Kesän merkit

Lomakausi on aluil­laan ja suomalaiset valmistautuvat ku­kin tahoillaan otta­maan irti mahdol­lisimman paljon niistä harvoista hellepäivistä, joita Luoja meille ly­hyen kesämme aikana suo (tässä kohtaa pyydän lukijoita unohta­maan menneen toukokuun, joka murskasi kaikki aiemmat helle­päiväennätykset Suomen meteo­rologisessa mittaushistoriassa).

Kun peipposesta on puoli kuu­ta, pystyvät kaupunkilaisetkin ennakoimaan kesän lähestymi­sen ilman lintutarkkailua: koiran­kakkakeskustelu puhkeaa ereh­tymättömällä tarkkuudella kuk­kaan somessa, ja sananvapauden nimessä kaikki tyhjentävät lika­sankonsa keskustelun höysteeksi.

Toinen, jo täysin ajankohtainen kesän merkki on Suvivirsikeskus­telu. Likasangot vaihdetaan tyn­nyreihin, kun "konservatiiveille" annetaan täyslaidallinen.

"Muille uskonnoille täytyy an­taa tilaa!" "Kirkon täytyy osoittaa suvaitsevaisuutta!" "Koululaisia ja heidän omaisiaan ei saa pakot­taa kevätjuhlassa!" Juupajuu, tai­taa tulla kesä...

Negatiivisia asioita voisi pöyhiä loputtomiin, tehdä vastaiskuja sa­nan säilällä, sarkasmin sivalluksil­la ja ironian it-tulella. Mutta se on perin hedelmätöntä, eikä kenen­kään osallisen mieli siitä ainakaan kovasti ylene, joten lähestytäänpä kesää positiivisesti.

Luonto on saanut itsensä käyn­tiin, aamulla tarkenee juoda kah­vit verannalla, siitepölyallergikoil­la alkaa jo helpottaa ja ajatukset voi suunnata lomasuunnitelmiin.

Kaikki aina sanovat, että sitten kun pääsee lomalle, niin silloin vain olla möllötetään rantasaunan edustalla, rusketutaan rannalla ja grillataan aamusta iltaan. Tikkua­kaan ei panna ristiin, nyt on loma!

Todellisuudessa loman tehtävä­listaa on kertynyt jo kunnioitus­ta herättävän pitkä pätkä. Onnek­si kotitalouden työlistaan verrat­tuna lomalistalla on yksi verraton etu: siinä on enimmäkseen vain aikeita!

Kevään aikana on vielä tarmoa uhota naapurille, miten soutuve­ne tulee saamaan uuden maalin, mökin piippua korjataan ja miten Savonlinnan oopperajuhlien liput on jo melkein varattu.

Agraariyhteiskunnassa ei var­maankaan kesälomia tunneta – ei luontokaan pidä silloin lomaa. Mutta vapaapäivän pystyi mui­noin aina pyhittämään. Nykypäi­vän yhteiskunta ei ehkä enää tar­joa ihmisille samanlaista sisään­rakennettua sapatin tajua kuin aiemmin. Siksi kesäloma tarjoaa nyky-sapiensille mainion mah­dollisuuden keskittyä omaan it­seensä suhteessa Jumalaan. Ja omaan Jumalaansa suhteessa it­seen.

Seuraavan viikon palaverit ja deadlinet eivät otsalohkossa pai­na, eikä aikainen herätys tai vuo­rotyön puuduttavuus aiheuta stressiä.

Kun pitkästä aikaa pääsee rau­hassa keskustelemaan itsensä ja Jumalan kanssa, sehän on kuin pistäisi rahaa pankkiin!

Tämän lehden ilmestyessä minä olen jo lomalla toteuttamassa kaikkia näitä hyviä asioita – kun­han ensin saan hiottua ja maalat­tua lomatalon portin, molemmat ulko-ovet ja kaadettua kuusen ta­lon päädystä.

Uusi keittiön tiskiallas pitää asentaa ja hankkia siihen hana, samoin kuin WC:n lavuaariinkin. Ja vielä kun vessanpytty on vaih­dettu uuteen malliin, niin sitten minä lupaan että...

Mika Kavasto