Lue juostessa - Miten voisimme kirkastaa yhteistä näkyä ja edetä määrätietoisesti sitä kohti?
Anniina Jakonen
Yhdysvalloissa tehtiin eläinkoe, jossa tutkittiin hiirten motivaatiota ja kestävyyttä eri olosuhteissa. Aluksi hiiret jaettiin kahteen ryhmään. Ensimmäisen ryhmän hiiret laitettiin vesiastiaan uimaan päämäärättömästi. Näin tutkittiin, kauanko ne jaksaisivat pysytellä pinnalla. Hiiri ei ole vesieläin. Sitä ei ole tarkoitettu liikkumaan vedessä. Niinpä kymmenessä minuutissa ryhmän sitkeimmätkin alkoivat vajota.
Toinen ryhmä hiiriä laitettiin myös uimaan, mutta nyt niiden edessä kuljetettiin hiirten herkkupaloja. Toisin sanoen hiirille tarjottiin motivaatio ja päämäärä uimiseen. Ne eivät tavoittaneet herkkuja, mutta näkivät ne jatkuvasti silmiensä edessä. Näky antoi niille voimaa pinnistellä. Ero oli huikea: nämä hiiret jaksoivat uida jopa 70 tuntia!
Heprealaiskirjeessä meitä kehotetaan juoksemaan sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, ja suuntaamaan katseemme Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Meitä muistutetaan tiukimpinakin hetkinä ajattelemaan häntä, jotta emme menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi.1
Näyn, tavoitteen, motivaation ja keskittymiskyvyn oikein suuntaamisen merkityksestä muistuttaa myös Paavali sanoessaan, ettei hän juokse päämäärättömästi eikä nyrkkeillessään huido ilmaan.2
Näyn merkitys on mittaamaton niin yksilölle kuin seurakunnallekin. Juuri siksi löydämme Habakukin kirjasta vahvat sanat: ”Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin, niin että sen voi juostessa lukea. Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy.”3
Mitä sinä näet silmiesi edessä ”uidessasi vesiastiassa”? Mikä saa sinut pinnistelemään yli voimiesi ja pysymään pinnalla? Alatko vajota kymmenessä minuutissa vai suuntaatko katseesi voimia antavaan näkyyn?
Pienten alkujen päivät
”Se, joka epäillen katseli vaatimatonta alkua, on iloitseva nähdessään viimeisen kiven Serubbabelin kädessä.”4 Katseletko epäillen vaatimatonta alkua omassa elämässäsi tai seurakunnassasi? Näyttääkö sinusta kaikki niin kovin pieneltä ja heiveröiseltä? Ajatteletko, että olisi parempi olla yrittämättä mitään ja onnistua siinä kuin yrittää jotakin ja epäonnistua siinä?
Näky on laaja-alainen suunnitelma, jota kohti pyritään. Se on toimintaa hallitseva ja ohjaava näkemys siitä, mihin pitäisi olla menossa. Jos näkyä ei ole, ihminen kiertää kehää ja alkaa upota, kuten tutkimuksen hiiret. Tämä voi tapahtua yhtä hyvin pienessä kuin suuressa seurakunnassa tai kenen tahansa meistä elämässä. Lopulta näyn puuttuminen ja elämän näköalattomuus johtavat lannistumiseen.
Ilman näkyä ihminen kiertää kehää.
Jumala ei koskaan anna näkyä viihteeksi, vaan näyllä on tosi merkitys. Näky ohjaa arkipäivän valinnoissa kohti päämäärää. Vaikka näyn toteutuminen viipyisi, jokainen päivä on askel sitä kohti. Näky on kuin punainen lanka, joka antaa merkityksen uuteen päivään, naapurisi kohtaamiseen, pieneen pyhäkouluryhmääsi, voiman seurakunnan tapahtumien järjestämiseen ja innon toimia vähäpätöiseltäkin näyttävillä resursseilla. Jeesus opetti, että uskoakin tarvitaan vain sinapinsiemenen verran kokonaisen vuoren siirtämiseen.5 Pienessä on siis voimaa! Älä pidä halpana pienten alkujen päivää.
Jo nyt!
Raamatullisen perspektiivin mukaan meidän ei tulisi kiinnittää katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, siihen lopulliseen päämäärään, mikä on vasta tulossa.6 ”Vielä ei viikunapuu ole kukassa, viiniköynnöksissä ei ole rypäleitä, vielä ei oliivipuu kanna hedelmää eikä pelloilla kypsy vilja, vielä ei aitauksessa ole lampaita eikä karjaa tarhassa. Mutta jo nyt minä riemuitsen Herrasta, iloitsen Jumalastani, joka pelastaa.”7
Vaikket näkisi vielä elämäsi vaikutuksia, esirukoustesi tuloksia tai työsi hedelmiä, älä lannistu. Silti jo nyt voit iloita. Mitä erinomaista on siinä, jos iloitsemme vasta sitten, kun kaikki on suurta ja valtavaa? Iloitaan jo nyt! Iloitaan Herrasta, joka vie työtään eteenpäin. Iloitaan Jumalasta, joka pelastaa. Iloitaan siitä, että Jumala voi käyttää meitä, haluaa käyttää meitä ja tulee käyttämään meitä valtakuntansa eteenpäin viemiseksi, jos vain haluamme olla hänen käytettävissään. Iloitaan myös siitä, että näky toteutuu varmasti ja ajallaan.
Pienten alkujen päivien tavoite on, että Herran sana menestyy.8 Herra on Jumala, eikä ihminen. Hän on luotettava ja pysyy sanojensa takana. Siksi hän pitää huolen, että hänen Sanansa toteutuu. Saat luottaa siihen. Luottaessasi tapahtuu ihmeitä: Tiesi avataan askel askeleelta.9
Käytä sitä, mitä sinulla on
Ensimmäisen Aikakirjan 11. luvussa kerrotaan Daavidin parhaista sotureista. Heistä yksi oli Eleasar. Erään kerran hän joutui yksin puolustamaan kokonaista peltoa vihollisheimo filistealaisia vastaan. Kaikki muut Israelin sotaväestä olivat lähteneet pakoon filistealaisten tieltä.
Eleasar asettui keskelle peltoa puolustautumaan. Mutta miksi ihmeessä hän asettui pellon keskelle? Eikö olisi ollut strategisempaa edetä suunnitellusti yhdestä kulmasta? Niin tai näin, Eleasar löi kookkaat filistealaiset ja Herra antoi epätoivoiselta näyttäneessä tilanteessa suuren voiton!
Ehkä sinustakin tuntuu, että olet aivan yksin. Joudut puolustautumaan vihollisia vastaan yksin. Kaikki muut ovat jo paenneet. Mene keskelle peltoa, mene seurakuntasi keskelle. Kerro, mitä vastaan ja minkä vuoksi taistelet. Kuuluta näkyä, jotta saisit siitä yhteisen. Ja vaikka jäisitkin yksin keskelle peltoa, Herra on voimallinen antamaan sinulle suuren voiton.
Ensimmäisessä Aikakirjassa kerrotaan, kuinka toinen Daavidin sotureista, Benaja, surmasi suurikokoisen, viisi kyynärää eli lähes kolme metriä pitkän egyptiläisen.10 Tällä oli kädessään keihäs, paksu kuin kangaspuiden tukki, mutta Benaja meni sauva kädessä häntä vastaan. Vähäpätöiseltä näyttävän aseensa kanssa hän eteni rohkeasti ja käytti sitä, mitä hänellä oli. Sauva oli kuin tulitikku verrattuna vihollisen jättimäiseen keihääseen. Se ei kuitenkaan estänyt Benajaa toimimasta.
Käytä sinäkin sitä, mitä sinulla on. Ehkä se näyttää vaatimattomalta, mutta vie kuitenkin voittoon. Kenties sinulla on halu toimia – käytä sitä! Tai ehkä sinulla on uusia ideoita – uskalla käyttää niitä! Löytyykö seurakunnastasi joku, jolla on viisautta opastaa ja neuvoa muita? Tai toinen, jolla on mahdollisuus antaa aikaansa toisten hyväksi tai rahoittaa seurakunnan toimintaa?
Käyttäkää yhdessä juuri sitä, mitä teillä on, niin taistelusta tulee yhteinen, näystä kasvaa yhteinen – ja voitosta tulee mahtava. Älkää pelätkö vihollisia! Taistelkaa veljienne, poikienne ja tyttärienne, vaimojenne ja kotienne puolesta.11
Portit ja ovenpielet
Hengellisessä yhteydessä käytetyt käsitteet näky, kutsumus, missio, visio, tavoite ja päämäärä menevät toisinaan iloisesti sekaisin. Näky on usein jotain suurta ja valtavaa. Se kuulostaa hyvin hengelliseltä ja Jumalalta tulleelta, eikä sitä usein siksi uskalleta kyseenalaistaa.
Näystä onkin helppo puhua niin kauan kuin se pysyy riittävän abstraktina. Kaikkihan me haluamme, että evankeliumi leviää ja ihmiset tulevat uskoon. Vaikeampaa on sanoa, miten se tehdään.
Yritä siksi täsmentää! Pohdi, millainen näky sinulla on Jumalan valtakunnan eteenpäin viemisestä oman elämäsi ja seurakuntasi kautta. Onko se niin selkeä, että sen voi ”juostessa lukea”? Jakavatko muut seurakunnassasi saman näyn? Otatko näyn todesta? Kuinka sitoutunut olet siihen?
