Pitkäjänteinen kasvu jäänyt voimavaikutusten varjoon

Helluntailaisuudessa koetaan tutuiksi tilanteet, joissa julistaja korostaa Jumalan voimaa, ihmeiden ilmenemistä ja armolahjojen toimintaa. Niiden varjoon onkin monesti jäänyt ratkaiseva kokonaisuus, Hengen hedelmä, vaikka juuri se olisi usein paras todistus siitä, että Jumala vaikuttaa aktiivisesti henkilön elämässä. Kyse on luonteen muokkauksesta ja kasvun suunnasta, jota Pyhä Henki vaikuttaa sille avoimessa sydämessä.

Lempeää lujuutta

Galatalaiskirjeessä Hengen hedelmä tiivistyy yhdeksään sanaan. Listasta löytyvät niin rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys ja hyvyys kuin uskollisuus, sävyisyys ja itsensähillitseminen. Ihmisen sielunelämää ammatikseen tarkkaileva lääkäri Virpi  Vartiainen näkee Hengen hedelmän merkit moninaisina.

– Hengen hedelmä on mielestäni käytännössä aikuistumista ja psyykkistä eheytymistä. Toisaalta se on kykyä nähdä Jumalan mahdollisuudet ja joskus jopa rohkeutta ummistaa silmät niin sanotuille tosiasioille. Se on rohkeutta vaeltaa sisäisen varmuuden viitoittamaa tietä. Totuus ja rakkaus ovat rinnakkain.

Vartiainen viittaa siihen, että Hengen hedelmää kantava ihminen on paitsi lempeä myös luja kuin kallio.

– Hän voi olla näkyvä soturi ja näkyvästi oppositiossa valtaenemmistön mielipiteitä vastaan. Hedelmä on kestäväisyyttä: John Bunyanin Kristityn vaellusta ja Madame Guyonin  Syvempään Jumalan tuntemiseen -teostakin luetaan satojen vuosien kuluttua.

Pastori Samuel Tedder määrittää Hengen hedelmän olevan Jumalan uutta luovaa ja yksilöllistä työtä ihmisessä. Yksilöllisyys tarkoittaa muun muassa sitä, että kasvukohdat ja -vauhti vaihtelevat.

– Kullakin meillä on alueita, joissa tarvitaan Pyhän Hengen muovaavaa työtä enemmän. Tässä ei päde ajatus, että minun pitää muokata itseäni, vaan että nojaudun Pyhään Henkeen. Esimerkiksi jos pyrkimys itsehillintään menee lainlaiseksi ja pakonomaiseksi, ilo jää kyllä pois.

“Vertailu ei kannata”

Joiltakin osin kuvaus Hengen hedelmästä muistuttaa kohteliasta käytöstä – mikä on kuitenkin yksiulotteinen johtopäätös.

– Hyvät tavat voidaan oppia kotona taitavilta vanhemmilta. Hengen hedelmä taas on uskovassa asuvan Pyhän Hengen vaikuttamaa myönteistä muutosta, mikä näkyy käyttäytymisessä, puheissa ja teoissa, selkiyttää eläkkeellä oleva sananjulistaja Jukka Klapuri.

Virpi Vartiaista viehättää se, miten luonnollisena Hengen hedelmä vaikuttaa arjen keskellä uskovissa. Kuitenkaan kenenkään hyvä käytös ei välttämättä vielä vedä ihmisiä Jeesuksen luo. Sen tekee hedelmän uniikki maku.

– Hengen hedelmä on aina maustettu vahvalla riippuvuussuhteella Jumalaan, jolle Hengen täyttämä ihminen antaa kiistattoman kunnian, Vartiainen kuvailee.

Entäpä sitten ihmisten luonne-erot. Luoko yhdeksän kohdan jalo lista epäreilut asetelmat ärripurreille?

– Paavali painottaa, että hedelmät ovat nimenomaan Hengen hedelmiä. Niiden voimana on Pyhä Henki, mutta myös niiden sisältö, kuten ”rakkaus”, ”ilo” tai ”uskollisuus”, määrittyy Hengen kautta. Esimerkiksi rakkauden Paavali vie pidemmälle kuin sillä tavallisessa elämässä usein tarkoitetaan, Samuel Tedder selventää.

Sekä luonne että lähtökohdat vaikuttavat siihen, minkä verran Hengen hedelmää uskovassa näkyy.

– Vertailu ei kannata. Tärkeintä on armon näkökulma ja se, että kaikki on lahjaa. Ei ole väliä, mihin asti on kasvettu, vaan että ollaan kasvamassa, Tedder lohduttaa.

Myös Jukka Klapuri rohkaisee nopeasti syttyviä persoonia.

– Kiivas luonne ei ole merkki Hengen hedelmän puutteesta. Kiivas uskova saattaa reagoida hyvin voimakkaasti ja rajustikin. Mutta jos hän on hengellisesti kasvanut, hän pyytää käytöstään anteeksi ja suree samalla ”lyhyttä pinnaansa”.

Eikä ole mahdotonta sekään, että Pyhä Henki taltuttaa kiivasta uskovaa. Klapuri muistuttaa, että Paavalikin oli väkivaltainen seurakunnan vainooja, kunnes Herran Henki sai hänessä näkyviin valtavan muutoksen.

– Julmuus ja säälimättömyys hävisivät, ja tilalle tuli uupumaton rakkaus.

Haalenemisen haaste

Vaikka Hengen hedelmää ei voi maistaa kuten omenaa tai rypäleitä, sen ”maku” välittyy yhtä todellisena ihmissuhteissa. Jukka Klapurin mukaan niin perheissä kuin työpaikallakin uskovan käytös voi olla vaikuttava saarna, joka saa muutkin etsimään Jeesusta. Pyhän Hengen vaikuttamaa muutosta voi huomata jopa itsekin.

– Jos esimerkiksi on aiemmin arvostellut ja tuominnut toisten kristittyjen toimintatapoja ja valintoja, Hengen hedelmän kasvun myötä tämä toimintamalli vähenee tai häviää, Vartiainen sanoo.

– Jossakin vaiheessa ihminen voi havahtua siihen, ettei automaattisesti huulilla olekaan enää arvostelu vaan myötätuntoinen ymmärtäminen. Se on myös tuomitsemiseen taipuvaiselle suuri vapautuksen kokemus.

Hengen hedelmän kasvun estävät esimerkiksi katkera mieli, loukkaantumisen vaaliminen tai välinpitämättömyys. Myös jos pelastus muuttuu ihmiselle itsestäänselvyydeksi tai hän tottuu yhteiskunnan etuihin ja hyvinvointiin, kasvu voi tyrehtyä.

– Saattaa käydä niin, että sinänsä perustellusti omien oikeuksien ja etujen ajaminen haastaa hengellisen kasvun ja kiitollisuuden kokemus vähenee. ”Mitäs tästä kiittelemään kun se on osa, joka minulle kuuluu?” Virpi Vartiainen kuvailee.

Jukka Klapuri toteaa, että laihan hedelmän jäljet johtavat usein Raamatun luvun ja rukouksen vähyyteen.

– Uskovien joukossa on paljon niitä, joiden hengellinen kasvu on pysähtynyt ja jopa taantunut. Yleisimpiä syitä tähän ovat Jumalan sanan säännöllisen tutkimisen laiminlyöminen ja oman henkilökohtaisen rukouselämän vähyys.

– Joillekin ihmisille maalliset asiat ovat tärkeitä. Ne kiehtovat niin voimakkaasti, että hengellinen elämä kärsii. Yhteinen nimittäjä tälle on lihallisuus, josta Paavali puhuu paljon mutta josta meidän seurakunnissamme ei paljon opeteta.

Klapuri viittaa Roomalaiskirjeeseen (8:13), jossa luvataan, että kun uskova kuolettaa Hengen avulla lihallisuutensa, tilanne muuttuu: Pyhä Henki saa hallintavallan ja Hengen hedelmä alkaa kasvaa ja näkyä.

“Voimapuolta on hehkutettu paljon”

Helluntailaisuus on tyypillisesti elänyt voiman etsimisestä ja sen tunnosta, mikä on valitettavasti heijastunut joillain myös omaan yrittämiseen arjessa.Tästä tilannekuvasta haastateltavat ovat yhtä mieltä.

– Herätysliikkeessämme on sinänsä hyvää opetusta Hengen hedelmästä, mutta on tunnustettava, että jostain syystä suorituskeskeinen kristillinen vaellukseni on tainnut viedä voiton ja näitä hedelmiä on yrittänyt tuottaa itse. Onko rukoukseni hengitystä vai puuskutusta, joka on seurausta omasta yrittämisestä? Vartiainen kysyy.

Klapuri arvioi pitkän kokemuksensa valossa, että herätysliikkeessä arkisempi Pyhän Hengen kasvattava työ on jäänyt varjoon.

– Mielestäni meillä on aikaisempina vuosikymmeninä painotettu enemmän Pyhän Hengen voimaa ja armolahjojen merkitystä kuin Hengen hedelmää. Voimapuolta on hehkutettu paljon.

Hänen mielestään sen lisäksi olisi puhuttava Pyhän Hengen arkisesta muuttavasta työstä ihmisessä.

– Pyhä Henki asuu jokaisen uskovan sisimmässä. Jos uskova antaa hänelle hallintavallan ja johtajuuden, silloin hän jakaa armolahjoja ja saa aikaan hyvää hedelmää. Tasapaino näiden välillä on tärkeä.

Samuel Tedder on täysin samoilla linjoilla. Hän arvioi, että tasapainon osalta on menty parempaan suuntaan. Hänen huolensa onkin enemmän se, että vaillinainen teologinen ymmärrys saa helluntaipiireissä ihmiset pitämään Pyhän Hengen voiman ja armolahjat sekä toisaalta syvällisen käsityksen hänestä liian erillisinä.

