Paavo Virtanen muovasi herätysliikkeen identiteettiä

Evankeliumin työssä pitkään ja laajalla saralla toiminut Paavo Virtanen nukkui pois Uudessakaupungissa, 91 vuoden ikäisenä. Kirkas aamu pian koittaa ja Golgatan veressä voima on ovat hänen tunnetuimpia laulujaan. Kuva: Eero Ketola
Evankeliumin työssä pitkään ja laajalla saralla toiminut Paavo Virtanen nukkui pois Uudessakaupungissa, 91 vuoden ikäisenä. Kirkas aamu pian koittaa ja Golgatan veressä voima on ovat hänen tunnetuimpia laulujaan. Kuva: Eero Ketola
Palvelutalon hartaudessa pastori lauloi laulun Kirkas aamu pian koittaa. Palvelutalon asukkaisiin kuuluva Paavo Virtanen sanoi hänelle: ”Minä olen tehnyt tuon laulun.” Pastori ei aluksi uskonut, mutta kuorokirjoja selattuaan hän löysi tekijän nimen ja kiitti kauniista laulusta.

Suomalaisen kristillisyyden arvostettu henkilö, vuosikymmeniä sananjulistajana toiminut Paavo Virtanen pääsi kotiin Herransa luo 23. lokakuuta. Hän jätti avoimella ja valoisalla luonteellaan lähtemättömän vaikutuksen työtovereihinsa, kuulijoihinsa ja aikoinaan lähes koko helluntaiherätykseen.

Virtanen oli monitaiteellinen ja persoonallinen ajattelija, joka eli monissa asioissa aikaansa edellä. Hänen lauluissaan korostuu Jeesuksen täydellinen sovitustyö ja aito taivaskaipuu. Hän on poissa keskuudestamme, mutta hän elää lauluissaan kanssamme.

Nuoruus sairauden varjossa

Paavo Virtanen syntyi 4.9.1925 Tyrväällä. Pienessä talossa mäen päällä vanhemmat hoitivat kuutta lasta, joista Paavo oli nuorin. Ollessaan 17 vuoden ikäinen hän muutti tätinsä luo Nokialle.

Uskovien yhteydessä Paavon uskonelämä kehittyi nopeasti, ja 18 vuoden ikäisenä hän lähti julistamaan evankeliumia haitarinsa kanssa. Samana vuonna hän sävelsi ensimmäisen laulunsa, Korpimatkaajan laulun. Tyrvään Siion-seurakunta perustettiin vuonna 1945. Perustamiskokouksessa Paavo ja hänen serkkunsa Eeva Nevanpää siunattiin Jumalan valtakunnan työhön.

Nuoren sananjulistajan tie ei ollut helppo. Hän sairastui tuberkuloosiin, jonka vuoksi hän oli Harjavallassa, Satalinnan tuberkuloosisairaalassa. Hänen sisarensa oli aiemmin menehtynyt samaan tautiin. Sairaalassa valmistui vuonna 1956 laulu Kirkas aamu pian koittaa. Kuulijat keskustelivat ja totesivat: ”Tämä on Paavon joutsenlaulu. Hän on niin huonossa kunnossa, että varmaan hän menehtyy.”

Kirkas aamu pian koittaa ja Golgatan veressä voima on ovat lauluja, jotka ovat laajasti tunnettuja.

– Paavo Virtasen lauluvalikoimassa on runsaasti erittäin hyviä, kuolemattomia lauluja. Arvostan suuresti hänen tuotantoaan. Useat kuorot laulavat edelleen säännöllisesti hänen laulujaan. Jokaisen säveltäjän kohtalona valitettavasti kuitenkin on, että osa lauluista unohtuu vuosien saatossa suurelta yleisöltä, kertoo Paavon pitkäaikainen ystävä, musiikkimies Arto Tinell.

Paavo soitti harmonikkaa, kitaraa, pianoa, mandoliinia ja viulua. Hänen laulujensa aiheet syntyivät sisäisestä tunteesta ja näystä. Paavo kertoi usein, että hänelle tuli vain halu tehdä lauluja. Hän toivoi, että laulujen kautta evankeliumin sanoma välittyisi kaikille suomalaisille.

Laulujen aiheet tulivat elämän värikkäistä tapahtumista, mutta ennen kaikkea Raamatun tekstit inspiroivat Paavoa. Noin sata laulua hän teki ollessaan 25–30-vuotias. Hän toimitti myös 10 laulukirjaa nimikkeillä Vaeltajan lauluja ja Lunastuksen lauluja.

Paavo Virtasen ensimmäistä romaania, Vapaaksi pelosta (Ristin Voitto 1956), seurasi neljä muuta teosta.

