Merkkipäiviä: Antero Laukkanen 60 vuotta

- Enää 40 vuotta jäljellä, Antero Laukkanen vitsailee kuusikymppistymistään. Hän tuli valituksi kansanedustjaksi vuonna 2015. (Anssi Tiittanen)

(RV 10.5.2018) Kansanedustaja ja pastori Antero ”Mooses” Laukkanen viettää 60-vuotissyntymäpäiväänsä toukokuun lopulla.

Viime vuosina kansanedustajuuden myötä Antero-nimi on taas nousussa monien käyttämän Mooseksen kustannuksella.

– Olisi ollut varmaan hieman yliampuvaa nimetä itsensä kansanedustaja Moosekseksi, Laukkanen veistelee.

Hän tuli valituksi kansanedustajaksi Uudeltamaalta vuonna 2015 vuosien vaaliaktiivisuuden jälkeen. Kotipuolue Laukkaselle on aina ollut Kristillisdemokraatit. Kaupunginvaltuutettuna hän on toiminut Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa Espoossa pian parikymmentä vuotta.

Pastori ja parlamentaarikko

Kun Antero Laukkasen kanssa keskustelee Pikkuparlamentin ravintolassa aamupalan äärellä, joutuu välillä hieman arvailemaan, puhuuko milloinkin kansanedustaja- Laukkanen vai pastori-Laukkanen – vai molemmat samanaikaisesti.

Hän myöntää, että kolmen parlamentaarikkovuoden jälkeen hän on yhä hieman hämillään siitä, että unelma ja näky kansanedustajuudesta todella toteutui.

– Välillä huomaan miettiväni, että tuleeko joku kohta ja herättää minut tästä unesta.

Kun Laukkanen tuli ensimmäistä kertaa eduskuntaan vastavalittuna kansanedustajana, meininki oli kuitenkin selvä. Valtakirja oli saatu kansalta, nyt oli tartuttava toimeen.

Talo oli Laukkaselle jo tuttu hänen työskenneltyään vuosia eduskunta-avustajana. Kaiken ohessa hän oli viritellyt pastoreiden rukousrintamaa ja Suomen kansallista rukousaamiaista, jonka puitteissa hän on vieraillut jo neljän presidentin valtakausilla Yhdysvalloissa.

Profiililtaan Laukkanen on nähty toimeliaana ja puheliaana arvopoliitikkona. Sosiaalineuvoksen arvonimen muutama vuosi sitten saanut Laukkanen on eduskunnan köyhyysryhmän varapuheenjohtaja. Sydämellä ovat olleet myös perhekysymykset, joiden puitteissa konservatiivit ovat nykyisin eduskunnassa haastettuina, vaikka Laukkanen kiitteleekin talon sivistynyttä ilmapiiriä.

Ollaanko tasapainossa?

Puhumme Suomen hengellisestä tilasta ja seurakuntien tulevaisuudesta. Ääneen pääsee pastori- Laukkanen. Yhteiskunnan nopea maallistuminen on Laukkasen mukaan tuonut uuden haasteen seurakuntien toiminnalle.

– Kristityt ovat kosketuksessa seurakunnan ulkopuoliseen elämään suurimman osan ajastaan. Seurakunta vaikuttaa heihin vain muutaman tunnin viikossa. Tämä tuo minulle huolen siitä, että ihmisten ajattelua hallitsevat enemmän maalliset kuin hengelliset asiat.

Laukkasen mukaan on olemassa vaara, että myös seurakuntalaiset maallistuvat täysin. Viiteitä tästä hän näkee nykyisessä seurakuntien johtajuuspuheessa.

– Johtamiseen tuodaan jatkuvasti malleja yritysmaailman johtamistavoista. Yhä enemmän vaaditaan seurakunnalta sellaista, mitä ei ole tarkoitettu seurakunnan tehtäväksi.

Miten Laukkanen sitten määrittelee seurakunnan tehtävän, sen, mikä tuntuu nyt olevan hukassa?

– Seurakunnan keskeinen missio on evankeliuminen julistaminen, lähetystyön tekeminen ja hyvän tekeminen. Nämä olivat keskeisiä apostolien teoissa.

– Nyt meillä on paljon harrastustomintaa, mitä tietysti pitääkin lapsille ja nuorille olla. Kysymys on siitä, ollaanko tasapainossa.

Hengellistä elämää etsimässä

Ei Laukkanen toivoaan ole menettänyt ja näkee nykyisessä uudemmassa seurakunta-ajattelussa hyvääkin.

– Ainahan seurakunta on tehnyt monenlaisia asioita, ei kyse ole siitä. Huoleni on se, että jos ja kun meillä on hengellinen tehtävä, tämä edellyttäisi myös hengellistä elämää.

