Pasi Parkkila: Kansanopisto uskonyhteisön arvojen edistäjänä

Vapaa sivistystyö ja kansanopistot

”Arvon mekin ansaitsemme Suomenmaassa suuressa, vaikk’ ei riennä riemuksemme leipä miesten maatessa. Laiho kasvaa kyntäjälle, arvo työnsä täyttäjälle… Opin tiellä oppineita Suomessa on suuria. Väinämöisen kanteleita täällä tehdään uusia. Valistus on viritetty, järki hyvä herätetty.” Näin jo Jaakko Juteini 1800-luvun alussa tutussa runossaan Laulu Suomessa.

 

Kansanopiston ideologisena isänä pidetään tanskalaista 1783 syntynyttä N.F.S. Grundtvigia. Hän oli pastori, kirjailija, runoilija, filosofi, historioitsija, opettaja ja poliitikko. Ajatuksesta ”koulu elämää varten” syntyivät ensimmäiset kansanopistot Tanskaan. Liike levisi erityisesti kaikkiin pohjoismaihin. Teoksessa Sivistyminen (2011, 102) Seppo Niemelä mainitsee, että grundtvigilaisen kansanopiston tunnuksiksi, jotka pohjustavat myös sen pedagogiikkaa, on mainittu ”elämänvalistus, elävä sana, elävä vuorovaikutus, koulu elämää varten ja rahvaasta kansaksi”.

 

Vapaan sivistystyön koulutusta säätelee laki vapaasta sivistystyöstä. Sen mukaan (2 §) vapaan sivistystyön ”tavoitteena on edistää ihmisten monipuolista kehittymistä, hyvinvointia sekä kansanvaltaisuuden, moniarvoisuuden, kestävän kehityksen, monikulttuurisuuden ja kansainvälisyyden toteutumista. Vapaassa sivistystyössä korostuu omaehtoinen oppiminen, yhteisöllisyys ja osallisuus.”       

 

 

Mitä on sivistys?

Sivistykselle löytyy lukuisia määritelmiä, tässä niistä yksi Nykysuomen tietosanakirjaan (4, 452) poimituista: ”Sivistys, saks. Bildung, yleisessä kielenkäytössä usein koko kulttuurin synonyymi tai erityisesti hyvien ulkoisten tapojen ja käytöksen noudattaminen. Erityisesti saks. filosofiassa sivistys on tarkoittanut ihmiseksi tulemisen prosessia, jossa on olennaista yksilön oma ajattelu ja sen yhdistyminen olemassa olevan tradition kanssa itsenäiseksi moraaliseksi toiminnaksi.”

 

Nykysuomen sanakirjasta (5,224) löytyy myös ajatus, jonka mukaan ”todellinen sivistys ei synny laajoista tiedoista, vaan ihmisen harmonisesta kehityksestä hienostuneeksi, tahdikkaaksi, valistuneeksi ja jaloksi persoonallisuudeksi”.

 

Sivistyminen voidaan nähdä myös Seppo Niemelän samannimisessä kirjassaan (2011, 187) kuvaamana prosessina:

(i) ihminen oppii itselleen uusia tietoja, taitoja ja valmiuksia,

(ii) muodostaa niihin omaan harkintaansa perustuvan itsenäisen ja luovan suhteen ja

(iii) alkaa käyttää oppimaansa yhteisön hyväksi kansalaisena.

 


Kansanopistot Suomessa, Iso Kirja -opisto

Tällä hetkellä Suomen kansanopistoyhdistyksen nettisivujen mukaan (2018) ”Kansanopisto on Suomen laaja-alaisin oppilaitosmuoto. Kansanopistot tarjoavat yleissivistävien opintolinjojen (esim. taide, kielet, kasvatus, teologia) lisäksi ammatillista koulutusta, avoimen yliopiston opintoja, perus- ja lukio-opetusta sekä kymppiluokkia, erityisopetusta, maahanmuuttaja-koulutusta ja lyhytkursseja. Kansanopistojen pitkäkestoisissa koulutuksissa opiskelee vuosittain yli 12 000 opiskelijaa. Suomessa on 85 kansanopistokampusta Ahvenanmaalta Rovaniemelle. Taustaltaan opistot voi jakaa neljään ryhmään: sitoutumattomat, kristilliset, yhteiskunnalliset ja erityisopistot.”

 

Iso Kirja -opisto, joka tunnetaan myös IK-opistona, sai kansanopisto-oikeudet 1995. Sen toimipaikkana on Keuruu. Noin kaksikymmentä vuotta myöhemmin Iso Kirja ry sai Opetus- ja kulttuuriministeriöltä luvan perustaa toisen toimipaikan Helsinkiin. Opiston taustalla on Suomen Helluntaiherätys, joka perusti opiston edeltäjän, raamattukoulun Paimioon 1952.