– Unelmani olisi se – jota itse haluan tavoitella elämässäni ja nähdä seurakunnassa – että molemmat alueet ovat samanaikaisesti vahvoja ja molempia voidaan korostaa. Tarvitaan hyvää teologista kehystä ja käytännön esimerkkiä eli ihmisiä, jotka elävät sitä todeksi.

Virpi Vartiainen havainnollistaa asiaa lääkärin silmin.

– Kuten ihmiskeho tarvitsee eri ravintoaineita, myös hengellisen elämän tulisi sisältää hiljentymistä ja syventymistä. Suuretkaan Jumalan ihmeet armolahjatoimintana eivät vielä kerro Hengen julistajan hedelmän määrästä tai laadusta.

Tarvitaan aikaa…ja aikaa

Jos seuraa pihalla kasvavaa omenapuuta, tietää, että hyvän hedelmän kypsyminen vie aikaa. Toisinaan näyttääkin siltä, että hengellisessä opetuksessa halutaan keskittyä vain lyhyeen kukintovaiheeseen, vaikka hedelmä lähtee kasvuun vasta, kun kukat putoavat.

Jukka Klapuri rohkaiseekin arvioimaan esimerkiksi äärikarismaattisuuden hedelmää ja erottamaan, mikä on Pyhän Hengen vaikutusta ja mikä kenties ei.

– Vuosia sitten jäi mieleeni Valtter Luodon puhe konferenssissa. Hän sanoi Jesajaa lainaten: ”Kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman.” Sitten hän lisäsi: ”Mutta ne, jotka voimaa odottavat, voivat saada uuden herran.” Tällä hän tarkoitti, että jos Raamatun sanomaa muutetaan, eksytään totuudesta. Harhaoppien julistajat tekevät juuri näin. Valitettavan moni helluntailainenkin seuraa heidän opetuksiaan.

Virpi Vartiaisen mukaan karismaattisuus korostaa tässä ja nyt -hengellisyyttä. Sen vuoksi saatetaan sivuuttaa hidas ja syvä hengellinen kasvu, joka tapahtuu usein kärsimyksen kautta ihmisen sisimmän syvissä sopukoissa.

– Hengen hedelmän kasvu merkitsee myös usein sopeutumista sellaiseen, jota joutuu odottamaan vuosikausia, Vartiainen tietää.


Ruut Ahonen

Hengen hedelmää – mitä varten?

– Kyllä hedelmä on sitä varten, että Isän huone täyttyisi, toteaa lääkäri Virpi Vartiainen otsikon kysymykseen.

Tämän suuren tavoitteen lisäksi hän löytää hedelmästä myös monia arkista elämää kohentavia ”vitamiineja”.

– Jumalan lähellä olevaan ihmiseen ”tarttuvat” seurustelukumppanin ominaisuudet: rakkaus, ilo ja rauha. Stressinsieto ja kulutuskestävyys paranevat, ja sen seurauksena loput kuusi ominaisuutta mahdollistuvat.

Vartiaisen mukaan ihminen, joka kokee olevansa turvassa ja jolla on kokemus elämänhallinnasta, pystyy suhtautumaan myötätuntoisesti lähimmäisiin.

– Aikuiseen kypsyyteen kuuluu inhimillisestikin pitkämielisyys, ystävällisyys ja hyvyys, jotka ovat verrattomia avuja vaikeissa vuorovaikutustilanteissa.

Loput hedelmän piirteet eli uskollisuus, sävyisyys ja itsensähillitseminen ovat Vartiaisen mukaan erityisesti siunaus ihmiselle itselleen.

– Nämä ominaisuudet säästävät valtavasti psyykkistä energiaa elämän myrskyissä, koska mieli säilyy tyynenä eikä tarvitse hosua sinne tänne, hän tietää.

– Hengen hedelmää kantava ihminen on kypsä aikuinen, empaattinen lähimmäinen ja nöyrä, omat rajallisuutensa tunnistava ihminen, jonka lähellä on hyvä olla.

Päämääränä yhteisö

”Yhteisöllisyyden aika on ohi”, voisi hyvin olla yksi nykyajan teesi. Markkinat syöttävät meille joka kanavasta yksilöityjä tarjouksia, jotka kannustavat olemaan yhä itsenäisempi – ja itsekkäämpi.

Myös helluntailaisuudessa on korostettu paljon juuri yksilön suhdetta Jumalaan. Pastori  Samuel Tedderin mukaan Hengen hedelmään ja sen kasvuun liittyy kuitenkin suurempi, yhteisöllinen salaisuus.

– Paavalilla evankeliumin tavoite oli yhteisön muodostuminen. Vaikka kaikki lähtee yksilön muutoksesta, päämäärä on muodostaa yhteisö, jonka kautta Jumalan kunnia tulee ilmi, Tedder sanoo.

Hajanainen ja riitainen seurakunta ei pysty todistamaan evankeliumin voimasta. Tietysti seurakunta toimii aina vajavaisena, mutta Pyhän Hengen avulla meillä on mahdollisuus kasvaa sellaiseksi yhteisöksi, jonka keskellä Kristus tunnistetaan.