Kirkollisten kilpa-ajojen alku- ja loppukarsinta

Helluntailainen, luteri­lainen ja baptisti ajoi­vat kerran autoillaan samalle parkkipaikalle. Aurin­ko paistoi ja autojen stereot huu­dattivat Hillsongia, Lutherin vir­siä ja mieskuorolauluja. Jokainen nyökkäsi toisilleen aurinkolasi­ensa takaa. Jokainen jyräytteli moottoreitaan, ja alun kohteliai­suuksista päästiin väittelyyn asti siitä, kenen auto olisi nopein. So­vittiin, että seuraavana sunnun­taina ajettaisiin kilpaa.

Helluntailainen valmistautui hartaudella. Hän voiteli akselit Öl­jymäen oliiviöljyllä ja kiinnitti voi­tonlippuja autonsa spoileriin. Hän haki toiselta hyllyltä Yli-Vainion saarnakasetit ja toiselta hyllyltä kaikkien armolahjojen varaosat ja pulttasi niistä ilmanottoauk­koon kipinöivän turboahtimen. Sen jälkeen hän otti jakoavai­mensa ja kiinnitti autoonsa kak­si suihkuturbiinia täynnä oikeaa oppia. Lopulta hän otti kaniste­rin pahan päivän varalle pullottamaansa tulta ja kaatoi sen jo­kaiselle moottorikannen kylmäl­le paikalle.

Luterilainen pakkasi pajallaan autonsa takakonttiin turboahde­tut Tunnustuskirjat ja pientä suo­laista Lutheria. Hän ei tietysti voi­nut ottaa koko tuotantoa, mutta kiinnitti kaiken mukaan saaman­sa voimakaapeleilla starttimoot­toriin. Hän latasi piispainkokouksen kootut mietinnöt ja tyn­nyrillisen sakramentteja mootto­rin mekaaniseen ahtimeen. Vii­meisenä silauksena hän asensi takapenkkien paikalle spoileritor­nin, johon hän sijoitti titaanista ja karbiditeräksestä valetun virtavii­vaisen kirkonkellon.

Baptisti haki autotalliinsa koko kommentaarisarjansa ja pusku­traktorin moottorin, joista hän yhdisteli myös takakonttiin li­sämoottorin. Samoin hän haki Wayne Grudemin kootut teokset ja viritteli niihin tulta syökse­vät pakoputket. Hän rullasi lempiraamatunpaikkalistastaan rullan, josta hän veisti syväuraiset kilpa­renkaat. Lopuksi hän louhi lohka­reen Sanan graniittia ja kantoi sen autoonsa pitämään suuntaa.

Kisapäivänä kolme autoa jyris­teli lähtöviivalle auringon hohka­tessa taivaalla. Vapaakirkkolai­nen oli saatu tuomariksi, ja koko maailma pidätteli henkeään kat­somossa.

Lähtölaukaus pamahti, ja as­falttiin jäivät kolmet savuavat renkaanjäljet. Autot jättivät liekkivanaa peräänsä ja sinkoutui­vat raketin nopeudella kilparataa eteenpäin. Kuitenkin neljännes­sä kaarteessa tuli ongelmia, kun helluntailaisen iloöljykannu alkoi vuotaa. Hänen renkaansa lukkiu­tuivat liirtoon, ja myös luterilai­sen ja baptistin autoista lähti oh­jattavuus. Kaikki kolme syöksyi­vät kaarteen betoniseinään. Autot räjähtivät, ja se sienipilvi oli suuri. Kaikki kuolivat.

Kun helluntailainen, baptisti ja luterilainen katsoivat ympäril­leen, he näkivät enkeleitä. Enke­lit kantoivat heidät taivaan por­tille, jossa Jeesus otti heidät vas­taan. Jeesus halasi heistä jokaista ja antoi heille tikkarit ja potkuri­lippikset. Parasta oli, kun hän otti selkänsä takaa kolmipaikkaisen potkulaudan. Helluntailainen, lu­terilainen ja baptisti laittoivat lippalakit päähän ja lähtivät tutus­tumaan taivaan katuihin yhdessä potkutellen ja tikkareitaan imes­kellen.

Markus Mäenpää