Mirja Vehosmaa on tulimummoiksi kutsutun julistajaparin toinen osapuoli. Hänen perheeseensä kuuluvat aviomies Lauri, kaksi lasta ja viisi lastenlasta, jotka ovat kaikki poikia ja ”harvinaisen komeita”.
Kun Mirja Vehosmaa katsoo peiliin, hän näkee joskus huuhkajan ja joskus charmantin rouvan.
Kun kaipaan piristystä, teen ristikoita. Kuuntelen musiikkia, hellin itseäni ja syön jotain hyvää.
Taustani on isän puolelta Pelastusarmeijassa ja äidin puolelta luterilaisuudessa, ja tulin uskoon kymmenvuotiaana Kuopion Eelimissä. En ole koskaan voinut sietää raja-aitoja. Yhteiskristillisyyden pitäisi olla itsestäänselvyys kaikille uskoville, sillä taivaassa ei ole eri pilttuita.
Unelmoin, että uskovaiset uskaltaisivat elää. Minua harmittavat ilmeettömät tyypit, joista ei näy iloa eikä surua. Itse kärsin usein kovista kivuista, mutta haluan silti tuntea. Unelmoin myös siitä, että nuoret ja vanhat voisivat olla yhdessä. Minusta on outoa, ettei nuoria näy välttämättä ollenkaan seurakunnan yhteisissä tilaisuuksissa.
Tulimummot sai nimensä Ruotsissa Södertäljessa. Seurakunnan tilaisuus oli loppumassa, kun nuori mies huusi, että hän ei lähde minnekään, ennen kuin ”tulimummot” ovat siunanneet häntä. Nimi lähti lentoon, vaikka alussa vähän yritimme sammuttaa sitä. Nyt se on kulkenut mukana jo 20 vuotta.
Työtoveruuteni Auli Erkkilän kanssa toimii erittäin hyvin, koska tehtävä on Jumalan meille räätälöimä. Auli on pohjalainen ja nuorena uskoon tullut, minä savolainen uskovan kodin lapsi. Auli on evankelista, minä julistaja. Meillä on samanlainen huumori, ja välillä melkein kuolemme nauruun, varsinkin iltaisin tilaisuuksien jälkeen. Emme ole koskaan riidelleet, Aulin sanoin emme ainakaan niin paljon, että olisi verta vuotanut.
Savolaisena Turussa alku oli minulle vaikea. Poikamme kaipasi entiseen kotikaupunkiin Rovaniemelle, jossa oli kunnon talvi. Täkäläisten omiin ympyröihin ei päässyt helposti sisään. Nykyään alueiden väliset erot eivät onneksi ole niin selkeitä, koska ihmiset muuttavat paljon työn ja opiskelujen takia.
Naispuolisena julistajana helluntaiherätyksessä olen kokenut ihmetystä ja negatiivistakin suhtautumista. Jotkut luulivat ensin, että tulimummot on vitsikästä humputtelua eikä vakavaa Kristus-sanomaa. Jumalalle sukupuoli, ikä, oppiarvo, rotu tai mikään muukaan ei kuitenkaan ole ongelma. Viime aikoina on alettu huomata, että naiset voivat olla käyttökelpoisia muussakin kuin siivouksessa ja kahvinkeitossa. Vieläkin on parannettavaa: missä esimerkiksi ovat herätysliikkeen neuvoa-antavat naiset?
Olen oppinut julistajan tehtävässäni, että olen täysin Jumalan varassa. Vaikka olen sanavalmis savolainen, verbaalisuus on vain lisä. Moni voi nojata teologisiin opintoihinsa, mutta minä en osaa taivuttaa heprean verbejä. En voi tarkastella aiheitani etäältä, vaan kaikki suodattuu persoonani kautta. Olen nyt siinä virassa, jonka Jumala kauan sitten suunnitteli, mutta vasta melkein kuusikymppisenä olin tähän tarpeeksi kypsä.
Hyvä musiikki on kuin kylpy hengelle, sielulle ja ruumiille. Aikoinaan lauloin paljon negrospirituaaleja, ja olen ollut mukana monessa eri kokoonpanossa, esimerkiksi lestadiolaisten naiskuorossa. Olen kiitollinen siitä, että pääsin lapsena musiikkiopistoon ja sain klassisen koulutuksen, vaikka sellaista pidettiin siihen aikaan syntinä.
Kun katson peiliin, näen huuhkajan – ainakin hissin armottomassa valossa. Kotona sentään joskus harvoin näen erittäin charmantin vanhan rouvan. Olen itseeni tyytyväinen, koska muisti pelaa, näen ja kuulen hyvin enkä taistele kouristuksenomaisesti vanhuutta vastaan. Nuoruus on niin röykkelöistä aikaa, etten enää haluaisi kokea sitä.
