Muistolle: Marjatta Hakala sai kotiinkutsun

Rakas puolisoni Marjatta Hakala ylennettiin taivaan kotiin jouluaattona 24. joulukuuta 2015. Hän menehtyi tuhoisan munuaissyövän runtelemana.

Marjatan puolesta rukoiltiin paljon, mistä esitän esirukoilijoille siunaavat kiitokset. Rukoukset kuultiin niin, että sairauden vaikein, kivulias aika jäi lyhyeksi.

Kouvolassa kotisairaanhoito oli järjestetty erittäin hyvin: sairaanhoitajat ja lääkärit kävivät kotona. Marjatta sai hyvän hoidon kotona ja joutui viettämään sairauden loppuvaiheessa vain vajaan vuorokauden sairaalassa.

Erityisen kiitoksen ansaitsee Rosa Siliämaa, joka otti opinnoistaan vapaata ja hoiti mummoaan kolme viikkoa erityisesti öisin. Hän oli sairaalassa paikalla yhdessä Maija Hautalan kanssa myös silloin, kun mummo sai kotiinkutsun.

Marjatta syntyi Anjalassa 24.5.1940 perheen ainoana lapsena. Neljätoistavuotiaana hän sai ottaa vastaan Jeesuksen omana pelastajanaan, joten hän sai kokea 61 vuotta Jumalan johdatusta elämässään.

Avioiduimme Marjatan kanssa vuonna 1959, ja saimme nauttia onnellisesta avioliitosta 56 vuotta. Meille syntyi kolme lasta ja yhdeksän lastenlasta.

Marjatta oli koti-ihminen ja kukkien ystävä. Kun minä tein työmatkoja eri lähetyskohteisiin, hän ei koskaan sanonnut, että taasko sinä lähdet. Marjatta arvosti minun kutsumustani ja hoiti oman kutsumuksensa esimerkillisellä tavalla.

Marjatta oli myös vieraanvarainen. Kun meille tuli ystäviä, sukulaisia tai Herran palvelijoita, hän valmisti juhla-aterian ja muut tarjoilut. Me saimmekin pitää paljon enkeleitä vieraana kodissamme.

Marjatta ei puhunut koskaan kenestäkään pahaa, ja uskon, ettei hän edes ajatellut pahaa lähimmäisistään.

Raamatussa Markus kertoo Jeesuksesta, että ”hänen maineensa levisi kohta kaikkialle, ympäri koko Galilean”. Me pienet ihmiset emme voi verrata itseämme Jeesuksen maineeseen. Eläessämme me kuitenkin annamme itsestämme kuvan ja vaikutuksen ympäristöömme sekä niihin ihmisiin, joiden kanssa joudumme elämään. Onko tämä maine hyvä vai huono?

Marjatta jätti seurakunnan, kylän, suvun ja ystävien keskellä eläessään hyvän maineen. Hän oli meidän perhekuntamme kokoava voima.

Yhdessä me kynsimme ja kylvimme peltojamme. Traktorityöt onnistuivat Marjatalta yhtä hyvin kuin keneltä tahansa miespuoliselta työntekijältä. Kotitehtävät hän hoiti hyvin suunnitelmallisesti, eikä hänellä ollut koskaan kiire.

Nyt ahkerat kädet ovat tehtävänsä tehneet. Me läheiset menetimme sydämellisen, hyväntahtoisen ja hienon ihmisen.

Itse koen menettäneeni liian paljon: nyt ei ole ketään, jonka kanssa jakaa arkea ja juhlaa ja hyvän yön toivotuksia. Surunkin keskellä Marjatan kaunis ja valoisa muisto antaa voimia jatkaa.

Siunaan rakkaan puolisoni Marjatan muistoa.


Jaakko Hakala