"Uskovan tulisi voida olla ylpeä siitä, mitä seurakunta edustaa" – Mitä Fila teki eri tavalla?
Kun Fila Helsinki perustettiin sata vuotta sitten, seurakunta syntyi kahtiajakautuneeseen kaupunkiin. Valkoisten voitonparaati oli vasta hiljattain kulkenut läpi tuoreen tasavallan pääkaupungin.
Helsingissä oli itsenäistymisen vuosina tullut helluntailaisen herätyksen myötä uskoon ihmisiä kaikissa yhteiskuntakerroksissa, myös ruotsinkielisten parissa. Uudenlaiset, Jeesus-keskeiset laulut ja puheet kaikuivat niin hienostokodeissa kuin työläiskortteleissakin.
Helsingfors Filadelfiaförsamlingenin ajan oloon komea kirkko avattiin Albertinkadulle vuonna 1940 talvisodan pommitusten laannuttua. Seurakunnan työn pohjalta oli jo syntynyt muun muassa suomenkielinen Saalem-seurakunta.
– Taas pitäisi laittaa paikkoja uusiksi, johtava pastori Johan Forsbäck tuumii katsellen ympärilleen kirkossa.
Lavan lisäksi aulatiloihin on panostettu. Avaraa tilaa on paljon, taaperoiden leikkikehästä avautuu näkymä parvelta alas saliin.
Seurakunnassa tehtiin viimeksi mittava remontti 2010-luvun taitteessa, mutta kymmenessä vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon, ja tilat ovat olleet myös kovassa käytössä.
Satavuotias Fila vietti viime vuonna myös eräänlaisia kymmenvuotisjuhlia.
Joulukuussa 2010 pidettiin seurakunnan pastoreiden ja vapaaehtoisjohtajien kokous, jossa puhuttiin yhteisön tulevaisuudesta ja unelmista.
– Moni pastori aloittaa ilman odotuksia ja ottaa tavoitteekseen pikkuhiljaa muuttaa asioita. Menee kolmesta viiteen vuotta, eväät on käytetty, ja pastori vaihtaa paikkakuntaa, Forsbäck kuvailee yleistä tapahtumien kulkua.
Johan ja Lotta Forsbäck olivat vuonna 2010 juuri palanneet kahden vuoden opiskelujaksolta Hillsong Collegesta Australian Sydneystä.
Palaveripäivä osoittautui merkittäväksi. Pastorit ja kolmisenkymmentä vapaaehtoista saivat potkua yhteisen tahtotilan muodostamiselle.
– Siitä päivästä aloimme ajatella, että alamme enemmän olla seurakunta tätä kaupunkia varten.
Johan Forsbäck, 41, syntyi ja kasvoi Tammisaaressa. Perhe kuului ruotsinkieliseen metodistiseurakuntaan.
Kun seurakunnan urkuri muutti pois kaupungista, nuottikirja ojennettiin yhdeksänvuotiaalle Johanille.
– Siitä alkaen olen palvellut seurakunnassa oikeastaan joka sunnuntai, läpi elämäni.
Forsbäck on ollut aina mukana muutoksissa ja myös vahvasti ajanut niitä. Pikkupojan ensimmäinen muutoshankekin meni läpi seurakuntaneuvostossa: kirkkoon hankittiin vanhojen sähköurkujen tilalle piano.
Vuosituhannen vaihteessa Forsbäck aloitti opiskelut Helsingissä teknillisessä korkeakoulussa. Nokia-Suomessa Forsbäckin opiskelema ohjelmistokehitys oli kuuma ala. Filalle kotiutuneen nuoren miehen sydämessä poltteli kuitenkin toisenlainen kutsu, ja hän aloitti vuonna 2003 seurakunnan nuorisopastorina.
Tilanne Filassa oli samantyyppinen kuin monissa isommissa kaupunkiseurakunnissa: kulttuuriero lauantain nuortenillan ja aamupäivän jumalanpalveluksen välillä oli dramaattinen.
Nykyisin moni Filan sunnuntaihin tuleva kysyy, onko kyseessä seurakunnan nuortenilta.
– Se, että kyse on meidän tavallisesta sunnuntain jumalanpalveluksesta, tuntuu monista uskomattomalta.
Vuonna 2005 alkoi seurakunnan aiemman johtajan Kenneth Grönroosin ajama muutoshanke. Päämäärinä olivat muun muassa tilojen uudistaminen ja seurakunnan omistajuuden siirtäminen uudelle sukupolvelle.
