Alakouluikäisenä kiinnostuin rukoilemisesta. Olin oppinut äidiltä Isä meidän -rukouksen, mutta halusin viedä homman seuraavalle tasolle. Kokosin jakkaralle kotialttarin ja asettelin sille kaikki aihepiiriin sopivat esineet, jotka satuin omistamaan: muutaman vuoden takaisen Päivän Tunnussanan, Gideoneilta saadun Uuden Testamentin ja Turun tuomiokirkkoa esittävän postikortin. Jakkara oli nurkassa ja jäi kätevästi piiloon, kun joku avasi huoneeni oven.
Eräänä päivänä olin rukoilemassa, kun isä tuli yhtäkkiä sisään. Hän yllätti minut niin sanotusti housut kintuissa alttarin ääreltä. Häkellyin niin, että purskahdin itkuun. Rauhoituin vasta, kun isä oli riittävästi vakuutellut, ettei ollut syytä itkeä eikä rukoilemisessa ollut mitään pahaa.
Nykyään tapaus tuntuu sekä liikuttavalta että huvittavalta. Mieheni mielestä se on kuin suoraan jostain pyhimyslegendasta. Siinä missä muut lapset jäävät kiinni pornolehtien katselusta, tämä valittu lapsi lehteili vain Päivän Tunnussanaa.
En tiedä, johtuiko reaktioni siitä, että olin kuullut isän esittävän hieman uskontokriittisiä mielipiteitä ja pelkäsin hänen nyt pitävän minua typeränä. Lapsethan yleensä tulkitsevat vanhempiensa puheita itseään koskeviksi silloinkin, kun vanhemmat tarkoittavat vallan muuta. Nolostuminen voi kuitenkin kummuta myös siitä, että rukoillessaan ihminen on tavallaan paljas. Hengellisyydessä on pyhä ja yksityinen puolensa samalla tavalla kuin vaikkapa seksuaalisuudessa.
Suomalaiset ovat tottuneet ajattelemaan, että uskonto on yksityisasia. Herätyskristillisissä piireissä asia ymmärretään toisin. ”Pää pystyyn, näytä värisi! Pää pystyyn, kerro uskosi”, lauletaan tutussa hengellisessä laulussa.
Oma näkemykseni sijoittuu jonnekin edellisten välimaastoon. Minusta on hullua puhua uskosta vain yksityisasiana tai esimerkiksi vaatia, että politiikkaa ja uskontoa ei sekoiteta. Jos usko on ydin, joka lävistää ihmisen koko olemuksen, miten hän voisi irrottaa sen itsestään? Hän voi toki olla puhumatta uskostaan, mutta se vaikuttaa silti hänen tekoihinsa ja ajatuksiinsa.
Toisaalta uskoon liittyy myös yksityinen puolensa, Jumalan ja ihmisen välinen henkilökohtainen kohtaaminen: ”mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa”.
***
Varhaisesta harrastuneisuudestani huolimatta olen omasta mielestäni huono rukoilija. Tuntikausia kestävät rukouskokoukset kauhistuttavat minua. Käsi puutuu koholla pitämisestä ja ajatus harhailee. Jos rukoilen ääneen, en haluaisi toistaa fraaseja, mutta mitä muuta sitten sanoisin? Miten sanoa sama asia niin monella eri tavalla, että rukous kestää edes muutaman minuutin?
Vaikka on tiedossa, ettei meitä kuulla monisanaisuutemme tähden, monisanaisuus on muodostunut ihanteeksi. Tämä tulee selvimmin näkyviin silloin, kun joku jättää odotukset täyttämättä. Erästä ystävääni pyydettiin kerran siunaamaan matka, jolle joukko ihmisiä oli lähdössä. ”Herra, siunaa tämä matka. Aamen”, hän sanoi. Muut näyttivät hetken pöllämystyneiltä. Olihan se rukous, muttei kirjoittamattoman kaavan mukainen.
En suinkaan vastusta sanoja, sitä älköön kukaan luulko. Nehän ovat rakkaimpia työkalujani, ja etenkin esirukouksen yhteydessä niillä on myös sielunhoidollinen merkitys sille, joka kuulee puolestaan rukoiltavan. Yksityisessä rukouksessa minulla vain on usein hyvin vähän sanottavaa. Tunnen itseni kykenemättömäksi määrittelemään Jumalaa, ihmisiä ja ihmisten ongelmia; haluaisin vain päästä Jumalan lähelle. Niinpä viihdynkin parhaiten hiljaisen rukouksen tilaisuuksissa.
Kun kaksi ihmistä tuntee toisensa läheisesti ja on syvästi kiintynyt toisiinsa, he voivat toisaalta puhua mistä vain ja toisaalta istuskella hiljaa yhdessä, ilman että vaitiolo tuntuu vaivaannuttavalta. Ehkä näin voi olla myös ihmisen ja Jumalan suhteessa.
ArviotCraig Groeschel: Johda kuin sillä olisi merkitystä – seitsemän johtamisen periaatetta kestävää seurakuntaa varten. Aikamedia, 2024. Suom. Mirkka Jantunen. Nid. 280 sivua.
ArviotSami Günther ja Mikko Sivonen (toim.): Jumalan armon kirkkauden ylistykseksi. Johdatus reformoituun pelastusoppiin. Agricola teologinen instituutti. Sid. 458 s.
ArviotJesus Revolution Kingdom Story Company ja Lionsgate, Yhdysvallat 2023. Ohjaus Jon Erwin ja Brent McCorkle. Pääosissa Joel Corteney, Jonathan Roumie ja Kelsey Grammer. Käsikirjoitus Jon Gu...
ArviotKaren Kingsbury: Iltarusko. Englanninkielinen alkuperäisteos Sunset (Sunrise Series #4; USA 2008). Suom. Leila Uosukainen. Aikamedia 2023. Sid. 348 s.
ArviotElina Salminen: Suurempiin käsiin. Kesken, 2022. Sid. 28 s. Maailman turvallisin paikka on siellä, missä elämä on laskettu suurempiin käsiin. Keskeneräisestä elämästä kirjoittava...
ArviotDan Johnstone Hillsong: A Megachuch Exposed (2022) Discovery+ Tämän vuoden maaliskuussa suoratoistopalvelu Discovery+ julkaisi kolmiosaisen dokumenttisarjan suositusta...
ArviotBill Wilson: Elefantin kokoinen ongelma – Vaiettu vaikeus vai kohdattu totuus? Aikamedia 2021. Nid. 117 s. Maailman suurimmaksi pyhäkouluksi kutsutun Metro World Childin perustaja...
ArviotJP ja murtovaras. Ohjaaja Jani Korhonen, käsikirjoittaja Tytti Salo, tuottaja Samuel Grönholm. Black Lion Pictures 2021. Karkkipaperin rapina ja jännittynyt odotus täyttävät elokuvate...
ArviotJuhani Aitomaa: Trump-profetiat – karismaattinen valtateologia ja Donald J. Trump. Näkökulmajulkaisut 2018. Nid. 51. s. Juhani Aitomaan pieni kirjanen kolmen vuoden takaa on yhä ajank...
ArviotAnne Graham Lotz: Jeesus minussa – Pyhän Hengen kokeminen pysyvänä kumppanina. 2.painos. Kuva ja Sana 2021. Nid. 287 s. Joku kristitty ei ehkä koskaan ole kuullut nyt jo edesmenneestä maailmank...
ArviotFreidiba Boodos: Tahdotko taivaaseen. 1978/2020; Leila ja Miranda: Tu sal mo dziviba. 1988/2020; Romanos, Kuninkaan sukulaiset. 1983/2020. Prisma/Elämä ja Valo ry.
ArviotMaarit Eronen: Kutsuna kuuliaisuus. Tavallisen naisen epätavallinen elämä. Aikamedia 2021. Nid. 395 s. ”Uskoontuloani voisi verrata lämpömittarin elohopeaan. Jos nolla oli se kohta, jossa siirr...
ArviotJohn F. Walvoord, William Crockett, Zachary J. Hayes, Clark H. Pinnock: Four Views on Hell. Zondervan, 1996. Nid. 190. Four Views On Hell -kirjassa neljä raamatuntutkijaa tuo esiin vuoroll...
ArviotAvi Snyder: Juutalaiset eivät usko Jeesukseen ja muita väärinkäsityksiä. Perussanoma 2020. Nid. 152 s. New Yorkissa syntynyt, vuonna 1977 uskoon tullut messiaaninen juutalainen Avi Snyder...
ArviotPsykologian emeritusprofessori ja kirjailija Markku Ojasen uutuusteoksessa pohditaan, mitä on hyvä elämä ja onnellisuus. Tällaiset kysymyksethän ovat sinänsä vanhoja ja tuttuja jo antiik...
ArviotSuomenkielisten kristillisten julkaisujen joukossa on ollut turhan pitkään tyhjiö Isä meidän -rukousta käsittelevien kirjojen kohdalla. Teologian maisteri Markku Tossavaisen uu...