KRISTILLINEN VIIKKOLEHTI 51ï¿½ï¿½ï¿½52/2019

Miten juurtua Kristukseen kärsimyksessä? – Rankkoina hetkinä kyselemme usein, missä Jumala oli, kun jokin asia tapahtui

Kun lapsi kuolee, läheinen sairastuu vakavasti, mieli järkkyy, aviopuoliso hylkää, mietimme, miksi Jumala sallii kaiken tämän. Pahimmillaan alamme epäillä Jumalan rakkautta, jopa hänen olemassaoloaan. Saatammepa luopua uskostammekin.

Mitä kärsimys voi olla?

Kärsimys on fyysisen, psyykkisen tai hengellisen kivun tuntemista. Kärsimyksen vastakohtana on ilo, eheys ja onnellisuus. Kärsimys on vaikeaa epämukavuutta, joka aiheuttaa todellisen tai ihmisen kokeman uhan omalle eheydelle.

Ihmisen kokema kärsimys voi olla niin fyysistä, psyykkistä, sosiaalista kuin olemassaolon merkitykseenkin kytkeytyvää. Kärsivä voi tuntea turvattomuutta, pelkoa kärsimyksen jatkumisesta ja ahdistusta tulevaisuuden näyttäytymisestä ennustamattomana ja kontrolloimattomana.

Uskovan tienä on kulkea vaikeuksien kautta voittoon.

Kärsimystä lisää kokemus siitä, että se on turhaa ja merkityksetöntä. Kärsivä ihminen hakee merkitystä kärsimykselleen. Hän kyselee: ”Miksi kärsin?”

Kärsimys on kokonaisvaltainen kokemus. Kun sydän kärsii, koko ruumis kärsii niin fyysisessä kuin henkisessä mielessä. Fyysinen kipu vaikuttaa psyykkiseen, tunneperäiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Myös henkiseksi koettu ahdistus voi tuntua fyysisinä oireina, kuten kipuna tai pahoinvointina, ja vaikuttaa myös ihmissuhteisiin.

Kärsimystä on mahdollista helpottaa monella tavalla. Esimerkiksi kipua voi lievittää hoitamalla fysiikkaa muun muassa lääkkeiden avulla ja emotionaalista minää hakemalla turvallisuutta sekä ottamalla vastaan myötätuntoa ja apua toisilta. Hengelliseen avun tarpeeseen auttaa Jumalan rakkaus ja armo. Jos kärsimys kohdataan myötätunnolla ja ihminen kokee saaneensa apua, on kärsimyksen mahdollista lievittyä tai muuttua siedettäväksi. Jotta voisimme auttaa kärsivää, meidän tulee nähdä, tunnistaa ja kohdata kärsimys.

Kärsimys ja Jumalan rakkaus

Toimittaja, kirjailija Vaneetha Risner on miettinyt kärsimyksen ja Jumalan rakkauden suhdetta usein. Hän sairastui polioon jo vauvana ja on siksi joutunut käymään läpi monia leikkauksia ja olemaan usein sairaalassa. Kun hän naimisiin mentyään sai pojan, tämä kuoli. Jonkin ajan kuluttua mies lähti. Kaikkien näiden kipujen keskellä Vaneetha mietti Desiring Godin julkaisemalla YouTube-videolla: ”Jos Jumala rakastaa minua, miksi hän sallii minulle tällaisia kärsimyksiä.”

Vaneetha päätteli kärsimyksiensä keskellä, että joko Jumala ei olekaan hyvä tai sitten hän itse on niin paha, että häntä täytyy rangaista. Tulipa mieleen sekin, että mahdollisesti koko Jumalaa ei ole olemassakaan tai sitten tämä ei välitä. Hän epäili ja oli vähällä luopua uskostaan ja kääntää Jumalalle kokonaan selkänsä.

Sitten Vaneetha ymmärsi, miten Saatana nautti hänen eksyttämisestään. Sille sana ”jos” oli eksytysten avain. Saatana sai Eevankin epäilemään. Se kiusasi Gideonia, kun Israelin kansa huusi avukseen Herraa Midianin tähden, ja sai Gideonin lausumaan ivallisesti: ”–– jos Herra todella on meidän kanssamme, niin miksi kaikki nämä onnettomuudet ovat kohdanneet meitä?”1 Jeesusta Saatana kiusasi sanomalla: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi”.2

Kärsimys voi olla liikkeellepaneva voima.

Sana ”jos” on epäuskon sana, kun se liitetään Jumalaan ja hänen uskottavuuteensa. Kun Vaneetha tajusi tämän, hän vaihtoi jos-sanan koska-sanaksi. ”Jos Jumala rakastaa minua” vaihtui muotoon ”koska Jumala rakastaa minua”. Sanan vaihdos muutti Vaneethan suhtautumisen kärsimyksiin ja vastoinkäymisiin.

