Viime kesänä lahtelaisen Kari Vilkmanin kävely oli
hankalaa. Hänen
toinen nilkkansa
oli murtunut, kun hänen
ja hänen ystävänsä kimppuun oli
hyökätty kotikaupungin kadulla.
–
Tulimme ravintolasta ulos, jolloin
kaverini lyötiin takaa päin tajuttomaksi.
Kun yritin suojella hänen
päätään, ettei sitä potkittaisi, noin
kolme kaveria kävi kimppuuni
niin, että nilkkani murtui.
Vilkman
ei ollut suunnitellut tällaista
elämäntilannetta, mutta lopulta
se osoittautui onneksi.
–
Olin ollut vuoden Hausjärvellä Kansanlähetysopistolla
vapaaehtoistyössä. Sen
jälkeen koin jonkinlaista
elämän merkityksettömyyttä ja
tyhjyyttä ja turrutin olotilaani
päihteillä.
–
Asunnottomuus ja nilkan murtuma
olivat viimeinen piste sille,
että ovet avautuivat A-klinikkasäätiön Lahden
päihdekuntoutusyksikköön. Siellä
sain levätä.
Pelottava
Jeesus
Sama
päihdekuntoutusyksikkö oli
ollut Vilkmanin lepopaikkana aiemminkin.
Hänen mukaansa se
on ollut kaupungissa lähes ainoa paikka,
jossa hän on kokenut todellista
lähimmäisenrakkautta.
–
Olin joskus avioeron jälkeen saanut
A-klinikalta apua, kun olin juonut
puoli vuotta putkeen. Sukulaiset ja
seurakuntalaiset eivät halunneet
millään tavalla huomioida minua.
Vilkman
vietti lapsuutensa Lahdessa.
Hänen vanhempansa kuuluivat
paikalliseen vapaakristilliseen seurakuntaan
ja opastivat lastaan
uskon perusteisiin sen ajan
ymmärryksen mukaan.
–
Ensimmäiset selkäsaunani sain
alle kouluikäisenä. Minulle kerrottiin,
että Jumala on ankara ja
että Jeesus tulee pian. Olin hyvin vilkas
lapsi, ja minua syytettiin ja
rangaistiin monista asioista. Minulle
sanottiin, että sinun elämäntyylilläsi
helvetti on oikea osoite.
Pelkäsin Jeesusta eniten maailmassa
ja koin elämässäni suurta
turvattomuutta.
Vilkman
muistaa, kuinka hän 11-vuotiaana
haisteli kavereidensa kanssa
liimaa.
–
Harhailin pihalla niin kauan kuin
pystyin, koska pelkäsin saavani
kotona selkäsaunaa. Siitä asti
elin niin sanotusti ”kentällä”, kaveriyhteisön
ja kavereiden tuen
kautta.
Myyntitykki
menestyy
Jo
lapsena Vilkman löysi unelma-ammattinsa.
Hän myi joulukortteja ja
totesi, että siinä tienasi hyvin.
–
Minua kiinnosti myyntityö. Aikuisena
menestyin työelämässä kaikessa,
mitä tein. Päädyin kosmetiikkayritys
Lorealille, ja olin
lopulta Pohjoismaiden menestynein myyntiedustaja
ja Itä-Suomen
aluepäällikkö. Olin siinä vaiheessa
turruttanut helvetinpelon ja
kauhean Jeesuksen ja jättänyt tuurin
varaan sen, että ehkä säkällä
pääsen Taivaaseen.
Menestyneen
työputken jälkeen mies
kaipasi vapautta elämäänsä. Hän
irtisanoutui, myi omaisuutensa
ja muutti Floridaan.
–
Laitoin puolessatoista vuodessa menemään
noin puoli miljoonaa markkaa.
Olin, elin ja nautin elämästäni.
Suomeen
tullessa Vilkman soitti
Lorealille ja sai työpaikkansa takaisin.
Hän ehti kokeilla kykyjään myös
Orionilla, Nokialla ja Bernerillä.
Tuossa vaiheessa hän myös
avioitui. Eräänä syysiltana elämä
kuitenkin pysähtyi.
–
Katselin lätkää televisiosta, kun
vaimo nousi sohvalta ja sanoi, että
hän lähtee nyt. Kaikki, mitä
ympärillä oli, menetti merkityksensä. Asuimme
silloin Keravalla. Olin
juuri saanut työpaikan Berneriltä.
Istuin toimistossa ja
tuijotin kuukauden seinää.
Eräänä
päivänä Vilkman kaivoi pistoolin
kaapista ja päätti etsiä sen
kaverin, joka vei hänen vaimonsa.
