”Viha on rakkauden ilmentymä silloin, kun oikeus vääristyy. Jos pidämme anteeksiantamista Jumalan velvollisuutena, emme ota vakavasti hänen pyhyyttään. Anteeksiantamus on lahja. Emme sanoisi vaimolle, jonka mies on pettänyt häntä, että sinun velvollisuutesi on antaa anteeksi.”
Saavun syvällisten ajatusten sarjatulen keskelle astuessani kokoustilaan, jossa Paul Copan kertoo toimittajille juuri suomeksi ilmestyneestä kirjastaan Onko Jumala moraalihirviö?. Sisällysluettelon perusteella kirja käsittelee aiheita, joiden yli tavallinen raamatunlukija mielellään hyppää: Mooseksen lain oudot ruoka- ja puhtaussäädökset, orjuus, israelilaisten toteuttama luvatun maan ”etninen puhdistus”, ja naisten asema.
Nyt tosin puhutaan helvetistä. Pian keskustelu kääntyy siihen, loiko Jumala petoeläimiä.
Copan ei ole mikään apologetiikan harrastelija. Hän on raskassarjalainen akateemisen teologian alalla, jota kutsutaan analyyttiseksi uskonnonfilosofiaksi. Kirjoja ja artikkeleita Copan on tuottanut useita kymmeniä. Hän myös kiertää säännöllisesti maailmalla puolustamassa kristinuskon älyllisiä perusteita.
Enemmän kuin atomien ja DNA:n leikkiä
Toimittajien tenttauksen jälkeen Copan, minä ja Veritas Forum Finlandin koordinaattori Danielle Miettinen hyppäämme Tampereelle menevään junaan.
Matkan alussa Copan kaivaa esiin perhekuvan. Yksi vaimo, kuusi lasta. Perheen tummaihoinen poika on adoptoitu.
Kävellessämme kohti Hotel Laplandin ravintolaa kehittelen vasta-argumenttia Copanin kirjan väitteeseen, jonka mukaan ”kanaanilaisten kansanmurha” oli jotenkin Jumalan mielestä tarpeellista. Lämpimässä syyspäivässä hikoileva filosofi vastailee ystävällisesti.
Miettinen kävelee perässä ja naureskelee. ”Kyllä te jaksatte.”
Poronlihalautasten äärellä keskustelu kääntyy Yhdysvaltain presidentinvaaleihin sekä evankelisten teologien näkemyksiin vallankäytöstä. Copan ei ole amerikkalainen aseita kaikille -mies, mutta hän vastustaa evankelisia pasifisteja, joiden mielestä tosi uskova ei voi toimia sotilaana tai poliisina.
– Esivalta ei kanna miekkaa turhaan, hän siteeraa Paavalia.
Lounaan jälkeen on edessä Veritas Forum Tampereen yliopistossa, jossa Copan keskustelee hoitotieteiden professori Marja Kaunosen kanssa kuolemasta ja kärsimyksestä. Minulla on kunnia esitellä puhujat ja johtaa keskustelun kulkua.
Puheessaan Copan kertoo ukrainalaisesta isästään, joka oli vielä lapsi, kun kommunistit häätivät hänen perheensä kodistaan keskellä talvea. Copanin isoisä pidätettiin ja hän kuoli nälkään keskitysleirillä.
Filosofin pääviesti on se, että vain Jumalan olemassaolo tekee kärsimyksen ja pahuuden olemassaolon jotenkin käsitettäväksi.
– Jos Jumala on olemassa, on myös olemassa objektiivista hyvää ja pahaa. On olemassa oikeudenmukaisuus, jonka vääristymä moraalinen paha on, Copan sanoo ja lainaa suuria ajattelijoita tuekseen.
Copanin mukaan ateistinen naturalismi on aseeton kärsimyksen edessä. Jos elämämme on pelkkä atomien ja DNA:n leikkikenttä, silloin Stalinin ja Äiti Teresan edesottamukset ovat vain erilaisia atomien ja DNA:n ilmentymiä.
Kaunosen luento on käytännönläheinen. Hän kertoo kokemuksistaan ja tutkimuksistaan kuoleman kohdanneista perheistä.
