Jorma Heiskanen syntyi
Mikkelin maalaiskunnassa vuonna 1914
taidemaalari Toivo Heiskasen ja
Jenny Heiskasen esikoispoikana. Viisi
vuotta myöhemmin perheeseen
syntyi toinenkin poika, joka
kuitenkin menehtyi kuristustautiin vajaan
kolmen vuoden ikäisenä.
Vajaan
vuoden kuluttua tästä Toivo-isään
iski lentävä keuhkotauti. Hän
kuoli tammikuussa 1923.
Yksinhuoltajaksi jäänyt äiti uurasti
kovasti pienen perheensä toimeentulon
hyväksi.
Jenny-äidin
aherruksen ansiosta ja
todennäköisesti myös kyläläisten myötävaikutuksella
nopeaälyinen Jorma
lähetettiin kouluun Mikkelin
lyseoon. Täältä hän valmistui
vuoden 1933 toukokuussa luokkansa
priimuksena ja pääsi
Helsingin yliopistoon opiskelemaan teologiaa.
Sotilaspastoriksi Kollaalle
Talvisodan
syttyessä Jorma Heiskanen oli
25-vuotias vasta yliopistosta valmistunut
isänmaallinen nuori
mies. Usko Jumalaan oli hänelle kaikki
kaikessa.
Marraskuussa
1939 Heiskanen määrättiin
konekiväärijoukkoihin Laatokan
pohjoispuolelle Suojärvelle.
Sieltä hän siirtyi pian sotilaspastoriksi
talvisodan legendaariselle taistelupaikalle
Kollaalle, joka
sijaitsi Laatokan pohjoispuolella.
Sotilaspastorina
Heiskanen liikkui
myös etulinjassa, jossa käytiin
kaikista tiukimmat taistelut. Upseerina
hän oli tietoinen siitä,
että jos pastori pelkää ja liikkuu vain
rintamalinjan takana, sotilailta
ei heru arvostusta.
Heiskanen
onnistui kuitenkin voittamaan
sotilaiden luottamuksen. Myös
kuuluisa kovanaama luutnantti
Aarne Juutilainen, ”Marokon
kauhu”, pyysi häntä juttelemaan
”poikiensa” kanssa. Heiskanen
mainitsee hänestä myös
rintaman päiväkirjassaan 22.12.1939:
”Pientä
lumipyryä. Oli oiva päivä pistäytyä
etumaastossa kahvilla Juutilaisen
luona. Hetki ennen tuloani
oli sirpale tehnyt kankaaseen metrisen
repeämän. Siitä huolimatta
Kauhu oli loistavalla tuulella,
makasi vuoteessaan ja luki
jännitysromaania. Aina väliin suhahti
luoti teltan yläosan läpi. Hänen
kylmäpäisyydessään riitti ihmeteltävää…
Jouluna
Juutilaisen komppanian asemista
kuului väkevä veisuu. Enkeli taivaan soi. Virttä säesti Kollaan
eturinnettä pyyhkinyt vihollisen konekiväärituli.
Lempinimensä Marokon
kauhu Juutilainen oli
lunastanut jo ennen sotaa palvellessaan
viisi vuotta Muukalaislegioonassa.”
Avioon talvisodan keskellä
Jorma
ja Enni Heiskanen menivät naimisiin
7. tammikuuta 1940 talvisodan
pauhun keskellä. Kahta päivää
ennen vihkimistä nuoret olivat
käyneet ostamassa sormukset kellosepänliikkeestä
Tainionkoskelta. Matka
sinne taitettiin reellä.
Vihkitilaisuudessa
sulhanen, pastori
Jorma Heiskanen siunasi ensin
neljä sankarivainajaa, jotka kaikki
olivat Hiitolan poikia. Sen jälkeen
hän piti saarnan. Lopuksi tilaisuudessa
luettiin kuulutukset: ”Avioliittoon
kuulutetaan ensimmäisen, toisen
ja kolmannen kerran
pastori, reservin vänrikki Pentti
Jorma Heiskanen ja ylioppilas neito
Elna Maria Kiiskinen.”
Heidät
vihittiin samalla paikalla, jossa
hetkeä aikaisemmin oli ollut
neljä valkoista arkkua.
Sulhasella
oli päällään hänen asepukunsa
ja morsiamella tummansininen leninki.
Lämmittämättömässä kirkossa
mekon alla olivat
villahousut, ja vilua karkottamassa yllä
oli myös villatakki. Siitä
huolimatta kylmä puistatti nuorta
morsianta.
Hääyön
jälkeen pappilassa leikittiin sokkoa
ja hippaa.