Miksi seurakuntamme on olemassa? Mikä on sen ydin? Mitkä tavoitteet seurakunnallamme on? Mihin suuntaan haluamme kulkea? Mistä haluamme seurakuntamme tulevan tunnetuksi? Ja vielä se vaikein: Minkä pitäisi muuttua seurakunnassamme, jotta tavoitteet saavutettaisiin?
Seurakunnassa tulisi yhdessä tietää, minkä eteen tehdä työtä. Muuten käy niin, että jokainen yrittää yksin ajaa omaa asiaansa, eikä yhteinen työ menesty parhaalla mahdollisella tavalla. Lokeroituminen hajottaa ja väsyttää, mutta yhteinen näky yhdistää ja motivoi.
Näyn ”juostessa lukeminen” ei tarkoita, että näky olisi huolimattomasti valittu. Se tarkoittaa, että näyn on oltava niin selkeä, että se ohjaa toimintaa ja vie sitä eteenpäin. Niin selkeä, että kaiken toiminnan ja ”juoksun” keskelläkin näky on silmissämme.
Näkyä ei kuitenkaan tarvitse keksiä, se annetaan. Kun kuljemme rukoillen, Jumala lupaa antaa näkynsä sydämeemme, kirkastaa sitä ja tehdä sen meille rakkaaksi. Silloin se pysyy jatkuvasti mielessä, emmekä voi olla puhumatta siitä myös muille ”kotona tai matkalla, makuulla tai jalkeilla”. Jos näky on vahva, se on ”merkkinä kädessämme” eli ohjaa kaikkea toimintaamme. Se on myös ”tunnuksena otsallamme” eli näkyy meistä ulospäin.12
Kova maa
Ajan myötä seurakunta, jonka puolesta taistelet, teet työtä ja näet vaivaa, käy sinulle rakkaaksi. Haluaisit kovasti nähdä sen keskellä uutta toivoa, kasvua, muutosta ja uusia mahdollisuuksia.
Mutta entä jos sitten tapahtuu jotakin sellaista, että joudut pettymään raskaasti? Se saattaa olla kaikkein vaikeinta, mitä sinulle on koskaan tapahtunut. Se saattaa tuntua kuin puukotukselta sydämeen, etkä koskaan olisi voinut kuvitella mitään sellaista. Ehkä sinusta tuntuu, että kaikki se, minkä puolesta olet toiminut, muserretaan hetkessä. Se sattuu sekä hengellisesti että henkilökohtaisesti.
Silloin auttaa tietoisuus, että et ole alun perinkään tullut vihannestarhaan, jossa iloisena kuokitaan, kylvetään, kastellaan ja korjataan satoa. Tämä on kova maa täynnä vuoria ja laaksoja, kallioita ja kuivuutta. Mutta samalla se on maa, josta Herra, meidän Jumalamme, pitää huolen, ja jota Herran silmät aina katsovat.13
Toisinaan seurakunnan keskellä tarvitaan sitkeyttä ja sinnikkyyttä, että jaksamme yhä uskoa näkyyn, muutokseen ja parempaan huomiseen. Mutta jos odottaisimme, että matkasta tavoitteeseen tulee helppo, tavoite ei tuntuisi kovinkaan houkuttelevalta. Miten hienoa on saavuttaa helppo tavoite? Eihän se tunnu paljon miltään. Meillä ei siis ole mitään syytä olla edelleenkin seuraamatta yhdessä Jumalan antamia unelmia.
Kirjoittaja on Aikamedian yhteyspäällikkö ja seurakuntatyöntekijä (oto) Suolahden helluntaiseurakunnasta.
Näitkö sen?
Vuosikymmen sitten muutimme omakotitaloon, jonka lähellä on etenkin teinien suosiossa oleva uimaranta. Kesäisin mopopojat päristävät edestakaisin tietä, joka kulkee ikkunamme ohi. Ensimmäisenä kesänä se oli tuolloin päiväkoti-ikäisten poikiemme mielestä hurjan ihmeellistä. Joka ikinen mopon pärähdys oli rekisteröitävä. Kesken ruokailunkin lapset ponkaisivat tuoleille seisomaan nähdäkseen ohikiitävän mopon värin, merkin ja kuskin mahdollisimman tarkasti.
Mopon päristäessä ikkunan ohi sitä seurasivat lasten riemunkiljahdukset: ”Näitkö sen? Näitkö sen?” Pieni vilahduskin oli tärkeä ja sitä kuvailtiin perusteellisesti.
