Arto Kalevi Mannilan muistolle

Kun Arto oli pieni, sanoi eräs kylän vanhus, että tuosta lapsesta ei tule tervettä. Kuinka oikeassa hän olikaan. Jo varhaisessa lapsuudessa poika sai maistaa sairauden voimia. Kouluunkaan hän ei voinut mennä kuin vasta 8-vuotiaana, koska hän oli huonossa kunnossa. Nuoruus oli vähän helpompaa aikaa.

Arto kävi siviilipalveluksen Kokkolan kaupungissa. Hänellä oli monia työpaikkoja. Vähän aikaa hän hoiti karjaa ja asui maalla, mutta astman takia hän joutui luopumaan karjataloustöistä. Arto rakasti eläimiä, kuten lehmiä, kissoja ja koiria. Niitä oli meillä aina. Hän oli monilahjakas ja hyvä piirtäjä sekä hyvä käsistään. Hän rakasti myös metsätöitä. 

Arto antoi elämänsä Herralle vuonna 1978 Niilo Yli-Vainion hallikokouksessa Lapualla. Arto oli seurakuntaihminen ja mukana muun muassa vanhimmistossa ja hallituksessa. Hän oli rakentamassa isämme Kalevin kanssa kaunista Saalem-temppeliä.

Arto oli mukana kaikissa seurakunnan toimissa ja töissä. Hän miksasi ja äänitti kokouksia uskollisesti 40 vuoden ajan. Hän oli hyvä näyttelijä seurakunnan näytelmissä ja leiritoiminnassa.

Noin 30 vuotiaana Arto sairastui vaikeaan sairauteen, joka oli hyvin harvinainen. Jos lääkettä ei olisi löytynyt, hän olisi nukkunut jo silloin pois. Hän kuitenkin parani kaksi kertaa rukousten kautta vaikeista sairauksista.

Veljeni oli harvinaisen sitkeä ja urhea. Hän kävi urhoollisesti töissä, remontoi kotia ja teki lähes kaiken yksin ja erittäin hyvin. Hän ei koskaan katkeroitunut Herralle sairauksistaan.

Sitten tuli vuosi 2017. Veljeni teki remonttia kotitalossa, jonne hänen piti muuttaa yhdessä äidin kanssa. Kun remontti oli melkein loppusuoralla, Arto muuttui täysin väsyneeksi eikä jaksanut olla töissä kuin puoli päivää. Kotona hän ei jaksanut tehdä remonttia enää ollenkaan.

Arto sai syöpädiagnoosin. Hänen puolestaan rukoiltiin paljon, mutta Taivaassa oli kuitenkin nähty toisin. Viimeiset puoli vuotta olivat hyvin vaikeaa aikaa, kun sairauksia tuli lisää entisten lisäksi. Lopulta hän joutui sairaalaan ja vietti siellä elämänsä viimeiset päivät. Oli raskasta katsoa veljen kärsimyksiä.

Kevät 2018 muutti kaiken. Sitkeä veljeni nukkui pois äitienpäivänä 13.5. ja muutti Taivaan kirkkauteen. Tuskallinen tie päättyi.

Arton maallinen tomumaja siunattiin haudan lepoon 26.5. Vimpelin Saalemissa. Siunauksen toimitti pastori Raimo Palola. Siunaus- ja muistotilaisuus olivat vaikuttavia.

Kotipiirin tuttu kulkija on poissa. Jäljelle jäi vain suuri suru ja ikävä. Jäämme odottamaan ylösnousemuksen aamua, sillä silloin taas tapaamme. Näin todistaa meille Jumalan sana.

Taivaassa tavataan, pikkuveli. Olet päässyt perille.

Arto-veljen muistoa siunaten ja ikävöiden, sisaresi