Tähän vuodenaikaan suomalaiset mitä luultavimmin kohtaavat väitteen, että joulukuun 25. päivä on kristillisen joulun sijaan alunperin pakanallinen keskitalven juhla, jonka kristinusko on omaksunut itselleen antiikin uskonnoista houkutellakseen lisää jäseniä kirkkoon.
Pitkään tätä ”uskonnonhistoriallista hypoteesia” joulun alkuperästä on pidetty lähes itsestään selvästi totena, mutta viime vuosikymmenien historiantutkimuksessa se on kohdannut vakavia haasteita, luultavasti jopa voittajansa.
Ensinnäkin parhaat pakanalliset ehdokkaat joulun esiasteiksi eivät ole niin vakuuttavia kuin aiemmin on uskottu. Esimerkiksi joulukuun 25. päivän ”Voittamattoman auringon” juhlan perusti keisari Aurelianus vasta vuonna 274 jKr. ehkä osin vastavedoksi kristityille jo tärkeäksi tulleelle päivälle.
Toiseksi muut varteenotettavat kandidaatit aikansa aurinkokulttien joukosta puolestaan viettivät omia juhliaan jo elokuussa, ja antiikin roomalaisten Saturnalia-festivaalilla ei ole läheisestä ajankohdastaan huolimatta todettu vakuuttavaa historiallista yhteyttä varhaisten joulun ajankohtaa laskeskelevien kristittyjen kanssa.
Joulu voi johtua pääsiäisestä
Mutta mistä sitten joulun päivämäärä on peräisin, jos ei pakanuudesta? Vastaus saattaa löytyä niin läheltä kristinuskon ydintä, ettei sitä heti osaa sieltä etsiäkään. Joulun päivämäärä nimittäin juontanee juurensa Jeesuksen ristinkuoleman ajankohtaan eli ensimmäiseen pitkäperjantaihin.
Varhaiset kristityt olivat näet ennen Jeesuksen syntymäpäivää kiinnostuneita ensin hänen kuolinpäivästään. He katsoivat, että päivämäärä pitkäperjantaille oli juutalaisen kuukalenterin mukainen nisan-kuun 14. päivä. Kun tämä päivämäärä haluttiin yrittää kääntää Rooman valtakunnan länsiosassa noudatettuun juliaaniseen kalenteriin, päädyttiin Jeesuksen kuolinvuoden pitkäperjantaina pitämään lopulta maaliskuun 25. päivää. Valtakunnan itäosissa puolestaan noudatettiin kreikkalaista kalenteria, jonka Artemisios-kuun kuudes päivä vastasi mainittua nisanin neljättätoista. Kun Itä-Roomassa myöhemmin siirryttiin juliaaniseen kalenteriin 300-luvulla, Jeesuksen kuolinpäivänä alettiin pitää uuden kalenterin mukaista huhtikuun kuudetta.
Kuinka tämä kaikki sitten liittyy jouluun? Sehän on kirkkovuodessa aivan eri aikaan kuin pääsiäinen. Se liittyy jouluun siten, että varhaisten kristittyjen aikaisessa rabbiinisessa juutalaisuudessa oli tapana uskoa suurten profeettojen syntyvän samana päivänä kuin he kuolevat. Ylipäänsä merkittävien pelastushistoriallisten tapahtumien uskottiin tapahtuvan aina samaan vuodenaikaan. Esimerkiksi Babylonialainen Talmud (kokoelma juutalaisten oppineiden kirjoituksia) kertoo meille kahden rabbin väittelyssä toisen sanovan:
”Maailma luotiin nisan-kuussa, patriarkat syntyivät nisanissa, Iisak syntyi nisan-kuussa, nisanissa esi-isämme lunastetaan.” (Rosh Hashana, 10b-11a)
Kristityt perivät tämän ajattelutavan juutalaisilta ja olettivat Jeesuksen paitsi kuolleen, myös siinneen Pyhästä Hengestä maaliskuun 25. päivänä, jota nykyäänkin vietetään kirkkovuodessa Marian ilmestyspäivänä. Toisin sanoen kristityt laskivat lännessä Jeesuksen sikiämis- ja kuolinpäivästä yhdeksän kuukautta eteenpäin ja päättelivät Jeesuksen syntymäpäivän olevan 25. joulukuuta. Idässä suoritettiin sama laskutoimitus ja
päädyttiin huhtikuun kuudennesta tammikuun kuudenteen. 300-luvun aikana ja sen jälkeen juhlapyhät siirtyivät vähitellen kirkossa idästä länteen ja lännestä itään, niin että molemmat päivämäärät lopulta tunnettiin pääosin puolin ja toisin.
Kirkkovuosi julistaa ristiä ja tyhjää hautaa
Mikä siis on vastaus kysymykseen, onko joulu alunperin kristillinen juhla? Lyhyesti se on ”todennäköisesti kyllä”. Varhaiseen kristillisyyteen ei yksinkertaisesti sopinut omaksua uskon sisältöä pakanoilta, ja sama tiukka linja näytti koskevan myös uskonnollisia juhlapyhiä ainakin ennen kuin kristinuskosta tuli vähitellen Rooman valtionuskonto. Vasta tämän jälkeen alkoi kirkko vähitellen lähetystyön yhteydessä omaksua jouluunkin pakanallisten juhlien tapoja.
Mitä tällainen kirkkovuoden päivien pohdinta meille opettaa? Ainakin sen, että kaikki Jeesuksen elämästä kerrotut tapahtumat kiertyvät tavalla tai toisella hänen ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa ympärille. Varhainen kirkko tiesi tämän ja halusi juhlia muiden kirkkovuoden päivien tavoin myös joulua mielessään se, että Kristus syntyi maailmaan kuollakseen, ylösnoustakseen ja pelastaakseen ihmiset synnin vallasta.
Miikka Niiranen
Kirjoittaja on Veritas Forum Finlandin koordinaattori. Kirjoitus on julkaistu aiemmin Uusi Tie -lehdessä.
ArviotCraig Groeschel: Johda kuin sillä olisi merkitystä – seitsemän johtamisen periaatetta kestävää seurakuntaa varten. Aikamedia, 2024. Suom. Mirkka Jantunen. Nid. 280 sivua.
ArviotSami Günther ja Mikko Sivonen (toim.): Jumalan armon kirkkauden ylistykseksi. Johdatus reformoituun pelastusoppiin. Agricola teologinen instituutti. Sid. 458 s.
ArviotJesus Revolution Kingdom Story Company ja Lionsgate, Yhdysvallat 2023. Ohjaus Jon Erwin ja Brent McCorkle. Pääosissa Joel Corteney, Jonathan Roumie ja Kelsey Grammer. Käsikirjoitus Jon Gu...
ArviotKaren Kingsbury: Iltarusko. Englanninkielinen alkuperäisteos Sunset (Sunrise Series #4; USA 2008). Suom. Leila Uosukainen. Aikamedia 2023. Sid. 348 s.
ArviotElina Salminen: Suurempiin käsiin. Kesken, 2022. Sid. 28 s. Maailman turvallisin paikka on siellä, missä elämä on laskettu suurempiin käsiin. Keskeneräisestä elämästä kirjoittava...
ArviotDan Johnstone Hillsong: A Megachuch Exposed (2022) Discovery+ Tämän vuoden maaliskuussa suoratoistopalvelu Discovery+ julkaisi kolmiosaisen dokumenttisarjan suositusta...
ArviotBill Wilson: Elefantin kokoinen ongelma – Vaiettu vaikeus vai kohdattu totuus? Aikamedia 2021. Nid. 117 s. Maailman suurimmaksi pyhäkouluksi kutsutun Metro World Childin perustaja...
ArviotJP ja murtovaras. Ohjaaja Jani Korhonen, käsikirjoittaja Tytti Salo, tuottaja Samuel Grönholm. Black Lion Pictures 2021. Karkkipaperin rapina ja jännittynyt odotus täyttävät elokuvate...
ArviotJuhani Aitomaa: Trump-profetiat – karismaattinen valtateologia ja Donald J. Trump. Näkökulmajulkaisut 2018. Nid. 51. s. Juhani Aitomaan pieni kirjanen kolmen vuoden takaa on yhä ajank...
ArviotAnne Graham Lotz: Jeesus minussa – Pyhän Hengen kokeminen pysyvänä kumppanina. 2.painos. Kuva ja Sana 2021. Nid. 287 s. Joku kristitty ei ehkä koskaan ole kuullut nyt jo edesmenneestä maailmank...
ArviotFreidiba Boodos: Tahdotko taivaaseen. 1978/2020; Leila ja Miranda: Tu sal mo dziviba. 1988/2020; Romanos, Kuninkaan sukulaiset. 1983/2020. Prisma/Elämä ja Valo ry.
ArviotMaarit Eronen: Kutsuna kuuliaisuus. Tavallisen naisen epätavallinen elämä. Aikamedia 2021. Nid. 395 s. ”Uskoontuloani voisi verrata lämpömittarin elohopeaan. Jos nolla oli se kohta, jossa siirr...
ArviotJohn F. Walvoord, William Crockett, Zachary J. Hayes, Clark H. Pinnock: Four Views on Hell. Zondervan, 1996. Nid. 190. Four Views On Hell -kirjassa neljä raamatuntutkijaa tuo esiin vuoroll...
ArviotAvi Snyder: Juutalaiset eivät usko Jeesukseen ja muita väärinkäsityksiä. Perussanoma 2020. Nid. 152 s. New Yorkissa syntynyt, vuonna 1977 uskoon tullut messiaaninen juutalainen Avi Snyder...
ArviotPsykologian emeritusprofessori ja kirjailija Markku Ojasen uutuusteoksessa pohditaan, mitä on hyvä elämä ja onnellisuus. Tällaiset kysymyksethän ovat sinänsä vanhoja ja tuttuja jo antiik...
ArviotSuomenkielisten kristillisten julkaisujen joukossa on ollut turhan pitkään tyhjiö Isä meidän -rukousta käsittelevien kirjojen kohdalla. Teologian maisteri Markku Tossavaisen uu...