– Kun hengellinen elämä hiipuu omassa henkilökohtaisessa ajankäytössä, se alkaa vaikuttaa myös seurakuntaelämään ja etenkin siihen, mitä odotan seurakunnalta.

Yksi keskeisiä havaintoja seurakuntaelämän keskeltä pastori- Laukkaselta on ollut uupumisen lisääntyminen.

– Ihmiset ovat todella väsyneitä. Työelämä tuntuu olevan todella vaativaa. Keskustelut ovat usein sitä, että voisiko seurakuntaan tulla vain olemaan ja vastaanottamaan. Ei haluta, että seurakunta on työleiri, vaan koti. Meillä Majakka-seurakunnassa on sanonta, että kun kaikki tekevät jotain, kaikki voivat levätä enemmän.

Tässäkin asiassa kuusikymppistyvä Laukkanen näkee kokonaisen kulttuurin muuttuneen.

– Kun olin nuori, työajat ja etenkin työmatka-ajat olivat lyhyempiä. Virikkeitä oli vähemmän. Ihmisillä oli paljon aikaa seurakunnalle.

– Ennen kaikkea olen kuitenkin huolissani nykyisistä lapsista ja nuorista. Tutkimusten mukaan nykyinen uusmedia ja teknistyminen on niellyt paljon keskittymiskykyä. Tämä näkyy myös seurakunnissa.

Pelejä ja someakin hankalampana muutoksena Laukkanen näkee sen, etteivät vanhemmat enää tuo lapsiaan seurakuntaan kuten ennen.

– Suomessa voi olla 2 000 henkilön seurakunta, jonka pyhäkoulussa on alle 50 lasta.

– Johonkin ne lapset viedään. Kai lätkäharjoituksiin tai futikseen. Mutta kuinka voi syntyä uusi Jumalaa rakastava sukupolvi, jos vanhemmat eivät tuo lapsia seurakuntaan, Laukkanen kyselee.

– En usko, että seurakunnan lapsityön taso on heikentynyt. Vanhemmat vain tekevät valinnan. Tässä asiassa vastuutan ja haastan vanhempia: panostakaa lapsen hengelliseen tulevaisuuteen.

Häiriköstä evankelistaksi

Kuusikymppistyvä kansalainen Laukkanen kertoo elävänsä ”elämän parasta vaihetta”.

– On tullut tehtyä riittävästi virheitä. Osasta olen oppinut, osasta en. On vielä monta taistelua, jotka haluan voittaa.

Laukkanen ponnisti tasapainoiseen elämään heikoista lähtökohdista. Isä jätti monilapsisen perheen, kun Antero oli pieni. Koulussa hän oli häirikkö, ja ennusteet lupailivat lyhyttä elämää nuorisorikollisena.

Seurakunnan leirillä ohjaajat pohtivat joka aamu, olisiko tänään se päivä, kun kuriton Antero vihdoin lähetettäisiin kotiin. Eräänä iltana Jeesus tuli konkreettisesti Anteron elämään ja kaikki muuttui. Syksyllä koulussa saatettiin vain ihmetellä pojassa tapahtunutta täydellistä muutosta.

Nuorena Laukkanen kiersi Veikko Hurstin perheen jälkikasvujen kanssa Jumalan tähdet -yhtyeessä. 1990-luvulla Espooseen syntyi Majakka-seurakunta, jonka pastoritiimissä perustaja-Laukkanen yhä on, joskin puhujapönttöön hän nousee enää muutaman kerran vuodessa.

Idässä odottaa huominen

Antero Laukkasella on yksi iso unelma, joka uhkaa toteutua, jatkui työ kansanedustajana vuoden kuluttua tai ei. Laukkanen ja Leena-vaimo ovat aikanaan lähdössä lähetystyöhön Kiinaan.

– Tämä ei ole vitsi. Olemme tosissamme. Olen viimeiset kolme vuotta opiskellut kiinan kieltä, Antero sanoo aistiessaan keskustelukumppanissa epäuskoisuutta.

Näky Kiinan-lähetystyöstä on jo vuosia vanha, mutta se uudistui vain viikko kansanedustajan työn alkamisesta. Molemmat puolisot heräsivät samana yönä voimakkaaseen ajatukseen, jossa Jumala kutsui heitä Kiinaan.

– Aamulla jaoimme yöllisen näyn ja ihmettelimme Jumalan johdatusta.

Vasta remontoidussa eduskuntatalossa tuoksuu vielä tuore maali. Menemme ottamaan kuvat istuntosalin lehtereille.

Ikämerkkipaalun ylittävä Laukkanen katsoo tätä päivää ja tulevaisuutta toiveikkaana.

– Kun katson itseäni, inhimillisesti ajatellen kaikki on saavutettu. Olen nyt kansanedustaja, ja iloinen saamastani mahdollisuudesta. Jumalan maailmassa on kuitenkin edessä vielä enemmän.

Anssi Tiittanen