Pyhä Henki voi antaa ymmärrystä miesten ja naisten rooleista

Helluntailiikkeessä ja Ristin Voiton mielipidepalstalla on käyty keskustelua naisten osallistumisesta seurakuntien johtoon. Keskustelu on sisältänyt erinomaisia huomioita puolin ja toisin ja toivottavasti avartanut näkökulmia sekä keskusteluun osallistuneille että sitä seuranneille.

Eksegeettisen työskentelyn sisältöä ja huomiota on tuotu esiin selkeästi, mutta johtopäätöksien erilaisuus vaatii vielä tarkentavaa selvitystä, jota pyrin omalta osaltani tarjoamaan.

Keskustelun lähtökohtana pidän sitä konsensusta, että sekä miehiä että naisia tarvitaan seurakunnassa monissa tehtävissä. Raamatun kokonaisilmoitus vahvistaa ja tukee naisen toimijuutta myös johtajuutta vaativissa rooleissa. Tästä huolimatta näen, että vanhimmiston jäsenyyteen sekä seurakunnan johtavan pastorin tehtävään kuuluva sukupuoleen liittyvä rajaus on perusteltavissa raamatullisen ilmoituksen perusteella. Tämän pohdiskelun taustaoletuksena on näiden henkilöiden velvollisuus toimia erityisesti teologisina auktoriteetteina sekä kristillisen opin puhtauden vaalijoina ja suojelijoina seurakunnassa.

Rajaan pohdinnassani roolin tähän tehtävään, jonka näen olevan sen ydinvelvollisuus seurakunnan toiminnassa.

Toinen tärkeä taustaoletukseni on miehen ja naisen keskinäinen erilaisuus, joka ei ole arvoperusteista vaan ominaisuuksien erilaisuutta. Se eriyttää miehen ja naisen soveltuvuuksia erilaisiin tehtäviin, kuten äitiyteen ja isyyteen.

Perustelujen metodi on seuraava. Tuon esiin kaksi Uuden testamentin teksteistä nousevaa näkemystä, joita arvioin muiden tekstien avulla, jotta niiden painoarvo suhteessa toisiinsa olisi selkeämmin ymmärrettävissä.

Näkemys 1: Jeesus asettaa 12 apostolia, jotka hän valitsee opetuslastensa joukosta. Tämä ryhmä oppii tuntemaan hyvin erityisellä tavalla Jeesuksen persoonana. Paavalin ohjeistus seurakunnan kaitsijan valinnassa (1. Tim. 3:1–7) sisältää oletuksen vaimosta sekä perheen huolehtimisesta. Mikäli näillä kahdella ryhmällä oletetaan olevan erityinen opin varjelemisen rooli, johtopäätöksenä voidaan todeta, että se tehtävä on ensisijaisesti tarkoitettu miehille. Tämä seikka on Uuden testamentin teksteissä esillä esimerkinomaisesti.

Näkemys 2: Uuden testamentin teksteissä on viitteitä siihen, että seurakunnassa on ensimmäisen ja toisen sukupolven aikana myös naisia merkittävissä tehtävissä, ja tästä syystä näkemys 1:n mukainen ohjaus tai esimerkki ei ole normatiivinen. Alussa Jumala loi ihmisen kahdeksi erilliseksi olennoksi, jotka yhdessä edustavat Jumalan kuvana olemista. Eeva annettiin Adamille avuksi, jota Raamattu kuvailee vastavuoroisuutta, sopivuutta ja yhdessäoloa luonnehtivalla sanalla (ezer kenegdow). Syntiinlankeemus toi mukanaan miehen valta-aseman (1. Moos. 3:16). Tämän valta-aseman säilymistä seurakuntakaudella voidaan tarkastella kahden teologian osa-alueen, sovituksen ja synnin teologian kautta. Paavali kirjoittaa galatalaisille siitä vapaudesta, jonka sovitus tuo (Gal. 3:13, 28). Tässä yhteydessä mainitaan, että on yhdentekevää, onko henkilö mies vai nainen, ”sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi”.

Tässä tekstissä Paavalin keskeisenä huomiona on yhtäältä kristityn suhde lakiin ja sen vaatimuksien täyttämiseen ja toisaalta huoli seurakunnan ykseydestä (vastapareina παντες ja εις) – ei hierarkkinen suhde miehen ja naisen välillä. Sovitus vapauttaa hengellisen ja iankaikkisen kuoleman kirouksesta, ei esimerkiksi luomisessa annetuista ominaisuuksista.

Syntiinlankeemuksessa ihmisen luonto turmeltui ja joutui synnin orjuuteen ja alaisuuteen (1. Moos. 8:21 ja Room. 7:14–20). Helluntailiikkeessä yhdytään Lutherin kiteyttämään opetukseen, jonka mukaan kristitty on samanaikaisesti vanhurskautettu ja syntinen; kyse on progressiivisesta pyhityksestä, jonka lopputulos on näkyvissä vasta iankaikkisuudessa. Siihen asti olemme synnin ja kiusauksien alaisia.

Luomisessa asetettu miehen ja naisen välinen vapaa kumppanuus tarvitsee Luojalta annettua hierarkiaa toimiakseen syntiinlankeemuksen jälkeisenä aikana. Ohjauksen tarve liittyy persoonallisten ominaisuuksiemme väärinkäyttöön. Tämä väärinkäytön mahdollisuus jatkuu syntisen olemuksemme säilymisen vuoksi. Tämän vuoksi sovitus ei pura tätä hierarkiaa, sillä emme ole vapaita syntisestä luonnostamme.

Kirkkohistoriasta tiedämme, ettei ensimmäisten sukupolvien jälkeisenä apologeettisena aikana ollut juurikaan naisjohtajuutta. Tätä voidaan tulkita monella tavoin, mutta yksi tulkintavaihtoehto on se, etteivät kaanonin teksteihin jääneet esimerkit naisista seurakunnan johdossa osoittautuneet oikeaksi tai toimivaksi vaihtoehdoksi.

Nyt elämme eri aikakautta ja meillä on Israelin valtion olemassaolon kautta annettu merkki tämän ajan merkityksellisyydestä. 2. Tess. 2. luvussa on Paavalin kautta annettu varoitus eksytyksestä, jonka uskon kohdistuvan kristinuskon ydinopeista erityisesti kristologiaan. Tämä velvoittaa meidät valvomaan tarkasti seurakunnissa annettavaa opetusta. Uskon, että Herra nostaa tähän tarvittavat ihmiset oikeille paikoilleen.

Helluntailiikkeen DNA:han kuuluu Pyhän Hengen johdatuksen kuuleminen ja sen varassa eteneminen. Toivon, että tämän aiheen käsittely seurakunnissa tai laajemminkin olisi syksyn aikana luonteeltaan toista kunnioittavaa ja rehellistä totuuden etsimistä yhdessä. Olen avoin myös sille vaihtoehdolle, että Pyhä Henki olisi tässä ajassa antamassa meille tästä aiheesta uutta ymmärrystä. Vain Herra tietää tulevat päivät ja niiden tuomat haasteet Suomen helluntailiikkeelle.

Rukoukseni on, että Herran johdatus on kirkkaasti esillä ja kuultavissa.


Sanna Urvas
TM, teologian jatko-opiskelija
Espoo