Kirkollisten kilpa-ajojen alku- ja loppukarsinta

Helluntailainen, luterilainen ja baptisti ajoivat kerran autoillaan samalle parkkipaikalle. Aurinko paistoi ja autojen stereot huudattivat Hillsongia, Lutherin virsiä ja mieskuorolauluja. Jokainen nyökkäsi toisilleen aurinkolasiensa takaa. Jokainen jyräytteli moottoreitaan, ja alun kohteliaisuuksista päästiin väittelyyn asti siitä, kenen auto olisi nopein. Sovittiin, että seuraavana sunnuntaina ajettaisiin kilpaa.

Helluntailainen valmistautui hartaudella. Hän voiteli akselit Öljymäen oliiviöljyllä ja kiinnitti voitonlippuja autonsa spoileriin. Hän haki toiselta hyllyltä Yli-Vainion saarnakasetit ja toiselta hyllyltä kaikkien armolahjojen varaosat ja pulttasi niistä ilmanottoaukkoon kipinöivän turboahtimen. Sen jälkeen hän otti jakoavaimensa ja kiinnitti autoonsa kaksi suihkuturbiinia täynnä oikeaa oppia. Lopulta hän otti kanisterin pahan päivän varalle pullottamaansa tulta ja kaatoi sen jokaiselle moottorikannen kylmälle paikalle.

Luterilainen pakkasi pajallaan autonsa takakonttiin turboahdetut Tunnustuskirjat ja pientä suolaista Lutheria. Hän ei tietysti voinut ottaa koko tuotantoa, mutta kiinnitti kaiken mukaan saamansa voimakaapeleilla starttimoottoriin. Hän latasi piispainkokouksen kootut mietinnöt ja tynnyrillisen sakramentteja moottorin mekaaniseen ahtimeen. Viimeisenä silauksena hän asensi takapenkkien paikalle spoileritornin, johon hän sijoitti titaanista ja karbiditeräksestä valetun virtaviivaisen kirkonkellon.

Baptisti haki autotalliinsa koko kommentaarisarjansa ja puskutraktorin moottorin, joista hän yhdisteli myös takakonttiin lisämoottorin. Samoin hän haki Wayne Grudemin kootut teokset ja viritteli niihin tulta syöksevät pakoputket. Hän rullasi lempiraamatunpaikkalistastaan rullan, josta hän veisti syväuraiset kilparenkaat. Lopuksi hän louhi lohkareen Sanan graniittia ja kantoi sen autoonsa pitämään suuntaa.

Kisapäivänä kolme autoa jyristeli lähtöviivalle auringon hohkatessa taivaalla. Vapaakirkkolainen oli saatu tuomariksi, ja koko maailma pidätteli henkeään katsomossa.

Lähtölaukaus pamahti, ja asfalttiin jäivät kolmet savuavat renkaanjäljet. Autot jättivät liekkivanaa peräänsä ja sinkoutuivat raketin nopeudella kilparataa eteenpäin. Kuitenkin neljännessä kaarteessa tuli ongelmia, kun helluntailaisen iloöljykannu alkoi vuotaa. Hänen renkaansa lukkiutuivat liirtoon, ja myös luterilaisen ja baptistin autoista lähti ohjattavuus. Kaikki kolme syöksyivät kaarteen betoniseinään. Autot räjähtivät, ja se sienipilvi oli suuri. Kaikki kuolivat.

Kun helluntailainen, baptisti ja luterilainen katsoivat ympärilleen, he näkivät enkeleitä. Enkelit kantoivat heidät taivaan portille, jossa Jeesus otti heidät vastaan. Jeesus halasi heistä jokaista ja antoi heille tikkarit ja potkurilippikset. Parasta oli, kun hän otti selkänsä takaa kolmipaikkaisen potkulaudan. Helluntailainen, luterilainen ja baptisti laittoivat lippalakit päähän ja lähtivät tutustumaan taivaan katuihin yhdessä potkutellen ja tikkareitaan imeskellen.

Markus Mäenpää