Seurakunta lasten ja nuorten tukena

”SALLIKAA LASTEN TULLA...” Tutusta tekstiyhteydestä tiedämme, kenelle Jeesus kohdisti sanansa ja mitä niiden noudattamisesta seurasi: monien aikuisten kielteisiä reaktioita, mutta varmasti myös iloisia lasten ääniä, pieniä hymyileviä kasvoja ja onnellisia äitejä.

Helluntailiikkeen historia on suurelta osin lapsityön menestyksen historiaa. Monet keski-ikäiset ja sitä vanhemmat muistelevat ääriään myöten täynnä olevia pyhäkouluja, kerhoja, leirejä ja nuorisotapahtumia.

Nyt aika on toinen. Ristin Voitossa 14 (5.4.2018) uutisoitiin nuorisotyön haasteista. Seurakuntien säännöllinen, viikoittainen lapsi- ja nuorisotyö on vähentynyt joko vetäjien väsymisen tai asiakkaiden vähenemisen vuoksi. Se, ettei seurakunnassa ole enää lapsia tai nuoria, on surullinen perustelu työmuodon lopettamiselle.

Tässä lehdessä kerrotaan 40 vuotta sitten käynnistyneestä helluntaiseurakuntien koulutyöstä. Työmuoto sai alkunsa, kun kotimaanjaksolle saapuneet lähetystyöntekijät alkoivat tehdä kouluvierailuja. Myönteiset vierailukokemukset vaikuttivat siihen, että koulutyö järjestäytyi ja laajentui. Nykyisin koulutyö tarjoaa seurakunnille merkittäviä mahdollisuuksia osallistua lasten ja nuorten arkeen, tukea heidän kokonaisvaltaista hyvinvointiaan sekä tehdä yhteistyötä opetus- ja kasvatusalan ammattilaisten kanssa.

Koulutyö on rohkaiseva esimerkki seurakunnan mahdollisuudesta toimia tiiviimmin osana muuta yhteiskuntaa. Vaikka seurakunnassa ei olisi lapsia tai nuoria, seurakunnan ulkopuolella heitä yleensä on. Siksi seurakunnan on tärkeä verkostoitua ja rakentaa rohkeasti paikallista yhteistyötä. Opetushallituksen antamat opetussuunnitelman perusteet rohkaisevat kouluja kehittämään oppimisympäristöä sellaiseksi, että se mahdollistaa aktiivisen yhteistyön huoltajien lisäksi myös koulun ulkopuolisten toimijoiden ja asiantuntijoiden kanssa. Yhteistyön ovi on siis auki.

Seurakunnan koulutyön lisäksi on tärkeää, että vanhemmat ovat lapsensa koulussa aktiivisia vaikuttajia. Kristityillä vanhemmilla on täysi oikeus, jopa velvollisuus, ottaa kantaa positiivisen uskonnonvapauden ja seurakuntien kanssa tehtävän yhteistyön puolesta. Tällainen toive ja kannanotto voi olla ratkaiseva tuki koululle sen kehittäessä omaa toimintaansa. Myös opetussuunnitelman perusteissa todetaan: ”Yhteistyö koulun ulkopuolisten toimijoiden kanssa rikastaa koulutyötä ja liittää sen ympäröivän yhteisön elämään.”

Parhaimmillaan seurakunta kykenee vastaamaan ympäristön muuttuviin tarpeisiin ja oppimaan yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Tehdään se lasten ja nuorten elämän vuoksi. Sallitaan heidän päästä osalliseksi evankeliumin siunauksesta.

Janne Lahti

Kirjoittaja on Hyvä Sanoma ry:n toiminnanjohtaja ja Helluntaiseurakuntien Koulupalvelun ohjausryhmän puheenjohtaja.