Eräänä jouluna pelasimme perheeni kanssa Salomo-raamattutietopeliä. Pelissä esitetyistä kysymyksistä erityisesti yksi jäi mieleeni: Onko Jumala valinnut jotkut ihmiset pelastukseen ja toiset kadotukseen?
Kysymys huvitti, sillä tiesin, että kristityt teologit ovat olleet eri mieltä oikeasta vastauksesta ainakin 400-luvulta saakka. Koska kyseessä oli helluntailaisten tekemä peli, arvasin kuitenkin, että vastaukseksi haettiin: ”Ei ole.” Kysymyskortin takaa tämän oikean vastauksen tueksi löytyi myös raamatunjae, jonka mukaan Jumala ”tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden”.1
Yksi raamatunjae ei kuitenkaan ratkaise vanhaa teologista kiistaa siitä, mitä Raamattu tarkoittaa puhuessaan Jumalan valinnasta ja ennaltamääräämisestä; Uudesta testamentista löytyy myös jakeita, joissa vastaus pelikortin kysymykseen näyttäisi olevan vastakkainen.
Kenen tahto ratkaisee?
Teologisesti kiistan ytimessä on kysymys siitä, kenen tahto loppupeleissä ratkaisee sen, kuka päätyy taivaaseen ja kuka helvettiin: Jumalan vai ihmisen itsensä.
Puhdasoppisen kristinuskon mukaan ilman Jumalan erityistä armoa ei tietenkään kukaan voi pelastua. Helluntailaiset ja monien muiden vapaakirkkojen edustajat ovat kuitenkin perinteisesti korostaneet, että Jumalan kutsun ja vaikutuksen lisäksi ihmisen itse täytyy tehdä uskonratkaisu ja ottaa vastaan pelastuksen lahja. Esimerkiksi luterilaiset ovat sen sijaan painottaneet, että kääntymys on sataprosenttisesti Jumalan työtä. Puhe ihmisen osuudesta kääntymisprosessissa haiskahtaa monen luterilaisen mielestä omavanhurskaalta.
Onko siis Jumala valinnut jotkut pelastukseen täysin heistä itsestään riippumatta? Vai avautuvatko taivaan portit niille, jotka ovat valinneet vastata myöntyvästi Jumalan armoon?
Se, miten tähän kysymykseen vastaamme, vaikuttaa myös siihen, mitä ajattelemme Jeesuksen sovitustyöstä, ihmisen vapaasta tahdosta sekä Jumalan rakkaudesta. Ja päinvastoin.
Vastustamatonta armoa ilman ehtoja
Oppi Jumalan valinnasta ja ennaltamäärämisestä korostui reformaation aikana. Reformaattori Jean Calvin (1509–1564) yritti ymmärtää, miksi evankeliumin saarna ei tuottanut kääntymystä kaikkien kohdalla. Sanomassa vika ei voinut olla, mies päätteli.
Raamattua ja kirkkoisä Augustinuksen (354–430) kirjoituksia tutkimalla Calvin tuli siihen tulokseen, että Jumala on jo ennen luomista valinnut tietyn joukon ihmisiä, jotka hän on ennaltamäärännyt pelastukseen. Näkemys korostui erityisesti Calvinin teologian myöhemmin omaksuneiden reformoitujen kirkkojen opissa, jota kutsutaan kalvinismiksi.
Kalvinismin mukaan Jumalan valinta on ehdoton: sen perusteena eivät ole mitkään ihmisten ominaisuudet tai teot, vaan Jumalalla on omat syynsä valintaan. Oppia tukeva klassinen teksti löytyy Roomalaiskirjeen 9. luvusta, jossa Paavali korostaa Jumalan oikeutta ottaa mielisuosionsa kohteeksi sen yksilön tai kansan, jonka haluaa.2 Jumala valitsi Jaakobin, ei Eesauta, ennen kuin kumpikaan oli syntynyt tai ehtinyt tehdä hyvää tai pahaa. Omassa viisaudessaan Jumala myös valitsi Israelin omaisuuskansakseen, vaikkei se ollut sen hurskaampi kuin muutkaan kansat.
Sama koskee luonnollisesti myös Moosesta, Joosefia, profeettoja ja oikeastaan kaikkia Jumalan pelastussuunnitelman välikappaleita.
Kalvinismin mukaan samalla logiikalla Jumala valitsee vain tietyt ihmiset pelastukseen riippumatta näiden synneistä tai ansioista. 3 Kuten Paavali toteaa, Jumala on ”armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo”, eikä ihminen voi omalla tahdollaan asiaan vaikuttaa.4 Eipä pakanoiden apostoli itsekään ollut mihinkään alttarikutsuun vastannut, kun Jeesus ilmestyi hänelle Damaskoksen tiellä.
Luterilaisen tavoin kalvinisti siis korostaa, että pelastus on vain ja ainoastaan Jumalan työ. Luterilaisuudesta poiketen kalvinismissa kuitenkin ajatellaan, että valinta ja kutsu ovat niin voimakkaita, ettei ihminen voi niitä vastustaa.
Kalvinismin mukaan Jumalan armo on siis paitsi täysin riittävää myös vastustamatonta: ihminen ei voi sen enempää aktiivisesti hyväksyä tai torjua pelastusta. Kädenkohotuksia ei tarvita. Kalvinismissa syntinen ihminen on kuin mies, joka on hukkumassa syvään suohon. Auttaja, Jeesus, seisoo kuivalla maalla ja ojentaa kätensä kohti hukkuvaa. Kaulaansa myöten suohon vajonneella miehellä ei kuitenkaan ole kykyä mutta ei myöskään halua tarttua Jeesuksen käteen. Oikeastaan hän jopa nauttii olotilastaan – aivan kuin omassa sonnassaan piehtaroiva sika. Siispä Jeesus vetää ihmisen väkisin rannalle kaksin käsin ja elvyttää hänet hengellisesti.