Katoaminen ja kirje rintamalta
Jorma
Heiskanen oli ennen jatkosotaa määrätty
tiedotuskomppaniaan. Kesäkuun
lopussa 1941 hän oli
siirtymässä sotilastovereidensa kanssa
Savonlinnasta Imatralle ja
matkalla kohti Ensoa.
Heiskanen
kulki Ensoon johtavaa tietä
joukon ensimmäisenä. Äkkiä
sotilaat joutuivat venäläisten tulituksen
kohteeksi. Muut vetäytyivät
tulituksessa ojanpohjia myöten
taaksepäin, mutta Heiskanen
loikkasi vieressä olevaan metsikköön.
Hänen toverinsa luulivat,
että Heiskanen kiertää myöhemmin
omia aikojaan takaisin, mutta
näin ei käynytkään. Miehestä
ei näkynyt jälkeäkään.
Hieman
ennen katoamistaan Heiskanen
oli ennättänyt kirjoittaa kirjeen
puolisolleen Ennille. Kirje
päättyy sanoihin:
”Minä olen kovin
täällä muistellut Teitä kaikkia, ennen
kaikkea tietysti Sinua, oma
Kultaseni. –– Minä suutelen Sinun
silmiäsi, pientä nykerönenääsi ja
suutasi – kovasti monta kertaa.
Ole rauhallinen ja rohkea, oma
pieni vaimoni. Jumala siunatkoon
ja varjelkoon Teitä kaikkia.
Jääkää Hänen rauhaansa.
Oma
Jormasi.
JK.
Kenttäposti toimii jälleen.
Käytännön
muistanet.
Osoitteeni: 1104.
PkP.5.
Käytä
sitä pian!”
Lukuisista
etsinnöistä huolimatta Jorma
Heiskasen ruumista ei
koskaan löydetty. Tuoreen lesken Enni
Heiskasen suru oli syvä. Avio-onnea
oli ehtinyt kestää vain puolitoista
vuotta.
Enni odotti miestään loppuun asti
Enni
Heiskanen oli palavasti rakastunut upseeriinsa.
Katoamisilmoituksen jälkeenkin
hän jaksoi toivoa
ja uskoa, että hänen puolisonsa vielä
palaisi – tai hänet yllättäen löydettäisiin.
Uudestaan ja
uudestaan Enni lähetti tiedusteluja, mutta
ne eivät johtaneet tulokseen.
Jorma Heiskasta jäi kaipaamaan
myös hänen pieni poikansa
Jouni.
Enni
odotti miestään palaavaksi koko
loppuikänsä eikä avioitunut enää
uudelleen. Hieman ennen Ennin
kuolemaa hänen lapsenlapsensa Marjo Heiskanen kirjoitti
ylös isoäitinsä ”kenttäpostin” kaatuneelle
miehelleen:
”Meillä
on Sinun kanssasi kokonaista kolme
lastenlasta ja lapsenlapsia jo
viisi––. Jorma, kohta nähdään.
Kohta minä tulen luoksesi, rakas
mieheni, minä, Sinun ikivanha
pikkuinen vaimosi.
Tiedätkös
Sinä, että Sinulle on
kertynyt suuri perhe. Toivon, että
sen tiedät––. Elämä nyt vain
meni näin, näin sen sallittiin mennä.
Makaamaan vain pystyn ja
odottelen kovasti loppumatkaa luoksesi––.
Kultainen mieheni, levätään
yhdessä rauhassa aivan kohta.”
Käytettyjä lähteitä:
M. Heiskanen: Kollaan
kenttäpapin tarina. (Siltala, 2012.)
J. Heiskanen: Kenttäpappina
Kollaalla. (WSOY, 1. painos 1941 ja 3. painos 1989.)
M.
Heiskasen haastattelut
Tarja Lappalainen
Mikä
on sotilaspastori?
Sotilaspastoritkuuluivat sota-aikana
puolustusvoimien kenttäorganisaatioon. He
huolehtivat hartaushetkien pitämisestä, sielunhoidosta
ja vainajien huollosta.
•
Sotilaspastorit olivat arvoltaan upseereita.
•
Sotilaspastorin tehtävänä oli
johtaa kaatuneiden evakuoimiskeskusta, jossa
sotilaat ja
lotat pesivät ruumiita, siistivät
ja laittoivat ne
kuntoon kotiin kuljetusta varten.
•
Sotilaspastorin tehtäväksi jäi
myös ilmoittaa kotiväelle surusanoma
kaatuneista. Tämä
välitettiin usein vainajan oman
kotiseurakunnan papin
kautta, joka kävi henkilökohtaisesti
kertomassa sen
lähiomaisille.
•
Suomalainen järjestelmä, jossa
kaatuneet saatetaan kotiseutunsa
multaan lepäämään, on
ainutlaatuinen koko
maailmassa. Muualla kaatuneet
on yleensä haudattu
taistelukentille.
ArviotCraig Groeschel: Johda kuin sillä olisi merkitystä – seitsemän johtamisen periaatetta kestävää seurakuntaa varten. Aikamedia, 2024. Suom. Mirkka Jantunen. Nid. 280 sivua.
ArviotSami Günther ja Mikko Sivonen (toim.): Jumalan armon kirkkauden ylistykseksi. Johdatus reformoituun pelastusoppiin. Agricola teologinen instituutti. Sid. 458 s.
ArviotJesus Revolution Kingdom Story Company ja Lionsgate, Yhdysvallat 2023. Ohjaus Jon Erwin ja Brent McCorkle. Pääosissa Joel Corteney, Jonathan Roumie ja Kelsey Grammer. Käsikirjoitus Jon Gu...
ArviotKaren Kingsbury: Iltarusko. Englanninkielinen alkuperäisteos Sunset (Sunrise Series #4; USA 2008). Suom. Leila Uosukainen. Aikamedia 2023. Sid. 348 s.
ArviotElina Salminen: Suurempiin käsiin. Kesken, 2022. Sid. 28 s. Maailman turvallisin paikka on siellä, missä elämä on laskettu suurempiin käsiin. Keskeneräisestä elämästä kirjoittava...
ArviotDan Johnstone Hillsong: A Megachuch Exposed (2022) Discovery+ Tämän vuoden maaliskuussa suoratoistopalvelu Discovery+ julkaisi kolmiosaisen dokumenttisarjan suositusta...
ArviotBill Wilson: Elefantin kokoinen ongelma – Vaiettu vaikeus vai kohdattu totuus? Aikamedia 2021. Nid. 117 s. Maailman suurimmaksi pyhäkouluksi kutsutun Metro World Childin perustaja...
ArviotJP ja murtovaras. Ohjaaja Jani Korhonen, käsikirjoittaja Tytti Salo, tuottaja Samuel Grönholm. Black Lion Pictures 2021. Karkkipaperin rapina ja jännittynyt odotus täyttävät elokuvate...
ArviotJuhani Aitomaa: Trump-profetiat – karismaattinen valtateologia ja Donald J. Trump. Näkökulmajulkaisut 2018. Nid. 51. s. Juhani Aitomaan pieni kirjanen kolmen vuoden takaa on yhä ajank...
ArviotAnne Graham Lotz: Jeesus minussa – Pyhän Hengen kokeminen pysyvänä kumppanina. 2.painos. Kuva ja Sana 2021. Nid. 287 s. Joku kristitty ei ehkä koskaan ole kuullut nyt jo edesmenneestä maailmank...
ArviotFreidiba Boodos: Tahdotko taivaaseen. 1978/2020; Leila ja Miranda: Tu sal mo dziviba. 1988/2020; Romanos, Kuninkaan sukulaiset. 1983/2020. Prisma/Elämä ja Valo ry.
ArviotMaarit Eronen: Kutsuna kuuliaisuus. Tavallisen naisen epätavallinen elämä. Aikamedia 2021. Nid. 395 s. ”Uskoontuloani voisi verrata lämpömittarin elohopeaan. Jos nolla oli se kohta, jossa siirr...
ArviotJohn F. Walvoord, William Crockett, Zachary J. Hayes, Clark H. Pinnock: Four Views on Hell. Zondervan, 1996. Nid. 190. Four Views On Hell -kirjassa neljä raamatuntutkijaa tuo esiin vuoroll...
ArviotAvi Snyder: Juutalaiset eivät usko Jeesukseen ja muita väärinkäsityksiä. Perussanoma 2020. Nid. 152 s. New Yorkissa syntynyt, vuonna 1977 uskoon tullut messiaaninen juutalainen Avi Snyder...
ArviotPsykologian emeritusprofessori ja kirjailija Markku Ojasen uutuusteoksessa pohditaan, mitä on hyvä elämä ja onnellisuus. Tällaiset kysymyksethän ovat sinänsä vanhoja ja tuttuja jo antiik...
ArviotSuomenkielisten kristillisten julkaisujen joukossa on ollut turhan pitkään tyhjiö Isä meidän -rukousta käsittelevien kirjojen kohdalla. Teologian maisteri Markku Tossavaisen uu...