Huomenna, jos Jumala suo...

Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Talvi-ilta 2022 oli kuin Dickensin romaanista. Katu­lamput loivat oranssia va­loaan hämärtyvälle kadulle, jolla siniset varjot leikkivät väsymättä. Suuria, piparkakun kokoisia lumihiutaleita leijui hitaasti taivaalta ennalta-arvaamattomin kaarroksin, välillä ajaen toisiaan takaa yllättävässä tuulenpyörteessä, välillä tuulen tyyntyessä niiaten ja kumartaen toisilleen syvässä yhteisymmärryksessä.

 

Sydän pakahtuu ilosta, odotuksesta ja rakkaudesta kaikkia luotuja kohtaan –  maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto! Pysäkillä linja-auton odottaminenkin tuntui ihan siedettävältä taianomaisen lumisateen keskellä.

 

Lähestyvä joulu näppäili sielussani niitä kieliä, jotka joka vuosi virittyvät valmiiksi joulunviettoon. Huomaamattani hyräilin Hoo­siannaa ja viheltelin Enkeli taivaan melodiaa. Puolustuksekseni minun täytyy todeta, että näin olisi voinut käydä etevimmällekin meistä, kun tarkkaavaisuus herpaantuu.

 

”Hei! Täällä lauletaan joululauluja! Hemmo hyräili Hoosiannaa ihan tässä vieressä!” kiljui lasten­rattaineen bussia odottava äiti metrin päässä.

 

Vanha herrasmies kävely­keppeineen astui askeleen suuntaani, heristi keppiään julmistuneena ja huusi:

 

”Jo se on kumma kun ei saa edes pysäkillä olla rauhassa. Pitääkö se Jeesus nyt sekoittaa jouluunkin?! Painu kirkkoon joikaamaan!”

 

Ymmärsin heti virheeni. Siitä oli jo muutama vuosi, kun Suvi­virren laulaminen kiellettiin koulujen kevätjuhlissa. Kun muutama uhallakin perinteitä vaalinut opettaja vielä irtisanottiin toimestaan syinä aivopesu ja suvaitsemattomuus, oli latu auki muutoksille.

 

Uusi nopeasti hyväksytty laki kielsi käyttämästä sanoja ”Kristus”, ”Jumala”, ”Luoja” tai ”Herra” samassa lauseessa joulun kanssa.

 

Seimien ja jouluenkelien myynti romahti jo kauan ennen kuin ne kiellettiin kokonaan, ja joululaulujen sanojen motiivit saivat käsitellä lähinnä kulkusia, käpyjä tai tonttuja.

 

Joulurauhan julistus Turun Suurtorilta oli typistetty muotoon ”Jos tuuri suo, tänä rikkaana vuonna, julistettakoon meille kaikille rauhalliset vapaapäivät!” Joulu tarkoittaa nyt vain muutamaa palkallista vapaapäivää (niistä kukaan ei halua luopua, vain syystä, miksi joulua vietetään).

 

Busseissa on eroteltu paikat kristityille, joiden on pidettävä käsi­varressaan keltaista nauhaa, jossa on ristin kuva. Kaupoissa nämä saavat vain huonoa palvelua, jos ollenkaan. Kirkkojen ikkunoita kivitetään päivittäin, ja välillä kirkkoja myös poltetaan. Tekijöitä ei saada koskaan kiinni.

 

Kirkkokansakin kokoontuu nykyään mieluummin jonkun kotona tai kellaritiloissa salassa. Virka­valta ei myöskään meitä hyvällä silmällä katsele.

 

Pysäkillä uhkaavan näköinen joukko valveutuneita kansalaisia alkaa kerääntyä ympärilleni. Ehdin nähdä parin heinähangon ja muutaman pistomiekan terän välkähtelevän katulampun valossa, ennen kuin herään hiestä märkänä. Huh, mikä uni!

 

Huojentuneena nousen, keitän kahvit ja ryhdyn lukemaan uutisia. Jaha, oikeusasiamies ja puolet poliitikoista on ottanut kantaa johonkin suuria tunteita herättävään kysymykseen, täytyykin lukea siitä tarkemmin.

 

 

Mika Kavasto




10/2016Kirjallisuus:The

”Tul ny sääki kirkkoo!” – Porin helluntaiseurakunnassa tavataan kuukausittain uusia ihmisiä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja