Jorma Heiskanen syntyi
Mikkelin maalaiskunnassa vuonna 1914
taidemaalari Toivo Heiskasen ja
Jenny Heiskasen esikoispoikana. Viisi
vuotta myöhemmin perheeseen
syntyi toinenkin poika, joka
kuitenkin menehtyi kuristustautiin vajaan
kolmen vuoden ikäisenä.
Vajaan
vuoden kuluttua tästä Toivo-isään
iski lentävä keuhkotauti. Hän
kuoli tammikuussa 1923.
Yksinhuoltajaksi jäänyt äiti uurasti
kovasti pienen perheensä toimeentulon
hyväksi.
Jenny-äidin
aherruksen ansiosta ja
todennäköisesti myös kyläläisten myötävaikutuksella
nopeaälyinen Jorma
lähetettiin kouluun Mikkelin
lyseoon. Täältä hän valmistui
vuoden 1933 toukokuussa luokkansa
priimuksena ja pääsi
Helsingin yliopistoon opiskelemaan teologiaa.
Sotilaspastoriksi Kollaalle
Talvisodan
syttyessä Jorma Heiskanen oli
25-vuotias vasta yliopistosta valmistunut
isänmaallinen nuori
mies. Usko Jumalaan oli hänelle kaikki
kaikessa.
Marraskuussa
1939 Heiskanen määrättiin
konekiväärijoukkoihin Laatokan
pohjoispuolelle Suojärvelle.
Sieltä hän siirtyi pian sotilaspastoriksi
talvisodan legendaariselle taistelupaikalle
Kollaalle, joka
sijaitsi Laatokan pohjoispuolella.
Sotilaspastorina
Heiskanen liikkui
myös etulinjassa, jossa käytiin
kaikista tiukimmat taistelut. Upseerina
hän oli tietoinen siitä,
että jos pastori pelkää ja liikkuu vain
rintamalinjan takana, sotilailta
ei heru arvostusta.
Heiskanen
onnistui kuitenkin voittamaan
sotilaiden luottamuksen. Myös
kuuluisa kovanaama luutnantti
Aarne Juutilainen, ”Marokon
kauhu”, pyysi häntä juttelemaan
”poikiensa” kanssa. Heiskanen
mainitsee hänestä myös
rintaman päiväkirjassaan 22.12.1939:
”Pientä
lumipyryä. Oli oiva päivä pistäytyä
etumaastossa kahvilla Juutilaisen
luona. Hetki ennen tuloani
oli sirpale tehnyt kankaaseen metrisen
repeämän. Siitä huolimatta
Kauhu oli loistavalla tuulella,
makasi vuoteessaan ja luki
jännitysromaania. Aina väliin suhahti
luoti teltan yläosan läpi. Hänen
kylmäpäisyydessään riitti ihmeteltävää…
Jouluna
Juutilaisen komppanian asemista
kuului väkevä veisuu. Enkeli taivaan soi. Virttä säesti Kollaan
eturinnettä pyyhkinyt vihollisen konekiväärituli.
Lempinimensä Marokon
kauhu Juutilainen oli
lunastanut jo ennen sotaa palvellessaan
viisi vuotta Muukalaislegioonassa.”
Avioon talvisodan keskellä
Jorma
ja Enni Heiskanen menivät naimisiin
7. tammikuuta 1940 talvisodan
pauhun keskellä. Kahta päivää
ennen vihkimistä nuoret olivat
käyneet ostamassa sormukset kellosepänliikkeestä
Tainionkoskelta. Matka
sinne taitettiin reellä.
Vihkitilaisuudessa
sulhanen, pastori
Jorma Heiskanen siunasi ensin
neljä sankarivainajaa, jotka kaikki
olivat Hiitolan poikia. Sen jälkeen
hän piti saarnan. Lopuksi tilaisuudessa
luettiin kuulutukset: ”Avioliittoon
kuulutetaan ensimmäisen, toisen
ja kolmannen kerran
pastori, reservin vänrikki Pentti
Jorma Heiskanen ja ylioppilas neito
Elna Maria Kiiskinen.”
Heidät
vihittiin samalla paikalla, jossa
hetkeä aikaisemmin oli ollut
neljä valkoista arkkua.
Sulhasella
oli päällään hänen asepukunsa
ja morsiamella tummansininen leninki.
Lämmittämättömässä kirkossa
mekon alla olivat
villahousut, ja vilua karkottamassa yllä
oli myös villatakki. Siitä
huolimatta kylmä puistatti nuorta
morsianta.
Hääyön
jälkeen pappilassa leikittiin sokkoa
ja hippaa.
Katoaminen ja kirje rintamalta
Jorma
Heiskanen oli ennen jatkosotaa määrätty
tiedotuskomppaniaan. Kesäkuun
lopussa 1941 hän oli
siirtymässä sotilastovereidensa kanssa
Savonlinnasta Imatralle ja
matkalla kohti Ensoa.
Heiskanen
kulki Ensoon johtavaa tietä
joukon ensimmäisenä. Äkkiä
sotilaat joutuivat venäläisten tulituksen
kohteeksi. Muut vetäytyivät
tulituksessa ojanpohjia myöten
taaksepäin, mutta Heiskanen
loikkasi vieressä olevaan metsikköön.
Hänen toverinsa luulivat,
että Heiskanen kiertää myöhemmin
omia aikojaan takaisin, mutta
näin ei käynytkään. Miehestä
ei näkynyt jälkeäkään.
Hieman
ennen katoamistaan Heiskanen
oli ennättänyt kirjoittaa kirjeen
puolisolleen Ennille. Kirje
päättyy sanoihin:
”Minä olen kovin
täällä muistellut Teitä kaikkia, ennen
kaikkea tietysti Sinua, oma
Kultaseni. –– Minä suutelen Sinun
silmiäsi, pientä nykerönenääsi ja
suutasi – kovasti monta kertaa.
Ole rauhallinen ja rohkea, oma
pieni vaimoni. Jumala siunatkoon
ja varjelkoon Teitä kaikkia.
Jääkää Hänen rauhaansa.
Oma
Jormasi.
JK.
Kenttäposti toimii jälleen.
Käytännön
muistanet.
Osoitteeni: 1104.
PkP.5.
Käytä
sitä pian!”
Lukuisista
etsinnöistä huolimatta Jorma
Heiskasen ruumista ei
koskaan löydetty. Tuoreen lesken Enni
Heiskasen suru oli syvä. Avio-onnea
oli ehtinyt kestää vain puolitoista
vuotta.
Enni odotti miestään loppuun asti
Enni
Heiskanen oli palavasti rakastunut upseeriinsa.
Katoamisilmoituksen jälkeenkin
hän jaksoi toivoa
ja uskoa, että hänen puolisonsa vielä
palaisi – tai hänet yllättäen löydettäisiin.
Uudestaan ja
uudestaan Enni lähetti tiedusteluja, mutta
ne eivät johtaneet tulokseen.
Jorma Heiskasta jäi kaipaamaan
myös hänen pieni poikansa
Jouni.
Enni
odotti miestään palaavaksi koko
loppuikänsä eikä avioitunut enää
uudelleen. Hieman ennen Ennin
kuolemaa hänen lapsenlapsensa Marjo Heiskanen kirjoitti
ylös isoäitinsä ”kenttäpostin” kaatuneelle
miehelleen:
”Meillä
on Sinun kanssasi kokonaista kolme
lastenlasta ja lapsenlapsia jo
viisi––. Jorma, kohta nähdään.
Kohta minä tulen luoksesi, rakas
mieheni, minä, Sinun ikivanha
pikkuinen vaimosi.
Tiedätkös
Sinä, että Sinulle on
kertynyt suuri perhe. Toivon, että
sen tiedät––. Elämä nyt vain
meni näin, näin sen sallittiin mennä.
Makaamaan vain pystyn ja
odottelen kovasti loppumatkaa luoksesi––.
Kultainen mieheni, levätään
yhdessä rauhassa aivan kohta.”
Käytettyjä lähteitä:
M. Heiskanen: Kollaan
kenttäpapin tarina. (Siltala, 2012.)
J. Heiskanen: Kenttäpappina
Kollaalla. (WSOY, 1. painos 1941 ja 3. painos 1989.)
M.
Heiskasen haastattelut
Tarja Lappalainen
Mikä
on sotilaspastori?
Sotilaspastoritkuuluivat sota-aikana
puolustusvoimien kenttäorganisaatioon. He
huolehtivat hartaushetkien pitämisestä, sielunhoidosta
ja vainajien huollosta.
•
Sotilaspastorit olivat arvoltaan upseereita.
•
Sotilaspastorin tehtävänä oli
johtaa kaatuneiden evakuoimiskeskusta, jossa
sotilaat ja
lotat pesivät ruumiita, siistivät
ja laittoivat ne
kuntoon kotiin kuljetusta varten.
•
Sotilaspastorin tehtäväksi jäi
myös ilmoittaa kotiväelle surusanoma
kaatuneista. Tämä
välitettiin usein vainajan oman
kotiseurakunnan papin
kautta, joka kävi henkilökohtaisesti
kertomassa sen
lähiomaisille.
•
Suomalainen järjestelmä, jossa
kaatuneet saatetaan kotiseutunsa
multaan lepäämään, on
ainutlaatuinen koko
maailmassa. Muualla kaatuneet
on yleensä haudattu
taistelukentille.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...