolliset johtajat vain harvoin ovat kannustaneet
seuraajiaan avoimeen väkivaltaan, saarnatuolien juutalaiskriittinen opetus on
edistänyt syrjintää, nöyryyttämistä ja myös väkivaltaisuuksia.
Jopa uskonpuhdistaja Martti Luther luonnehti vanhoilla
päivillään juutalaisia jumalanpilkkaajiksi, joiden synagogat on poltettava,
kirjat takavarikoitava ja uskonnonharjoitus kiellettävä. Myöhemmin Lutherin
teosta Juutalaisista ja heidän valheistaan käytettiin vainojen
perusteluna natsi-Saksassa.
Kun yhdysvaltalainen Robert Bowers viime lokakuussa
hyökkäsi synagogaan Pittsburghissa ja tappoi 11 ihmistä, hän pohjusti
hyökkäystä nettikommentilla, jossa hän viittasi Johanneksen evankeliumin
jakeeseen 8:44. Siinä Jeesus sanoo vastustajilleen: ”Te olette isästä
Paholaisesta”, minkä Bowers väänsi muotoon: ”Juutalaiset ovat Saatanan lapsia.”
Epärelevantti kysymys
Nettitietosanakirja Wikipedia määrittelee
antisemitismin vihamieliseksi suhtautumiseksi juutalaisiin joko heidän
uskonsa tai kansallisuutensa vuoksi.
Onko Uusi testamentti siis antisemitistinen? Itä-Suomen yliopiston
eksegetiikan professori, Uuden testamentin retoriikan asiantuntija Lauri
Thurén pitää koko kysymystä logiikaltaan mahdottomana.
Lähes kaikki Uuden testamentin kirjoittajat ja päähenkilöt
ovat etnisesti ja uskonnollisesti juutalaisia. Heidän tarkoituksensa ei ollut
tuhota juutalaisuutta vaan uudistaa se Jumalan tarkoittamaan muotoon. Miten
teksti siis edes teoriassa voisi olla juutalais-tai edes juutalaisuusvastainen?
– Uusi testamentti on juutalainen kirjakokoelma. Se ei
suhtaudu juutalaisiin ”mitenkään”, koska kyse on juutalaisuuden sisäisestä
pohdiskelusta, Thurén toteaa.
– Kun kristinusko syntyi, suurin osa Jeesuksen
ensimmäisistä seuraajista oli etnisesti juutalaisia ja nekin, jotka eivät
olleet, ”oksastettiin samaan viinipuuhun” eli he uskoivat jollakin tavalla pääsevänsä
mukaan juutalaisuuteen. Esimerkiksi Paavali pysyi omasta mielestään
juutalaisena fariseuksena loppuun asti.
– Toki Uudella testamentilla on parin tuhannen vuoden tulkintahistoria,
joka on aika pitkälti antisemitistinen. Silti niissäkin kohdissa, joissa
juutalaisia kovasti moititaan, on kyse juutalaisuuden sisäisestä
keskustelusta. Monet kristityt kävivät synagogissa vielä pitkään Uuden
testamentin ajan jälkeenkin.
Aikansa tyylilaji
Thurén korostaa sitä, että nekin raamatunkohdat, jotka
meidän silmissämme näyttävät kaikista kärkevimmiltä, edustavat sen ajan
tavanomaista puhetapaa.
– Antiikissa ylipäätään oli tapana keskustella värikkäämmin
sanakääntein kuin nykyään. Jälkipolville on säilynyt tekstejä, joissa eri
juutalaisryhmät, jotka opetuksiltaan olivat hyvin lähellä toisiaan, haukkuvat
toisiaan painokelvottomilla ilmaisuilla. Hetken päästä oltiin taas kavereita
keskenään. Se oli sen ajan tapa.
– Myös Jeesus ja fariseukset olivat ajatuksiltaan lähellä
toisiaan. Ankarilla sanoillaan Jeesus pyrki kääntämään fariseukset omalle
kannalleen, ei nujertamaan heitä.
Sama koskee evankeliumien ja Uuden testamentin kirjeiden kirjoittajia.
– He pyrkivät osoittamaan maanmiehilleen, että Jeesus oli
profeettojen ennustama Messias. Vastapuolen edustajista käytetään kovaa
kieltä, minkä tarkoituksena on avata näiden silmät tajuamaan haluttu asia.
– Esimerkiksi Paavalin toteamus juutalaisista ”kaikkien
ihmisten vihollisina” on vain räväkkä retorinen heitto.
Oikeaa kontekstia juutalaisvastaisina pidetyille jakeille
antavat lukuisat myönteiset lausumat kirjoittajien maanmiehistä.
Johannes toteaa evankeliumissaan pelastuksen tulevan juutalaisten
keskuudesta (4:22) ja korostaa sitä, miten Jeesus itse oli juutalainen
(4:9–22). Paavali kertoi rakkaudestaan heimolaisiaan kohtaan (esim. Room. 9:3)
ja kehotti olemaan loukkaamatta ”sen enempää juutalaisia kuin kreikkalaisiakaan”
(1. Kor. 10:32). Silti apostolit eivät olleet itsensä kanssa ristiriidassa
vaan oman aikansa temperamenttisia kommunikoijia.
Itse asiassa tällainen puhetapa oli ominaista julkiselle
keskustelulle vielä vuosisatoja myöhemminkin, tutkija huomauttaa.
– Luther kirjoitti paaville välillä hyvin nöyriä tekstejä
ja välillä julisti tämän antikristukseksi. Silloin ei ollut vielä ollut
valistuksen aikaa eikä ollut opittu puhumaan sivistyneesti.
Anteeksipyynnöt perusteltuja
Kaikki edellä sanottu ei tarkoita, etteikö Raamatulla
välillisesti voi ajatella olleen vaikutusta jopa holokaustiin. On myös
perusteltua, että monet kirkkokunnat ja kristilliset organisaatiot ovat
julkisesti irtisanoutuneet niiden piirissä historian aikana esiintyneestä –
tai yhä esiintyvästä – juutalaisvihasta.
Silti Thurén ei lämpene esitykselle liittää Uuteen
testamenttiin antisemitistisiä varoituksia. Parempi lääke on lisätä hyvää raamatunopetusta
seurakuntiin, nettifoorumeille ja kristilliseen mediaan.
– On paljon muitakin asioita, joissa Raamattua on ymmärretty
väärin. Esimerkkinä käy Roomalaiskirjeen 13. luvun opetus esivallasta Jumalan
asettamana, mitä Etelä-Afrikan valkoinen hallinto käytti perustelemaan
apartheid-politiikkaansa. Silti me emme ala tekemään siihenkään kohtaan täydennyksiä
ja varoituksia.
– Ongelma näissä asioissa ei ole Raamattu itsessään vaan vinoutunut
tulkintaperinne ja huono raamatuntuntemus. Tarvitaan hyviä selitysteoksia ja
raamattuluentoja, joissa asioita avataan ja jotka perustuvat faktoihin eivätkä
esimerkiksi antisemitistiseen teologiseen perinteeseen.
Toimittajalla on tällaiselle luen-nolle jo yksi
aihe-ehdotus: se, että teologisesti tarkasteltuna jokaisen kristityn omat
synnit ovat vähintään yhtä suuri syy Jeesuksen ristinkuolemaan kuin ylipappi
Kaifaksen kieroilu.
Ilman sovituskuoleman motiivia Jeesus olisi voinut väistää
häntä odottaneen kärsimystien: enkelilegioonat olisivat tulleet apuun, jos hän
olisi niin halunnut (Matt. 26:53).
Hänen kuolemansa oli Jumalan itsensä tahtoma kuolema.
ArviotCraig Groeschel: Johda kuin sillä olisi merkitystä – seitsemän johtamisen periaatetta kestävää seurakuntaa varten. Aikamedia, 2024. Suom. Mirkka Jantunen. Nid. 280 sivua.
