Juhannuskonferenssista jäivät mieliin yhteys, isänmaa ja turvallisuuden varmistaminen
Kaksi viikkoa sitten vietetty
juhannuskonferenssi kokosi
tuttuun tapaan
kolmisenkymmentä tuhatta
kävijää Keuruulle Isoon
Kirjaan. Luku
on säilynyt melko samana läpi
vuosien, mutta näppituntumalta jotakin
eroa konferenssikäyttäytymiseen on
muodostunut takavuosiin
nähden. Keskiviikko
ja torstai tuntuvat olevan
nykyisin melko hiljaisia päiviä,
perjantaina vilkastuu ja
lauantaina alue onkin jo täynnä ihmisiä
lähes säätilasta riippumatta.
Konferenssi-isäntä
Marko Halttusen mukaan
asuntovaunukuntia oli
tänä vuonna liikkeellä viime
vuotta vähemmän, mutta
lauantaina päiväparkki puolestaan
oli aivan täynnä. Lauantairuuhkan saattoi
aistia myös
ruokailupisteissä, joista jokaiseen kertyi
päivän kiireisimpinä tunteina
ronskit jonot.
Tuliko
juhlille väkeä muista yhteisöistä?
Juhannusaattoa
vietettiin vapaakristillisten kirkkojen
ja liikkeiden yhteyden
merkeissä, ja kaikkia SVKN-yhteisöjä
kutsuttiin Keuruulle
mukaan. Kuinka hyvin kutsuun
vastattiin, ja oliko muista kirkoista
johtajien lisäksi tavallista väkeä
paikalla?
–
Uskoisin, että
tavoite toteutui, mutta
on vähän vaikea sanoa, missä määrin,
Marko Halttunen sanoo.
–
Takavuosina tehdyn kyselyn mukaan
helluntaiseurakuntien ulkopuolelta
konferenssiväkeä olisi
noin 10–15 prosenttia. Tänä
vuonna sekä juhannusaattona että
juhannuspäivänä päiväkävijöitä oli
viimevuotista selvästi enemmän.
Voi hyvinkin olla, että tässä
joukossa oli enemmän myös SVKN-väkeä.
Haussa
positiivisia aiheita
Konferenssissa
nousi esiin kolme vahvaa
teemaa: Suomi 100 vuotta,
Reformaatio 500 vuotta ja
SVKN 50 vuotta. Moni kehui, että
teemat olivat yhdistäviä ja vaikuttivat
positiivisesti tunnelmaan.
Mutta:
miksi ilmapiiri tuntuu paranevan
heti, kun juhlateemat otetaan
liikkeen ulkopuolelta?
–
Tämän vuoden teemat nousivat myös
liikkeen sisältä, Halttunen korjaa.
–
Helluntaiherätyshän on SVKN:n
suurin jäsen, ja yhteinen kokoontuminen
oli meidän ehdotuksemme. Konferenssitoimikunnassa olemme
aina pyrkineet löytämään
positiivisia teemoja, jotka
voisivat puhutella ajankohtaisuudellaan helluntailiikettä
ja yhteiskuntaa
laajemminkin.
Oliko
teemoja kuitenkin jo liikaakin? Jäikö
jokin niistä liian vähälle huomiolle?
– Varsinainen
yleisteemahan oli
Suomalainen usko. Sen alla sitten juhlistettiin
näitä muita merkkivuosia. SVKN:n
tavoitteena ei ollut
rummuttaa omaa merkkivuottaan, mutta
sekin sai mielestäni riittävän
huomion ohjelmassa, Marko
Halttunen sanoo.
Vuorenhuippuja
Halttusen
mukaan konferenssissa oli
monta huippukohtaa. Suomalainen messu perjantaina
veti pääteltan täyteen
ja myös lipunnostojuhla keräsi
Gospelrekalle ennätysyleisön.
–
Parasta Suomelle -illat olivat myös
kuin vuorenhuippuja, joista juhannusillan
Jippii Ristin maa -tapahtuma
lienee kohonnut korkeimmalle, Halttunen
maalailee.
–
Konferenssiteemaan liittyen Suomalainen
usko ja musiikki -juhla
lauantaina oli myös yksi kansoitetuimmista
kokouksista. Sunnuntain
ehtoollisjuhla oli mielestäni
vaikuttava päätösjuhla koko
konferenssille.
Löytävätkö sukupolvet
yhä toisensa?
Juhannuskonferenssissa
näkyy helluntailiikkeen
erilaisten sisäisten kulttuurien
kirjo.
Ääripäinä
voidaan varmaankin pitää
varttuneen väen Saalem Brass
-konserttia Keuruun kirkossa
ja nuorten juhannusyön Imboys-konserttia.
Molemmat olivat
hyvin kansoitettuja, ja niistä
tuntui purkautuvan oman porukkansa
löytänyt, tyytyväinen yleisö.
Onko
Juhannuskonferenssissa aistittavissa
repeämiä tai jopa aidon yhteyden
katoamista?
–
Minusta on hienoa nähdä, miten
konferenssi onnistuu kokoamaan hyvin
erilaista ja eri-ikäistä väkeä
yhteen, Marko Halttunen sanoo.
–
Toki kaikkia tyylilajeja ei voi niputtaa
yhteen. Olemme ohjelmauudistuksessa pyrkineet
siihen, että
juhlateltan tilaisuudet tavoittavat
erityisesti nuoria aikuisia ja
keski-ikäisiä kävijöitä. Siksi
niihin on otettu myös houseband-vetoinen
yhteislaulu ja enimmäkseen
”kaikille sopiva” ylistysmusiikki.
–
Jännitteitä eri ryhmien välillä varmasti
on, mutta näen niiden mieluumminkin
ylläpitävän yhteyden tasapainoa
kuin aiheuttavan repeytymää.
Heinäpaalit toivat
turvallisuutta
Yksi
uutuus tapahtumassa olivat ajoesteiksi
nostetut valkoiset heinäpaalit. Niiden
avulla haluttiin estää
mahdollinen kuorma-autoisku väkijoukkoon
juhlakentällä.
–
Jyväskylän poliisin lupahallintoyksiköstä käytiin
Isossa Kirjassa toukokuun
lopulla, ja sieltä suositeltiin
ajoesteiden asettamista kulkuväylille,
Marko Halttunen
kertoo.
Heinäpaalit
saatiin lähellä olevasta Ponilaaksosta,
jonka kanssa Iso
Kirja järjestää ratsastusleirejä. Yksi
heinäpaali painaa noin 800
kiloa, ja ne nostetaan paikalleen traktorilla,
jossa on riittävän järeät
tukkipihdit. Paali pysäyttää minkä
tahansa siviiliajoneuvon.
Marko
Halttusen mukaan ajoesteitä tullaan
käyttämään jatkossakin, mikäli
turvallisuusarviot antavat
siihen aihetta.
ArviotCraig Groeschel: Johda kuin sillä olisi merkitystä – seitsemän johtamisen periaatetta kestävää seurakuntaa varten. Aikamedia, 2024. Suom. Mirkka Jantunen. Nid. 280 sivua.
ArviotSami Günther ja Mikko Sivonen (toim.): Jumalan armon kirkkauden ylistykseksi. Johdatus reformoituun pelastusoppiin. Agricola teologinen instituutti. Sid. 458 s.
ArviotJesus Revolution Kingdom Story Company ja Lionsgate, Yhdysvallat 2023. Ohjaus Jon Erwin ja Brent McCorkle. Pääosissa Joel Corteney, Jonathan Roumie ja Kelsey Grammer. Käsikirjoitus Jon Gu...
ArviotKaren Kingsbury: Iltarusko. Englanninkielinen alkuperäisteos Sunset (Sunrise Series #4; USA 2008). Suom. Leila Uosukainen. Aikamedia 2023. Sid. 348 s.
ArviotElina Salminen: Suurempiin käsiin. Kesken, 2022. Sid. 28 s. Maailman turvallisin paikka on siellä, missä elämä on laskettu suurempiin käsiin. Keskeneräisestä elämästä kirjoittava...
ArviotDan Johnstone Hillsong: A Megachuch Exposed (2022) Discovery+ Tämän vuoden maaliskuussa suoratoistopalvelu Discovery+ julkaisi kolmiosaisen dokumenttisarjan suositusta...
ArviotBill Wilson: Elefantin kokoinen ongelma – Vaiettu vaikeus vai kohdattu totuus? Aikamedia 2021. Nid. 117 s. Maailman suurimmaksi pyhäkouluksi kutsutun Metro World Childin perustaja...
ArviotJP ja murtovaras. Ohjaaja Jani Korhonen, käsikirjoittaja Tytti Salo, tuottaja Samuel Grönholm. Black Lion Pictures 2021. Karkkipaperin rapina ja jännittynyt odotus täyttävät elokuvate...
ArviotJuhani Aitomaa: Trump-profetiat – karismaattinen valtateologia ja Donald J. Trump. Näkökulmajulkaisut 2018. Nid. 51. s. Juhani Aitomaan pieni kirjanen kolmen vuoden takaa on yhä ajank...
ArviotAnne Graham Lotz: Jeesus minussa – Pyhän Hengen kokeminen pysyvänä kumppanina. 2.painos. Kuva ja Sana 2021. Nid. 287 s. Joku kristitty ei ehkä koskaan ole kuullut nyt jo edesmenneestä maailmank...
ArviotFreidiba Boodos: Tahdotko taivaaseen. 1978/2020; Leila ja Miranda: Tu sal mo dziviba. 1988/2020; Romanos, Kuninkaan sukulaiset. 1983/2020. Prisma/Elämä ja Valo ry.
ArviotMaarit Eronen: Kutsuna kuuliaisuus. Tavallisen naisen epätavallinen elämä. Aikamedia 2021. Nid. 395 s. ”Uskoontuloani voisi verrata lämpömittarin elohopeaan. Jos nolla oli se kohta, jossa siirr...
ArviotJohn F. Walvoord, William Crockett, Zachary J. Hayes, Clark H. Pinnock: Four Views on Hell. Zondervan, 1996. Nid. 190. Four Views On Hell -kirjassa neljä raamatuntutkijaa tuo esiin vuoroll...
ArviotAvi Snyder: Juutalaiset eivät usko Jeesukseen ja muita väärinkäsityksiä. Perussanoma 2020. Nid. 152 s. New Yorkissa syntynyt, vuonna 1977 uskoon tullut messiaaninen juutalainen Avi Snyder...
ArviotPsykologian emeritusprofessori ja kirjailija Markku Ojasen uutuusteoksessa pohditaan, mitä on hyvä elämä ja onnellisuus. Tällaiset kysymyksethän ovat sinänsä vanhoja ja tuttuja jo antiik...
ArviotSuomenkielisten kristillisten julkaisujen joukossa on ollut turhan pitkään tyhjiö Isä meidän -rukousta käsittelevien kirjojen kohdalla. Teologian maisteri Markku Tossavaisen uu...