–
Etsin häntä vuoden verran. Sitten
päätin, että kosto on Jumalan. Alkoholihuuruissa
rupesin rukoilemaan
kyseisen miehen puolesta.
Avioeroon
liittyvien tunteiden keskellä
Vilkman kohtasi perheensä ja
seurakunnan kyvyttömyyden auttaa
elämässään karikolle ajanutta.
–
Minulla ei ollut silloin kotiseurakuntaa. Kävin
kääntymässä Järvenpään
helluntai- ja vapaaseurakunnassa, mutta
olin niin tyhjä
sisältä, että siinä ei auttanut mikään.
Pelkäsin jälleen helvettiin joutumista
ja vapisin kirkon takapenkillä.
Ex-vaimoni kertoi vanhemmilleni,
että hän erosi, koska
join. Se ei ollut totta. Juominen alkoi,
kun hän lähti, mutta vanhemmat
uskoivat vaimoani, samoin
entisen kotiseurakuntani jäsenet
Lahdessa.
Työelämä
ei enää maittanut, ja Vilkman
palasi ”kentälle”. Siellä hän
tutustui amfetamiiniin.
–
Olin aivan sekaisin. Minulla ei
ollut ketään, johon turvata. Tunsin
valtavaa syyllisyyttä. Koin,
että sekä Jumala että ihmiset syyttivät
minua.
Kuoleman
porteilla
Kari
Vilkman käytti päihteitä puoli vuotta,
kunnes hänet löydettiin tajuttomana
kadulta ja vietiin ambulanssilla Peijaksen
sairaalaan Vantaalle.
Sen jälkeen hän muutti takaisin
Lahteen.
Jonkin
ajan kuluttua mies sai vakavan
tulehduksen sisäelimiin. Suuntana oli jälleen sairaala, jossa vatsaa
operoitiin.
–
Jouduin kolmeksi kuukaudeksi koomaan,
ja hoitohenkilökunta uskoi,
että kuolen, Vilkman kertoo.
Sairaalasta
pääsyn jälkeen mies kärsi
toistuvista sisäisistä verenvuodoista ja
voimakkaista kivuista. Sairaalakierre
jatkui; hän joutui muutaman
vuoden aikana noin
kuusikymmentä kertaa osastohoitoon. Kipu
vei häneltä tajun jopa
useita kertoja päivässä.
–
Eräänä iltana avasin television, ja
siellä oli esirukoilija Pirkko Jalovaaran ohjelma.
Yhtäkkiä hän
sanoi, että joku yksinäinen ihminen
katsoo tätä ohjelmaa ja
hänellä on voimakkaita kipuja sisäelimissä.
Jalovaara
kertoi yksityiskohtaisesti, millaisia
kivut olivat.
–
Ajattelin, että jollakin on aivan samanlaiset
kivut kuin minulla. En
ollut kahteen vuoteen pystynyt
syömään muuta kuin Mars-patukoita
ja energiajuomaa. Kun
nousin ylös, kivut loppuivat siihen.
Menin heti kauppaan ostamaan ruokaa.
Kuukaudessa painoni nousi
kahdeksan kiloa.
Vuokrarästien
vuoksi Vilkman sai
häädön silloisesta asunnostaan.
–
Kaksi yötä värjöttelin puistossa 25
asteen pakkasessa tai Shellin
baarissa, kunnes eräs pastori otti
minut ylläpitämäänsä ensisuojaan. Sen
jälkeen pääsin Aklinikan päihdekuntoutusyksikköön.
Halu
kertoa
Sairaalassa
ollessaan Vilkman oli jutellut
sairaalapastorin kanssa. Tämä
sanoi, että Jumala on sovittanut meidän
menneet, nykyiset ja
tulevat syntimme ja että armo on
täysivaltaista ja riittää.
–
En uskonut sitä heti. Mutta kun
sairaalassa lääkäri sanoi, että
en ehkä selviä edessä olevasta leikkauksesta,
en tuntenut pelkoa. Tiesin,
että lippu taivaaseen on
kunnossa. Valtavat ahdistukset karisivat
pois. Lakkasin yrittämästä. Tiesin,
että tämän parempi ihminen
minusta ei tule.
Evankeliumin
oivaltamista seurasi
palava halu kertoa löydöstä kaikille
muillekin.
–
Halusin kertoa kaikille kadun rentuille,
kuinka helppoa elämä on,
kun tekee Jeesuksen kanssa diilin;
sanoo hänelle, että ota minun kärryni
ja vie minut Taivaaseen.
On
kesä. Vilkman kävelee pihalle sukkasillaan;
toinen kenkä on
kadoksissa. Mutta mies itse on tallessa.
Hän ei kanna kaunaa niitä kohtaan,
jotka eivät ole osanneet häntä
rakastaa.
–
Vaikka olisin roskakasassa, niin
Jeesus näkee, että olen siellä. Hänellä
on tulossa aina parempi yllätys,
vaikka se tulisikin kivun kautta.
ArviotCraig Groeschel: Johda kuin sillä olisi merkitystä – seitsemän johtamisen periaatetta kestävää seurakuntaa varten. Aikamedia, 2024. Suom. Mirkka Jantunen. Nid. 280 sivua.
ArviotSami Günther ja Mikko Sivonen (toim.): Jumalan armon kirkkauden ylistykseksi. Johdatus reformoituun pelastusoppiin. Agricola teologinen instituutti. Sid. 458 s.
ArviotJesus Revolution Kingdom Story Company ja Lionsgate, Yhdysvallat 2023. Ohjaus Jon Erwin ja Brent McCorkle. Pääosissa Joel Corteney, Jonathan Roumie ja Kelsey Grammer. Käsikirjoitus Jon Gu...
ArviotKaren Kingsbury: Iltarusko. Englanninkielinen alkuperäisteos Sunset (Sunrise Series #4; USA 2008). Suom. Leila Uosukainen. Aikamedia 2023. Sid. 348 s.
ArviotElina Salminen: Suurempiin käsiin. Kesken, 2022. Sid. 28 s. Maailman turvallisin paikka on siellä, missä elämä on laskettu suurempiin käsiin. Keskeneräisestä elämästä kirjoittava...
ArviotDan Johnstone Hillsong: A Megachuch Exposed (2022) Discovery+ Tämän vuoden maaliskuussa suoratoistopalvelu Discovery+ julkaisi kolmiosaisen dokumenttisarjan suositusta...
ArviotBill Wilson: Elefantin kokoinen ongelma – Vaiettu vaikeus vai kohdattu totuus? Aikamedia 2021. Nid. 117 s. Maailman suurimmaksi pyhäkouluksi kutsutun Metro World Childin perustaja...
ArviotJP ja murtovaras. Ohjaaja Jani Korhonen, käsikirjoittaja Tytti Salo, tuottaja Samuel Grönholm. Black Lion Pictures 2021. Karkkipaperin rapina ja jännittynyt odotus täyttävät elokuvate...
ArviotJuhani Aitomaa: Trump-profetiat – karismaattinen valtateologia ja Donald J. Trump. Näkökulmajulkaisut 2018. Nid. 51. s. Juhani Aitomaan pieni kirjanen kolmen vuoden takaa on yhä ajank...
ArviotAnne Graham Lotz: Jeesus minussa – Pyhän Hengen kokeminen pysyvänä kumppanina. 2.painos. Kuva ja Sana 2021. Nid. 287 s. Joku kristitty ei ehkä koskaan ole kuullut nyt jo edesmenneestä maailmank...
ArviotFreidiba Boodos: Tahdotko taivaaseen. 1978/2020; Leila ja Miranda: Tu sal mo dziviba. 1988/2020; Romanos, Kuninkaan sukulaiset. 1983/2020. Prisma/Elämä ja Valo ry.
ArviotMaarit Eronen: Kutsuna kuuliaisuus. Tavallisen naisen epätavallinen elämä. Aikamedia 2021. Nid. 395 s. ”Uskoontuloani voisi verrata lämpömittarin elohopeaan. Jos nolla oli se kohta, jossa siirr...
ArviotJohn F. Walvoord, William Crockett, Zachary J. Hayes, Clark H. Pinnock: Four Views on Hell. Zondervan, 1996. Nid. 190. Four Views On Hell -kirjassa neljä raamatuntutkijaa tuo esiin vuoroll...
ArviotAvi Snyder: Juutalaiset eivät usko Jeesukseen ja muita väärinkäsityksiä. Perussanoma 2020. Nid. 152 s. New Yorkissa syntynyt, vuonna 1977 uskoon tullut messiaaninen juutalainen Avi Snyder...
ArviotPsykologian emeritusprofessori ja kirjailija Markku Ojasen uutuusteoksessa pohditaan, mitä on hyvä elämä ja onnellisuus. Tällaiset kysymyksethän ovat sinänsä vanhoja ja tuttuja jo antiik...
ArviotSuomenkielisten kristillisten julkaisujen joukossa on ollut turhan pitkään tyhjiö Isä meidän -rukousta käsittelevien kirjojen kohdalla. Teologian maisteri Markku Tossavaisen uu...