– Suurin muutos oli jo pian se, että nuoret eivät kokeneet olevansa vieraita sunnuntaissa. Se tuntui yhtä paljon nuorten kuin muidenkin omalta tilaisuudelta.
Kun Johan ja Lotta Forsbäck astuivat Filan ruoriin vuonna 2012, tilat oli jo modernisoitu ja idea uudenlaisesta johtajuudesta ja ilmapiiristä hiljalleen sisäistetty.
Sittemmin Filasta on kehittynyt se, minä se nykyisin tunnetaan: moderni ja vetovoimainen kaupunkiseurakunta.
Johan Forsbäckin ajatuksissa on viime vuosina ollut vahvasti paitsi seurakunnan, myös kristittyjen identiteetti.
– Uskovan tulisi voida olla jollain tavalla ylpeä siitä, mitä seurakunta edustaa. Vain silloin hän voi kutsua mukaan myös ystäviään.
2020-luvun nuori aikuinen elää erilaisten profiilien maailmassa.
– On kysyttävä, tukeeko seurakunta nuoren aikuisen kuvaa itsestään ajassa elävänä kristittynä.
Pahimmillaan ystävien kuva nuoresta saattaa muodostua sellaiseksi, että hän elää jossain vuosikymmenten takaisessa maailmassa.
– Kokouksissa ei saisi olla sellaista tunnelmaa, että mennään kylään kaverin isovanhempien luokse, Forsbäck vertaa.
Kuvaus Filan lähihistoriasta muistuttaa monen kaupunkiseurakunnan nykytodellisuutta. Nuortenillassa eletään jo eräänlaista uuden seurakunnan arkea, mutta ilmapiiri ei kanna sunnuntaiaamuun asti.
Miksi juuri Filassa onnistuttiin muutosprosessissa, josta moni haaveilee?
Forsbäckin mukaan yksi avaintekijöistä oli se, että jo vuosituhannen vaihteessa nuorisopastori Per Hallin aikana silloiset nuoret tulivat mukaan myös sunnuntaiaamuihin.
– Ymmärsimme, että jos uskon kanssa haluaa olla tosissaan, on oltava mukana muuallakin kuin nuortenilloissa, Johan Forsbäck sanoo.
Kun Fila uudistui, paikalle ei siis tunkeutunut jokin outo jengi jostain aivan toisesta todellisuudesta. Nuoret oli jo opittu tuntemaan seurakunnan keskellä. Kulttuurieroista ja hienoisista jännitteistä huolimatta päällimmäinen tunne oli keskinäinen luottamus.
Kenties tämä kohta tarinassa erottaa Filan muutosprosessin monista muista seurakunnista. Useinhan nuoria on toki mukana, mutta jostain syystä aitoa omistajuuden siirtymistä ei ole saatu nytkäytettyä liikkeelle. Nuoret ovat jääneet henkisesti omaan porukkaansa, vanhemmat omaansa.
Nykyisin tyypillistä filalaista on Forsbäckin vaikeaa kuvailla.
– Mukana on kasvava määrä keski-ikäisiä, ja tietysti myös iso joukko nuoria aikuisia. Se mikä ihmisiä yhdistää, on halu olla mukana tuoreessa, aika menevässä yhteisössä, jossa uskotaan suureen Jumalaan ja myös armolla on hyvin suuri merkitys.
Pastorin iloksi mukana on myös joukko senioreita.
– Jotkut jo yli 80-vuotiaat eivät halua jäädä yhdestäkään tilaisuudesta pois.
Vapaaehtoisten tiimeissä eri tehtävissä on tällä hetkellä hieman yli sata henkilöä. Sunnuntai kokoaa normaalioloissa kerrallaan 160–180 ihmistä.
Pienryhmiä on viitisentoista. Niiden määrän Forsbäck soisi tuplaantuvan jo pian.
– Pullonkaulana on johtajuus. Meidän pitäisi saada uusia solujohtajia.
Tavallaan Fila Helsinki on nyt samassa tilanteessa kuin sama seurakunta sata vuotta sitten. Kaikki on vielä uutta, kaupunki ihmisineen levittäytyy ympärille. Uskonaskeleita on otettu, ja ehkä kohta on jo aika niittää satoa laajasti.
– Minusta olemme seurakuntana eläneet viime vuosina vähän samanlaisen matkan kuin lähetyskentälle siirtyvä perhe.
– Emme mene vieraan kulttuurin keskelle viemään ja opettamaan omaa kulttuuriamme, vaan menemme kaiken keskelle mukanamme evankeliumi.
Seurakunnan täytyy silti olla Forsbäckin mukaan se, joka koetaan puoleensavetävänä.