Eikä tätä pelastusta voi menettää: Jeesus pitää miehen rannalla eikä ikinä salli hänen kokonaan vajota synnin suohon.
”Ei Galilean mies sinun ohi käy” – vai käykö?
Calvinin silmissä oppi Jumalan ehdottomasta valinnasta ja ennaltamääräämisestä korosti Jumalan armollisuutta. Myös Martti Lutherille (1483–1546) ajatus ennaltamääräämisestä merkitsi nimenomaan sitä, että Jumala lahjoittaa ihmiselle vanhurskauden täysin riippumatta siitä, mitä syntiä tämä on elämässään tehnyt.
Kalvinismin kääntöpuoli on se, että toinen osa ihmiskuntaa kulkee syntymästään lähtien kohti kadotusta. Ehkä siksi Calvin kutsui oppia Jumalan ”kauhistuttavaksi säädökseksi”. Jumala yksinkertaisesti ei tahdo eikä aio pelastaa kaikkia. Monien kalvinistiteologien mukaan Jeesus kyllä ikään kuin kutsuu kaikkia ja ojentaa kätensä heitä auttaakseen, mutta tosiasiassa vetää rannalle vain valitut. Vanhan laulun sanat ”ei Galilean mies sinun ohi käy” eivät siis pidä paikkaansa kaikkien kohdalla.
Kaikkivaltiaalle olisi tietysti periaatteessa mahdollista pelastaa joka ikinen. Monien kalvinistien mukaan tätä tärkeämpää Jumalalle on kuitenkin hänen oma kunniansa, jonka hän haluaa kirkastaa tuomalla ilmi oman luonteensa eri puolet sekä pelastuvien että kadotettujen kohtalossa. Siinä missä Jumalan armo ja rakkaus tulevat ilmi hänen lastensa käydessä kirkkauteen, hänen vihansa ja vanhurskas tuomionsa ilmenevät helvettiin joutuvissa.
Jumalan ehdotonta hylkäämispäätöstä perustellaan usein niin ikään Roomalaiskirjeen 9. luvusta löytyvillä Paavalin sanoilla: ”Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön, ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen?”5 Koska ihminen tekee syntiä halukkaasti, kukaan ei joudu kadotukseen vastoin tahtoaan.
Kalvinistien mukaan Raamattu kyllä näyttäisi väittävän, että Jumala tahtoo pelastaa kaikki. Mutta esimerkiksi Salomo-pelin siteeraamaa Ensimmäisen Timoteuskirjeen jaetta voidaan tulkita niinkin, että Jumalan tahto on pelastaa kaikenlaisia ihmisiä, kuten kuninkaita ja vallanpitäjiä, joiden puolesta Paavali kehottaa rukoilemaan.
Hämärtääkö Jumalan kunnia hänen rakkautensa?
Kalvinistista oppia kadotukseen joutuvien väistämättömästä kohtalosta ei ole helppo niellä. Miten Jumala voisi olla niin epäoikeudenmukainen? Osalla ihmiskuntaa ei sen mukaan ole ollut syntymästään saakka mitään muuta mahdollisuutta kuin kapinoida Jumalaa vastaan ja joutua helvettiin.
Puolustuksekseen kalvinisti voi jälleen siteerata Paavalia: ”Joku teistä ehkä kysyy: ’Miksi Jumala sitten moittii ihmisiä? Eihän kukaan voi vastustaa hänen tahtoaan.’ Ihmisparka, mikä sinä olet arvostelemaan Jumalaa? Sanooko saviastia muovaajalleen: ’Miksi teit minusta tällaisen?’”6
Toisin sanoen Jumalalla on täydet tekijänoikeudet luomiinsa olentoihin, eikä hänellä ole velvollisuutta pelastaa yhtään ketään. Hän on täysin oikeudenmukainen tuomitessaan osan ihmiskuntaa syntien tähden kadotukseen. Se, että Jumala on kuitenkin nähnyt hyväksi pelastaa joitakin, on silkkaa armoa, joka käy yli oikeuden.
Erityisen vaikeaksi kalvinismi kuitenkin tekee Jumalan rakkauden ymmärtämisen. Kristityn on kyllä helppo ajatella, että Jumala rakastaa häntä – onhan Jumala vetänyt hänet turvaan syvältä synnistä – mutta missä mielessä voidaan väittää, että Jumala rakastaa niitä, jotka hän on ennen aikojen alkua päättänyt paaduttaa ja lähettää helvettiin? Vaikka Jumalan rakkaus on epäilemättä erilaista kuin inhimillinen rakkaus, kalvinismin kriitikkojen mielestä se hämärtää Jumalan rakkauden tunnistamattomaksi.
Teksasilainen pastori Austin Fischer kertoo kirjassaan Young, Restless, and No Longer Reformed, kuinka hän nuorena kalvinistina ei lopulta enää itsekään käsittänyt, mitä hän tarkoitti puhuessaan Jumalan rakkaudesta. Hän ymmärsi Jumalasta ainoastaan enää sen, että Jumala tekee ihan kaiken oman kunniansa vuoksi. Jumalan kunniasta muodostui Fischerin mielessä kuin valtava musta aukko, joka imi syövereihinsä Jumalan rakkauden ja armollisuuden.