Tämä kaikki sai minut pohtimaan kysymyksen syvällisyyttä: Näitkö sen? Näemmekö Jumalan mahdollisuudet? Toisinaan haikailemme jotain, mitä tapahtuu muualla, mutta näemmekö, mitä Jumala tekee meidän paikkakunnallamme, meidän perheessämme, meidän kauttamme? Liian helposti meiltä jää huomaamatta mopon kiilto, tuplapakoputki ja kuskin tyytyväinen virnistys. Sen sijaan valitamme häiritsevästä metelistä ja pakokaasusta – kaksi erilaista näkökulmaa, kaksi tapaa suhtautua näkemäänsä.
Mopotarina jatkuu koskettavalla tavalla: Jos pikkuveli ei ehtinytkään kiivetä tuolille ikkunan luo, isoveli kertoi yksityiskohtaisesti, millainen mopo oli ajanut ohi. Entä me seurakunnassa? Jos joku meistä ei näekään Jumalan mahdollisuuksia ja tekoja, kerrommeko me niistä toisillemme? Kuvailemmeko näkymiä? Puhummeko Herran töistä? Tuommeko kiitosaiheita esiin? Rohkaisemmeko toisiamme? (AJ)
PakinaEräässä seurakunnan tilaisuudessa katselin vanhaa naista, joka oli noussut muiden mukana seisomaan, kun ylistystuokion johtaja oli niin kehottanut. Nainen pysytteli sinnikkäästi tolpillaan, vaikka...
PakinaYksi, kaksi, kolme. Hyppy, hyppy, hyppy ja hyppy! Yhdellä jalalla ylös alas kuistin poikki, sitten hyppy 15 senttimetriä alemmalle tasanteelle seinästä tukea ottaen. Kurotus kaidetta kohti, re...
PakinaFaktojen maailma
on hämmästyttävä ja samalla myös hauska tietokirja. Sen kirjoittaja on
edesmennyt terveydenhuollon professori ja kansainvälisten huippuseminaarien
suosittu luennoitsija Han...
PakinaEräänä syysiltana olin mieheni ja koirani kanssa lenkillä kodin lähellä. Kun koira etsi pissapaikkaa, katselin aikani kuluksi naapuritaloja. Katseeni pysähtyi erään talon yläkerroksen ikkunaan; ih...
PakinaHyvät kuulijat, tänään aiheenamme on yksilönvapaus liikenteessä. Missä menevät sananvapauden rajat, kun kyseessä on liikennekäyttäytyminen? Kuuluvatko liikennesäännöt julkisen puheen piiriin? On...
PakinaAikuisiällä ystävystyin naisen kanssa, joka oli käynyt samaa koulua kuin minä. Emme vielä tuolloin olleet varsinaisesti tunteneet toisiamme, eikä minulla ollut erityisiä muistikuvia hänestä ko...
– Hei! Mukavaa, että tulit juttusille. Saanko esitellä itseni? Olen äitipalvelun chat-robotti. Minulta voit kysyä mitä vain, mistä tahansa, milloin tahansa. Sääs...
PakinaHyvät kuulijat, tervetuloa seuraamaan luentoamme. Tällä luennolla paljastamme teille, mikä on kristittyjen salainen ase, mitkä ovat sen toimintaperiaatteet ja keskeiset ominaisuudet ja millainen o...
PakinaLuin juuri, että partioliike on muuttanut muun muassa erästä toimintansa ydinkohtaa partiolupauksen antamisessa. Partion peruskirjauudistuksessa partiolainen ei enää "lupaa parhaansa mukaan rakast...
PakinaOlen kesätöinäni suomentanut Peter ja Joel Halldorfin kirjaa Trons vittnen, joka kertoo merkittävistä ihmisistä kirkkohistorian varrelta. Pidän kirjassa etenkin siitä, että se osoittaa, miten...
PakinaAurinko porottaa, ilman täyttää puheensorina. Missioteltassa kiemurtelee parinkymmenen ihmisen jono, joka yhä pitenee. Väki jonottaa Daniel Kolendan tilaisuuteen – ei siihen, joka alkaa...
PakinaKuin prinssi Ruusunen näin unta, että heräsin satavuotiaasta unesta ja lähdin ulos maailmaan auvoisen tietämättömänä kaikesta tapahtuneesta kuin kananpoika. Koplottelin puukengissäni pitkin katuja,...
Pakina”Sä
nyt et varmaan paljon liikuntaa harrasta”, kaveri naurahti.
Tilanteesta on reilusti yli vuosikymmen. En ollut suoranaisesti
lihava, mutten hoikkakaan, mistä kaveri ilmeisesti teki...
PakinaLänsimaiset uskovat rakastavat entistä enemmän itsekeskeistä kristillisyyttä. Siksi monia kiinnostaa tietää, miten uskoa voisi elää todeksi mahdollisimman helposti, mukavasti ja ennen kaikkea...
PakinaJuhannuskonferenssissa Ison Kirjan leirintäaluetta piristi vuosikausien ajan iloinen näky: asuntovaunu, jonka ulkoseiniä peitti muumiaiheinen taideteos. Valkoisten ja harmaitten, toinen toista...
PakinaOlemme kaikki joskus tavanneet ei-uskovia tai ainakin nähneet heitä kuvista. Vaikka jotkut kelpo uskonveljet ja -sisaret näissä tilanteissa pakenevat tai menevät hysteerisiksi, olen vakuuttunu...
PakinaErään
hyväntekeväisyysjärjestön feissari pysäytti minut Helsingin Kalliossa ja
aloitti keskustelun naisten oikeuksista. Kyseisen järjestön taktiikka on
keskustelun aikana alkaa muina miehin...
PakinaMonilla paikkakunnilla järjestettiin vappuna kristittyjen yhteinen Jeesus-marssi. Eri kirkkokuntien väki tuli näyttävästi ulos kirkoistaan ja marssi yhtenä joukkona kaduilla laulaen ja plakaat...
PakinaJuu elikkästä
ihan tämmöisellä iloisella asialla lähdin soittelemaan! Onko siellä puhelimessa uudestisyntynyt kristitty? Hyvä, no nyt olisi juuri sinulle erikoistarjous: saat hylätä uskosi ja ottaa t...
PakinaNyt, hyvät
Seurakunnankaatajien salaseuraan vihityt, opetan teille seurakuntien muumioinnin alkeet. Monet seurakunnat ovat huolissaan kuolemisesta. Kuitenkin niiden olisi syytä olla paljon enemmä...
PakinaRaamattu on
ikiaikaisena bestsellerinä asettanut vuosisatojen aikana normit myös nykyajan draamalle, näytelmille, kirjallisuudelle ja elokuville. Jo itsessään mukaansatempaava teos on täynnä...
PakinaKun pääsin
syksyllä opiskelemaan, tiesin suuntaavani uudelle alalle ja irtisanouduin. Jälkeenpäin minulle valkeni, että olisin työhistoriani perusteella ollut oikeutettu aikuiskoulutustukeen – jo...
PakinaNyt ei
kuulkaa riitä, että Suomessa on lapsiasiavaltuutetun virka. Maahan täytyy saada myös vanhusasiavaltuutettu. Sen on tämä alkukevään mediakeskustelu osoittanut.
PakinaVilho piti
joulukuun alussa Jeesuksen kanssa palaverin. Hän ilmoitti, että oli päättänyt
tulla pyhimykseksi vuoden loppuun mennessä. Jeesus katsoi häntä hetken.
PakinaTänäkin
vuonna useimpien ihmisten uudenvuodenlupaukset unohtuvat jo ennen kesää.
Suklaan syöminen alkaa viimeistään maaliskuussa, ja kuntosalilla käyminen
lopahtaa heti lumien sulettu...
PakinaEräänä
päivänä luen Näkövammaisten Airut -lehdestämme purjehdusretkestä lomakotiimme Villingin saareen, Helsingin sisävesille. Niinpä juolahtaa mieleeni, että haastan ystäväni mukaan purjehtimaan...
PakinaTyyni valtameri kimalteli huhtikuun ilta-auringossa, vuoret piirtyivät siluettina taivaanrantaa vasten ja kaukana kulkivat rahtilaivat. Hiekkarannan penkeillä istui kymmenittäin ihmisiä villapaidoissa...
PakinaMinulla on kirjahyllyssäni lehtinen nimeltä Tanssin hurma ja mihin se vie. Vuonna 1943 julkaistu opas varoittaa tanssin vaaroista suorasanaisesti: ”Harvat henkilöt tietävät niin hyvin kuin tanssikoulu...
PakinaVaikka Ilmari
oli jo vanha helluntailainen, hän ei ollut koskaan ennen käynyt tässä suuressa
helluntaiseurakunnassa, jonka hienon kirkon ovella hän juuri seisoi. Ja
kaupungissa kun sattui...
PakinaKirjoitan
tätä juttua Espanjan Fuengirolassa, Manos Abiertas-lähetyskeskuksen pihassa. Vieressä pauhaa moottoritie. Olemme seitsemän hengen porukalla nauttimassa etelän lämmöstä, edullisista pitsoist...
PakinaKiitos,
Uolevi, reippaasta puheesta! Kyllä elähdyttää mieltä, kun saa kuulla noin
elämänmakuisen kertomuksen metsäretkestäsi ja oravien käpyjenkeräystavoista!
PakinaSeurattuani viime
vuodet Facebookia minusta on alkanut näyttää siltä, että palvelun käyttö
tekee ihmisistä kuin huomaamattaan lapsellisia. Usein terve harkintakyky
pettää, psykologiset...
Pakina"Tässä Pirinen, päivää! Piti ihan soittaa päätoimittajalle ja kiittää siitä, että lehti on tullut 2000-luvulle. Siinä on nykyisin isompia kuvia ja enemmän visuaalisuutta. Ja lehden voi nyt antaa luett...
PakinaLapsena sain
Gideoneilta pienen punaisen Uuden testamentin ja luin innokkaasti
evankeliumeja. Kiinnostuin myös kirjan alussa olleista listoista, etenkin
siitä, jossa lueteltiin kasvaneen...
PakinaLomakausi on
aluillaan ja suomalaiset valmistautuvat kukin tahoillaan ottamaan irti
mahdollisimman paljon niistä harvoista hellepäivistä, joita Luoja meille lyhyen
kesämme aikana suo (...
PakinaMinulle soitti
hiljattain sähkömyyjä. Kävin
hänen kanssaan saman tahtojen
taistelun kuin muidenkin puhelinmyyjien
kanssa: minä
yritin vakuuttaa hänet siitä, etten
aio ostaa mitään, ja hä...
PakinaHelluntailainen, luterilainen ja baptisti ajoivat kerran
autoillaan samalle parkkipaikalle. Aurinko paistoi ja autojen stereot huudattivat
Hillsongia, Lutherin virsiä ja mieskuorolauluj...
PakinaLuulin pitkälle aikuisikään, että olen
järjestelmällinen ihminen. Vasta elämänkokemuksen karttuessa tajusin, että
kyse on harhasta, jonka taustalla on yritys sovittaa itsensä jo lapsuudess...
PakinaOli huhtikuun ensimmäinen sunnuntai, kun
Jeesus kuuli Ala-Kattilamäen helluntaiseurakunnan veisun taivaastaan. Laulu
kutsui: ”Sua odotan, jo saavu, Herra!” Jeesus nousi ja sanoi, että he...
PakinaUimaseuramme syntyi Jyväskylässä vuonna
1985. Aluksi muutamat meistä seurakunnan veljistä kokoonnuimme paikalliseen
uimahalliin vain satunnaisesti. Sitten perjantai-illoista muodostui joka...
PakinaJuttelin junassa vierustoverin kanssa
eläimistä, joita emme haluaisi lemmikiksi. Minä en halunnut hämähäkkiä, koska
en uskaltaisi käsitellä sitä, eikä hän halunnut karvatonta kissaa....
PakinaEräs
tuttavani osti karkkipussin, jossa piti olla muutamaa erilaista karkkilaatua.
Kun hän aikoi nauttia ostoksensa, kävi ilmi, että yksi laatu puuttui kokonaan,
vaikka se oli esitelty pu...
PakinaPitkällisen pohdinnan jälkeen minä ja mieheni
päätimme luopua ajatuksesta, että kotonamme kuuluisi pienten jalkojen
tepsutusta, toisin sanoen leikkauttaa narttukoiramme. Alma ei tulevast...
PakinaRauhaa, rakkaat kanssapuhdistajat, ja sydämellisesti tervetuloa
rikkaviljan kitkijöiden seminaariin! Ottakaa esiin Raamattunne – olihan
kaikilla oikea käännös? Tällä kertaa harjoittelem...
PakinaUseimmat ihmiset nauttivat nukkumisesta. Joillakin tosin on
nukahtamisvaikeuksia. Toiset taas eivät ehdi aina edes avata iltalukemistaan
ennen kuin jo kuukahtavat höyhensaarille. Minä k...
PakinaPakinan kirjoittaminen kuuluu lempipuuhiini, ja aiheet syntyvät melko
helposti. Kun tiedän, että kirjoitusvuoro lähestyy, jokin teema alkaa
puhutella tai mieleen nousee muisto, josta huom...
PakinaUskonto, toisin kuin ennen, on
nykyisin arka ja hienotunteisuutta
vaativa keskustelunaihe.
Kansanperintönä vaikuttanut
vakaumuksen siirtäminen
uudelle sukupolvelle ei
enää onnistu, tai a...
PakinaEn itse muista tätä tilannetta, mutta
äitini muistaa.
Olin alle
kouluikäisenä kaupassa
hänen kanssaan.
Mieleni teki nakkeja, ja
sanoin sen ääneen. Äiti oli sitä mieltä,
että nakkeja ei...
PakinaKun
vaimoni Tarja täytti
30 vuotta,
meidän tuolloin nelivuotias Johannes-poikamme
kauhisteli asiaa
tokaisten spontaanisti äidille:
”Kolmekymmentä vuotta!
Äiti, voi olla, ettet enää kaua...
PakinaTein tuon viereisellä sivulla olevan
reformaattoritestin, ja
lopputulos puhui
lahjomatonta kieltään: kaksi
vastausta lähensi minua E. Rotterdamilaisen
suuntaan, neljä näkemystäni
Lutheri...
PakinaOlen kerännyt kirjahyllyyni vanhoja avioliittoon ja perhe-elämään liittyviä oppaita, joiden lukeminen on nykyaikaiselle naiselle sekä hyödyllistä että viihdyttävää. Kokoelmani tähti on Veronica Dengel...
PakinaMeillä oli tapana käydä yhdessä
kahvilla. Saatoimme usein
istua pitkän
tovin hiljaa. Pyörittelimme höyryäviä
kuppeja hiljaa käsissämme ja
kuuntelimme kadulta tulevaa
puheensorinaa ja lii...
PakinaOnnellinen parisuhde vaikuttaa kaikkeen
hyvinvointiin. Se
näyttäisi vaikuttavan myönteisesti
jopa ihmisen terveydentilaan.
Ollakseen onnellinen
parisuhteessa ihmisen tulisi
olla tasapain...
PakinaViime kerralla (RV 34/2017)
kirjoitin pieleen menneistä
lomaodotuksista, kun
kaivattu Suomi-lomani meni
penkin alle. Tai paremminkin penkin
päälle, jolle kaaduin liukkaassa
kylpyhuoneess...
PakinaTilivelvollisuuden määritelmä on
joko vapaaehtoisesti tai
pakosta tehty
sopimus raportoida tekemisistään jollekin
taholle. Tilivelvollisuudesta on
hyötyä niin työyhteisöissä kuin
yksityi...
PakinaAmerikkalainen aikakauslehti pyysi
lukijoitaan kertomaan,
mitkä sanat lohduttivat
ja rohkaisivat heitä eniten ja
mitä he ennen muuta kaipasivat saada
kuulla. Vastauksia kyselyyn tuli
tuh...
PakinaMilloin ihminen oikeasti kehitti
kiireen? Olemmeko aina juosseet
kellon perässä ja suunnitelleet päivän
menot minuuttien tarkkuudella?
En oikein usko.
PakinaMinulla on kirjahyllyssäni Käytöksen kultainen kirja. Viimeksi käytin sitä rinkantestausretkellä lisäpainona yhdessä teoksen Anatomiaopas taiteilijalle kanssa. Ne kuuluvat kirjastoni painavimpiin opuk...
Pakina"Ottakaa huomenna vaihtovaatteet mukaan. Harjoittelemme pelastautumista, ohjaaja sanoi. Melontakurssille ilmoittautuessa ei jostain syystä ollut tullut mieleen, että siellä joutuisi uppeluksiin. Jo...
PakinaSana masentunut merkitsee
lamautunutta, apeaa,
alakuloista, tukahtunutta, alistuvaa, hiljaista
ja nöyrää. Se tulee sanajuuresta, joka
tarkoittaa väsymistä, uupumista,
pulaan tai hätään jo...
PakinaKylväjä lähti kylvämään. Kun
hän kylvi,
siemenet putosivat
varsinaissuomalaiseen savimaahan,
joka on kuivana kovaa
kuin kivi ja märkänä kelpaisi
ruukkujen muovailuun. Syövätkö
linnut jy...
PakinaMuutama
vuosi sitten olin aamiaisella helsinkiläisessä
kahvilassa. Nuori miestarjoilija oli
parhaillaan keräämässä astioita pöydistä,
kun hän yhtäkkiä pysähtyi kohdallani.
PakinaKevät on luovuuden aikaa, jolloin aloitan uuden kirjan kirjoittamisen. Niin tänäkin vuonna pistin kuudennentoista teoksen tulille. Tunne on juhlava, kun saan kirjoitettua ensimmäiset rivit. Se on neit...
PakinaMinusta tuli viime syksynä ensimmäistä kertaa kummitäti. Kummin tehtäviin kuuluu paitsi olla turvallinen aikuinen ja lapsen kaveri myös tukea tämän kristillistä kasvatusta. Aloinkin heti katsella last...
PakinaSeurakuntakentässä näkemykset tuppaavat liian usein ajautumaan vastakkainasetteluksi. Hengellisen ympäristön strateginen ajattelu onkin jakanut yllättävän paljon mielipiteitä johtoportaissa. Joidenkin...
PakinaMies se tulee räkänokastakin muttei tyhjän naurajasta. Tämän perusteettoman perisuomalaisen aasinsillan kautta siirrymme juoheasti tyhjännaurajiin.
PakinaMoni ikätoverini on traumatisoitunut lapsena elokuvasta Kuin varas yöllä. Itselläni ei ollut tilaisuutta nauttia kristillisestä kasvatuksesta tältä osin, mutta aikuisiällä jouduin tekemisiin ihan oike...
PakinaAlakouluikäisenä kiinnostuin rukoilemisesta. Olin oppinut äidiltä Isä meidän -rukouksen, mutta halusin viedä homman seuraavalle tasolle. Kokosin jakkaralle kotialttarin ja asettelin sille kaikki aihep...
PakinaNuorena kävin ystävieni kanssa tutustumassa tukholmalaisen seurakunnan sunnuntaikokoukseen. Tila sijaitsi syvällä ison rakennuksen uumenissa, jonne kuljettiin pitkien käytävien kautta. Seurakunta oli...
PakinaMinulla ei ole hallussani kovin monia perinteisiä aikuisuuden merkkejä. Olen naimisissa, mutta lapsia ei ole. On vakityö muttei asuntolainaa, autoa tai edes ajokorttia. Koira on sentään puoliksi kulta...
PakinaOlo on vähän kuin helluntaiepistolasta: kuulen ympärilläni puhuttavan innokkaasti vaikka mitä kieliä. On harmaa, lokakuinen päivä, ja bussillinen turvapaikanhakijoita Tornion raja-asemalta on saapunut...
PakinaRaamattu puhuu asenteesta yllättävän paljon. Ei suoranaisesti sillä nimellä, mutta selvästi siihen viitaten. Pelkästään Hengen hedelmästä ja lihan teoista kertovassa osuudessa voidaan sanoa, että asen...
PakinaSeuraavan 50 vuoden aikana ennustetaan Suomen ilmaston muuttuvan Unkarin ilmaston kaltaiseksi. MTV3:n uutisissa asiaa pidettiin hälyttävänä, luonnonkatastrofin kaltaisena peikkona:
PakinaHavahduin tänä
kesänä siihen,
etten ole pitkään
aikaan ollut
häissä. Suomalainen
avioituu keskimäärin
kolmikymppisenä, mutta tuttavapiiriini
kuuluu paljon perinteisesti
ajattelevia kristittyjä...
PakinaJoku joskus ja jossakin varmaan kiukutteli, kun hänen kaverinsa ei ollut samaa mieltä jostakin. Silloin hän keksi hienon fraasin, jota voi käyttää aina, kun tuntee olevansa alakynnessä eikä tiedä mite...
PakinaTapasin Andrén, kun vaelsin Espanjassa camino-reitillä. Olin tullut Mansilla de las Mulasin kaupunkiin ja ajatellut jäädä yöksi, mutta majatalo oli täynnä. Sanoin voivani nukkua lattialla, mihin majat...
PakinaJeesuksen vertauksessa isä järjestää juhlat kotiin palanneelle lapselleen, joka on menettänyt omaisuutensa ja maineensa. Tuhlaajapoika saa uudet vaatteet, sormuksen sormeensa ja vasikanpaistia pitopöy...
PakinaElämä yllättää! Jouduin jäämään täydestä työvauhdista sairauslomalle 24. helmikuuta viime vuonna. Syynä oli herra Parkinsonin muutto huusholliimme. Hänen vaikutuksestaan en kyennyt enää toimimaan amma...
PakinaAikanaan kudoin mattoja. Ostin kerran kuteita tehtaan myymälästä ja sain ison säkin halvalla, melkein ilmaiseksi. Kuteet olivat sekaisin, ihan yhdessä mykkyrässä, ja ne oli kerittävä säie säikeeltä. S...
PakinaTodennäköisesti tietyt kirkolliset juhlapyhät ovat helluntailaisille yhtä vieraita kuin niin sanotuille tavallisille tallaajillekin. Syynä voi olla se, että kirkkopyhät eivät kiinnosta ja ne koetaan l...
PakinaHuomasin olevani hauska vuonna 2009 helatorstain tienoilla. Se tapahtui Ranskassa yhteiskristillisessä Taizé-yhteisössä, jonka päiväohjelmaan kuului pienryhmäkeskusteluita. Havahduin siihen, että aika...
PakinaKun olin kuusivuotias, naapuriini muutti kaksi hiukan minua vanhempaa sisarusta. Suhteemme alku ei ollut lupaava. En ole varma, oliko syynä lällättely kadun toiselta puolelta vai mikä, mutta joka tapa...
PakinaOlen pulassa. Tapanani on ollut jo vuosia lukea joka päivä Raamattua ja mielenkiintoista raamatunlukuopasta iltaisin nukkumaan mennessäni. Tapa on niin piintynyt, että esimerkiksi ennen ulkomaan matka...