Kolme kertaa leskeksi

Paavo avioitui Kaija Muinosen kanssa. Liitosta syntyi kolme lasta: Jouko, Pirjo ja Marjo. Leskeksi jäätyään Paavo avioitui jo pitkään Etiopiassa lähetystyössä olleen Meeri Relavuon  kanssa. Yhdessä he olivat lähetteinä Eritrean Asmarassa vuosina 1970–1974.

Eritreassa Paavo lauloi ensimmäisen kerran yleisölle laulunsa Taivaan käskyhuuto. Kuulijoita oli yli kolmetuhatta. Kaikki kuuntelivat hyvin tarkkaavaisesti, ja sävelmän edetessä he osallistuivat lauluun taputtamalla käsiään.

Sisällissota päätti Virtasten lähetystyön Eritreassa, joka oli tuohon aikaan Etiopian pohjoisin maakunta. Virtasten oli Tiina-vauvan kanssa vaikea päästä pois kaupungista, mutta vihdoin se onnistui.

Vuonna 1994 Meeri ja Paavo vierailivat Asmarassa. He kirjoittivat kirjeen lähettäjäseurakunnalle Saloon. ”Kaikkein eniten odotimme seurakuntalaisten näkemistä. Meille oli kerrottu, että heitä voisi olla jopa viisisataa. Heitä oli kuitenkin jo yli 1 200. Se oli meille suuri yllätys. Seurakunnan tiloissa kokoontui sunnuntaisin 1 500 ihmistä. Tosin kahdessa osassa, sillä seurakunnan tiloihin mahtui vain noin 750 henkilöä.”

Myös suomalainen koulu nautti alueella suurta luottamusta. Meeri ja Paavo kirjoittivat: ”Koulussa ahertaa yli 2 000 oppilasta ja 50 opettajaa. Koulua käydään kahdessa vuorossa. Koulun rehtorina on Kahsai Adhanom, joka ensimmäisten joukossa tuli mukaan lähetyksemme työhön.”

Eritrealainen Daniel Berniel muistelee Paavoa hengellisenä isänään.

– Hän teki minuun syvän hengellisen vaikutuksen. Olin vuosia jäsenenä seurakunnassa, jonka Meeri ja Paavo Virtanen perustivat Asmaraan. Mieleeni on jäänyt erityisesti Paavon sydämen halu hoitaa koko seurakuntaa tasapuolisesti ja rakkaudella. Hän opetti meitä  nuoria poikia soittamaan kitaraa.

– Suuri osa 1 500 uskovasta on nyt levittäytynyt eri puolille maaseutua. Heitä vainotaan ja tarkkaillaan, mutta mikään ei estä heidän intoaan levittää evankeliumia.

Meerin kuoleman jälkeen Paavo avioitui Orvokki Tirrosen kanssa. Orvokin poismenon jälkeen Paavo asui viimeiset vuotensa Uudessakaupungissa.


Eero Ketola







Muinaisen maailman tuho


Paavo Virtanen kirjoitti 35-vuotiaana loistokkaan historiallisen romaanin Muinaisen maailman tuho. Ristin Voitto kustansi kirjan vuonna 1967, ja sitä voidaan pitää Virtasen pääteoksena.

Teoksessa kerrotaan nykyisen Irakin ja Iranin alueilla muinoin asuneista sumerilaisista. Virtanen perehtyi huolellisesti vaativaan aiheeseensa. Kirjan esipuheessa professori Aapeli  Saarisalo kirjoittaa: ”Teos tahtoo kiinnittää lukijan huomion syntiin ja sen seurauksiin. Tässä kirjassa muinainen ja nykyinen maailma lähestyvät toisiaan, ja havaitsemme, että niissä molemmissa on paljon samanlaisia ilmiöitä. Teoksen sanoma on siis ajankohtainen.”

Teos päättyy vedenpaisumukseen ja hetkiin, jolloin Nooa astuu perhekuntineen valmistamaansa laivaan.

– Päätoimittaja Eino Manninen piti kirjaa hyvänä. Myös minusta teos on kaikin puolin onnistunut, muistelee Valtter Luoto, joka oli tuohon aikaan Ristin Voitto -lehden toimitussihteeri.

Teos perustuu useisiin ulkomaisiin tietoläheisiin, arkeologisiin kaivauksiin ja yliopistojen arkistolähteisiin sumerilaisten elämäntyylistä. Suomessa kirjaa ei myyty paljon. Se   käännettiin kuitenkin ruotsiksi, ja naapurimaassa sitä myytiin lyhyessä ajassa 12 000 kappaletta. Hieman myöhemmin kirja käännettiin norjaksi, ja 7 000 kappaleen painos myytiin nopeasti loppuun.


51���52/2019

”Tul ny sääki kirkkoo!” – Porin helluntaiseurakunnassa tavataan kuukausittain uusia ihmisiä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja