Kuin varas yöllä

Moni ikätoverini on traumatisoitunut lapsena elokuvasta Kuin varas yöllä. Itselläni ei ollut tilaisuutta nauttia kristillisestä kasvatuksesta tältä osin, mutta aikuisiällä jouduin tekemisiin ihan oikean varkaan kanssa.

Episodista on jo lähes kymmenen vuotta aikaa. Olin aloittanut työt uudessa kaupungissa, ja alkuun yövyin tutun seurakunnan kellarissa. Kyseessä ei ollut mikään maakuoppa tai keskiaikainen holvisto, vaan ihan tavallinen huone kerrostalon kellarikerroksessa. Seurakunta käytti huonetta kerhotilana, ja vieressä olivat sauna ja pesutupa.

Eräänä yönä heräsin siihen, että läheltä kuului kamalaa jytinää. Kuulosti siltä kuin joku olisi vääntänyt ovea sorkkaraudalla auki. Välähdyksenomaisesti tajusin, että niin juuri oli tapahtumassa.

Nousin sängystä ja puin vaatteet päälle (toisin kuin sarjakuvapiirtäjät tuntuvat luulevan, edes supersankarit eivät halua kohdata pahiksia alusvaatteisillaan). Olin sen verran tokkurassa, että en ollut ihan varma, millä ovella varas oli. Oliko hän lähempänä kuin luulin? Oikeasti meidät erotti toisestamme melko pitkä pätkä käytävää, mutta äänestä päätellen murtautuja olisi voinut olla melkein oveni takana. Kun paksua metalliovea nuijitaan auki, siitä lähtee yllättävän kova ääni.

Kauhuelokuvissa nuoret naiset lähtevät aina yöpaitasillaan ottamaan selvää synkistä loukoista kuuluvista örinöistä. Idiootti, älä nyt sinne ainakaan mene, katsoja huutaa mielessään. En toiminut kauhuleffatyyliin, mutta olin tyhmä toisella tavalla.

Sen sijaan, että olisin ottanut suoraan yhteyttä samassa rakennuksessa asuvaan Timo-pastoriin, lähetin kahdensadan kilometrin päässä olevalle miehelleni tekstiviestin, jossa selitin tilanteen ja pyysin häntä soittamaan Timolle. Hetken kuluttua minulla välähti, että mieheni ei välttämättä herää tekstiviestiin. Niinpä soitin hänelle, hänen vastatessaan supisin: ”Lue tekstari!” ja suljin puhelimen.

Toimintani vaikuttaa jälkikäteen ajateltuna kummalliselta, mutta tuolloin luulin varkaan mahdollisesti kuulevan puheeni. En halunnut hänen saavan tietää, ettei hän ole yksin.

Ei kestänyt kauan, kun oven takominen lakkasi. Hetken kuluttua Timo soitti ja kertoi yllättäneensä sisään pyrkineen miehen, joka kuitenkin oli ehtinyt luikkia pakoon. Menin helpottuneena takaisin sänkyyn ja jatkoin nukkumista. Kunnes sama toistui. Taas kuului käytävältä hirveää ryminää. Varas oli tullut takaisin! Katsoin kelloani; oli jo melkein aamu ja ihmiset lähtisivät kohta liikkeelle, joten varas oli joko poikkeuksellisen tyhmä tai epätoivoinen. Tai aineissa.

Uusi yhteydenotto Timoon, ja kävi kuten ensimmäisellä kerralla. Hän yllätti voron, mutta tämä pakeni paikalta. Jälkeenpäin naureskelimme sille, miltä tilanne mahtoi miehen mielestä näyttää. Jos hän olisi tiennyt Timon olevan pastori, hän olisi varmaan luullut tämän saavan tietoja suoraan yläkerrasta (vaikka oikeasti ne tulivat päinvastaiselta suunnalta).

Tarinalla on meidän kannaltamme onnellinen mutta varkaan kannalta kehno loppu. Poliisi otti hänet lopulta kiinni, koska hän jäi lähistölle pyörimään ja olisi ilmeisesti yrittänyt vielä kolmannen kerran samasta ovesta sisään. Myöskään oven loppu ei ollut onnellinen, sillä se oli niin pahoin vääntynyt, että se piti vaihtaa.

Raamatussa sanotaan Herran päivän tulevan kuin varas yöllä. Tämä minun varkaani kuvasti ennemmin maailmanlopun lahkojen ennustuksia: pidetään kauheaa meteliä itsestään, mutta tulokset jäävät laihoiksi.


Säde Loponen