– Toivomme, että se, joka tulee ovesta sisään, voisi rakastaa meitä. Jos ihmiset eivät rakasta sanoman tuojaa, myöskään sanomaa ei rakasteta.
– Ja aina kaiken lähtökohtana on oltava Jeesus ja hänen antamansa lähetyskäsky. Hänen rakkautensa saa värittää kaiken, mitä teemme tai emme tee.
ArviotCraig Groeschel: Johda kuin sillä olisi merkitystä – seitsemän johtamisen periaatetta kestävää seurakuntaa varten. Aikamedia, 2024. Suom. Mirkka Jantunen. Nid. 280 sivua.
ArviotSami Günther ja Mikko Sivonen (toim.): Jumalan armon kirkkauden ylistykseksi. Johdatus reformoituun pelastusoppiin. Agricola teologinen instituutti. Sid. 458 s.
ArviotJesus Revolution Kingdom Story Company ja Lionsgate, Yhdysvallat 2023. Ohjaus Jon Erwin ja Brent McCorkle. Pääosissa Joel Corteney, Jonathan Roumie ja Kelsey Grammer. Käsikirjoitus Jon Gu...
ArviotKaren Kingsbury: Iltarusko. Englanninkielinen alkuperäisteos Sunset (Sunrise Series #4; USA 2008). Suom. Leila Uosukainen. Aikamedia 2023. Sid. 348 s.
ArviotElina Salminen: Suurempiin käsiin. Kesken, 2022. Sid. 28 s. Maailman turvallisin paikka on siellä, missä elämä on laskettu suurempiin käsiin. Keskeneräisestä elämästä kirjoittava...
ArviotDan Johnstone Hillsong: A Megachuch Exposed (2022) Discovery+ Tämän vuoden maaliskuussa suoratoistopalvelu Discovery+ julkaisi kolmiosaisen dokumenttisarjan suositusta...
ArviotBill Wilson: Elefantin kokoinen ongelma – Vaiettu vaikeus vai kohdattu totuus? Aikamedia 2021. Nid. 117 s. Maailman suurimmaksi pyhäkouluksi kutsutun Metro World Childin perustaja...
ArviotJP ja murtovaras. Ohjaaja Jani Korhonen, käsikirjoittaja Tytti Salo, tuottaja Samuel Grönholm. Black Lion Pictures 2021. Karkkipaperin rapina ja jännittynyt odotus täyttävät elokuvate...
ArviotJuhani Aitomaa: Trump-profetiat – karismaattinen valtateologia ja Donald J. Trump. Näkökulmajulkaisut 2018. Nid. 51. s. Juhani Aitomaan pieni kirjanen kolmen vuoden takaa on yhä ajank...
ArviotAnne Graham Lotz: Jeesus minussa – Pyhän Hengen kokeminen pysyvänä kumppanina. 2.painos. Kuva ja Sana 2021. Nid. 287 s. Joku kristitty ei ehkä koskaan ole kuullut nyt jo edesmenneestä maailmank...
ArviotFreidiba Boodos: Tahdotko taivaaseen. 1978/2020; Leila ja Miranda: Tu sal mo dziviba. 1988/2020; Romanos, Kuninkaan sukulaiset. 1983/2020. Prisma/Elämä ja Valo ry.
ArviotMaarit Eronen: Kutsuna kuuliaisuus. Tavallisen naisen epätavallinen elämä. Aikamedia 2021. Nid. 395 s. ”Uskoontuloani voisi verrata lämpömittarin elohopeaan. Jos nolla oli se kohta, jossa siirr...
ArviotJohn F. Walvoord, William Crockett, Zachary J. Hayes, Clark H. Pinnock: Four Views on Hell. Zondervan, 1996. Nid. 190. Four Views On Hell -kirjassa neljä raamatuntutkijaa tuo esiin vuoroll...
ArviotAvi Snyder: Juutalaiset eivät usko Jeesukseen ja muita väärinkäsityksiä. Perussanoma 2020. Nid. 152 s. New Yorkissa syntynyt, vuonna 1977 uskoon tullut messiaaninen juutalainen Avi Snyder...
ArviotPsykologian emeritusprofessori ja kirjailija Markku Ojasen uutuusteoksessa pohditaan, mitä on hyvä elämä ja onnellisuus. Tällaiset kysymyksethän ovat sinänsä vanhoja ja tuttuja jo antiik...
ArviotSuomenkielisten kristillisten julkaisujen joukossa on ollut turhan pitkään tyhjiö Isä meidän -rukousta käsittelevien kirjojen kohdalla. Teologian maisteri Markku Tossavaisen uu...