Ihminen voi pyristellä irti Jeesuksen otteesta
Hollantilainen teologi Jacobus Arminius (1560–1609) ei voinut hyväksyä ajatusta Jumalan ehdottomasta valinnasta ja ennaltamääräämisestä. Arminius uskoi, että Jumala vetää aivan jokaista ihmistä pelastukseen ja vaikuttaa niin, että ihminen kykenee sekä myöntymään että torjumaan Jumalan armon. Tällainen näkökulma sisältyy arminiolaisuudeksi kutsuttuun pelastusoppiin.
Arminiolaisuuden mukaan Jeesus saapuu jokaisen synnin suohon vajoavan luokse ja ojentaa kätensä. Toisin sanoen Jumalan pelastava rakkaus kohdistuu koko maailmaan. Lähettihän Jumala Poikansa kuolemaan kaikkien ihmisten tähden, ”ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi”,7 tai kuten Pietari kirjoittaa, Jumala ”ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen”.8
Arminius kyllä uskoi muiden puhdasoppisten kristittyjen tavoin, ettei ihminen pääse synnin suosta omine voimineen eikä voi edes tehdä aloitetta pelastusoperaatiossa: syntinen ihminen ei edes tajua olevansa pinteessä, ennen kuin Pyhä Henki valaisee, millaisessa liejussa tämä räpiköi. Silti ihmisellä on oma osuutensa kääntymystä koskevassa ”työnjaossa”, Arminius ajatteli. Ihmisen tullessa tietoiseksi evankeliumista hän voi ymmärtää kurjan olotilansa ja nähdä Jeesuksen seisovan rannalla ojennetuin käsin. Tätä Pyhän Hengen valmistavaa työtä kutsutaan ennakoivaksi armoksi. Ennakoivan armon herättelemän ihmisen vastuulla on uskon kautta tarttua ja pitää kiinni Jeesuksen kädestä, kun tämä vetää hänet turvaan. Mistään omavanhurskaudesta ei ole kyse: kukapa kehuisi hukkuvaa siitä, että tämä hoksasi tarrata pelastajansa käteen?
Arminiuksen mukaan ihminen voi myös vastustaa Jumalan armoa ja Jeesuksen pelastusyritystä. Rämeikköönsä rakastunut syntinen voi ikään kuin väistellä Jeesuksen otetta tai pyristellä siitä irti. Vaikka Galilean mies ei käy kenenkään ohi, tuttu laulu esittää myös ehdon: ”jos sallit, luokses saapuu”. Myös evankeliumeissa Jeesus valitsee opetuslapsia ja kehottaa ihmisiä seuraamaan itseään, mutta näyttää samalla olettavan, että heillä on vapaus myös kääntyä pois.9
Entä miten arminiolaisuus käsittelee Jumalan valinnan ja ennaltamääräämisen ideat? Löytyväthän ne selvästi Raamatun sivuilta. Arminiolainen näkökulma ymmärtää käsitteet niin, että Jumalan valinta ei ole ehdoton, vaan sen ehtona toimii ihmisen usko. Historian tunnetuimman arminiolaisen teologin, metodismin perustajan John Wesleyn (1703–1791) mukaan Jumalan valinta perustuu siihen, että hän ennen luomista ”tiesi ennalta jokaisesta kansasta ne, jotka tulisivat uskomaan, maailman alusta loppuun asti”.
Toisekseen Jumalan valinnan voidaan katsoa koskevan tiettyä joukkoa – Kristuksen kirkkoa – eikä yksilöuskovia. Siis samassa mielessä kuin Jumala valitsi Israelin omaisuuskansakseen ilman että määräsi ennalta sen rajoja: vakavaan syntiin syyllistynyt saatettiin erottaa kansasta, ja toisaalta siihen liittyi myös pakanoita, jotka eivät olleet Aabrahamin jälkeläisiä.
Tästä näkökulmasta katsottuna Paavalin opetus ennaltamääräämisestä liittyy siihen, että Jumala on määrännyt seurakunnalleen tietyn tulevaisuuden: jokaisen, joka uskoo, Jumala on määrännyt Kristuksen kaltaisuuteen, vanhurskauteen ja lopulta kirkkauteen. Pelastettujen joukko kulkee siis vääjäämättömästi kohti taivaan kotia, mutta on meistä kiinni, haluammeko hypätä junaan mukaan.
Voimmeko oppia jotakin toisiltamme?
Arminiolainenkin joutuu kuitenkin kalvinistin tavoin myöntämään sen, että kaikkien ihmisten pelastuminen ei ole Jumalalle kaikkein tärkein asia. Siinä missä kalvinistin mukaan Jumalalle on oleellisempaa osoittaa omaa kunniaansa, arminiolaisuus korostaa ihmisen vapaan tahdon merkitystä.
Yhtäältä ihmisen vapaus torjua tai antautua suhteeseen kaikkivaltiaan Luojan kanssa on kyllä suuri lahja. Voidaan väittää, että jumalasuhde ei olisi aito ja vastavuoroinen, jos Jumala olisi alun perin ehdottomasti määrännyt osan ihmisistä suhteeseen kanssaan (mitä ajattelisimme siitä, jos puolisomme olisi syntymästään asti psykologisesti ohjelmoitu rakastumaan meihin niin syvästi, ettei hänellä olisi vaihtoehtoa?).