Jumala ei rakasta kärsimystä, mutta hän voi sallia sitä meille monista syistä, koska rakastaa meitä. Kärsimyksessä hän tekee jotakin minussa, minulle ja minun kauttani. Kun uskomme tämän, suhteemme kärsimykseen muuttuu ja voimme nähdä, että siinä on jotakin hyvääkin.

Kärsimys voi kääntyä katkeruudeksi, mutta parhaassa tapauksessa kärsimyksessä riippuvuus Jumalasta lisääntyy ja usko syvenee. Pinnallisuus katoaa ja elämän tarkoitus selkenee. Oma luonne alkaa hioutua vaikeuksissa. Kasvamme toisten palvelemisessa ja voimme lohduttaa muita, kun olemme käyneet itse syvissä vesissä. Opimme luottamaan siihen, että kaikella on tarkoituksensa ja Jumala voi kääntää pahankin siunaukseksi.

Jumala ei rakasta kärsimystä, mutta hän rakastaa minua. Jumala ei siis anna jotakin tapahtua ”jos” hän rakastaa minua, vaan ”koska” hän rakastaa minua. Saamme luottaa Kirjoituksiin ja Jumalan lupauksiin. ”Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.”3 Lisäksi Jeesus vakuuttaa meille: ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”4

Kun hylkäämme Vaneethan tavoin jos-sanan uskossamme ja vaihdamme sen koska-sanaan, vältymme turhilta miksi-kysymyksiltä ja selittelyiltä.

Nykyään kärsimyksestä, kilvoittelusta tai kuuliaisuudesta ei juurikaan puhuta. Julistuksessa tärkein tuntuu olevan rakastava Jumala, ja tottahan se on, että hän on rakkaus, mutta se ei sulje pois vaikeuksia, ahdistuksia ja kriisejä.

Kärsimys Jumalan nimen kunniaksi

Kärsimys on yksilöllistä, mutta se vaikuttaa aina jollain tavalla ihmissuhteisiin ja avioliittoon. Avioliitossa yhteinen menetys, vaikkapa lapsen kuolema, usein joko erottaa tai hioo puolisoita lähemmäs toisiaan riippuen siitä, miten he reagoivat kärsimykseen ja osaavat ilmaista suruaan.

Uskottomuus, narsismi ja kaltoinkohtelu lisäävät liiton vaikeuksia. Ennen pitkää myös luonteiden erilaisuus saattaa aiheuttaa kärsimystä. Tavallisimpia kuulemiani valituksia on se, että nainen sanoo tuskastuneensa miehen puhumattomuuteen ja kyvyttömyyteen puhua tunteista.

Kärsimys voi olla myös synnin seurausta. Siihen auttaa syntien tunnustaminen. Joskus taas kärsimys on toisten meille aiheuttamaa. Silloin auttavat vihamiesten siunaaminen ja kriisin läpikäyminen.

Joskus kärsimys tapahtuu Jumalan nimen kunniaksi. Tästä Jeesus puhui parantaessaan sokean näön ja vastatessaan ihmisten kyselyyn siitä, minkä synnin mies oli tehnyt, koska oli ollut syntymästään asti sokea.5 Jeesus sanoi, että Jumalan tekojen piti tulla ilmi tämän sokean elämässä. Myös esimerkiksi Joosefin tarina kirkastaa Jumalan nimeä kääntämällä hylkäykset uskollisuuden ja odotuksen kautta siunaukseksi.

Sukellusonnettomuudessa nuorena halvaantunut Joni Eareckson Tada on kääntänyt kärsimyksensä ja katkeruutensa Jumalan ylistämiseksi. Hän kertoo, miten alkukatkeruuden jälkeen hän päätti omistaa elämänsä Jumalan ja lähimmäisten palvelemiseen onnettomuudesta huolimatta. Joni taisteli tullakseen naiseksi, jonka kärsimys kääntyisi hänen kohtaamilleen ihmisille, niin kuin hänelle itselleenkin, siunaukseksi.

Uudestisyntyneet kärsivät yhdessä Jeesuksen kanssa myös maailman pahuudesta. Pyhän Hengen herättämä omatunto tunnistaa pimeyden ja herättää halun taistella sitä vastaan. Tällainen kärsimys on hengellistä mutta vaikuttaa myös mieleen. Paholainen yrittää aiheuttaa meille monenlaista kärsimystä, mutta Raamatussa sanotaan: ”Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta.”6 ja ”Sen tähden ne, jotka joutuvat kärsimään, jos niin on Jumalan tahto, antakoot elämänsä uskollisen Luojan haltuun ja tehkööt edelleen sitä, mikä on hyvää.”7

Kohti voittoa

Kärsimys liittyy usein henkiseen ja hengelliseen kasvuun. Monen uskovan tienä on kulkea vaikeuksien kautta voittoon. Joskus kärsimyksellä testataan uskoamme:

”Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa.”8

”Älä väheksy, poikani, Herran kuritusta, älä masennu, kun hän ojentaa sinua – jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa. Teidän kärsimyksenne on kasvatusta: Jumala kohtelee teitä omina poikinaan.”9

Uskovilla ei ole kuitenkaan mitään hätää. Herra on luvannut olla kanssamme kärsimyksissämme. Jesajan kirjan 43. luku ja psalmi 23 ovat hyvää luettavaa silloin, kun kaipaamme lohdutusta ja muistutusta siitä, ettei Herra meitä jätä.

”Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia. Niin kuin Kristuksen kärsimykset ovat tulleet runsaina meidän osaksemme, samoin on Kristus tuonut meille runsaasti lohdutusta.”10

Kärsimyksen juuri on Aatamin ja Eevan lankeemuksessa. Ilman sitä eläisimme yhä auvoisessa paratiisissa. On kuitenkin tärkeää muistaa, että Jumala on kanssamme kärsimyksissämme. Hän ei hylkää eikä jätä meitä. ”Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen”.11

Kärsimys voi olla liikkeellepaneva voima. Se on viesti, että jokin on vialla, ja ihminen pyrkii poispäin kärsimyksestä yrittämällä poistaa kärsimyksen aiheuttajan.

Esimerkiksi parantumattomassa sairaudessa on kuitenkin usein vaikea toimia niin, että kärsimys lievenisi. Lääkkeet eivät aina riitä poistamaan kipua ja mielikin synkkenee, kun toivoa parantumisesta ole. Sairaus voi kuitenkin herättää ihmisen pohtimaan, mikä itselle on tärkeää, ja suuntaamaan voimavaroja itselle merkittäviin asioihin.

Kärsimys voi olla liikkeellepaneva voima myös välillisesti. Kärsivä voi saada avun mutta myös auttaja voi kokea mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä auttaessaan.

Elämän ohjakset Jumalalle

Oli kärsimyksen syy ja lähde mikä tahansa, se on meille annettu mahdollisuus juurtua syvemmin Kristukseen, luottaa syvemmin Jumalaan ja antautua täydellisesti hänen johdettavakseen kaikissa olosuhteissa tunteista huolimatta. Vaikka Jobia pidettiin hurskaana miehenä, sai hänkin kärsimyksen kautta nähdä, ettei ollut tuntenut Jumalaa sellaisena kuin Jumala on. Job oli pappi ja hurskas Jumalan palvelija, mutta vasta menetettyään kaiken ja oltuaan Jumalan puhuttelussa hänen sisäinen ihmisensä uudistui ja hän ymmärsi: ”Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut.”12

”Kaiken armon Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa. Vähän aikaa kärsittyänne hän itse varustaa, voimistaa, vahvistaa ja lujittaa teidät. Hänen on valta iankaikkisesti. Aamen.”13

Anna ohjakset Jumalalle. Hän tietää, minne mennään.

Salme Blomster

Kirjoittaja on terapeutti ja Trigonos ry:n toiminnanjohtaja. Teksti on toimitettu ja löytyy kokonaisuudessaan hänen kirjastaan Palasista koottu Jumalan kuvaksi (Aikamedia 2020).

Viitteet: 1) Tuom. 6:13. 2) Matt. 4:3. 3) Ps. 23:4. 4) Matt. 28:20. 5) Joh. 9:1–7. 6) Matt. 5:10. 7) 1. Piet. 4:19. 8) 1. Piet. 1:7. 9) Hepr. 12:5–7. 10) 2. Kor. 1:4–5. 11) Room. 8:28. 12) Job 42:5. 13) 1. Piet. 5:10–11.

Löydä rauha kärsimyksen keskellä

1. Tutki inhimilliset syyt kärsimykseen. Oletko esimerkiksi aiheuttanut vaikeutesi tekemällä vääriä valintoja? Ehkä väsymyksen vuoksi jätit itsesi hoitamatta ja sairastuit, ja niin edelleen.

2. Usko, että Jumala rakastaa sinua ja hänen tahtonsa sinua kohtaan on hyvä. Hän ei hylkää eikä jätä sinua, sanoivatpa tunteet mitä hyvänsä. Tätä Jumala vakuuttaa sinulle useassa raamatunjakeessa (ks. esim. 5. Moos. 31:6, 8; Joos. 1:5; Job 8:20, 36:5; Ps. 9:10, 16:10, 51:17, 94:14 ja Hepr. 13:5).

3. Käänny kärsimyksessä Jumalan puoleen ja etsi hänen kasvojaan. (Ps. 27:7–14.)

4. Usko, että Jeesus jakaa kärsimyksesi: ”Hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet” (Jes. 53:5).

5. Lue Raamattua.

Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti. (2. Kor. 4:17–18.)

(SB)