Forumin lopussa on yleisökysymysten vuoro. ”Miksi juuri kristinuskon Jumala?”, yksi opiskelijoista kysyy. Copan viittaa Jeesuksen väitteisiin jumaluudestaan ja ylösnousemuksen historiallisiin todisteisiin.
Intensiivinen keskustelu jatkuu foorumin jälkeenkin. Copania tosin kaivataan jo Tampereen helluntaiseurakunnalla, jossa teemana on Vanhan testamentin jumalakuva.
Eikö Raamatun teksti tule ottaa vakavasti?
Tapaan Copanin jälleen sunnuntaina seurakuntani United Community Church:n jumalanpalveluksessa. Hän saarnaa samasta aiheesta kuin Kansanlähetysopiston seminaarissa, Vanhan testamentin väkivaltaisuuksista.
Filosofi selittää, että vaikka joidenkin Joosuan kirjan jakeiden perusteella vaikuttaa siltä, että Israelin armeija tappoi Kanaanin maasta ihan kaikki – miehet, naiset, lapset ja eläimet – todellisuus oli toinen.
– Raamatussa käytetään tyylikeinona voimakasta liioittelua. Se oli tyypillistä muinaisen Lähi-idän sotakertomuksissa, mies toteaa.
Copan esittää useita esimerkkejä siitä, kuinka yhdessä kohtaa Vanhaa testamenttia tietty kansa ”vihitään tuhon omaksi”, mutta myöhemmissä jakeissa kyseinen kansa elääkin israelilaisten keskuudessa.
Jälkikahveilla eräs teologi haastaa Copania: eikö Raamatun teksti tulisi ottaa tosissaan ja kirjaimellisesti? Mies kuitenkin painottaa, että Jumalan sanaa tulee lukea kirjallisuuden lajit huomioiden. Evankeliumit ovat tyyliltään kreikkalais-roomalaisia elämänkertoja, sananlaskut ovat sananlaskuja ja sotajutut ovat sotajuttuja.
Tervehtiminen on tärkeää
Maanantaina Turun Veritas Forumissa Copanilla on vastassaan uskontotieteen professori Matti Kamppinen. Mies on tunnettu ateisti, jonka tiedeuskovaisia väitteitä olen itsekin joskus kritisoinut Helsingin Sanomien mielipidepalstalla. En pääse tilaisuuteen, mutta kaverini kertoo Kamppisen naureskelleen Copanin ihmeparantumiskertomuksille.
Näen Copanin viimeisen kerran ennen Helsingin yliopiston Veritas Forumin alkua. Miehellä on jo kiire, mutta hän pysähtyy aulassa tervehtimään minulle tuttua nuorta miestä ja hänen kahta lukiotoveriaan. ”Ne on kai agnostikkoja tai ateisteja”, tuttavani sanoo kavereistaan, jotka hän on kutsunut paikalle.
Puheessaan Copan listaa tuttuun tyyliinsä nimekkäiden ajattelijoiden kommentteja jumalattoman maailmankaikkeuden arvotyhjiöstä. Mieleeni jäävät erityisesti ateistifilosofi John Searlen sanat: ”Kuinka selitämme käsityksen itsestämme tietoisina, merkitystä luovina, vapaina ja järkevinä olentoina keskellä universumia, joka koostuu pelkästään tiedottomista, merkityksettömistä, vapaudettomista ja järjettömistä fysikaalisista hiukkasista?”
Seuraavana aamuna laitan Copanille viestin, jossa kiittelen hänen tapaansa huomioida ihmiset ja toivon, että kotiin saavuttuaan hänen kalenterinsa olisi loppuviikon tyhjä.
”Tuottakoon Herra paljon hedelmää”, Copan vastaa. ”Kalenterini ei ole tyhjä, mutta sydämeni on täysi.”
Ilmeisesti Suomen-matka onnistui myös filosofin omasta mielestä.
ArviotCraig Groeschel: Johda kuin sillä olisi merkitystä – seitsemän johtamisen periaatetta kestävää seurakuntaa varten. Aikamedia, 2024. Suom. Mirkka Jantunen. Nid. 280 sivua.
