Muistolle: Raimo Karmitz (2.5.1943–17.4.2022)

Raimo Karmitz syntyi Suomen jatkosodan aikaan Pohjois-Savon Rautavaaran pitäjässä perheen esikoisena. Isän tultua uskoon 1955 perheessä alkoi hengellisten asioiden vaikutus, joka kosketti myös Raimon elämää. Nuorena hän oli kiinnostunut musiikista, lausunnasta ja näyttelemisestä. Luovuus oli osa Raimon elämää myös hänen palvellessaan Jumalan työssä. 

Vuonna 1962 solmitun avioliiton hedelmänä perheeseen syntyi viisi lasta. 1968 perhe muutti Ruotsiin työn perässä. Eskilstunassa Raimo osallistui Suomi-seuran kulttuuritapahtumiin ja esiintyi siellä musisoiden ja näytellen, josta häntä myös palkittiin. Kulttuurin lisäksi luonto oli Raimolle tärkeässä roolissa, ja kalastus sekä retkeily toivat vaihtelua arkeen. 

Kiirunaan muutto toi uuden vaiheen perheen ja Raimon elämään. Vaikka arki oli täynnä työtä, perhettä ja harrasteita, niin jotain vielä puuttui. Joulun alla 1976 Jeesus kutsui Raimoa lähtemään hänen matkaansa. 

Raimo tarttui kutsuun, ja niin hän löysi maaliskuussa 1977 tehtävänsä evankelistana, ihmisten kalastajana. Tätä kutsua Raimo toteutti elämänsä loppuun saakka. Raimo sai olla mukana kiertävänä evankelistana myös Suomessa koetun voimakkaan herätyksen aikana. Hän toimi Niilo Yli-Vainion työparina, ja matkat veivät myös ulkomaille. 

Raimoa tehtävät Jumalan palvelijana veivät välillä itään, länteen, kohti Keski-Eurooppaa sekä seurakuntiin eri puolille Suomea. Hän näki Jumalan parantavan voiman rukouspalvelussa sekä sai itsekin kokea parantumisen. Suuri joukko on löytänyt Jeesuksen pelastajanaan hänen sananjulistuksensa kautta. Raimo ja harmonikka toivat lohdutusta monille myös hengellisen musiikin kautta. 

Raimon elämään johdattui uusi puoliso vuonna 1993. Yhteinen koti oli ensin Kannelmäessä, sitten Heinolassa ja lopuksi Siilinjärvellä vuodesta 2015 alkaen. Raimo ja Sinikka ovat etsineet elämässään Jumalan johdatusta, ja he kokivat vahvasti Siilinjärven olevan paikka, minne heidän on vielä muutettava. 

Sain olla mukana toivottamassa Karmitzeja tervetulleiksi paikkakunnalle ensimmäisen muuttokuorman saapuessa. Ensimmäisten hetkien perusteella koin vahvaa yhteyttä heidän kanssaan. Myöhemmin tutustuimme lisää. Olenkin saanut kuulla Raimon kanssa jutellessa Jumalan suurista teoista Suomen kansan kohdalla menneen herätyksen aikoina. Noihin hetkiin liittyi uskoa ja toivoa, että uudetkin sukupolvet voivat vielä kokea sen. 

Seurakunnassa Raimo osallistui aktiivisesti toimintaan, kun hänellä oli omien matkojensa lomassa aikaa. Raimo oli luonteeltaan siltojen rakentaja ja rohkaisija. Hänen ympärillään oli hyvä ilmapiiri. Ihmiset viihtyivät hänen seurassaan, koska kaikki saivat olla aitoja omia itsejään. 

Raimolla oli loppuun saakka luottamus Jumalan voimaan ja Jeesuksen mahdollisuuteen parantaa hänet. Suuri esirukoilijoiden joukko kantoi häntä, ja hän tiesi, että jos hän lähtee, niin hän ei lähde yksin, vaan kaikkien ystävien rukouksien saattamana. Raimo oli myös nöyrä sairautensa alla todeten, että hän odottaa parantumista, mutta tapahtukoon Jumalan tahto. 

Raimon muistoa kunnioittaen ja jälleennäkemistä odottaen 

 

Sauli Malinen 

Siilinjärven helluntaiseurakunta

 




51���52/2019

”Tul ny sääki kirkkoo!” – Porin helluntaiseurakunnassa tavataan kuukausittain uusia ihmisiä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja