Helluntaiseurakuntakin voi lahkoutua - "Perusongelma ei ole välttämättä teologiassa, vaan sairaassa yhteisössä ja sen johtajuudessa"

"Aikamme on täynnä erilaisia hengellisiä vaikutteita, ristiriitaisuuksia ja sekavuuksia. Silloin monia viehättävät helposti varmat ja mustavalkoiset vastaukset, kun niihin vielä lisätään tunne ja kokemukset", keskustelussa todettaan. Kuvituskuva. (Gemma Evans / Unsplash)
"Aikamme on täynnä erilaisia hengellisiä vaikutteita, ristiriitaisuuksia ja sekavuuksia. Silloin monia viehättävät helposti varmat ja mustavalkoiset vastaukset, kun niihin vielä lisätään tunne ja kokemukset", keskustelussa todettaan. Kuvituskuva. (Gemma Evans / Unsplash)

Thorleif Johansson

Ruotsissa tehtiin Uppsalan itäpuolella Knutbyn helluntai-seurakunnan yhteydessä vuonna 2004 veritekoja, jotka ovat Ruotsin rikoshistorian tunnetuimpia. Maaliskuun alussa Suomessa vieraili Knutbyn seurakunnan entinen pastori Peter Gembäck, joka on kirjoittanut kokemastaan dokumentin Knutbyn murha – seurakunnasta kultiksi. Knutbyssä valoisa ja myönteinen helluntaiyhteisö muuttui vähitellen myrkylliseksi kultiksi.

Edelleen on syytä kysyä Suomessakin, voiko tavallinen helluntaiseurakunta muuttua lahkoksi? Mitkä ovat lahkon ja lahkoutumisen piirteet ja vaarat?

Näistä keskustelevat Helluntaikirkon toiminnanjohtaja Esko Matikainen (kuvassa vas.), RV-lehden päätoimittaja emeritus Leevi Launonen sekä opetusneuvos Matti Kangasoja.

 

Onko termi lahko ja lahkolaisuus teille tuttu?

MATTI: Muistan sen varsin hyvin 1960-luvulta kirkkohistorian tunneilta. Senkin muistan, että omassa lapsuusseurakunnassa joku kertoi – en tiedä kääntyikö se kiitos- vai rukousaiheeksi – että oli joutunut ympäristöön, jossa hänestä käytettiin termiä lahkolainen.

ESKO: Ei siitä kovin pitkää aikaa ole, kun joku on sen sanonut. Ehkä ajattelemattomuuttakin. Aina ei löydy oikein synonyymiä sille, miten sijoittaisi helluntailaisuuden suhteessa muuhun kristillisyyteen.
Ekumeenisessa ympäristössä lahko on jäänyt jo hyvin kaukaiseen aikaan. Esimerkiksi helluntaiherätyksen ja luterilaisten välisessä keskustelussa sitä ei enää käytetä.

LEEVI: 1960- ja 70-luvuilla sitä käytettiin vielä paljon. Ja seurakunnissa innokkaimmat käyttivät sitä itsekin ikään kuin ylpeinä. Lahkolaisuus oli identiteettimerkki oikeasta hengellisyydestä.

ESKO: Joskus termi lahko tulee esille sekulaarissa keskustelussa, ja silloin se kantaa mukanaan kielteisiä tarkoitusperiä. Sitä käytetään myös, kun ei oikein löydetä sopivaa sanaa eikä aina edes tunnisteta siihen liittyviä kipeitä puolia.

LEEVI: Tämä ilmenee myös profaanissa mediassa. Toimittajat läiskivät kepeästi lahko-termiä tuntematta sitä sen tarkemmin. Ja kielenkäyttöön vaikuttavat myös esimerkiksi USA:ssa esiintyvät lahkot ja kultit.

MATTI: Tavallinen kadun mies ymmärtää lahkon kielteisenä. Johtuu siitä, että kulteista on ollut karmivia esimerkkejä, jolloin lahko-käsite laajenee.

ESKO: Mutta Helluntaikirkosta puhuttaessa en kuule puhuttavan lahkosta. Helluntaikirkko hahmotetaan yhdeksi Suomen kirkoista. Merkittävää tässä on ollut vaikkapa arkkipiispojen tai valtakirkkojen muiden mielipidejohtajien suhtautuminen. Se kopioituu sitten kautta koko kentän.

MATTI: Varmaan kirkko-sanallakin on vastakkainen merkitys kuin lahkolla. Sellaisena se on hieno vahvuus.

LEEVI: Helluntaikirkko on viestinyt, että terveeseen kristillisyyteen kuuluu tietty johtajuusrakenne, jossa on vastuunalaisuutta ja tilivelvollisuutta toisin kuin villeissä ja pienissä porukoissa.

 

Knutbyn tapauksessa tavallinen helluntaiseurakunta muuntui vähitellen lahkoksi. Minkälaisia piirteitä te asettaisitte tuollaiselle lahkoutumiselle?

ESKO: Yksi tunnusmerkki on, että yhteisö piirtää ympärilleen sellaisen rajan, jonka lävitse ei pääse kumpaankaan suuntaan. Sellaisia seurakuntia ei kuitenkaan liene kovin monia, vaikka yrityksiä on kyllä ollut muutamia.

LEEVI: Yksi selvä lahkon piirre on, että kadotetaan luonnolliset yhteydet ympäristöön niin jäsenten tai vaikkapa perheiden kautta, mutta myös yhteisönä.

Lahkoutumisessa usko ei tee ihmistä terveellä tavalla inhimilliseksi, vaan siinä lähtee rakentumaan jokin erikoinen identiteetti, joka ei ole enää normaalia, tervettä ja tasapainoista.

Lahkon yksi piirre on myös suorituskeskeisyys. On erilaisia suoritteita, joille on kehitetty mittareita. Ennen puhuttiin helluntailaisuudessakin lainalaisuudesta.

MATTI: Lahkossa luvataan, että kun tulet mukaan ja teet näitä rituaaleja ja toimit niin kuin sinun odotetaan toimivan, niin pääset sellaiselle tasolle, jollaista et saa missään muussa yhteisössä kuin täällä.

Sitten on kääntöpuoli, jonka olen itsekin lapsuudessani kokenut: missään muualla ei ole pelastusta kuin täällä meidän seurakunnassamme. Pelastusoppi rakentuu ikään kuin sulkeutuneen yhteisön ja sen toimintatapojen kautta.

LEEVI: Ajattelen lahkon toisaalta teologisena, oppiin liittyvänä asiana ja toisaalta yhteisön psyko-sosiaalisena terveytenä.

Edellisessä pitää kysyä, että onko teologia sopusoinnussa klassisen kristinuskon kanssa. Ja niitä perusjuttuja on vain muutamia.

ESKO: Tuossa on pohtimisen aihetta. Yhteisö voi etääntyä klassisesta teologiasta, mutta ollakin psyko-sosiaalisena yhteisönä aivan terve ja läpinäkyvä ja se voi jopa laajeta.

Voidaan siis kysyä, että tarvitaanko lahkoon teologinen ongelma, vai riittääkö se, että yhteisö on tiukasti rajattu ja yhteys ympäristöön katkeaa.

LEEVI: Lahkojen perusongelma ei ole välttämättä aina teologiassa. Hengellisesti sairaiden ilmiöiden pääpaino on kovin usein myös psykososiaalisesti sairaassa yhteisössä ja sen johtajuudessa. Siinä voi esiintyä vaikkapa yksipuolisia painotuksia, väärää johtajuuskäyttäytymistä ja muuta sellaista.

 

Arvioinnissa teoreettiset käsitteet yhdistetään havaittaviin, mitattaviin ominaisuuksiin. Kyse on toimintakulttuurin sanoittamisesta.

ESKO: Tämä psyko-sosiaalinen puoli on jopa ratkaisevampi kuin teologinen. Jos vaikka oppi olisi aivan täsmälleen sama kuin jollakin toisella yhteisöllä, mutta samalla ilmaistaan, että ”vain me sanoitamme tämän oikein”, niin arviointimahdollisuutta vailla oleva jäsen ei voi punnita, että miksi se sama täällä meillä lausuttuna on parempaa kuin jossakin muualla.

LEEVI: Terveen yhteisön eräs piirre on, että ihmisiä suorastaan rohkaistaan itsenäiseen ajatteluun ja arviointiin. Ilmapiiri ei ole johtajakeskeinen, vaan Kristus-keskeinen ja Raamatun ydinjuttuja esiintuova.

MATTI: Paavalikin korostaa Galatalaiskirjeessään vapautta. Ja kun sitä arviointia sitten tehdään, niin keskeisiä käsitteitä ovat armo, sovitus, evankeliumi, Kristuksen täytetty työ. Niillä lähdetään liikkeelle.

ESKO: Hankaluus on, että esimerkiksi ”armo” voidaan määritellä käytännössä joksikin, joka kuulostaa ihan oikealta, mutta toteutus onkin sitten ihan toinen juttu. Yhteisö voi silti käytännössä olla armoton ja suorituskeskeinen.

LEEVI: Arvioinnin laajapohjaisuus on hyvin tärkeää. Helluntaiseurakunnissa saattaisi tässä olla kehittämisen paikka. Jäsenillä tulisi olla tiedossaan menettelytavat, miten menetellä, jos kokee tulleensa kohdelluksi tai ymmärretyksi väärin. Voisi luottaa siihen, että asia käsitellään eikä jää vain yhden henkilön taakse.

MATTI: Meillä ei ole oikein arvioinnin toimintakulttuuria. Ja arviointi on siinä mielessä haastavaa, että sitä voidaan käyttää myös väärin ja omien intressien edistämiseen.

Eräs piirre on, että jos ruvetaan arvioimaan yhdessä vaikkapa keskustelevalla otteella, niin siinä monet lukkiutuvat. Miten seurakuntalainen voi esittää kritiikkiä siten, ettei siitä tule negatiivista palautetta?

Arvioinnin merkitys on ymmärrettävä myös vanhimmiston työskentelyssä. Esimerkiksi oheinen lista olisi erittäin käydä lävitse vanhimmistossa ja pohtia, että eihän meillä vain ole tällaista tyrkylläkään. Se keskustelu olisi aika pitkä, mutta hyödyllinen.

ESKO: Arviointiin liittyy sellainen hankala puoli, että me teemme sen suhteessa johonkin, ja jos oma ympäristö on kovin tiivis, niin silloin arviointikin tehdään vain suhteessa omaan totuuteen.

Arviointi vaatisi vuorovaikutuksen ympäröivän yhteiskunnan tai muiden kirkkojen tai ylipäätään jonkun kanssa, jotta se arviointi nähdään suhteessa muihin.

LEEVI: 2000-luvulla sosiaalisen median ja verkon vuoksi toimintaympäristö on muuttunut aivan valtavasti. Nyt opit saadaan milloin Nigeriasta ja milloin Amerikasta ja milloin mistäkin.

Niinpä on aivan mahdotonta kenenkään pastorin kontrolloida niitä. Siksi on yhä tärkeämpää, että seurakuntalaisille annetaan valmiuksia opetella itse arvioimaan myös ilmiöitä, jotka eivät näyttäydy seurakunnan sisällä vaan jossakin muualla. Enää ei voi vain ylhäältä kaataa tietoa alaspäin.

MATTI: Joskus arviointi sotketaan ojentamiseen. Seurakuntalainen näkee oikeudekseen ja velvollisuudekseen ojentaa, ja se voi olla melkoinen hulabaloo. Paavali antaa Galatalaiskirjeen 6. luvun alussa ohjetta siitä, miten toimia, jos näkee jonkun tekevän tolkuttomuuksia. Siis tolkuttomuuksia, ei syntiä.

LEEVI: Paavali kirjoittaa myös tessalonikilaisille, että ”ojentakaa kurittomia, rohkaiskaa arkoja, tukekaa heikkoja ja olkaa kaikkia kohtaan kärsivällisiä.”

On siis tunnistettava, milloin kyse on kurittomuudesta, johon on hyvä puuttua. Mutta vaikka joku joskus toimii tolkuttomastikin, niin kyse saattaa olla psyykkisestä heikkoudesta.

 

Arviointi ei ole automaattisesti kielteistä. Arviointi on kyselyä. Minkä kanava kautta tavallinen seurakuntalainen voisi – heittäytymättä hankalaksi – pohdiskella ja kysellä.

LEEVI: Kun alkuvuosisatoina tuli klassista kristinuskoa uhkaavia liikkeitä, niin kirkolliskokouksia pidettiin useita ihan putkeen. Jos ne eivät olisi kyenneet arviointiin, niin voidaan vain kuvitella, mitä kristinusko olisi tänään.

Minua on aina puhutellut Filippiläiskirjeen 1:9-11: ”Rukoilen myös, että teidän rakkautenne kasvaisi ja yltäisi yhä parempaan ymmärrykseen ja harkintaan, niin että osaisitte erottaa, mikä on tärkeää, säilyisitte puhtaina ja moitteettomina odottaessanne Kristuksen päivää ja tuottaisitte Jumalan kunniaksi ja kiitokseksi runsain mitoin hyvää hedelmää, jonka saa aikaan Jeesus Kristus.”

Eli hyvin tärkeä on myös arvioinnin motiivi. Ettei arvioisi mustamaalatakseen tai kaataakseen, vaan kehittääkseen aidosti asioita.

Elämme aikaa, jossa sosiaalinen media antaa jokaiselle mahdollisuuden laukoa ihan mitä haluaa ja näennäisesti samanlaisella painoarvolla. Katoaa taju siitä, että kaikki arvioijat eivät ole samalla viivalla ja yhtä kypsiä arvioimaan. Siksi myös arvioitsijoita pitää arvioida, että minkä suhteellisen painoarvon jollekin arviolle antaa.

MATTI: Arviointi ei ole meille luontaista, ei edes rakentava. Ja jos esittää kritiikkiä, niin siinä pulssi nousee ja äänikin tahtoo takertua kurkkuun. Arviointi voi kuitenkin olla myös positiivista. Ajatellaan vaikka viimeistä tuomiota. Siinä arvioinnissa oikealla puolella olevista oli paljon hyvää sanottavaa. Samoin Paavalikin monessa kirjeessään kertoilee paljon myönteistä, ja Apostolien teoissa kerrotaan, että Paavalikin käyntinsä jälkeen teki rohkaisevan arvion - ja me luemme siitä vieläkin.

ESKO: Edelleenkin mietin: kulkeutuuko se arvioiva viesti sinne, minne se kuuluu? Meillä kun ei ole arvioinnin käsittelykulttuuria.

MATTI: Jos yhteisö on sulkeutunut kuin munankuori, niin siellä johtaja voi päättää oikean arvioinnin kriteerit, mutta jos seurakunnan perusopetus ja isot kuviot on sovittu vanhimmistossa, ja pastorit sitten toteuttavat niitä, niin seurakuntalaisetkin oppivat tekemään siltä pohjalta arviointia.

Raikas ja terve opetus muuttaa koko ajan ihmisiä, jolloin he kykenevät tekemään tervettä harkintaa opetuksen pohjalta. Terve opetus tuottaa jo itsessään Hengen hedelmää. Silloin olemme lempeitä toinen toisillemme ja kilpailemme toinen toistemme kunnioittamisessa sen sijaan että mietimme suorituksia, että mikä on hyväksyttyä, mikä sallittua ja mikä kiellettyä.

 

Viime vuosikymmeninä Suomeen on rantautunut uusia, nopeasti kasvavia pienyhteisöjä, joiden vaikutuspiirissä on tuhansia nuorehkoja ihmisiä. Mikä heitä vetää sinne?

MATTI: Olisiko niin, että ne pystyvät lupaamaan jotakin kokemuksen ja tunteen tasolla? Tarjotaan elämyksiä.

Muistan lapsuudestani, että jos vaikkapa Mauri Liukkunen oli jossakin sadan kilometrin säteellä, niin häntä mentiin kuulemaan, sillä se oli kokemus!

On myös yhteisöjä, joissa on tiukat säännöt siitä, miten eletään.

LEEVI: Aikamme on täynnä erilaisia hengellisiä vaikutteita, ristiriitaisuuksia ja sekavuuksia. Silloin monia viehättävät helposti varmat ja mustavalkoiset vastaukset, kun niihin vielä lisätään tunne ja kokemukset. Näitä ilmiöitä olisi hyvä tarkastella myös pitkän ajan kuluessa. Hengellinen yhteisö voi hyvinkin kukoistaa epäterveellä pohjalla muutamia vuosia ja vuosikymmenenkin, mutta turnauskestävyys vasta pitkällä aikavälillä osoittaa, miten terveellä pohjalla se on.

ESKO: Jos me laskisimme vain kastettujen määrää emmekä seuraisi lainkaan heitä, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet pois seurakunnan toiminnasta, niin kasvukäyrä olisi ihan toisenlainen kuin mitä se on. Pois jättäytyneitä on niin paljon omassakin sukupolvessa. Eivätkä syyt ole aina niin selkeät. On vain koettu, ettei haluta enää olla tässä mukana.

MATTI: Muistan lapsuudestani, että silloin tultiin uskoon ja pelastus oli varma. Mutta sitten hoiperreltiin jonkinlaista siltaa ja koko ajan pelättiin, että putoaa. Pelastus ei ollutkaan – niin kuin Paavali sanoo – yhtä lähellä meitä kuin silloin kun tulimme uskoon.

Palaan siis terveen opetuksen tärkeyteen. Uskon entistä enemmän evankeliumin perusasioihin: armo, sovitus ja päivittäinen evankeliumin voima.

ESKO: Minulla on muuan kokemus yhteisöstä, joka ei ollut helluntailiikkeessä. Siinä ympäristössä oli valtavan suuri armon ja rakkauden korostus, ja se kuului julistuksesta. En osannut heti tunnistaa ilmiötä, koska fraasit olivat niin oikeita. Mutta ajan mittaan tuli vastenmielinen olo tavasta osoittaa sitä rakkautta kaikessa. Se ei tuntunut luontevalta. Muutaman vuoden kuluttua ilmeni, että yhteisöön oli tullut lahkomaisia sulkeutuneisuuden piirteitä. Rakkauden ja hyväksynnän ilmapiirillä rajattiinkin tarkasti pois heidät, jotka ”eivät kuulu meihin”.

LEEVI: Ottaisin vielä esille psyykkisen haurauden. Joillakin henkiseltä rakenteeltaan heikoilla yksilöillä on alttiutta lähteä mukaan ympäristöihin, joissa he tulevat hyväksikäytetyiksi. Siksi joudumme kysymään, miten tällaisia uskovia pitäisi varjella ja hoitaa seurakuntaelämässä?

LEEVI: Johtajuus onkin yksi tarkkailtava asia. Miten keskeistä on henkilön ympärille rakentuva johtajuus? Ja onko johtajuudella yläpuolellaan mitään rakennetta, joka voi ottaa kantaa tai arvioida. Jos johtajat ovat täysin irrallaan sellaisesta johtajuusrakenteesta, niin sen pitäisi herättää kellot soimaan.

MATTI: Kun seurakunnassa aloittaa uusi työntekijä, niin vanhimmiston tulisi pitää jonkinlainen työhönottokeskustelu, jossa käydään lävitse keskeiset opetukset ja seurakunnan tavat. Se olisi arviointiketjun osa. Luotaisiin tavallaan hyvät, positiiviset käytänteet, joilla mennä eteenpäin. Samalla vanhimmisto ymmärtäisi työntekijää tukevan roolinsa.

LEEVI: On tärkeää, että työntekijän ja vanhimmiston välinen suhde on oikealla tavalla luottamukseen perustuva ja hengittävä. Samalla kun vanhimmisto tukee pastoriaan, hänellä tulee olla oikeanlainen vapaus toimia itsenäisesti ja sovitun linjan mukaisesti tukehtumatta liian yksityiskohtaiseen kontrollointiin.

ESKO: Joskus on niin, että vanhimmistoon ei löydy osaajia toisaalta hallinnon puolelta ja toisaalta paimenia. Aina kun nämä ominaisuudet eivät osu samoihin henkilöihin. Siksi olisi tärkeä, että hallintoon löytyisi lahjoja molempaan osaamiseen.

MATTI: Jos vanhimmistossa valmisteltaisiin seurakunnasta jonkinlainen esite, jossa kerrotaan, että tällaista me lupaamme ja tällaista väkeä me olemme, niin se olisi vanhimmistollekin melkoinen johtajuuden haaste. Joutuisi miettimään, että minkälaisella sanoituksella seurakuntaa johdetaan. Sellaisen esitteen tekemisessä kuluisi muutama lauantai-ilta, ja se koskettaisi ihan jokaista. Se olisi melkoinen kasvamisen prosessi.

ESKO: Tässä on ehkä ottanut hieman paikkansa strategia ”Valloittava seurakunta” (https://suomenhelluntaikirkko.fi/wp-content/uploads/2021/06/Valloittava-seurakunta-2035.pdf). Minulla on sellainen olo, että lapio on siinä kovalla kuokinnalla osunut johonkin arvokkaaseen.

 

Evankeliumi ja etiikka on pidettävä erillään.

LEEVI: Olen tullut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että evankeliumin ja etiikan ero pitäisi pitää entistä kirkkaammin mielessä. Meillä helluntailiikkeessä oli varsinkin takavuosina suuri vaara, että halusimme puhdasotsaisesti pitää esillä kristillistä etiikkaa, ymmärtämättä, että se on seurausta armon oikeasta ymmärtämisestä.

Peter Halldorf korostaakin sitä, että jos etiikka ja evankeliumi sotketaan väärällä tavalla, paljon asioita menee sekaisin. Silloin kristillisestä etiikasta tulee meille inhimillinen suoritus, jolla ansaitaan hyväksyntä Jumalan edessä. Usko ei nouse enää evankeliumista.

Hyvä ystäväni saarnaaja Matti Lappalainen onkin huomauttanut, että Jumalan armo on pahimmillaan monille uskoville kuin hengellinen toimeentulotuki. Jos omavoimaisessa uskonelämässä ei pärjää enää mitenkään muuten, niin sitten voi mennä taivaallisen sosiaalitoimiston luukulle pyytämään armoa. Armoa tarvitaan siis vasta sitten, kun kaikki muut eväät on syöty.

MATTI: Paavalikin sanoo, että sitä hyvä hän ei tee, jota haluaisi, koska hänessä asuu se synti.

Teologi Matti Väisänen sanoo jossakin kirjassaan, että mitä pidemmälle ihminen on taivastiellä vaeltanut, sitä vähemmän hän pyytää henkilökohtaiseen uskontaisteluunsa apua Jumalalta, koska – kuten Roomalaiskirjeessäkin sanotaan – ei se liha koskaan taivu hyvään, vaan meidän on vain taisteltava.

Armon jatkuva kokeminen on siitä ihmeellistä, että sitä annetaan meille – mutta sekin tulee armosta.

ESKO: Kun mietin viime elokuun Retro-tapahtumaa, niin jostakin syystä koen, että kaikesta siellä kuullusta huolimatta voin olla edelleen tässä mukana. Ja joku toinen kokee, samanlaisilla taustoilla ja kokemuksilla, ettei enää voi.

Jos pystyy pitämään eron meidän yhteisömme tavoilla ja teologisilla totuuksilla, niin aika paljon voi sopia, että ”tämä on meillä tapana”. Jokin toimintakulttuurin asia ei tarkoita, että se olisi jumalallinen totuus, jonka rikkomisesta seuraa kadotustuomio.

LEEVI: Tämä on hyvin tärkeä näkökulma! Se auttaa arvioimaan omaa toimintakulttuuria ja toimintatapoja.

ESKO: Hengellinen itsetunto voi kasvaa suhteessa suoraan Jumalaan eikä pelkästään yhteisöön. Jostakin syystä koen, että voin olla uskovaisena tässä yhteisössä ja edistää sen hyvää. Ja jos tulee kysymys siitä, että olenko kelvollinen Jumalalle, niin se vastaus tulee muualta kuin suoraan yhteisön antamana.

Meillä on tietyt tavat, joita perustelemme hengellisinä. Kun sitten yhteiskunta ja ympäristö muuttuvat ja tavatkin muuttuvat, niin joudumme kysymään, miksi se hengellinen totuus ei enää olekaan voimassa?

Jos pystymme pitämään hengelliset totuudet ja toimintatavat erillään, niin siitä seuraa levollisuutta. Me laulamme näitä lauluja, ja joku toinen laulaa toisenlaisia. Me vain emme pidä niin paljon niistä lauluista, vaan me tykkäämme näistä lauluista. Tällä tavalla uskaltaa olla hengellisenä yhteisönä mitä on.


 

 

 

 

 

Milloin on syytä huolestua?

Arvioidessasi uskonyhteisöäsi mieti näitä:

Sisäinen kontrolli: Miten paljon yhteisö määrää jäseniensä henkilökohtaisista asioista? Onko jäsenellä velvollisuus raportoida tekemisistään ylemmässä asemassa oleville?

Johdon autoritaarisuus: Kuinka erehtymättöminä johdon määräyksiä on pidettävä? Suljetaanko niiden arvostelija ulkopuolelle? Onko velvollisuus totella johtajan/johtajien käskyjä?

Opillinen dogmaattisuus: Ovatko todellisuuskäsitykset ja opit jäykkiä? Onko suvaitsemattomuutta erilaista ajattelua kohtaan? Kuinka pitkälle opetus ajattelee jäsenen puolesta tarjoten valmiit mielipiteet?

Syyllistäminen: Onko jäsenen etsittävä vikaa aina itsestään, jos ei sopeudu yhteisöön?

Vainoharhaisuus: Kuinka paljon jäseniä pelotellaan todellisilla tai kuvitelluilla vihollisilla, joita voivat olla erilaiset viranomaiset, virallinen (lääke)tiede ja ennen kaikkea yhteisöstä lähteneet ja siihen kriittisesti suhtautuvat entiset jäsenet?

Maailmankielteisyys: Näkeekö yhteisö maallisen elämän yhteisön ulkopuolella täysin arvottomana? Väittääkö se yhteisöön kuulumattomien ihmisten joutuvan kuoleman jälkeen helvettiin? Onko yhteisöllä apokalyptinen visio, jossa maailmanloppu on lähellä ja vain yhteisöön sitoutuneet jäsenet pelastuvat?

Sensuuri: Missä määrin yhteisö rajoittaa jäsenten mahdollisuutta tutustua ulkopuolisiin näkemyksiin yhteisöstä? Onko suoran kiellon lisäksi epäsuoraa ryhmäpainetta: jäsenen ei odoteta haaskaavan aikaansa maallisiin tai demonisiin tiedonlähteisiin?

Ihmissuhteiden rajoittaminen: Onko painetta hylätä eri tavalla ajattelevien ystävien ja omaisten seura, entinen elämä harrastuksineen ja ilonaiheineen?

Uusien jäsenien värväys: Kuinka paljon painoa annetaan uusien jäsenien hankkimiselle ja lähetystyölle?

Peiteryhmät: Kuinka suuri määrä yhteisöllä on esimerkiksi peiteyhtiöitä ja ”hyväntekeväisyysjärjestöjä”, joiden tosiasiallinen tarkoitus on tuoda lisää kannattajia ja rahaa?

Varakkuus: Miten paljon jäseniä painostetaan lahjoittamaan omaisuuttaan yhteisölle (esim. kymmenykset tuloista, erikoiskolehdit, yhteisölle testamentatut perinnöt)?

Poliittinen vaikutusvalta: Kuinka paljon poliittista vaikutusvaltaa yhteisö haluaa tai on pystynyt hankkimaan sijoittamalla jäseniään vaikutusvaltaisiin asemiin yhteiskunnassa?

Seksuaalinen manipulaatio: Kuinka tarkkaan johtajat määräävät alaistensa seksielämästä?

Eroa harkitsevien painostus: Kuinka voimakkaasti jäseniä pyritään estämään lähtemästä liikkeestä? Kuinka paljon entisiä jäseniä painostetaan liittymään takaisin?

Väkivallan hyväksyminen: Hyväksytäänkö fyysinen väkivalta?

Totisuus: Onko kyvyttömyyttä sietää yhteisöön, sen johtajiin tai oppeihin kohdistuvaa leikinlaskua?

(TJ)

 



Pakina
40/201

PakinaEräässä seurakunnan tilaisuudessa katselin vanhaa naista, joka oli noussut muiden mukana seisomaan, kun ylistystuokion johtaja oli niin kehottanut. Nainen pysytteli sinnikkäästi tolpillaan, vaikka...
PakinaYksi, kaksi, kolme. Hyppy, hyppy, hyppy ja hyppy! Yhdellä jalalla ylös alas kuistin poikki, sitten hyppy 15 senttimetriä alemmalle tasanteelle seinästä tukea ottaen. Kurotus kaidetta kohti, re...
PakinaFaktojen maailma on hämmästyttävä ja samalla myös hauska tietokirja. Sen kirjoittaja on edesmennyt terveydenhuollon professori ja kansainvälisten huippuseminaarien suosittu luennoitsija Han...
PakinaEräänä syysiltana olin mieheni ja koirani kanssa lenkillä kodin lähellä. Kun koira etsi pissapaikkaa, katselin aikani kuluksi naapuritaloja. Katseeni pysähtyi erään talon yläkerroksen ikkunaan; ih...
PakinaTapasin taas pitkästä aikaa kaverini Erkon. Törmäsimme toisiimme Sokoksella jouluostoksilla.


Erkko halusi tarjota kahvit. En pannut vastaan. Olin jo ehtinyt oppia, että eläkeläisen ei...
PakinaHyvät kuulijat, tänään aiheenamme on yksilön­vapaus liikenteessä. Missä menevät sananvapauden rajat, kun kyseessä on liikennekäyttäytyminen? Kuuluvatko liikenne­säännöt julkisen puheen piiriin? On...
PakinaTalvi-ilta 2022 oli kuin Dickensin romaanista. Katu­lamput loivat oranssia va­loaan hämärtyvälle kadulle, jolla siniset varjot leikkivät väsymättä. Suuria, piparkakun kokoisia lumihiutaleita leiju...
PakinaAikuisiällä ystävystyin naisen kanssa, joka oli käynyt samaa koulua kuin minä. Emme vielä tuolloin olleet varsinaisesti tunteneet toisiamme, eikä minulla ollut erityisiä muistikuvia hänestä ko...
PakinaKaikki isät, haluan onnitella teitä juhlapäivänne johdosta.


Onnea teille, biologiset isät. Kannattaa iloita päivästä, jolloin hedelmöittyminen onnistui. Muistatte varmaan vielä hetken...
PakinaÄiti, missä sä oot?


– Hei! Mukavaa, että tulit juttusille. Saanko esitellä itseni? Olen äitipalvelun chat-robotti. Minulta voit kysyä mitä vain, mistä tahansa, milloin tahansa. Sääs...
PakinaUskovista koostuva talkooporukka keskusteli kahvitauolla lopun­ajoista. Oli päästy tuhatvuotiseen valtakuntaan asti.


”Siellä me uskovat sitten hallitsemme”, muuan talkoolainen totesi...
PakinaTapasin taas pitkästä aikaa Erkon. Törmäsimme sattumalta toisiimme

S-marketin parkkipaikalla ja jäimme tarinoimaan.


Huomasin heti, että Erkko oli innoissa...
PakinaHyvät kuulijat, tervetuloa seuraamaan luentoamme. Tällä luennolla paljastamme teille, mikä on kristittyjen salainen ase, mitkä ovat sen toimintaperiaatteet ja keskeiset ominaisuudet ja millainen o...
PakinaLuin juuri, että partioliike on muuttanut muun muassa erästä toimintansa ydinkohtaa partiolupauksen antamisessa. Partion peruskirjauudistuksessa partiolainen ei enää "lupaa parhaansa mukaan rakast...
PakinaOlen kesätöinäni suomentanut Peter ja Joel Halldorfin kirjaa Trons vittnen, joka kertoo merkittävistä ihmisistä kirkkohistorian varrelta. Pidän kirjassa etenkin siitä, että se osoittaa, miten...
PakinaTavattiin Erkon kanssa kesällä kirkonkylän torilla. Mies on samanlainen huonokuuloinen eläkeläinen ja traktorinomistaja kuin minäkin.