Toisaalta vapauden hinta on järkyttävän suuri. Sen seurauksena todennäköisesti miljardit ihmiset valitsevat itselleen ikuisen kärsimyksen erossa Jumalasta. Kalvinistiteologi R. C. Sproul huomauttaakin, että kukaan helvetissä viruva tuskin osaa arvostaa sitä, että Jumala antoi heille vapauden vastustaa pelastusta. Kaiken lisäksi vaikuttaa siltä, ettei Jumala anna kaikille maailman ihmisille yhtäläisiä mahdollisuuksia kuulla evankeliumia ja vastata siihen.
Ihmisen iankaikkisuuskohtaloa koskevat opilliset kysymykset ovat vakavia ja vaikeita. Vaikka ratkaisukeskeinen vapaakristillisyys nojaa yleensä arminiolaiseen pelastusoppiin, on selvää, että kalvinismille voidaan esittää vahvoja raamatullisia perusteita. Ehkä helluntailaiset, metodistit ja muut voivat omaksua reformoidusta teologiasta ainakin sen, ettei ihmistahto voi horjuttaa Jumalan pelastussuunnitelman etenemistä.
Kirjoittaja on osa-aikainen pastori ja uskonnonfilosofian väitöskirjaopiskelija.
Käytettyä kirjallisuutta: Alister E. McGrath, Reformation Thought – An Introduction (Blackwell 1999); R. C. Sproul, Chosen By God (Ligonier 2011); Roger E. Olson, Against Calvinism (Zondervan 2011).
Lutherin teologitoveri uskoi uskonratkaisuun
Suomalaisten vapaakristillisten yhteisöjen käsitys kääntymisprosessin ”työnjaosta” ihmisen ja Jumalan välillä on perinteisesti yleensä ollut arminiolainen. Hyvän esimerkin tästä tarjoaa Helluntaiherätyksen uskon pääkohdat -asiakirja, jossa todetaan, että ”Pyhä Henki herättää ihmisen hengellisesti, niin että hän voi ottaa vastaan Jumalan valmistaman pelastuksen”.
Lyhyt tunnustuslausuma torjuu kalvinistisen pelastusopin, jonka mukaan pelastusprosessi on vain ja ainoastaan Jumalan työtä eikä ihmisen aktiivisuutta tarvita. Toisaalta tunnustus kieltää myös niin sanotun semipelagiolaisen harhaopin, jonka mukaan pelastusprosessi saa alkunsa ihmisen uskonratkaisusta. Tunnustus toisin sanoen painottaa Jumalan Henkeä aloitteen tekijänä mutta korostaa hengellisesti herätetyn ihmisen kykyä vastaanottaa pelastuksen lahja.
Lutherin työtoveri sekä luterilaisen teologian muovaaja Philipp Melanchton (1497–1560) olisi mahdollisesti ollut myötämielinen tälle Suomen helluntailiikkeen tunnustukselle. Melanchton, jolla oli keskeinen rooli luterilaisten tunnustuskirjojen laatimisessa, painotti nimittäin Lutheria enemmän ihmisen vapaata tahtoa pelastusprosessissa.
Melanchtonin mukaan ihmisen kääntymykseen vaikutti kolme asiaa: Pyhä Henki, evankeliumin ääni ja ihmisen tahto, joka myöntyy evankeliumiin. Hän vastusti ajatusta, että synnin lamauttamat ihmiset ”vedetään tukasta Jumalan luo”. Ihmisen tahto oli kykenevä vastaamaan evankeliumiin sen jälkeen, kun Pyhä Henki oli sitä liikuttanut.
Uuskalvinismi – pakopaikka postmodernismista
Vuonna 2009 amerikkalainen Time-lehti listasi kymmenen tärkeintä aatetta, jotka vuosituhannen alussa muuttivat maailmaa. Sijalla kolme oli niin sanottu uuskalvinismi (New Calvinism) eli reformoidun teologian ympärille Yhdysvalloissa syntynyt liike.
Etenkin nuoriin kristittyihin miehiin vetoava suuntaus tunnetaan myös nimellä Young, Restless, and Reformed (Nuoret, levottomat ja reformoidut). Liikkeestä kertova Calvinist-dokumenttielokuva ilmestyy tulevana kesänä.
Uuskalvinismin suosion taustalla nähdään joukko taitavia kalvinistisia saarnaajia, kuten John Piper, John MacArthur, Timothy Keller ja Mark Driscoll. Heidän voimakkaat puheensa vetoavat niin järkeen kuin tunteisiin ja keskittyvät Raamatun selittämiseen jae jakeelta. Kalvinismin suosiota on vauhdittanut myös ”reformoitu rap”, jota esittävät kuuluisat hip-hop-artistit kuten LeCrae.
Kalvinismin aatteellisena vetovoimana on pidetty sitä, että se tarjoaa vahvan vaihtoehdon postmodernille kulttuurille ja feminismin sekä totuuden ja moraalin suhteellisuutta korostavan relativismin kaltaisille ideologioille, jotka ovat tunkeutuneet myös Amerikan kirkkoihin. Ihmisen turmeltuneisuutta ja Jumalan valtasuuruutta korostava suuntaus on myös vastaisku liberaaliteologialle, menestysteologialle ja muunlaiselle vesitetylle kristinuskolle.
Suomessa reformoitu teologia ei toistaiseksi ole saavuttanut suurta jalansijaa. Tunnetuin kotimainen kalvinisti lienee Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtaja Juha Ahvio.
PakinaEräässä seurakunnan tilaisuudessa katselin vanhaa naista, joka oli noussut muiden mukana seisomaan, kun ylistystuokion johtaja oli niin kehottanut. Nainen pysytteli sinnikkäästi tolpillaan, vaikka...
PakinaYksi, kaksi, kolme. Hyppy, hyppy, hyppy ja hyppy! Yhdellä jalalla ylös alas kuistin poikki, sitten hyppy 15 senttimetriä alemmalle tasanteelle seinästä tukea ottaen. Kurotus kaidetta kohti, re...
PakinaFaktojen maailma
on hämmästyttävä ja samalla myös hauska tietokirja. Sen kirjoittaja on
edesmennyt terveydenhuollon professori ja kansainvälisten huippuseminaarien
suosittu luennoitsija Han...
PakinaEräänä syysiltana olin mieheni ja koirani kanssa lenkillä kodin lähellä. Kun koira etsi pissapaikkaa, katselin aikani kuluksi naapuritaloja. Katseeni pysähtyi erään talon yläkerroksen ikkunaan; ih...
PakinaHyvät kuulijat, tänään aiheenamme on yksilönvapaus liikenteessä. Missä menevät sananvapauden rajat, kun kyseessä on liikennekäyttäytyminen? Kuuluvatko liikennesäännöt julkisen puheen piiriin? On...
PakinaAikuisiällä ystävystyin naisen kanssa, joka oli käynyt samaa koulua kuin minä. Emme vielä tuolloin olleet varsinaisesti tunteneet toisiamme, eikä minulla ollut erityisiä muistikuvia hänestä ko...
– Hei! Mukavaa, että tulit juttusille. Saanko esitellä itseni? Olen äitipalvelun chat-robotti. Minulta voit kysyä mitä vain, mistä tahansa, milloin tahansa. Sääs...
PakinaHyvät kuulijat, tervetuloa seuraamaan luentoamme. Tällä luennolla paljastamme teille, mikä on kristittyjen salainen ase, mitkä ovat sen toimintaperiaatteet ja keskeiset ominaisuudet ja millainen o...
PakinaLuin juuri, että partioliike on muuttanut muun muassa erästä toimintansa ydinkohtaa partiolupauksen antamisessa. Partion peruskirjauudistuksessa partiolainen ei enää "lupaa parhaansa mukaan rakast...
PakinaOlen kesätöinäni suomentanut Peter ja Joel Halldorfin kirjaa Trons vittnen, joka kertoo merkittävistä ihmisistä kirkkohistorian varrelta. Pidän kirjassa etenkin siitä, että se osoittaa, miten...
PakinaAurinko porottaa, ilman täyttää puheensorina. Missioteltassa kiemurtelee parinkymmenen ihmisen jono, joka yhä pitenee. Väki jonottaa Daniel Kolendan tilaisuuteen – ei siihen, joka alkaa...
PakinaKuin prinssi Ruusunen näin unta, että heräsin satavuotiaasta unesta ja lähdin ulos maailmaan auvoisen tietämättömänä kaikesta tapahtuneesta kuin kananpoika. Koplottelin puukengissäni pitkin katuja,...
Pakina”Sä
nyt et varmaan paljon liikuntaa harrasta”, kaveri naurahti.
Tilanteesta on reilusti yli vuosikymmen. En ollut suoranaisesti
lihava, mutten hoikkakaan, mistä kaveri ilmeisesti teki...
PakinaLänsimaiset uskovat rakastavat entistä enemmän itsekeskeistä kristillisyyttä. Siksi monia kiinnostaa tietää, miten uskoa voisi elää todeksi mahdollisimman helposti, mukavasti ja ennen kaikkea...
PakinaJuhannuskonferenssissa Ison Kirjan leirintäaluetta piristi vuosikausien ajan iloinen näky: asuntovaunu, jonka ulkoseiniä peitti muumiaiheinen taideteos. Valkoisten ja harmaitten, toinen toista...
PakinaOlemme kaikki joskus tavanneet ei-uskovia tai ainakin nähneet heitä kuvista. Vaikka jotkut kelpo uskonveljet ja -sisaret näissä tilanteissa pakenevat tai menevät hysteerisiksi, olen vakuuttunu...
PakinaErään
hyväntekeväisyysjärjestön feissari pysäytti minut Helsingin Kalliossa ja
aloitti keskustelun naisten oikeuksista. Kyseisen järjestön taktiikka on
keskustelun aikana alkaa muina miehin...
PakinaMonilla paikkakunnilla järjestettiin vappuna kristittyjen yhteinen Jeesus-marssi. Eri kirkkokuntien väki tuli näyttävästi ulos kirkoistaan ja marssi yhtenä joukkona kaduilla laulaen ja plakaat...
PakinaJuu elikkästä
ihan tämmöisellä iloisella asialla lähdin soittelemaan! Onko siellä puhelimessa uudestisyntynyt kristitty? Hyvä, no nyt olisi juuri sinulle erikoistarjous: saat hylätä uskosi ja ottaa t...
PakinaNyt, hyvät
Seurakunnankaatajien salaseuraan vihityt, opetan teille seurakuntien muumioinnin alkeet. Monet seurakunnat ovat huolissaan kuolemisesta. Kuitenkin niiden olisi syytä olla paljon enemmä...
PakinaRaamattu on
ikiaikaisena bestsellerinä asettanut vuosisatojen aikana normit myös nykyajan draamalle, näytelmille, kirjallisuudelle ja elokuville. Jo itsessään mukaansatempaava teos on täynnä...
PakinaKun pääsin
syksyllä opiskelemaan, tiesin suuntaavani uudelle alalle ja irtisanouduin. Jälkeenpäin minulle valkeni, että olisin työhistoriani perusteella ollut oikeutettu aikuiskoulutustukeen – jo...