Elämässä parasta on syvä rauha. Ennen julistajan tehtävääni elin vaiheen, jolloin olin sotajalalla Jumalaa ja ihmisiä vastaan. Se oli täydellinen henkinen konkurssi, mutta Jumala kosketti minua voimakkaasti. Nykyäänkin saatan kyllä raivostua moneen asiaan, mutta kun huomaan muuttuneeni arvostelijaksi ja kyttääjäksi, teen parannusta.
Aion jatkaa kiertämistä niin kauan kuin elän. Seitsemän vuotta sitten lähdin suureen aorttaleikkaukseen sillä mielellä, että en ehkä tule takaisin. Kun selvisin siitä, ymmärsin Jumalan haluavan minun jatkavan. Tulimummoilla on kalenterissa varauksia ensi vuodellekin. Täytän silloin 80 vuotta; Jumala yksin tietää, olenko vielä elossa.
ArviotCraig Groeschel: Johda kuin sillä olisi merkitystä – seitsemän johtamisen periaatetta kestävää seurakuntaa varten. Aikamedia, 2024. Suom. Mirkka Jantunen. Nid. 280 sivua.
ArviotSami Günther ja Mikko Sivonen (toim.): Jumalan armon kirkkauden ylistykseksi. Johdatus reformoituun pelastusoppiin. Agricola teologinen instituutti. Sid. 458 s.
ArviotJesus Revolution Kingdom Story Company ja Lionsgate, Yhdysvallat 2023. Ohjaus Jon Erwin ja Brent McCorkle. Pääosissa Joel Corteney, Jonathan Roumie ja Kelsey Grammer. Käsikirjoitus Jon Gu...
ArviotKaren Kingsbury: Iltarusko. Englanninkielinen alkuperäisteos Sunset (Sunrise Series #4; USA 2008). Suom. Leila Uosukainen. Aikamedia 2023. Sid. 348 s.
ArviotElina Salminen: Suurempiin käsiin. Kesken, 2022. Sid. 28 s. Maailman turvallisin paikka on siellä, missä elämä on laskettu suurempiin käsiin. Keskeneräisestä elämästä kirjoittava...
ArviotDan Johnstone Hillsong: A Megachuch Exposed (2022) Discovery+ Tämän vuoden maaliskuussa suoratoistopalvelu Discovery+ julkaisi kolmiosaisen dokumenttisarjan suositusta...
ArviotBill Wilson: Elefantin kokoinen ongelma – Vaiettu vaikeus vai kohdattu totuus? Aikamedia 2021. Nid. 117 s. Maailman suurimmaksi pyhäkouluksi kutsutun Metro World Childin perustaja...
ArviotJP ja murtovaras. Ohjaaja Jani Korhonen, käsikirjoittaja Tytti Salo, tuottaja Samuel Grönholm. Black Lion Pictures 2021. Karkkipaperin rapina ja jännittynyt odotus täyttävät elokuvate...
ArviotJuhani Aitomaa: Trump-profetiat – karismaattinen valtateologia ja Donald J. Trump. Näkökulmajulkaisut 2018. Nid. 51. s. Juhani Aitomaan pieni kirjanen kolmen vuoden takaa on yhä ajank...
ArviotAnne Graham Lotz: Jeesus minussa – Pyhän Hengen kokeminen pysyvänä kumppanina. 2.painos. Kuva ja Sana 2021. Nid. 287 s. Joku kristitty ei ehkä koskaan ole kuullut nyt jo edesmenneestä maailmank...
ArviotFreidiba Boodos: Tahdotko taivaaseen. 1978/2020; Leila ja Miranda: Tu sal mo dziviba. 1988/2020; Romanos, Kuninkaan sukulaiset. 1983/2020. Prisma/Elämä ja Valo ry.
ArviotMaarit Eronen: Kutsuna kuuliaisuus. Tavallisen naisen epätavallinen elämä. Aikamedia 2021. Nid. 395 s. ”Uskoontuloani voisi verrata lämpömittarin elohopeaan. Jos nolla oli se kohta, jossa siirr...
ArviotJohn F. Walvoord, William Crockett, Zachary J. Hayes, Clark H. Pinnock: Four Views on Hell. Zondervan, 1996. Nid. 190. Four Views On Hell -kirjassa neljä raamatuntutkijaa tuo esiin vuoroll...
ArviotAvi Snyder: Juutalaiset eivät usko Jeesukseen ja muita väärinkäsityksiä. Perussanoma 2020. Nid. 152 s. New Yorkissa syntynyt, vuonna 1977 uskoon tullut messiaaninen juutalainen Avi Snyder...
ArviotPsykologian emeritusprofessori ja kirjailija Markku Ojasen uutuusteoksessa pohditaan, mitä on hyvä elämä ja onnellisuus. Tällaiset kysymyksethän ovat sinänsä vanhoja ja tuttuja jo antiik...
ArviotSuomenkielisten kristillisten julkaisujen joukossa on ollut turhan pitkään tyhjiö Isä meidän -rukousta käsittelevien kirjojen kohdalla. Teologian maisteri Markku Tossavaisen uu...