ArviotSami Günther ja Mikko Sivonen (toim.): Jumalan armon kirkkauden ylistykseksi. Johdatus reformoituun pelastusoppiin. Agricola teologinen instituutti. Sid. 458 s.
ArviotJesus Revolution Kingdom Story Company ja Lionsgate, Yhdysvallat 2023. Ohjaus Jon Erwin ja Brent McCorkle. Pääosissa Joel Corteney, Jonathan Roumie ja Kelsey Grammer. Käsikirjoitus Jon Gu...
ArviotKaren Kingsbury: Iltarusko. Englanninkielinen alkuperäisteos Sunset (Sunrise Series #4; USA 2008). Suom. Leila Uosukainen. Aikamedia 2023. Sid. 348 s.
ArviotElina Salminen: Suurempiin käsiin. Kesken, 2022. Sid. 28 s. Maailman turvallisin paikka on siellä, missä elämä on laskettu suurempiin käsiin. Keskeneräisestä elämästä kirjoittava...
ArviotDan Johnstone Hillsong: A Megachuch Exposed (2022) Discovery+ Tämän vuoden maaliskuussa suoratoistopalvelu Discovery+ julkaisi kolmiosaisen dokumenttisarjan suositusta...
ArviotBill Wilson: Elefantin kokoinen ongelma – Vaiettu vaikeus vai kohdattu totuus? Aikamedia 2021. Nid. 117 s. Maailman suurimmaksi pyhäkouluksi kutsutun Metro World Childin perustaja...
ArviotJP ja murtovaras. Ohjaaja Jani Korhonen, käsikirjoittaja Tytti Salo, tuottaja Samuel Grönholm. Black Lion Pictures 2021. Karkkipaperin rapina ja jännittynyt odotus täyttävät elokuvate...
ArviotJuhani Aitomaa: Trump-profetiat – karismaattinen valtateologia ja Donald J. Trump. Näkökulmajulkaisut 2018. Nid. 51. s. Juhani Aitomaan pieni kirjanen kolmen vuoden takaa on yhä ajank...
ArviotAnne Graham Lotz: Jeesus minussa – Pyhän Hengen kokeminen pysyvänä kumppanina. 2.painos. Kuva ja Sana 2021. Nid. 287 s. Joku kristitty ei ehkä koskaan ole kuullut nyt jo edesmenneestä maailmank...
ArviotFreidiba Boodos: Tahdotko taivaaseen. 1978/2020; Leila ja Miranda: Tu sal mo dziviba. 1988/2020; Romanos, Kuninkaan sukulaiset. 1983/2020. Prisma/Elämä ja Valo ry.
ArviotMaarit Eronen: Kutsuna kuuliaisuus. Tavallisen naisen epätavallinen elämä. Aikamedia 2021. Nid. 395 s. ”Uskoontuloani voisi verrata lämpömittarin elohopeaan. Jos nolla oli se kohta, jossa siirr...
ArviotJohn F. Walvoord, William Crockett, Zachary J. Hayes, Clark H. Pinnock: Four Views on Hell. Zondervan, 1996. Nid. 190. Four Views On Hell -kirjassa neljä raamatuntutkijaa tuo esiin vuoroll...
ArviotAvi Snyder: Juutalaiset eivät usko Jeesukseen ja muita väärinkäsityksiä. Perussanoma 2020. Nid. 152 s. New Yorkissa syntynyt, vuonna 1977 uskoon tullut messiaaninen juutalainen Avi Snyder...
ArviotPsykologian emeritusprofessori ja kirjailija Markku Ojasen uutuusteoksessa pohditaan, mitä on hyvä elämä ja onnellisuus. Tällaiset kysymyksethän ovat sinänsä vanhoja ja tuttuja jo antiik...
ArviotSuomenkielisten kristillisten julkaisujen joukossa on ollut turhan pitkään tyhjiö Isä meidän -rukousta käsittelevien kirjojen kohdalla. Teologian maisteri Markku Tossavaisen uu...