ArviotSami Günther ja Mikko Sivonen (toim.): Jumalan armon kirkkauden ylistykseksi. Johdatus reformoituun pelastusoppiin. Agricola teologinen instituutti. Sid. 458 s.
ArviotJesus Revolution Kingdom Story Company ja Lionsgate, Yhdysvallat 2023. Ohjaus Jon Erwin ja Brent McCorkle. Pääosissa Joel Corteney, Jonathan Roumie ja Kelsey Grammer. Käsikirjoitus Jon Gu...
ArviotKaren Kingsbury: Iltarusko. Englanninkielinen alkuperäisteos Sunset (Sunrise Series #4; USA 2008). Suom. Leila Uosukainen. Aikamedia 2023. Sid. 348 s.
ArviotElina Salminen: Suurempiin käsiin. Kesken, 2022. Sid. 28 s. Maailman turvallisin paikka on siellä, missä elämä on laskettu suurempiin käsiin. Keskeneräisestä elämästä kirjoittava...
ArviotDan Johnstone Hillsong: A Megachuch Exposed (2022) Discovery+ Tämän vuoden maaliskuussa suoratoistopalvelu Discovery+ julkaisi kolmiosaisen dokumenttisarjan suositusta...
ArviotBill Wilson: Elefantin kokoinen ongelma – Vaiettu vaikeus vai kohdattu totuus? Aikamedia 2021. Nid. 117 s. Maailman suurimmaksi pyhäkouluksi kutsutun Metro World Childin perustaja...
ArviotJP ja murtovaras. Ohjaaja Jani Korhonen, käsikirjoittaja Tytti Salo, tuottaja Samuel Grönholm. Black Lion Pictures 2021. Karkkipaperin rapina ja jännittynyt odotus täyttävät elokuvate...
ArviotJuhani Aitomaa: Trump-profetiat – karismaattinen valtateologia ja Donald J. Trump. Näkökulmajulkaisut 2018. Nid. 51. s. Juhani Aitomaan pieni kirjanen kolmen vuoden takaa on yhä ajank...
ArviotAnne Graham Lotz: Jeesus minussa – Pyhän Hengen kokeminen pysyvänä kumppanina. 2.painos. Kuva ja Sana 2021. Nid. 287 s. Joku kristitty ei ehkä koskaan ole kuullut nyt jo edesmenneestä maailmank...
ArviotFreidiba Boodos: Tahdotko taivaaseen. 1978/2020; Leila ja Miranda: Tu sal mo dziviba. 1988/2020; Romanos, Kuninkaan sukulaiset. 1983/2020. Prisma/Elämä ja Valo ry.
ArviotMaarit Eronen: Kutsuna kuuliaisuus. Tavallisen naisen epätavallinen elämä. Aikamedia 2021. Nid. 395 s. ”Uskoontuloani voisi verrata lämpömittarin elohopeaan. Jos nolla oli se kohta, jossa siirr...
ArviotJohn F. Walvoord, William Crockett, Zachary J. Hayes, Clark H. Pinnock: Four Views on Hell. Zondervan, 1996. Nid. 190. Four Views On Hell -kirjassa neljä raamatuntutkijaa tuo esiin vuoroll...
ArviotAvi Snyder: Juutalaiset eivät usko Jeesukseen ja muita väärinkäsityksiä. Perussanoma 2020. Nid. 152 s. New Yorkissa syntynyt, vuonna 1977 uskoon tullut messiaaninen juutalainen Avi Snyder...
ArviotPsykologian emeritusprofessori ja kirjailija Markku Ojasen uutuusteoksessa pohditaan, mitä on hyvä elämä ja onnellisuus. Tällaiset kysymyksethän ovat sinänsä vanhoja ja tuttuja jo antiik...
ArviotSuomenkielisten kristillisten julkaisujen joukossa on ollut turhan pitkään tyhjiö Isä meidän -rukousta käsittelevien kirjojen kohdalla. Teologian maisteri Markku Tossavaisen uu...