Viime kesänä lahtelaisen Kari Vilkmanin kävely oli
hankalaa. Hänen
toinen nilkkansa
oli murtunut, kun hänen
ja hänen ystävänsä kimppuun oli
hyökätty kotikaupungin kadulla.
–
Tulimme ravintolasta ulos, jolloin
kaverini lyötiin takaa päin tajuttomaksi.
Kun yritin suojella hänen
päätään, ettei sitä potkittaisi, noin
kolme kaveria kävi kimppuuni
niin, että nilkkani murtui.
Vilkman
ei ollut suunnitellut tällaista
elämäntilannetta, mutta lopulta
se osoittautui onneksi.
–
Olin ollut vuoden Hausjärvellä Kansanlähetysopistolla
vapaaehtoistyössä. Sen
jälkeen koin jonkinlaista
elämän merkityksettömyyttä ja
tyhjyyttä ja turrutin olotilaani
päihteillä.
–
Asunnottomuus ja nilkan murtuma
olivat viimeinen piste sille,
että ovet avautuivat A-klinikkasäätiön Lahden
päihdekuntoutusyksikköön. Siellä
sain levätä.
Pelottava
Jeesus
Sama
päihdekuntoutusyksikkö oli
ollut Vilkmanin lepopaikkana aiemminkin.
Hänen mukaansa se
on ollut kaupungissa lähes ainoa paikka,
jossa hän on kokenut todellista
lähimmäisenrakkautta.
–
Olin joskus avioeron jälkeen saanut
A-klinikalta apua, kun olin juonut
puoli vuotta putkeen. Sukulaiset ja
seurakuntalaiset eivät halunneet
millään tavalla huomioida minua.
Vilkman
vietti lapsuutensa Lahdessa.
Hänen vanhempansa kuuluivat
paikalliseen vapaakristilliseen seurakuntaan
ja opastivat lastaan
uskon perusteisiin sen ajan
ymmärryksen mukaan.
–
Ensimmäiset selkäsaunani sain
alle kouluikäisenä. Minulle kerrottiin,
että Jumala on ankara ja
että Jeesus tulee pian. Olin hyvin vilkas
lapsi, ja minua syytettiin ja
rangaistiin monista asioista. Minulle
sanottiin, että sinun elämäntyylilläsi
helvetti on oikea osoite.
Pelkäsin Jeesusta eniten maailmassa
ja koin elämässäni suurta
turvattomuutta.
Vilkman
muistaa, kuinka hän 11-vuotiaana
haisteli kavereidensa kanssa
liimaa.
–
Harhailin pihalla niin kauan kuin
pystyin, koska pelkäsin saavani
kotona selkäsaunaa. Siitä asti
elin niin sanotusti ”kentällä”, kaveriyhteisön
ja kavereiden tuen
kautta.
Myyntitykki
menestyy
Jo
lapsena Vilkman löysi unelma-ammattinsa.
Hän myi joulukortteja ja
totesi, että siinä tienasi hyvin.
–
Minua kiinnosti myyntityö. Aikuisena
menestyin työelämässä kaikessa,
mitä tein. Päädyin kosmetiikkayritys
Lorealille, ja olin
lopulta Pohjoismaiden menestynein myyntiedustaja
ja Itä-Suomen
aluepäällikkö. Olin siinä vaiheessa
turruttanut helvetinpelon ja
kauhean Jeesuksen ja jättänyt tuurin
varaan sen, että ehkä säkällä
pääsen Taivaaseen.
Menestyneen
työputken jälkeen mies
kaipasi vapautta elämäänsä. Hän
irtisanoutui, myi omaisuutensa
ja muutti Floridaan.
–
Laitoin puolessatoista vuodessa menemään
noin puoli miljoonaa markkaa.
Olin, elin ja nautin elämästäni.
Suomeen
tullessa Vilkman soitti
Lorealille ja sai työpaikkansa takaisin.
Hän ehti kokeilla kykyjään myös
Orionilla, Nokialla ja Bernerillä.
Tuossa vaiheessa hän myös
avioitui. Eräänä syysiltana elämä
kuitenkin pysähtyi.
–
Katselin lätkää televisiosta, kun
vaimo nousi sohvalta ja sanoi, että
hän lähtee nyt. Kaikki, mitä
ympärillä oli, menetti merkityksensä. Asuimme
silloin Keravalla. Olin
juuri saanut työpaikan Berneriltä.
Istuin toimistossa ja
tuijotin kuukauden seinää.
Eräänä
päivänä Vilkman kaivoi pistoolin
kaapista ja päätti etsiä sen
kaverin, joka vei hänen vaimonsa.
–
Etsin häntä vuoden verran. Sitten
päätin, että kosto on Jumalan. Alkoholihuuruissa
rupesin rukoilemaan
kyseisen miehen puolesta.