Tarjosin Erkolle torikioskilla kahvit...
PakinaAurinko porottaa, ilman täyttää puheensorina. Missioteltassa kiemurtelee parinkymmenen ihmisen jono, joka yhä pitenee. Väki jonottaa Daniel Kolendan tilaisuuteen – ei siihen, joka alkaa...
PakinaKuin prinssi Ruusunen näin unta, että heräsin satavuotiaasta unesta ja lähdin ulos maailmaan auvoisen tietämättömänä kaikesta tapahtuneesta kuin kananpoika.
Koplottelin puukengissäni pitkin katuja,...
Pakina”Sä nyt et varmaan paljon liikuntaa harrasta”, kaveri naurahti.
Tilanteesta on reilusti yli vuosikymmen. En ollut suoranaisesti lihava, mutten hoikkakaan, mistä kaveri ilmeisesti teki...
PakinaLänsimaiset uskovat rakastavat entistä enemmän itsekeskeistä kristillisyyttä. Siksi monia kiinnostaa tietää, miten uskoa voisi elää todeksi mahdollisimman helposti, mukavasti ja ennen kaikkea...
PakinaJuhannuskonferenssissa Ison Kirjan leirintäaluetta piristi vuosikausien ajan iloinen näky: asuntovaunu, jonka ulkoseiniä peitti muumiaiheinen taideteos. Valkoisten ja harmaitten, toinen toista...
PakinaOlemme kaikki joskus tavanneet ei-uskovia tai ainakin nähneet heitä kuvista. Vaikka jotkut kelpo uskonveljet ja -sisaret näissä tilanteissa pakenevat tai menevät hysteerisiksi, olen vakuuttunu...
PakinaErään hyväntekeväisyysjärjestön feissari pysäytti minut Helsingin Kalliossa ja aloitti keskustelun naisten oikeuksista. Kyseisen järjestön taktiikka on keskustelun aikana alkaa muina miehin...
PakinaMonilla paikkakunnilla järjestettiin vappuna kristittyjen yhteinen Jeesus-marssi. Eri kirkkokuntien väki tuli näyttävästi ulos kirkoistaan ja marssi yhtenä joukkona kaduilla laulaen ja plakaat...
PakinaJuu elikkästä ihan tämmöisellä iloisella asialla lähdin soittelemaan! Onko siellä puhelimessa uudestisyntynyt kristitty? Hyvä, no nyt olisi juuri sinulle erikoistarjous: saat hylätä uskosi ja ottaa t...
PakinaNyt, hyvät Seurakunnankaatajien salaseuraan vihityt, opetan teille seurakuntien muumioinnin alkeet. Monet seurakunnat ovat huolissaan kuolemisesta. Kuitenkin niiden olisi syytä olla paljon enemmä...
PakinaRaamattu on ikiaikaisena bestsellerinä asettanut vuosisatojen aikana normit myös nykyajan draamalle, näytelmille, kirjallisuudelle ja elokuville. Jo itsessään mukaansatempaava teos on täynnä...
PakinaKun pääsin syksyllä opiskelemaan, tiesin suuntaavani uudelle alalle ja irtisanouduin. Jälkeenpäin minulle valkeni, että olisin työhistoriani perusteella ollut oikeutettu aikuiskoulutustukeen – jo...
PakinaNyt ei kuulkaa riitä, että Suomessa on lapsiasiavaltuutetun virka. Maahan täytyy saada myös vanhusasiavaltuutettu. Sen on tämä alkukevään mediakeskustelu osoittanut.

Vaat...
PakinaVilho piti joulukuun alus­sa Jeesuksen kanssa pa­laverin. Hän ilmoitti, että oli päättänyt tulla pyhimyk­seksi vuoden loppuun mennessä. Jeesus katsoi häntä hetken.

– Tu...
PakinaTänäkin vuonna useim­pien ihmisten uuden­vuodenlupaukset unoh­tuvat jo ennen kesää. Suklaan syöminen alkaa viimeistään maa­liskuussa, ja kuntosalilla käymi­nen lopahtaa heti lumien sulet­tu...
PakinaEräänä päivänä luen Näkövammaisten Airut -lehdestämme purjehdusretkestä lomakotiimme Villingin saareen, Helsingin sisävesille. Niinpä juolahtaa mieleeni, että haastan ystäväni mukaan purjehtimaan...
PakinaTyyni valtameri kimalteli huhtikuun ilta-auringossa, vuoret piirtyivät siluettina taivaanrantaa vasten ja kaukana kulkivat rahtilaivat. Hiekkarannan penkeillä istui kymmenittäin ihmisiä villapaidoissa...
PakinaMinulla on kirjahyllyssäni lehtinen nimeltä Tanssin hurma ja mihin se vie. Vuonna 1943 julkaistu opas varoittaa tanssin vaaroista suorasanaisesti: ”Harvat henkilöt tietävät niin hyvin kuin tanssikoulu...
PakinaVaikka Ilmari oli jo van­ha helluntailainen, hän ei ollut koskaan ennen käynyt tässä suuressa hellun­taiseurakunnassa, jonka hienon kirkon ovella hän juuri seisoi. Ja kaupungissa kun sattui...
PakinaKirjoitan tätä juttua Espanjan Fuengirolassa, Manos Abiertas-lähetyskeskuksen pihassa. Vieressä pauhaa moottoritie. Olemme seitsemän hengen porukalla nauttimassa etelän lämmöstä, edullisista pitsoist...
PakinaKiitos, Uolevi, reippaasta puheesta! Kyllä elähdyt­tää mieltä, kun saa kuul­la noin elämänmakuisen kerto­muksen metsäretkestäsi ja oravi­en käpyjenkeräystavoista!

Ennen...
PakinaSeurattuani viime vuodet Fa­cebookia minusta on alkanut näyttää siltä, että palvelun käyt­tö tekee ihmisistä kuin huomaa­mattaan lapsellisia. Usein terve harkintakyky pettää, psykologi­set...
Pakina"Tässä Pirinen, päivää! Piti ihan soittaa päätoimittajalle ja kiittää siitä, että lehti on tullut 2000-luvulle. Siinä on nykyisin isompia kuvia ja enemmän visuaalisuutta. Ja lehden voi nyt antaa luett...
PakinaLapsena sain Gideoneilta pienen punaisen Uuden testamentin ja luin innokkaasti evankeliumeja. Kiinnostuin myös kirjan alussa ol­leista listoista, etenkin siitä, jos­sa lueteltiin kasvaneen...
PakinaEi kukaan. Artikkeli ei kuitenkaan voi olla näin lyhyt, joten pureskellaan hiukan tätä sitkeää pähkinää.



Ei minun ansiostani
Armoa on monenlaista, mutta armon peruskä...
PakinaLomakausi on aluil­laan ja suomalaiset valmistautuvat ku­kin tahoillaan otta­maan irti mahdol­lisimman paljon niistä harvoista hellepäivistä, joita Luoja meille ly­hyen kesämme aikana suo (...
PakinaMinulle soitti hiljattain sähkömyyjä. Kävin hänen kanssaan saman tahtojen taistelun kuin muidenkin puhelinmyyjien kanssa: minä yritin vakuuttaa hänet siitä, etten aio ostaa mitään, ja hä...
PakinaHelluntailainen, luteri­lainen ja baptisti ajoi­vat kerran autoillaan samalle parkkipaikalle. Aurin­ko paistoi ja autojen stereot huu­dattivat Hillsongia, Lutherin vir­siä ja mieskuorolauluj...
PakinaKevään tullen evankelistakin herää talviunilta. Markon matkassa -teokseen kootut kokemukset herättelevät jopa evankelistaa itseään.
PakinaLuulin pitkälle aikuisikään, että olen järjestelmällinen ihminen. Vasta elämänko­kemuksen karttuessa tajusin, että kyse on harhasta, jonka taustal­la on yritys sovittaa itsensä jo lapsuudess...
PakinaOli huhtikuun en­simmäinen sun­nuntai, kun Jeesus kuuli Ala-Kattila­mäen helluntaiseurakunnan veisun taivaastaan. Laulu kutsui: ”Sua odotan, jo saa­vu, Herra!” Jeesus nousi ja sanoi, että he...
PakinaUimaseuramme syntyi Jyväskylässä vuonna 1985. Aluksi muutamat meistä seurakunnan veljistä ko­koonnuimme paikalliseen uima­halliin vain satunnaisesti. Sitten perjantai-illoista muodostui joka...
PakinaJuttelin junassa vierusto­verin kanssa eläimistä, joita emme haluaisi lem­mikiksi. Minä en halunnut hämä­häkkiä, koska en uskaltaisi käsi­tellä sitä, eikä hän halunnut kar­vatonta kissaa....
PakinaEräs tuttavani osti karkkipussin, jossa piti olla muutamaa erilaista karkkilaa­tua. Kun hän aikoi nauttia ostoksensa, kävi ilmi, että yksi laatu puuttui kokonaan, vaik­ka se oli esitelty pu...
PakinaPitkällisen pohdinnan jäl­keen minä ja mieheni päätimme luopua aja­tuksesta, että kotonamme kuu­luisi pienten jalkojen tepsutusta, toisin sanoen leikkauttaa nart­tukoiramme. Alma ei tulevast...
PakinaRauhaa, rakkaat kanssapuhdista­jat, ja sydämelli­sesti tervetuloa rikkaviljan kitki­jöiden seminaariin! Ottakaa esiin Raamattunne – olihan kaikilla oi­kea käännös? Tällä kertaa harjoit­telem...
PakinaUseimmat ihmiset nautti­vat nukkumisesta. Joilla­kin tosin on nukahtamis­vaikeuksia. Toiset taas eivät ehdi aina edes avata iltalukemistaan en­nen kuin jo kuukahtavat höyhen­saarille. Minä k...
PakinaPakinan kirjoittaminen kuuluu lempipuuhiini, ja aiheet syntyvät mel­ko helposti. Kun tiedän, että kir­joitusvuoro lähestyy, jokin teema alkaa puhutella tai mieleen nou­see muisto, josta huom...
PakinaUskonto, toisin kuin ennen, on nykyisin arka ja hienotunteisuutta vaativa keskustelunaihe. Kansanperintönä vaikuttanut vakaumuksen siirtäminen uudelle sukupolvelle ei enää onnistu, tai a...
PakinaEn itse muista tätä tilannetta, mutta äitini muistaa. Olin alle kouluikäisenä kaupassa hänen kanssaan. Mieleni teki nakkeja, ja sanoin sen ääneen. Äiti oli sitä mieltä, että nakkeja ei...
PakinaKun vaimoni Tarja täytti 30 vuotta, meidän tuolloin nelivuotias Johannes-poikamme kauhisteli asiaa tokaisten spontaanisti äidille: ”Kolmekymmentä vuotta! Äiti, voi olla, ettet enää kaua...
PakinaTein tuon viereisellä sivulla olevan reformaattoritestin, ja lopputulos puhui lahjomatonta kieltään: kaksi vastausta lähensi minua E. Rotterdamilaisen suuntaan, neljä näkemystäni Lutheri...
PakinaOlen kerännyt kirjahyllyyni vanhoja avioliittoon ja perhe-elämään liittyviä oppaita, joiden lukeminen on nykyaikaiselle naiselle sekä hyödyllistä että viihdyttävää. Kokoelmani tähti on Veronica Dengel...
PakinaMeillä oli tapana käydä yhdessä kahvilla. Saatoimme usein istua pitkän tovin hiljaa. Pyörittelimme höyryäviä kuppeja hiljaa käsissämme ja kuuntelimme kadulta tulevaa puheensorinaa ja lii...
PakinaOnnellinen parisuhde vaikuttaa kaikkeen hyvinvointiin. Se näyttäisi vaikuttavan myönteisesti jopa ihmisen terveydentilaan. Ollakseen onnellinen parisuhteessa ihmisen tulisi olla tasapain...
PakinaViime kerralla (RV 34/2017) kirjoitin pieleen menneistä lomaodotuksista, kun kaivattu Suomi-lomani meni penkin alle. Tai paremminkin penkin päälle, jolle kaaduin liukkaassa kylpyhuoneess...
PakinaTilivelvollisuuden määritelmä on joko vapaaehtoisesti tai pakosta tehty sopimus raportoida tekemisistään jollekin taholle. Tilivelvollisuudesta on hyötyä niin työyhteisöissä kuin yksityi...
PakinaAmerikkalainen aikakauslehti pyysi lukijoitaan kertomaan, mitkä sanat lohduttivat ja rohkaisivat heitä eniten ja mitä he ennen muuta kaipasivat saada kuulla. Vastauksia kyselyyn tuli tuh...
PakinaMilloin ihminen oikeasti kehitti kiireen? Olemmeko aina juosseet kellon perässä ja suunnitelleet päivän menot minuuttien tarkkuudella? En oikein usko.


Teolli...
PakinaMinulla on kirjahyllyssäni Käytöksen kultainen kirja. Viimeksi käytin sitä rinkantestausretkellä lisäpainona yhdessä teoksen Anatomiaopas taiteilijalle kanssa. Ne kuuluvat kirjastoni painavimpiin opuk...
Pakina"Ottakaa huomenna vaihtovaatteet mukaan. Harjoittelemme pelastautumista, ohjaaja sanoi.
Melontakurssille ilmoittautuessa ei jostain syystä ollut tullut mieleen, että siellä joutuisi uppeluksiin. Jo...
PakinaSana masentunut merkitsee lamautunutta, apeaa, alakuloista, tukahtunutta, alistuvaa, hiljaista ja nöyrää. Se tulee sanajuuresta, joka tarkoittaa väsymistä, uupumista, pulaan tai hätään jo...
PakinaKun pikkusisko nappaa viisivuotiaalta veljeltään värityskynät, veli parkaisee: "Anna tänne!"


Kun sisko ei tottele huudosta huolimatta, veli kopauttaa siskoa kippiautolla p...
PakinaKylväjä lähti kylvämään. Kun hän kylvi, siemenet putosivat varsinaissuomalaiseen savimaahan, joka on kuivana kovaa kuin kivi ja märkänä kelpaisi ruukkujen muovailuun. Syövätkö linnut jy...
PakinaMuutama vuosi sitten olin aamiaisella helsinkiläisessä kahvilassa. Nuori miestarjoilija oli parhaillaan keräämässä astioita pöydistä, kun hän yhtäkkiä pysähtyi kohdallani.


–...
PakinaOsallistuin teini-ikäisenä valtakunnalliseen naisvoimistelutapahtumaan, jossa ryhmäni yöpyi helsinkiläisellä koululla. Illalla paikkoja tutkiessani huomasin, että rappukäytävästä pääsee k...
PakinaKevät on luovuuden aikaa, jolloin aloitan uuden kirjan kirjoittamisen. Niin tänäkin vuonna pistin kuudennentoista teoksen tulille. Tunne on juhlava, kun saan kirjoitettua ensimmäiset rivit. Se on neit...
PakinaMinusta tuli viime syksynä ensimmäistä kertaa kummitäti. Kummin tehtäviin kuuluu paitsi olla turvallinen aikuinen ja lapsen kaveri myös tukea tämän kristillistä kasvatusta. Aloinkin heti katsella last...
PakinaSeurakuntakentässä näkemykset tuppaavat liian usein ajautumaan vastakkainasetteluksi. Hengellisen ympäristön strateginen ajattelu onkin jakanut yllättävän paljon mielipiteitä johtoportaissa. Joidenkin...
PakinaToimituksessa mietittiin juttuideoita ystävänpäivän tienoille. Ehdotin koiran ja ihmisen ystävyyttä.

”Voiko koiran tapauksessa puhua ystävyydestä?” työkaveri mietti.

Ihmisparka, joka et...
PakinaMies se tulee räkänokastakin muttei tyhjän naurajasta. Tämän perusteettoman perisuomalaisen aasinsillan kautta siirrymme juoheasti tyhjännaurajiin.

Ateistit ja skeptikot ovat vuosien varrella a...
PakinaMoni ikätoverini on traumatisoitunut lapsena elokuvasta Kuin varas yöllä. Itselläni ei ollut tilaisuutta nauttia kristillisestä kasvatuksesta tältä osin, mutta aikuisiällä jouduin tekemisiin ihan oike...
PakinaNäin sanoo flegmaattinen ja yksinkertainen kalifi Harun-el-Pullah Ahmed Ahne -sarjakuvassa yksinvaltiaan auktoriteetillaan.

Ei ollenkaan huono idea, kyllä minäkin haluan olla hyvä. Ja kun oikei...
PakinaAlakouluikäisenä kiinnostuin rukoilemisesta. Olin oppinut äidiltä Isä meidän -rukouksen, mutta halusin viedä homman seuraavalle tasolle. Kokosin jakkaralle kotialttarin ja asettelin sille kaikki aihep...
PakinaNuorena kävin ystävieni kanssa tutustumassa tukholmalaisen seurakunnan sunnuntaikokoukseen. Tila sijaitsi syvällä ison rakennuksen uumenissa, jonne kuljettiin pitkien käytävien kautta. Seurakunta oli...
PakinaMinulla ei ole hallussani kovin monia perinteisiä aikuisuuden merkkejä. Olen naimisissa, mutta lapsia ei ole. On vakityö muttei asuntolainaa, autoa tai edes ajokorttia. Koira on sentään puoliksi kulta...
Pakina"Miksi meidän pitää olla niin köyhiä? Miksei meillä ole ikinä rahaa?! Jos mä voittaisin lotossa, niin mulla olis kaikkea!"

Näihin kysymyksiin vuosia sitten yksi lapsista halusi vastauksia – ja...
PakinaOlo on vähän kuin helluntaiepistolasta: kuulen ympärilläni puhuttavan innokkaasti vaikka mitä kieliä. On harmaa, lokakuinen päivä, ja bussillinen turvapaikanhakijoita Tornion raja-asemalta on saapunut...
PakinaRaamattu puhuu asenteesta yllättävän paljon. Ei suoranaisesti sillä nimellä, mutta selvästi siihen viitaten. Pelkästään Hengen hedelmästä ja lihan teoista kertovassa osuudessa voidaan sanoa, että asen...
PakinaSeuraavan 50 vuoden aikana ennustetaan Suomen ilmaston muuttuvan Unkarin ilmaston kaltaiseksi. MTV3:n uutisissa asiaa pidettiin hälyttävänä, luonnonkatastrofin kaltaisena peikkona:

”Ilmastonmuu...
PakinaHavahduin tänä kesänä siihen, etten ole pitkään aikaan ollut häissä. Suomalainen avioituu keskimäärin kolmikymppisenä, mutta tuttavapiiriini kuuluu paljon perinteisesti ajattelevia kristittyjä...
PakinaJoku joskus ja jossakin varmaan kiukutteli, kun hänen kaverinsa ei ollut samaa mieltä jostakin. Silloin hän keksi hienon fraasin, jota voi käyttää aina, kun tuntee olevansa alakynnessä eikä tiedä mite...
PakinaTapasin Andrén, kun vaelsin Espanjassa camino-reitillä. Olin tullut Mansilla de las Mulasin kaupunkiin ja ajatellut jäädä yöksi, mutta majatalo oli täynnä. Sanoin voivani nukkua lattialla, mihin majat...
PakinaViime syksynä Facebookissa kiersi negatiivisuushaaste. Siinä piti viikon ajan joka päivä kirjoittaa kohtaamistaan harminaiheista.

Otin haasteen innostuneena vastaan: lopultakin pääsen hyödyntäm...
PakinaJeesuksen vertauksessa isä järjestää juhlat kotiin palanneelle lapselleen, joka on menettänyt omaisuutensa ja maineensa. Tuhlaajapoika saa uudet vaatteet, sormuksen sormeensa ja vasikanpaistia pitopöy...
PakinaElämä yllättää! Jouduin jäämään täydestä työvauhdista sairauslomalle 24. helmikuuta viime vuonna. Syynä oli herra Parkinsonin muutto huusholliimme. Hänen vaikutuksestaan en kyennyt enää toimimaan amma...
PakinaAikanaan kudoin mattoja. Ostin kerran kuteita tehtaan myymälästä ja sain ison säkin halvalla, melkein ilmaiseksi. Kuteet olivat sekaisin, ihan yhdessä mykkyrässä, ja ne oli kerittävä säie säikeeltä. S...
PakinaTodennäköisesti tietyt kirkolliset juhlapyhät ovat helluntailaisille yhtä vieraita kuin niin sanotuille tavallisille tallaajillekin. Syynä voi olla se, että kirkkopyhät eivät kiinnosta ja ne koetaan l...
PakinaHuomasin olevani hauska vuonna 2009 helatorstain tienoilla. Se tapahtui Ranskassa yhteiskristillisessä Taizé-yhteisössä, jonka päiväohjelmaan kuului pienryhmäkeskusteluita. Havahduin siihen, että aika...
PakinaKun olin kuusivuotias, naapuriini muutti kaksi hiukan minua vanhempaa sisarusta. Suhteemme alku ei ollut lupaava. En ole varma, oliko syynä lällättely kadun toiselta puolelta vai mikä, mutta joka tapa...
PakinaOlen pulassa. Tapanani on ollut jo vuosia lukea joka päivä Raamattua ja mielenkiintoista raamatunlukuopasta iltaisin nukkumaan mennessäni. Tapa on niin piintynyt, että esimerkiksi ennen ulkomaan matka...
Ristin Voiton verkkosisältö nyt Ajassa-lehdessä – diginäköislehti päivittyy toistaiseksi tutulle paikalle ristinvoitto.fi:hin
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan