Seurakunnissa asiat melko hyvin, korjattavaakin löytyy
Romanit toivovat tasavertaisuutta
Huittislainen
Rainer Frisk (aik. Lindeman) teki keväällä ison ratkaisun. Hän vaihtoi
sukunimekseen sukuhistoriasta löytyneen Friskin.
Syy nimenvaihdokseen oli kipeä. Friskin aikuinen poika Ronnie
oli kotiutumassa Suomeen ulkomailla vietetyn työjakson päätteeksi. Ajatus
työnhausta kotimaassa hirvitti jo valmiiksi. Lindeman on Suomessa tyypillinen
romanien nimi, ja työhaastatteluihin on vaikeaa, ellei mahdotonta päästä.
Frisk oli Lindemaneille vapaasti käyttöön otettavissa,
koska nimi löytyi kirkonkirjoista viiden sukupolven takaa.
Rainer Frisk toimii kristillisen romanijärjestön Elämä ja
Valo ry:n toiminnanjohtajana. Hänet tunnetaan myös muusikkona.
– En tiedä, onko mitään buumia, mutta nimiä on suomennettu
jonkin verran. Esimerkiksi jotkut Grönstrandit ovat nyt Vihreärantoja.
– Ideana on ollut se, että nimestä ei heti tunnistettaisi
romaniksi.
Frisk puntaroi omaa nimenmuutostaan vuosien ajan.
– Pohdin asiaa jo valmiiksi niin, että jos muutan pois
Huittisista, vaihdan nimeä. Huittisissa minut tunnetaan, täällä meillä ei ole
mitään vaikeuksia. Mutta tiedän, että toisella paikkakunnalla ongelmat
alkavat.
Nimenmuutoksista on perheessä jo kokemusta. Toinen Friskin
pojista otti vaimonsa sukunimen.
– Hän pääsi uudella nimellä saman tien työhaastatteluun ja
töihin.
Koulutusta jo on – työllistyminen hankalaa
Romanien vaikeuksista päästä työn syrjään kiinni on puhuttu
jo vuosia. Kulttuurivähemmistön koulutustaso on noussut kohisten, mutta
työelämään pääseminen on silti melko hankalaa.
Rainer Frisk ei ole vihainen, mutta hän toivoo, että
asiantila hiljalleen muuttuisi.
– Työnantajille haluaisin lähettää terveisinä, että
uskaltakaa ottaa riski. En voi luvata mitään sellaista, että romani olisi
välttämättä sen parempi työntekijä kuin pääväestöläinenkään, mutta uskon,
että romani on lojaalimpi työntantajalleen.
– Romanit eivät heti vilkuile muualle, koska tietävät miten
vaikeaa työtä on saada.
”Liian tiivis porukka”
Romaneilla on ongelmia niin virallisissa kuin epävirallisissakin
yhteyksissä. Vapailta markkinoilta on haastavaa saada asuntoa. Jos verkon
myynti-ilmoituksen takaa paljastuu romani, monien suhtautuminen muuttuu.
– Minulla on tuttu, jolla on suomalainen nimi, eikä ulkonäkökään
heti paljasta romaniutta. Autokauppaa tehdessä ostaja näki myyjän vaimon
romanivaatteissa. En muista, jäivätkö kaupat tekemättä, mutta ostajan reaktio
kyllä näkyi kasvoilla välittömästi.
Frisk ihmettelee, miksi romaneihin liittyvä karsastus vain
jatkuu ja jatkuu, sukupolvesta toiseen.
– Haastan kyllä myös romaneita. Olemme olleet ehkä liian
tiivis porukka, emme ole avanneet omaa kulttuuriamme kenellekään. Romanius on
Suomessa pysynyt outona tai mystisenä asiana. Tämä on omiaan luomaan pelkoja
ja arvailuja.
Perinteiset elinkeinot haastettu
Onko romaneissa keskinäisiä eroja? Ovatko toiset romanit
”mustalaisempia” kuin toiset?
– Omat vanhempani rohkaisivat minua opiskelemaan. Kävinkin
ammattikoulun ja kauppaopiston, eikä se ollut kaikille sukulaisistani
myönteinen asia. Joidenkin mielestä kunnon mustalainen ei kouluja käy.
– Minussa tällainen nosti uhoa ja näyttämisen halua.
Haaveilin arkkitehdin urasta. No, arkkitehtiä minusta ei tullut, mutta harmistuminen
nosti motivaatiotani, Rainer Frisk muistelee.
Friskin mukaan perinteisten romanien suhde koulutukseen on
kaksijakoinen. Toisaalta opiskelua saatetaan vähätellä, mutta sitten kun joku
menestyy, osataan kyllä olla ylpeitä.
Asetelma voi olla nuorelle haastava.
– Kyllä jokainen toivoo, että oma perhe ja suku olisivat
mielissään.
Friskin mukaan nykyisin vanhempi sukupolvikin ymmärtää,
ettei perinteisellä elannonhankinnalla eli sekalaisella kaupankäynnillä
pärjää.
– Kaupanteko on nyt haastavampaa kuin aiemmin. Tarjontaa on
paljon. Aikuisetkin ovat alkaneet opiskella ja hankkia ammatteja.
Frisk kiersi itsekin nuorempana kaupoilla. Mentiin ovelta
ovelle, myytiin harjoja ja vaatteita.
– Silloin ovikauppa oli palvelua. Nyt myyjät tavoittavat
asiakkaan netin kautta. Kilpailussa jää helposti jalkoihin.
Vuosia sitten Friskillä oli maahantuontiyritys veljensä
kanssa. Se muistutti jonkin verran perinteistä romanien kauppaa.
– Toimme maahan nahkatakkeja ja keramiikkaa. Ei meillä ollut
suurta asiantuntemusta, mutta tiesimme hieman siitä, mitä asiakkaat
halusivat.
Esimerkiksi keramiikassa tai huonekaluissa romanien maku on
usein pääväestöä krouvimpi.
Kotona oma kulttuuri
Rainer Frisk on ollut pääväestön ihmisten kanssa tekemisissä
elämässään kenties keskimääräistä enemmän nuoresta asti.
– Kyllä se joskus oli jopa tietoinenkin ratkaisu. Ei
kuitenkaan koskaan niin, että olisin halunnut erottautua romaneista.
Sari-vaimo kuuluu pääväestöön, eikä esimerkiksi
pukeudu romaniasuun.
– Kyllä siinä omat opettelemisensa oli. En ole halunnut
tehdä Sarista romania, eikä hän minusta pääväestöläistä.
– Kotona meillä on oma kulttuuri, jonkinlainen sekakulttuuri.
Olen halunnut säilyttää jotain, mitä olen halunnut pitää romanikulttuurista.
Perheen kolme poikaa eivät myöskään pukeudu perinteisen
romanimiehen tavoin.
– Identiteetiltään he kuitenkin ovat vahvasti romaneja.
Arvostan sitä heissä. Romanius ei ole kiinni vaatteista, vaan arvoista, joita
romanikulttuuriin kuuluu.
– Ehkä olen osannut istuttaa jotain, ja he ovat luoneet
oman kulttuurinsa, sekoituskulttuurin, Rainer Frisk pohtii.
Rasismia vai eriarvoisuutta?
Minkälaista rasismia romanit kohtaavat seurakunnissa – vai
kohtaavatko?
– En mielelläni käytä rasismi-sanaa. Itä-Euroopassa olen nähnyt,
mitä rasismi voi olla. Se on pahimmillaan hengenvaarallista.
– Se, mitä Suomessa tapahtuu, on eriarvoisuutta. Se on
lievempää, ja meillä Suomessa on periaatteessa samat oikeudet ja velvollisuudet
kuin kaikilla muillakin. Eriarvoisuuskaan ei ole hyväksyttävää.
Mutta seurakunnat, kohtaavatko romanit siellä haastavia
ennakkoasenteita?
– Seurakunnissa tilanne on suhteellisen hyvä. Usein romanin
pitää kuitenkin olla kaksi-kolme kertaa parempi, että pääsee samalle viivalle
muiden kanssa.
– Usein sanotaan, että ota kitara ja laula. Eivät kaikki romanit
ole muusikoita. Meissä on opettajia, pastoreita, siivoojia, vaikka mitä.
Seurakunnissa vastaan tulee harmittavaa romanihuumoria ja
esimerkiksi äänen muuntamista romanimaiseksi hauskuuttamistarkoituksessa.
Vähemmistöön kuuluvasta se ei useimmiten tunnu mukavalta.
Romanit vitsailevat keskenään romaniudella.
– Se voi olla raakaakin, Frisk nauraa.
Mutta kun muut vitsailevat romaniudella, siihen ei voi
lähteä mukaan.
– Se ei vaan tunnu mukavalta.
Heikko itsetunto vaikuttaa
Osan nuoruuttaan Rainer Frisk vietti Ruotsissa. Niitä vuosia
hän muistaa lämmöllä. Toisessa maassa ei tarvinnut olla niin erilainen kuin
kotimaassa.
– Suomalaisuus yhdisti ihmisiä, romanius ei ollut niin iso
asia.
Romaneilla on usein hyvä ihmistuntemus.
– Olemme joutuneet olemaan selviytyjiä.
Joskus tutka on turhan herkkä. Keskustelukumppanista saadaan
väärä käsitys oman heikon omanarvontunnon vuoksi.
– Minulla ei ole mitään tutkimustietoa, mutta oma tuntumani
on, että romaneilla on keskimääräistä heikompi itsetunto. Se heijastuu
ihmissuhteisiin ja siihen, ketä uskaltaa päästää lähelleen.
Suurimman sisäisen taistelunsa suhteessa eriarvoisuuteen
Frisk joutui nuorena käymään seurakunnassa.
Sukulaispariskunta oli ohjaajana lastenleirillä, nainen
keittiöllä, mies leiri-isäntänä. Eräänä iltana heidän käskettiin vaihtaa majoituspaikkaansa.
Syynä oli se, että huoneessa säilytettiin leirin kassaa.
– Tämä tuntui valtavan pahalta. Jouduin syvään kriisiin.
Teki mieli nostaa asia julkiseksi ja sanoa pahasti.
– Sain kuitenkin itse kasvaa tuossa tilanteessa. Asia kyllä
otettiin vielä esiin ja käsiteltiin. Minun piti osata antaa anteeksi.
Frisk toivoisi, että ymmärrettäisiin, kuinka eriarvoisuus
tuntuu erityisen pahalta seurakuntien piirissä.
– Olemme tottuneet kohtaamaan maailmassa kaikenlaista.
Mutta seurakunnissa toivoisimme, että saisimme olla aidosti tasavertaisia.
ArviotCraig Groeschel: Johda kuin sillä olisi merkitystä – seitsemän johtamisen periaatetta kestävää seurakuntaa varten. Aikamedia, 2024. Suom. Mirkka Jantunen. Nid. 280 sivua.
ArviotSami Günther ja Mikko Sivonen (toim.): Jumalan armon kirkkauden ylistykseksi. Johdatus reformoituun pelastusoppiin. Agricola teologinen instituutti. Sid. 458 s.
ArviotJesus Revolution Kingdom Story Company ja Lionsgate, Yhdysvallat 2023. Ohjaus Jon Erwin ja Brent McCorkle. Pääosissa Joel Corteney, Jonathan Roumie ja Kelsey Grammer. Käsikirjoitus Jon Gu...
ArviotKaren Kingsbury: Iltarusko. Englanninkielinen alkuperäisteos Sunset (Sunrise Series #4; USA 2008). Suom. Leila Uosukainen. Aikamedia 2023. Sid. 348 s.
ArviotElina Salminen: Suurempiin käsiin. Kesken, 2022. Sid. 28 s. Maailman turvallisin paikka on siellä, missä elämä on laskettu suurempiin käsiin. Keskeneräisestä elämästä kirjoittava...
ArviotDan Johnstone Hillsong: A Megachuch Exposed (2022) Discovery+ Tämän vuoden maaliskuussa suoratoistopalvelu Discovery+ julkaisi kolmiosaisen dokumenttisarjan suositusta...
ArviotBill Wilson: Elefantin kokoinen ongelma – Vaiettu vaikeus vai kohdattu totuus? Aikamedia 2021. Nid. 117 s. Maailman suurimmaksi pyhäkouluksi kutsutun Metro World Childin perustaja...
ArviotJP ja murtovaras. Ohjaaja Jani Korhonen, käsikirjoittaja Tytti Salo, tuottaja Samuel Grönholm. Black Lion Pictures 2021. Karkkipaperin rapina ja jännittynyt odotus täyttävät elokuvate...
ArviotJuhani Aitomaa: Trump-profetiat – karismaattinen valtateologia ja Donald J. Trump. Näkökulmajulkaisut 2018. Nid. 51. s. Juhani Aitomaan pieni kirjanen kolmen vuoden takaa on yhä ajank...
ArviotAnne Graham Lotz: Jeesus minussa – Pyhän Hengen kokeminen pysyvänä kumppanina. 2.painos. Kuva ja Sana 2021. Nid. 287 s. Joku kristitty ei ehkä koskaan ole kuullut nyt jo edesmenneestä maailmank...
ArviotFreidiba Boodos: Tahdotko taivaaseen. 1978/2020; Leila ja Miranda: Tu sal mo dziviba. 1988/2020; Romanos, Kuninkaan sukulaiset. 1983/2020. Prisma/Elämä ja Valo ry.
ArviotMaarit Eronen: Kutsuna kuuliaisuus. Tavallisen naisen epätavallinen elämä. Aikamedia 2021. Nid. 395 s. ”Uskoontuloani voisi verrata lämpömittarin elohopeaan. Jos nolla oli se kohta, jossa siirr...
ArviotJohn F. Walvoord, William Crockett, Zachary J. Hayes, Clark H. Pinnock: Four Views on Hell. Zondervan, 1996. Nid. 190. Four Views On Hell -kirjassa neljä raamatuntutkijaa tuo esiin vuoroll...
ArviotAvi Snyder: Juutalaiset eivät usko Jeesukseen ja muita väärinkäsityksiä. Perussanoma 2020. Nid. 152 s. New Yorkissa syntynyt, vuonna 1977 uskoon tullut messiaaninen juutalainen Avi Snyder...
ArviotPsykologian emeritusprofessori ja kirjailija Markku Ojasen uutuusteoksessa pohditaan, mitä on hyvä elämä ja onnellisuus. Tällaiset kysymyksethän ovat sinänsä vanhoja ja tuttuja jo antiik...
ArviotSuomenkielisten kristillisten julkaisujen joukossa on ollut turhan pitkään tyhjiö Isä meidän -rukousta käsittelevien kirjojen kohdalla. Teologian maisteri Markku Tossavaisen uu...