Avioeroon
liittyvien tunteiden keskellä
Vilkman kohtasi perheensä ja
seurakunnan kyvyttömyyden auttaa
elämässään karikolle ajanutta.
–
Minulla ei ollut silloin kotiseurakuntaa. Kävin
kääntymässä Järvenpään
helluntai- ja vapaaseurakunnassa, mutta
olin niin tyhjä
sisältä, että siinä ei auttanut mikään.
Pelkäsin jälleen helvettiin joutumista
ja vapisin kirkon takapenkillä.
Ex-vaimoni kertoi vanhemmilleni,
että hän erosi, koska
join. Se ei ollut totta. Juominen alkoi,
kun hän lähti, mutta vanhemmat
uskoivat vaimoani, samoin
entisen kotiseurakuntani jäsenet
Lahdessa.
Työelämä
ei enää maittanut, ja Vilkman
palasi ”kentälle”. Siellä hän
tutustui amfetamiiniin.
–
Olin aivan sekaisin. Minulla ei
ollut ketään, johon turvata. Tunsin
valtavaa syyllisyyttä. Koin,
että sekä Jumala että ihmiset syyttivät
minua.
Kuoleman
porteilla
Kari
Vilkman käytti päihteitä puoli vuotta,
kunnes hänet löydettiin tajuttomana
kadulta ja vietiin ambulanssilla Peijaksen
sairaalaan Vantaalle.
Sen jälkeen hän muutti takaisin
Lahteen.
Jonkin
ajan kuluttua mies sai vakavan
tulehduksen sisäelimiin. Suuntana oli jälleen sairaala, jossa vatsaa
operoitiin.
–
Jouduin kolmeksi kuukaudeksi koomaan,
ja hoitohenkilökunta uskoi,
että kuolen, Vilkman kertoo.
Sairaalasta
pääsyn jälkeen mies kärsi
toistuvista sisäisistä verenvuodoista ja
voimakkaista kivuista. Sairaalakierre
jatkui; hän joutui muutaman
vuoden aikana noin
kuusikymmentä kertaa osastohoitoon. Kipu
vei häneltä tajun jopa
useita kertoja päivässä.
–
Eräänä iltana avasin television, ja
siellä oli esirukoilija Pirkko Jalovaaran ohjelma.
Yhtäkkiä hän
sanoi, että joku yksinäinen ihminen
katsoo tätä ohjelmaa ja
hänellä on voimakkaita kipuja sisäelimissä.
Jalovaara
kertoi yksityiskohtaisesti, millaisia
kivut olivat.
–
Ajattelin, että jollakin on aivan samanlaiset
kivut kuin minulla. En
ollut kahteen vuoteen pystynyt
syömään muuta kuin Mars-patukoita
ja energiajuomaa. Kun
nousin ylös, kivut loppuivat siihen.
Menin heti kauppaan ostamaan ruokaa.
Kuukaudessa painoni nousi
kahdeksan kiloa.
Vuokrarästien
vuoksi Vilkman sai
häädön silloisesta asunnostaan.
–
Kaksi yötä värjöttelin puistossa 25
asteen pakkasessa tai Shellin
baarissa, kunnes eräs pastori otti
minut ylläpitämäänsä ensisuojaan. Sen
jälkeen pääsin Aklinikan päihdekuntoutusyksikköön.
Halu
kertoa
Sairaalassa
ollessaan Vilkman oli jutellut
sairaalapastorin kanssa. Tämä
sanoi, että Jumala on sovittanut meidän
menneet, nykyiset ja
tulevat syntimme ja että armo on
täysivaltaista ja riittää.
–
En uskonut sitä heti. Mutta kun
sairaalassa lääkäri sanoi, että
en ehkä selviä edessä olevasta leikkauksesta,
en tuntenut pelkoa. Tiesin,
että lippu taivaaseen on
kunnossa. Valtavat ahdistukset karisivat
pois. Lakkasin yrittämästä. Tiesin,
että tämän parempi ihminen
minusta ei tule.
Evankeliumin
oivaltamista seurasi
palava halu kertoa löydöstä kaikille
muillekin.
–
Halusin kertoa kaikille kadun rentuille,
kuinka helppoa elämä on,
kun tekee Jeesuksen kanssa diilin;
sanoo hänelle, että ota minun kärryni
ja vie minut Taivaaseen.
On
kesä. Vilkman kävelee pihalle sukkasillaan;
toinen kenkä on
kadoksissa. Mutta mies itse on tallessa.
Hän ei kanna kaunaa niitä kohtaan,
jotka eivät ole osanneet häntä
rakastaa.
–
Vaikka olisin roskakasassa, niin
Jeesus näkee, että olen siellä. Hänellä
on tulossa aina parempi yllätys,
vaikka se tulisikin kivun kautta.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...