PakinaNyt ei
kuulkaa riitä, että Suomessa on lapsiasiavaltuutetun virka. Maahan täytyy saada myös vanhusasiavaltuutettu. Sen on tämä alkukevään mediakeskustelu osoittanut.
PakinaVilho piti
joulukuun alussa Jeesuksen kanssa palaverin. Hän ilmoitti, että oli päättänyt
tulla pyhimykseksi vuoden loppuun mennessä. Jeesus katsoi häntä hetken.
PakinaTänäkin
vuonna useimpien ihmisten uudenvuodenlupaukset unohtuvat jo ennen kesää.
Suklaan syöminen alkaa viimeistään maaliskuussa, ja kuntosalilla käyminen
lopahtaa heti lumien sulettu...
PakinaEräänä
päivänä luen Näkövammaisten Airut -lehdestämme purjehdusretkestä lomakotiimme Villingin saareen, Helsingin sisävesille. Niinpä juolahtaa mieleeni, että haastan ystäväni mukaan purjehtimaan...
PakinaTyyni valtameri kimalteli huhtikuun ilta-auringossa, vuoret piirtyivät siluettina taivaanrantaa vasten ja kaukana kulkivat rahtilaivat. Hiekkarannan penkeillä istui kymmenittäin ihmisiä villapaidoissa...
PakinaMinulla on kirjahyllyssäni lehtinen nimeltä Tanssin hurma ja mihin se vie. Vuonna 1943 julkaistu opas varoittaa tanssin vaaroista suorasanaisesti: ”Harvat henkilöt tietävät niin hyvin kuin tanssikoulu...
PakinaVaikka Ilmari
oli jo vanha helluntailainen, hän ei ollut koskaan ennen käynyt tässä suuressa
helluntaiseurakunnassa, jonka hienon kirkon ovella hän juuri seisoi. Ja
kaupungissa kun sattui...
PakinaKirjoitan
tätä juttua Espanjan Fuengirolassa, Manos Abiertas-lähetyskeskuksen pihassa. Vieressä pauhaa moottoritie. Olemme seitsemän hengen porukalla nauttimassa etelän lämmöstä, edullisista pitsoist...
PakinaKiitos,
Uolevi, reippaasta puheesta! Kyllä elähdyttää mieltä, kun saa kuulla noin
elämänmakuisen kertomuksen metsäretkestäsi ja oravien käpyjenkeräystavoista!
PakinaSeurattuani viime
vuodet Facebookia minusta on alkanut näyttää siltä, että palvelun käyttö
tekee ihmisistä kuin huomaamattaan lapsellisia. Usein terve harkintakyky
pettää, psykologiset...
Pakina"Tässä Pirinen, päivää! Piti ihan soittaa päätoimittajalle ja kiittää siitä, että lehti on tullut 2000-luvulle. Siinä on nykyisin isompia kuvia ja enemmän visuaalisuutta. Ja lehden voi nyt antaa luett...
PakinaLapsena sain
Gideoneilta pienen punaisen Uuden testamentin ja luin innokkaasti
evankeliumeja. Kiinnostuin myös kirjan alussa olleista listoista, etenkin
siitä, jossa lueteltiin kasvaneen...
PakinaLomakausi on
aluillaan ja suomalaiset valmistautuvat kukin tahoillaan ottamaan irti
mahdollisimman paljon niistä harvoista hellepäivistä, joita Luoja meille lyhyen
kesämme aikana suo (...
PakinaMinulle soitti
hiljattain sähkömyyjä. Kävin
hänen kanssaan saman tahtojen
taistelun kuin muidenkin puhelinmyyjien
kanssa: minä
yritin vakuuttaa hänet siitä, etten
aio ostaa mitään, ja hä...
PakinaHelluntailainen, luterilainen ja baptisti ajoivat kerran
autoillaan samalle parkkipaikalle. Aurinko paistoi ja autojen stereot huudattivat
Hillsongia, Lutherin virsiä ja mieskuorolauluj...
PakinaLuulin pitkälle aikuisikään, että olen
järjestelmällinen ihminen. Vasta elämänkokemuksen karttuessa tajusin, että
kyse on harhasta, jonka taustalla on yritys sovittaa itsensä jo lapsuudess...
PakinaOli huhtikuun ensimmäinen sunnuntai, kun
Jeesus kuuli Ala-Kattilamäen helluntaiseurakunnan veisun taivaastaan. Laulu
kutsui: ”Sua odotan, jo saavu, Herra!” Jeesus nousi ja sanoi, että he...
PakinaUimaseuramme syntyi Jyväskylässä vuonna
1985. Aluksi muutamat meistä seurakunnan veljistä kokoonnuimme paikalliseen
uimahalliin vain satunnaisesti. Sitten perjantai-illoista muodostui joka...
PakinaJuttelin junassa vierustoverin kanssa
eläimistä, joita emme haluaisi lemmikiksi. Minä en halunnut hämähäkkiä, koska
en uskaltaisi käsitellä sitä, eikä hän halunnut karvatonta kissaa....
PakinaEräs
tuttavani osti karkkipussin, jossa piti olla muutamaa erilaista karkkilaatua.
Kun hän aikoi nauttia ostoksensa, kävi ilmi, että yksi laatu puuttui kokonaan,
vaikka se oli esitelty pu...
PakinaPitkällisen pohdinnan jälkeen minä ja mieheni
päätimme luopua ajatuksesta, että kotonamme kuuluisi pienten jalkojen
tepsutusta, toisin sanoen leikkauttaa narttukoiramme. Alma ei tulevast...
PakinaRauhaa, rakkaat kanssapuhdistajat, ja sydämellisesti tervetuloa
rikkaviljan kitkijöiden seminaariin! Ottakaa esiin Raamattunne – olihan
kaikilla oikea käännös? Tällä kertaa harjoittelem...
PakinaUseimmat ihmiset nauttivat nukkumisesta. Joillakin tosin on
nukahtamisvaikeuksia. Toiset taas eivät ehdi aina edes avata iltalukemistaan
ennen kuin jo kuukahtavat höyhensaarille. Minä k...
PakinaPakinan kirjoittaminen kuuluu lempipuuhiini, ja aiheet syntyvät melko
helposti. Kun tiedän, että kirjoitusvuoro lähestyy, jokin teema alkaa
puhutella tai mieleen nousee muisto, josta huom...
PakinaUskonto, toisin kuin ennen, on
nykyisin arka ja hienotunteisuutta
vaativa keskustelunaihe.
Kansanperintönä vaikuttanut
vakaumuksen siirtäminen
uudelle sukupolvelle ei
enää onnistu, tai a...
PakinaEn itse muista tätä tilannetta, mutta
äitini muistaa.
Olin alle
kouluikäisenä kaupassa
hänen kanssaan.
Mieleni teki nakkeja, ja
sanoin sen ääneen. Äiti oli sitä mieltä,
että nakkeja ei...
PakinaKun
vaimoni Tarja täytti
30 vuotta,
meidän tuolloin nelivuotias Johannes-poikamme
kauhisteli asiaa
tokaisten spontaanisti äidille:
”Kolmekymmentä vuotta!
Äiti, voi olla, ettet enää kaua...
PakinaTein tuon viereisellä sivulla olevan
reformaattoritestin, ja
lopputulos puhui
lahjomatonta kieltään: kaksi
vastausta lähensi minua E. Rotterdamilaisen
suuntaan, neljä näkemystäni
Lutheri...
PakinaOlen kerännyt kirjahyllyyni vanhoja avioliittoon ja perhe-elämään liittyviä oppaita, joiden lukeminen on nykyaikaiselle naiselle sekä hyödyllistä että viihdyttävää. Kokoelmani tähti on Veronica Dengel...
PakinaMeillä oli tapana käydä yhdessä
kahvilla. Saatoimme usein
istua pitkän
tovin hiljaa. Pyörittelimme höyryäviä
kuppeja hiljaa käsissämme ja
kuuntelimme kadulta tulevaa
puheensorinaa ja lii...
PakinaOnnellinen parisuhde vaikuttaa kaikkeen
hyvinvointiin. Se
näyttäisi vaikuttavan myönteisesti
jopa ihmisen terveydentilaan.
Ollakseen onnellinen
parisuhteessa ihmisen tulisi
olla tasapain...
PakinaViime kerralla (RV 34/2017)
kirjoitin pieleen menneistä
lomaodotuksista, kun
kaivattu Suomi-lomani meni
penkin alle. Tai paremminkin penkin
päälle, jolle kaaduin liukkaassa
kylpyhuoneess...
PakinaTilivelvollisuuden määritelmä on
joko vapaaehtoisesti tai
pakosta tehty
sopimus raportoida tekemisistään jollekin
taholle. Tilivelvollisuudesta on
hyötyä niin työyhteisöissä kuin
yksityi...
PakinaAmerikkalainen aikakauslehti pyysi
lukijoitaan kertomaan,
mitkä sanat lohduttivat
ja rohkaisivat heitä eniten ja
mitä he ennen muuta kaipasivat saada
kuulla. Vastauksia kyselyyn tuli
tuh...
PakinaMilloin ihminen oikeasti kehitti
kiireen? Olemmeko aina juosseet
kellon perässä ja suunnitelleet päivän
menot minuuttien tarkkuudella?
En oikein usko.
PakinaMinulla on kirjahyllyssäni Käytöksen kultainen kirja. Viimeksi käytin sitä rinkantestausretkellä lisäpainona yhdessä teoksen Anatomiaopas taiteilijalle kanssa. Ne kuuluvat kirjastoni painavimpiin opuk...
Pakina"Ottakaa huomenna vaihtovaatteet mukaan. Harjoittelemme pelastautumista, ohjaaja sanoi. Melontakurssille ilmoittautuessa ei jostain syystä ollut tullut mieleen, että siellä joutuisi uppeluksiin. Jo...
PakinaSana masentunut merkitsee
lamautunutta, apeaa,
alakuloista, tukahtunutta, alistuvaa, hiljaista
ja nöyrää. Se tulee sanajuuresta, joka
tarkoittaa väsymistä, uupumista,
pulaan tai hätään jo...
PakinaKylväjä lähti kylvämään. Kun
hän kylvi,
siemenet putosivat
varsinaissuomalaiseen savimaahan,
joka on kuivana kovaa
kuin kivi ja märkänä kelpaisi
ruukkujen muovailuun. Syövätkö
linnut jy...
PakinaMuutama
vuosi sitten olin aamiaisella helsinkiläisessä
kahvilassa. Nuori miestarjoilija oli
parhaillaan keräämässä astioita pöydistä,
kun hän yhtäkkiä pysähtyi kohdallani.
PakinaKevät on luovuuden aikaa, jolloin aloitan uuden kirjan kirjoittamisen. Niin tänäkin vuonna pistin kuudennentoista teoksen tulille. Tunne on juhlava, kun saan kirjoitettua ensimmäiset rivit. Se on neit...
PakinaMinusta tuli viime syksynä ensimmäistä kertaa kummitäti. Kummin tehtäviin kuuluu paitsi olla turvallinen aikuinen ja lapsen kaveri myös tukea tämän kristillistä kasvatusta. Aloinkin heti katsella last...
PakinaSeurakuntakentässä näkemykset tuppaavat liian usein ajautumaan vastakkainasetteluksi. Hengellisen ympäristön strateginen ajattelu onkin jakanut yllättävän paljon mielipiteitä johtoportaissa. Joidenkin...
PakinaMies se tulee räkänokastakin muttei tyhjän naurajasta. Tämän perusteettoman perisuomalaisen aasinsillan kautta siirrymme juoheasti tyhjännaurajiin.
PakinaMoni ikätoverini on traumatisoitunut lapsena elokuvasta Kuin varas yöllä. Itselläni ei ollut tilaisuutta nauttia kristillisestä kasvatuksesta tältä osin, mutta aikuisiällä jouduin tekemisiin ihan oike...
PakinaAlakouluikäisenä kiinnostuin rukoilemisesta. Olin oppinut äidiltä Isä meidän -rukouksen, mutta halusin viedä homman seuraavalle tasolle. Kokosin jakkaralle kotialttarin ja asettelin sille kaikki aihep...
PakinaNuorena kävin ystävieni kanssa tutustumassa tukholmalaisen seurakunnan sunnuntaikokoukseen. Tila sijaitsi syvällä ison rakennuksen uumenissa, jonne kuljettiin pitkien käytävien kautta. Seurakunta oli...
PakinaMinulla ei ole hallussani kovin monia perinteisiä aikuisuuden merkkejä. Olen naimisissa, mutta lapsia ei ole. On vakityö muttei asuntolainaa, autoa tai edes ajokorttia. Koira on sentään puoliksi kulta...
PakinaOlo on vähän kuin helluntaiepistolasta: kuulen ympärilläni puhuttavan innokkaasti vaikka mitä kieliä. On harmaa, lokakuinen päivä, ja bussillinen turvapaikanhakijoita Tornion raja-asemalta on saapunut...
PakinaRaamattu puhuu asenteesta yllättävän paljon. Ei suoranaisesti sillä nimellä, mutta selvästi siihen viitaten. Pelkästään Hengen hedelmästä ja lihan teoista kertovassa osuudessa voidaan sanoa, että asen...
PakinaSeuraavan 50 vuoden aikana ennustetaan Suomen ilmaston muuttuvan Unkarin ilmaston kaltaiseksi. MTV3:n uutisissa asiaa pidettiin hälyttävänä, luonnonkatastrofin kaltaisena peikkona:
PakinaHavahduin tänä
kesänä siihen,
etten ole pitkään
aikaan ollut
häissä. Suomalainen
avioituu keskimäärin
kolmikymppisenä, mutta tuttavapiiriini
kuuluu paljon perinteisesti
ajattelevia kristittyjä...
PakinaJoku joskus ja jossakin varmaan kiukutteli, kun hänen kaverinsa ei ollut samaa mieltä jostakin. Silloin hän keksi hienon fraasin, jota voi käyttää aina, kun tuntee olevansa alakynnessä eikä tiedä mite...
PakinaTapasin Andrén, kun vaelsin Espanjassa camino-reitillä. Olin tullut Mansilla de las Mulasin kaupunkiin ja ajatellut jäädä yöksi, mutta majatalo oli täynnä. Sanoin voivani nukkua lattialla, mihin majat...
PakinaJeesuksen vertauksessa isä järjestää juhlat kotiin palanneelle lapselleen, joka on menettänyt omaisuutensa ja maineensa. Tuhlaajapoika saa uudet vaatteet, sormuksen sormeensa ja vasikanpaistia pitopöy...
PakinaElämä yllättää! Jouduin jäämään täydestä työvauhdista sairauslomalle 24. helmikuuta viime vuonna. Syynä oli herra Parkinsonin muutto huusholliimme. Hänen vaikutuksestaan en kyennyt enää toimimaan amma...
PakinaAikanaan kudoin mattoja. Ostin kerran kuteita tehtaan myymälästä ja sain ison säkin halvalla, melkein ilmaiseksi. Kuteet olivat sekaisin, ihan yhdessä mykkyrässä, ja ne oli kerittävä säie säikeeltä. S...
PakinaTodennäköisesti tietyt kirkolliset juhlapyhät ovat helluntailaisille yhtä vieraita kuin niin sanotuille tavallisille tallaajillekin. Syynä voi olla se, että kirkkopyhät eivät kiinnosta ja ne koetaan l...
PakinaHuomasin olevani hauska vuonna 2009 helatorstain tienoilla. Se tapahtui Ranskassa yhteiskristillisessä Taizé-yhteisössä, jonka päiväohjelmaan kuului pienryhmäkeskusteluita. Havahduin siihen, että aika...
PakinaKun olin kuusivuotias, naapuriini muutti kaksi hiukan minua vanhempaa sisarusta. Suhteemme alku ei ollut lupaava. En ole varma, oliko syynä lällättely kadun toiselta puolelta vai mikä, mutta joka tapa...
PakinaOlen pulassa. Tapanani on ollut jo vuosia lukea joka päivä Raamattua ja mielenkiintoista raamatunlukuopasta iltaisin nukkumaan mennessäni. Tapa on niin piintynyt, että esimerkiksi ennen ulkomaan matka...