 

 

Arvo ja kansansivistys

Arvoa voidaan tarkastella eri näkökulmista. Kuten Matti Kangasoja sanoo teoksessa Henkisen ja hengellisen kasvun edistämiseen (2001, 12) ”vapaalle sivistystyölle on ominaista mahdollisuus kansalaisten omiin arvolähtökohtiin perustuvaan opiskeluun”. Se, että Suomessa on nähty kansanosien sivistystarpeen täyttämiseksi tarpeelliseksi perustaa valtion tukemia kansanopistoja, joiden tausta voi olla myös aatteellinen tai uskonnollinen, on merkittävä arvo sinänsä. Näin myös kristillinen ja helluntailiiketaustainen kansanopisto jo olemassaolollaan kertoo siitä, että yhteisesti nähdään kansanliikkeen arvo ja kansanliikkeen työn vahvistaminen myös arvona. Tähänkin sopii Juteinin ajatus: ”Arvon mekin ansaitsemme Suomenmaassa suuressa.”

 

Vapaan sivistystyön yhteisjärjestö ry:n puheenjohtaja Aaro Harju puhui Kansanopistokokouksessa 11.10.2018 Helsingissä aiheesta ”Onko kansansivistys ylisukupolvinen ilmiö?” Esityksessään hän sanoi, että ”kansansivistys on parhaimmillaan ylisukupolvista, jatkuvaa, kasvattavaa, kehittävää, palkitsevaa, voimaannuttavaa, arvosidonnaista”.

 

 

Jokaisella uskonyhteisöllä ja opistolla on omat arvonsa

Jukka Tervo toteaa Reisjärven kristillisen opiston juhlajulkaisussa (2005, 258), että ”opiston hengelliseksi tehtäväksi on omaksuttu nuorten ohjaaminen kristillisten arvojen tuntemiseen ja omaksumiseen”. Kuten Kangasoja, Luoma ja Mantsinen kirjoittavat teoksessa Kohti hyvää seurakuntahallintoa (2014, 28) ”arvot ohjaavat eettistä pohdintaa, joka on perimmiltään Jumalan tahdon etsimistä”. Pastori, terapeutti Seppo Jokinen on kirjassaan Puhu rakkaudesta (2008, 166) samoilla linjoilla: ”Jumala kutsuu meitä ennen kaikkea totuuteen. Hän haluaa, että etsimme vastauksia kysymyksiin elämästämme ja arvoistamme ja että etsimme niitä nimenomaan häneltä.”

 

Yhteistä hyvää rakentava ihmisyys ja kansalaisuus eivät ole vieraita Raamatun opetukselle. Raamattuun on saatettu viitata myös muiden kuin kristillisten opistojen tehtävässä. Lasse Kangas kertoo teoksessa Aatteita ja tietoa elämäntielle, Alkio-opisto 1947-2013 (2014, 44), että Alkio-opiston vihkiäisjuhlapuheessaan 19.10.1947 sosiaaliministeri Lennart Heljas lausui mm. näin: ”Vihimme nyt tämän opiston suureen ja kauniiseen tehtävään ja teemme sen vanhan ja rakkaan Raamattumme sanoilla, jossa apostoli lausuu: Ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä ja taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä. Jumala antakoon tälle opistolle armonsa ja siunauksensa.”

 

On mielenkiintoista todeta, että myös täällä Keski-Suomessa sijaitsevalla Alkio-opistolla opiston henkilöstö työsti itselleen arvot 2012. Niihin kuuluvat rehtori Jaana Laitilan Kansanopistokokouksessa 12.10.2018 aiheesta ”Arvotausta kestävän opiston pohjalla” pitämän esityksen mukaan ”voimaannuttava yhteisöllisyys, edelläkävijyys, laatu, kestävä kehitys, aktiivinen kansalaisuus, tulevaisuususko”. Näiden arvojen pohjalta kehittyivät sitten yhteisesti sovitut pelisäännöt, joissa korostuivat mm. myönteisyys, muiden huomioiminen ja yhteisestä hyvästä huolen pitäminen.

 

Laitilan mukaan ”arvoja ja pelisääntöjä hyödynnetään henkilöstön rekrytoinnissa, uusien työntekijöiden perehdyttämisessä ja opiskelijoiden ohjauskeskusteluissa. Arvojen ja pelisääntöjen toteutumista käsitellään vuosittain kahdenkeskisissä kehityskeskusteluissa. Niiden toteutuminen välittyy myös työyhteisökyselyiden tuloksissa sekä opiskelija- ja asiakaspalautteissa.” Samalla tavalla arvot näkyvät myös omassa kansanopistossamme, Isossa Kirjassa. 

 

 

Mikä sitten on arvo?

Filosofian sanakirja (1999, 21) määrittelee arvoa näin: ”Eräs moraalifilosofian vaikeasti määriteltävä ydinkäsite. Arvo liittyy siihen, mitä pidämme arvokkaana tai mitä arvostamme sellaisilla määreillä kuin hyvä/paha, kaunis/ruma. Ennen muuta arvo näyttää liittyvän hyvän käsitteeseen: arvokasta on meille yleensä se, mitä pidämme hyvänä… Arvon käsite liittyy myös kulttuurin käsitteeseen: eri kulttuureilla on omat arvojärjestelmänsä, ja toisaalta kulttuuri itse voidaan määritellä juuri tiettyjen arvojen toteuttajaksi tai kantajaksi.” Nykysuomen etymologisen sanakirjan (2013, 68) mukaan sanalle arvo ”voidaan osoittaa vastineita useimmista lähisukukielistä ja muutamista etäsukukielistä, esim. vepsän arv ’hinta’ ja vatjan arvo sekä viron aru, jotka kumpikin merkitsevät ’järki, ymmärrys, selko’”.

 

Matti Kangasoja sanoo teoksessa Henkisen ja hengellisen kasvun edistämiseen (2001, 13,14), että arvot ”nähdään yleensä osana yksilöiden ja kollektiivien maailmankatsomusta, joka rakentuu kolmentyyppisistä aineksista: tiedollisista uskomuksista, arvoista ja normeista. Arvot ovat käsityksiä siitä, millainen todellisuuden pitäisi olla.” Arvoja halutaan edistää, vaalia ja välittää toisille. Ne näkyvät arkisessa toiminnassa normeina ja tapoina.

 

Arvoista on puhuttu myös Porterin teorian mukaan arvoketjuna. Teemu J. Lehtonen toteaa väitöskirjassaan Organisaation osaamisen strateginen hallinta (2002, 47), että ”Porterin ajattelussa toiminnot kytkevät yhteen strategian, sen toteuttamisen sekä osaamisen. Strategia on joukko toimintoja, jotka on ryhmitelty tuottamaan arvoa tietylle kohdeasiakasjoukolle.”

 

 

Arvoista käytäntöön

Näin filosofi Maija-Riitta Ollila kirjassaan Moraalin tuolla puolen (1997, 119) tarkastellessaan moraalisten arvojen ja tosiasioiden suhdetta ja rooleja hyvinvoinnin taloustieteen sovelluksessa, politiikkasuositusten antamisessa: ”Sovellettaessa asetetaan ensiksi arvo, toiminnan tavoite. Tämän jälkeen esitetään periaatteet, joiden avulla arvo saavutetaan. Ehdotusta konkretisoidaan yhä edelleen, kunnes lopulta päädytään käytännön yksityiskohtaisiin menettelytapaohjeisiin.” 

 

Otsikkomme oli kansanopisto uskonyhteisön arvojen edistäjänä. Ollilan kaava soveltuu myös kansanopistossa arvojen matkakuvaukseksi. Seppo Niemelä toteaa teoksessa Sivistystyö (2008, 19,44), että ”kansansivistys on opetushallituksen kokonaisuudessa ainoa alue, joka saa olla avoimesti arvolähtöinen. -- Arvot ja ongelmat liittyvät yhteisöjen eettisiin ja tunnesidonnaisiin ulottuvuuksiin. Samalla arvot ovat osa identiteettiä.”

 

Pastori, terapeutti Seppo Jokinen puhuu kirjassaan Puhu rakkaudesta (2008, 163) itsensä ja kutsumuksensa arvostamisesta ja nostaa esiin tärkeän seikan: ”Kutsumusta voi soveltaa elämäänsä muutenkin kuin tekemällä sitä työtä, johon on kutsuttu. Kutsumus on yhtä paljon sitä, että löytää elämänsä arvon ja oman itsensä arvon.”



Kansanopisto ja arvot

”Kansanopisto-opiskelu on sisäoppilaitosmuotoista, kokoaikaista päiväkoulutoimintaa. Arvo- ja aateperustat rakentavat opistojen toimintaa eri tavoin kuin kansalaisopistoissa ja muissa vapaan sivistystyön oppilaitoksissa.” Näin kirjoittaa Helena Koskinen Kansanopistokirjassa (2005, 31,32). Koskinen toteaa myöhemmin, että ”asiakkuus perustuu vapaaehtoisuuteen. Asiakas valitsee palvelun ja toimii maksajana tai käyttäjänä tai molempina. Asiakasnäkökulma ilmenee opistossa opiskelijakeskeisyytenä, mikä on kansanopistojen profiilien keskeisin ilmapiiritekijä” (2005, 37).

 

Päivi Tuomola-Karp toteaakin samassa kirjassa (2005, 68), että kansanopistot ”ovat sisäoppilaitoksia, joiden tarkoituksena on edistää kansalaisten omaehtoista opiskelua”. Helena Koskisen mukaan kansanopistonkin kohdalla ”kulttuuriset juuret kiinnittävät yksilöt ja yhteisöt taustoihinsa, arvoihin ja totuttuihin toimintamalleihin... Verkostot voivat vahvistaa vanhaa kulttuurista arvoperustaa ja lisätä entisestään yhteenkuuluvuutta”. (2005, 43,44)

 

Murikka-opiston rehtori ja myöhemmin myös Suomen Kansanopistoyhdistyksen puheenjohtaja Aki Ojakangas sekä Oriveden Opiston rehtorina toiminut Jaakko Masonen sanovat Kansanopistokirjassa (2005, 115, 118) puhuessaan arvoista ja oikeudenmukaisuudesta, että kansanopiston rehtorin tulee ”ajatella ratkaisujaan samanaikaisesti opiskelijoiden, opettajien, muun henkilökunnan ja opiston taustayhteisön kannalta”. Kansanopistojohtaminen on opetuksellisen perustehtävän ohella myös ”sen värin tunnustamista, jolla opisto on maalattu: taustayhteisön arvot, historia ja sen mukanaan tuomat käytänteet sävyttävät johtamista. Ajoittain taustasidosten ja käytännön dynaamisten ratkaisujen välille syntyy ristiriitoja, joita on ratkottava”.

 

”Värin tunnustamiselle” on esitetty varauksiakin. Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomuksessa Kansanopistojärjestelmä (2004, 44,45) todetaan, että ”mitä enemmän kansanopisto painottaa omaa erityistä aate- ja arvotaustaansa, sitä enemmän voidaan tämän painotuksen katsoa myös rajaavan opiston koulutuksen kohderyhmää. Vapaan sivistystyön laki antaa kansanopistoille kuitenkin tämän mahdollisuuden.”

 

Seppo Niemelä lausuu Kansanopistokirjassa (2005, 318-320), että ”oman ajattelun herättäminen on opiskelijansa sivistymiseen pyrkivän opettajan ensimmäinen testi… Kypsä sivistysopettaja oppii iloitsemaan prosessista, jossa ’tiedon annettu sisältö’ muuttuu ’tietävän tavaksi tietää’. Useimmat vanhat totuudet kestävät ajan saatossa kritiikin testin, mutta eivät kaikki. Ja juuri siksi kritiikki – paitsi että se tekee ajattelusta itse koeteltua ja omaa – synnyttää uusien sukupolvien mukana kulttuuria uudistavia ideoita. -- On kunnioitettava opiskelijan oikeutta löytää oma ajattelunsa ja oma tiensä elämässä.”

 

Jo aikanaan Timo Toiviainen totesi Vapaan sivistystyön visiot –teoksessa (2002, 169), että ”minkä tahansa sivistyspääoman arvo on rajoitettu, ellei sitä jaeta muiden ihmisten kanssa. Näin ollen sivistystyö lähtee kasvamaan yksilöstä, mutta se saa varsinaisen merkityksensä vasta yhteisössä”. Sivistys on tärkeää. Opetushallituksessa työskentelevä opetusneuvos Marja Anitta Pehkonen totesi antisivistyksestä Kansanopistokokouksessa Helsingissä 12.10.2018 näin: ”Antisivistys ei usko siihen, että maailma voi tulla paremmaksi, jos yhteistä hyvää tavoitellaan vapaan koulutuksen, kulttuurin, yhdistys- ja vapaaehtoistoiminnan kautta. Ei… Antisivistys ei kuuntele muiden näkemyksiä. Antisivistys ei halua ymmärtää asioiden taustalla olevia syitä. Antisivistys ei katso asiakseen, eikä se osaa, perustella tekojaan ja näkemyksiään, vaan päämäärä pyhittää törkeimmätkin keinot.”

 

Seppo Niemelä puhuu myös Sivistyminen-teoksessa (2011, 239) yksilöllisen identiteetin syntymisestä. ”Minän ja maailman kohtaamisen prosesseissa syntyy jatkuvuuden omaava itsenä olemisen tila, minäkuva tai identiteetti, joka yksilöllisenä vastaa kysymykseen ”kuka minä olen” ja yhteisöllisenä kysymykseen ”keihin minä kuulun”.

 

Grundtvigin mukaan identiteetti ei ole rationaalinen, loogis-tieteellinen, vaan puhutun kielen synnyttämä narratiivinen asia. Narratiivisuus on persoonallisen identiteetin ja kollektiivisen yhteisön muodostumisen edellytys.

 

Puhuessaan aiheesta ”Miten vapaa sivistystyö tekee toimintansa tärkeyden ymmärrettäväksi ja näkyväksi?” opetusneuvos Marja Anitta Pehkonen totesi Kansanopistokokouksessa (2018), että sivistyksen ”olemusta tulkitaan aina uudestaan, eikä tulkinta ole koskaan lopullinen. Keskeistä on tunnistaa yhteisöllisen ja yksilösivistyksen ero ja keskinäinen vuorovaikutus”. Myös Kansanopistokokouksen (2018) puheenvuorossaan ”Koulutus huomisen hyvinvoinnin rakentajana” Sitran asiantuntija Jenna Lähdemäki-Pekkinen oli samoilla linjoilla: ”Oppilaitosten tulisi kasvattaa ihmisiä, joilla on kykyjä, taitoja ja asennetta tarttua viheliäisiin ongelmiin. Koulutuskentällä on tarpeen käydä jatkuvaa tulevaisuussuuntautunutta tarkoitus- ja arvokeskustelua. Oppilaitosten ja muiden yhteiskunnan toimijoiden vuorovaikutusta on vahvistettava. Siirtymä yhteiskuntaan, jossa eletään hyvää elämää maapallon kantokyvyn rajoissa, edellyttää osaamiselta ja koulutukselta paljon.”

 

Toisaalla Seppo Niemelä toteaa Sivistyminen –teoksessa (2011, 240), että ”tärkeä osa omaehtoista yhteisöllistä ja yhteiskunnallista toimintakykyä ja samalla yksi näkökulma potentiaalien toteutumiseen on yksilöllisille valmiuksille rakentuva aktiivinen kansalaisuus… Vanha laki vapaasta sivistystyöstä piti yhtenä tavoitteena ´kykyä toimia yhteisössä´.”

 

 

Taustayhteisön arvot

Ison Kirjan taustalla on Iso Kirja ry, jonka jäseninä on 155 suomalaista helluntaiseurakuntaa. Sen, millaiset ovat seurakuntien arvot, ratkaisee paljolti se, miten seurakuntia johdetaan.

 

Teoksessa Kohti hyvää seurakuntahallintoa (2014, 27-29, 31,33) Kangasoja, Luoma ja Mantsinen puhuvat paljon eettisestä johtamisesta. Aikomus ei tähän yksin riitä. ”Päätetään tehdä arvojen mukaisia valintoja, mutta konkreettiset teot jäävät aikomusasteelle tai toiminta voikin olla erilaista kuin aikomukset, joita on esitetty puheessa. -- Vanhimmisto, joka on käynyt syvällisen oppi- ja arvokeskustelun ja määritellyt yhteiset arvot ja joka ymmärtää vanhimmiston tarkoituksen ja merkityksen seurakunnalle, alkaa vähitellen soveltaa oikeudenmukaisuusetiikkaa.”

 

”Vanhimmiston antama esimerkki on tärkein, jotta seurakunnasta voisi muodostua esimerkillinen arvoyhteisö. -- Organisaation menestyksen kannalta on oleellista, että johdolla, esimerkiksi vanhimmilla, on selkeä käsitys arvoista ja niiden soveltamisesta käytäntöön. -- Palveleva johtajuus perustuu keskeisesti arvoille, joita ovat rehellisyys, myönteisyys, kannustavuus ja vastuullisuus.” Palvelevalla johtajalla on ”tukenaan vahva itsetietoisuus, joka perustuu seurakunnan missioon, oppiin ja arvoihin. Tietoisuus lisää eettisten, moraalisten ja arvoihin perustuvien asioiden ymmärtämistä.”

 

Iso Kirja -opiston taustayhteisön eli Suomen helluntaiseurakuntien uskon pääkohdat hyväksyttiin Seinäjoen Talvipäivillä 19.1.2001. Ne on kirjattu Suomen Helluntaikirkon arvojen kanssa kirkon nettisivuille. Arvot on kirjattu näin: ”Olemme uskollisia Raamatun auktoriteetille, ankkuroimme julistuksemme ja toimintamme Raamatun periaatteisiin ja pitäydymme opissamme ja teologisissa perusteluissamme Raamattuun. Tämä tarkoittaa sitä, että:

– korostamme Jumalan armon ilmestymistä Jeesuksessa Kristuksessa ja Pyhän Hengen osallisuutta ja vaikutusta seurakunnan keskellä,

– helluntaiseurakunnat ovat voimakkaasti evankelioivia ja sieluja voittavia, ne elävät jatkuvassa Pyhän Hengen uudistavassa vaikutuksessa ja tarjoavat ihmisläheisen ja hoitavan seurakuntaelämän,

– helluntaiseurakunnat ovat itsenäisiä ja vanhimmistojohtoisia,

– helluntaiseurakunnat ovat keskenään helluntaiherätyksen sisäistä yhtenäisyyttä järjestelmällisesti vahvistavassa yhteydessä ja yhteistoiminnassa.”

 

Iso Kirja -opiston johtokunta keräsi yhteen 12.3.2010 myös ne taustayhteisöön, (ja opetuksen osalta helluntaikoulukuntaan), liittyvät opilliset linjaukset, joihin / jotka Iso Kirja -opisto on tavalla tai toisella sitoutunut / allekirjoittanut (mm. jäsenyyden kautta):

– Ison Kirjan omat arvot

– Suomen helluntailiikkeen uskon pääkohdat

– European Pentecostal Theological Association (EPTA), Pentecostal European Mission (PEM), Pentecostal European Fellowship (PEF), Pentecostal World Fellowship (PWF).

 

 

Kansanopisto ja taustayhteisön arvopohjalle rakentaminen

Vapaan sivistystyön piiriin kuuluvien kansanopistojen tehtävää on siivittänyt valtiovallan koulutuspoliittinen tahto tukea erilaisten kansanliikkeiden parissa syntynyttä sivistys- ja koulutustarpeen huomioimista. KansanOpisto -lehdessä (5/2007, 8) julkaistussa artikkelissa Parkkila toteaakin, että ”Iso Kirja -opisto on oivallinen esimerkki kansanopistosta, joka täyttää aatetaustansa kansanliikkeen koulutustarvetta”.

 

Laki vapaasta sivistystyöstä 21.8.1998/632 (§2) toteaa näin: ”Kansanopistot ovat kokopäiväistä opetusta antavia sisäoppilaitoksia, jotka järjestävät nuorille ja aikuisille omaehtoisia opintoja, edistävät opiskelijoiden opiskeluvalmiuksia sekä kasvattavat heitä yksilöinä ja yhteiskunnan jäseninä. -- Edellä tarkoitetut oppilaitokset voivat 4 §:n mukaisessa koulutustehtävässä painottaa myös arvo- ja aatetaustaansa, kasvatustavoitteitaan tai erityisiä koulutustehtäviään.”

 

Ison Kirjan strategiasta kirjoittaessaan teoksessa Lähinnä tietopuolista kirjallisuutta (2008, 3) Marko Halttunen sanoo arvoista, että ne ”kuvaavat toiminnan perustaa. Arvot ovat pyhiä ja luovuttamattomia eikä toiminta voi koskaan olla ristiriidassa organisaation arvojen kanssa. Euroopan Unionissa yleisesti käytössä oleva laadunarviointimalli Common Assessment Framework (CAF) kysyykin ensimmäiseksi, mitä organisaation johto tekee kehittääkseen vision, mission ja arvot sekä tiedottaakseen niistä.”

 

Filosofi Maija-Riitta Ollila kirjoittaa teoksessaan Johtajan parempi elämä (2010, 101, 106), että arvoja ”on tapana ajatella ankkureina, jotka heitämme tulevaisuuteen. Menemme kohti päämääriä, jotka tämänhetkisen viisautemme varassa olemme asettaneet. Kun henkilö ilmoittaa arvokseen rehellisyyden, se ei tarkoita, että hän tähänastisessa toiminnassaan olisi aina onnistunut toimimaan asettamansa arvon mukaisesti”. Ollila toteaa myös, että ”valittujen arvojen on kyettävä toimimaan mittoina, joita käytämme toimiemme arvioimiseen... Erilaiset näkökohdat ovat ristiriidassa keskenään, ja arvojemme tulee ilmaista, mitä asioita pidämme toisia tärkeämpinä”.

 

Henkisen ja hengellisen kasvun edistämiseen -teoksessa (2001, 14) Kangasojan mukaan ”pelkkä tietoisuus lain tarkoittamasta oman arvopohjan toteuttamisen vapaudesta ei riitä. Arvopohja on muutettava missioiksi, tulevaisuudennäyksi, päämääriksi ja strategioiksi sekä arjessa näkyviksi asioiksi.” Hän toteaa myös, että ”taustayhteisön arvopohjaa edistävässä kansanopistossa voidaan odottaa arvojen hyödyn ja merkityksen ymmärtämistä… Sitä edellyttää yhteinen tieto yhteisistä arvoista… arvojen tehtävä on tukea ryhmän yhteistoimintaa, elämää sekä toiminnan ja tulosten laatua.”

 

Toistuvasti Suomen arvostetuimmaksi yritysjohtajaksi valittu Matti Alahuhta sanoo kirjassaan Johtajuus, kirkas suunta ja ihmisten voima (2015, 136-138), että ”määritellyt arvot ovat erinomainen työkalu” ja määriteltyjen arvojen tulee olla riittävän lähellä nykytilaa. ”Arvoissa tulee kuitenkin olla tiettyä tavoitteellisuutta, sillä niiden tulee näyttää haluttu kehityksen suunta.”

 

Sivistys- ja tulevaisuusvaliokunnan jäsen, kansanedustaja Pilvi Torsti sanoi Kansanopistokokouksessa 11.10.2018 puhuessaan aiheesta ”Ketä varten kansanopisto?”: ”Tekemistä ja vimmaa ajaa motiivi, joka syntyy arvoista. Vaikka monet asiat muuttuvat maailman eläessä ympärillämme, peruslähtökohdat pysyvät.”

 

 

Johtokunta ja arvot

Erinomaisesti mm. arvojen varaan rakentamista kuvaavassa kirjassaan Henkisen ja hengellisen kasvun edistämiseen (2001, 13, 45) Matti Kangasoja nostaa esiin koulutuksen järjestämisestä ja kehittämisestä sekä hallinnosta vastaavan johtokunnan roolin: ”Johtokunta on vastuussa arvopohjan toteutumisesta taustayhteisölle.” Taustayhteisön arvo- ja aatepohjan on siirryttävä johtokunnan määrittämiin missioon, tavoitteisiin, päämääriin ja strategioihin. ”Pitkällä aikavälillä on arvioitava toiminnan vaikuttavuutta ja hyötyjä sekä onko toiminta ollut mission mukaista.” Yksi tapa selvittää johtokunnan jäsenten tietoisuutta ja käsityksiä – myös arvopohjasta, on kysely itsearvioinnin pohjaksi. Tällainen tehtiin mm. Iso Kirja -opistossa jo vuonna 2000. Tämän kyselyn pohjalta selvitettiin

– koulutuksen ylläpitäjän keskeisimmät arvot,

– koulutuskeskuksen arkisen toiminnan keskeiset arvot ja miten ne ilmenevät käytännössä,

– koulutuskeskuksen tarjoaman koulutuksen keskeisimmät arvot ja miten ne näkyvät koulutuksen sisällöissä,

– johtokunnan oman toiminnan keskeisimmät arvot,

– mitkä tulisi olla keskeisiä tavoitearvoja eli mitä asioita tulisi enemmän arvottaa.

 

Kangasoja toteaa, että kyselyn pohjalta kokonaisuutta tarkastellen näyttäisi, että ”keskeiset helluntailaisuuden identiteetin osat Raamattu-uskollisuus, henkilökohtainen usko ja uskon mukainen elämä, karismaattisuus, seurakunta sekä lähetystyö ovat arvopohdintojen perusjuonteena”.

 

 

Ison Kirjan arvot

Arvot ovat asioita, joita organisaatiossa pidetään tärkeinä tai joita tavoitellaan. Ne ovat organisaation toiminnan perusta ja ne pyritään todentamaan kaikessa toiminnassa. Parhaimmillaan ne näkyvät kaikessa, myös ihmisten välisissä suhteissa. Arvot ovat yhteisiä ja ne koetaan yhteisiksi. Omistajan, organisaation johdon, eri ihmisten tai eri toimintojen arvot eivät voi olla yhteisten arvojen kanssa ristiriitaisia.

 

Johtokunnan itsearviointikysely ja sen pohjalta tehty työ näkyi myös sen jälkeen laaditussa strategiassa, jonka viimeinen päivitys ulottui vuoteen 2015. Iso Kirja ry:n strategiaan tuolloin kirjatun mission mukaan ”Iso Kirja palvelee yksilöitä, perheitä, seurakuntia ja yhteiskuntaa tarjoamalla koulutusta ja virkistystoimintaa. Tavoitteena on kutsumuksen löytäminen ja vahvistaminen sekä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistäminen.”

 

Iso Kirja -opiston arvot ovat heijastaneet myös Suomen Helluntailiikkeen ja Helluntaikirkon arvoja. Raamattu-uskollisuus tarkoittaa sitoutumista Raamattuun ajattomana ja luotettavana Jumalan Sanana ja Raamatun sanoman soveltamista nykyajassa.

 

Pyhän Hengen persoonallisen toiminnan korostaminen tarkoittaa Pyhän Hengen roolin tunnustamista merkittävänä osana Raamatun opettamaa seurakuntaelämää ja kolmiyhteisen Jumalan toimintaa, sekä armolahjojen ja Hengen hedelmän arvostamista osana yksilön ja seurakunnan elämää.

 

Kristittynä ihmisenä kasvaminen tarkoittaa valmiutta kasvaa henkilökohtaisessa jumalasuhteessa Jumalan Sanaa noudattaen. Tahtoa kasvaa ihmissuhteissa ja yhteisön jäsenenä, sekä halua vastata ihmisten tarpeisiin aidolla ja lähimmäistä kunnioittavalla tavalla, sekä sitoutumista uuden oppimiseen.

 

Helluntai-identiteetin ja seurakuntayhteyksien vaaliminen tarkoittaa sitoutumista helluntaiherätyksen uskon pääkohtiin, tunnustautumista helluntaikristilliseen etiikkaan, halua vahvistaa vuorovaikutusta ja kumppanuutta helluntaiseurakuntien ja helluntaiherätyksen yhteisten yhteisöjen kanssa, sekä tahtoa kehittää helluntaiseurakuntien hengellisiä ja toiminnallisia valmiuksia.

 

Yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja kansainvälisyys tarkoittaa tahtoa kasvattaa kristillisiä arvoja todeksi eläviä vaikuttajia, halua tehdä yhteistyötä kansallisten ja kansainvälisten kumppaneiden kanssa.

 

 

Arvot ja linjaukset

Arvot ja taustayhteisön kunnioittaminen näkyivät myös tehdyissä linjauksissa. Johtokunta hyväksyi 12.3.2010 Iso Kirja -opiston opetustehtäviä koskevia toimintalinjauksia:

– Opettajana voi opistossa aineesta riippuen toimia yksittäisissä kursseissa hyvinkin monenlaisen koulutuksen ja taustan omaava, joka kunnioittaa arvojamme ja toimintatapaamme.

– Teologisia ja raamattuaineita opettavilta edellytämme halua allekirjoittaa helluntaiseurakuntien uskon pääkohdat ja Ison Kirjan arvot sekä halukkuutta toimia opetustehtävässä niin kurssi- kuin akateemisella tasolla opiston eetos (eetos = ”hyvä tapa, moraalinen arvo”) huomioiden.

 

Linjauksessaan johtokunta otti kantaa muun muassa myös siihen, millainen on opiston kurssi- ja akateemisen tason opetuksen eetos, eli miten teemme helluntailaista teologiaa:

– Opettaessamme tuomme kunnioittaen ja vahvasti esiin perinteisen helluntainäkemyksen, nöyrällä uskalluksella arvioida sitäkin viisaudella Sanan valossa.

– Tuomme esiin myös muita näkemyksiä perusteluineen: helluntailaisuudessa Suomessa ja maailmalla, muissa herätysliikkeissä ja kirkoissa Suomessa ja ulkomailla, eri teologisissa koulukunnissa ja traditioissa.

– Ohjaamme opiskelijoita perinteitä kunnioittaen luomaan helluntaiteologiaa, antaen tietoa ja työkaluja Raamatun tutkimiseen sekä oman näkemyksen perusteltuun muodostumiseen.

– Ensimmäisenä vuonna opetus painottuu johdantotasolle ja laajan yleiskuvan antamiseen. Toisena vuonna sisällön rinnalla aletaan nostaa esiin pohtivaa näkökulmaa. Kolmannella vuodella ja Master of Theology (MTh) -tasolla tavoitteena on pohtiva, arvioiva ja uskonsa ja oppinsa perustelemaan pystyvä henkilö.

– Opettajina painotamme kaikilla tasoilla ihmisenä kasvamista, kykyä arvostaa vanhaa, tutkia uutta ja löytää Jumalan johdatuksessa tie palvellen rakentaa seurakuntia.

– Muissa kuin suoraan teologisissa aineissa teologisen näkökulman mukaan ottaminen on oma myönteinen haasteensa kaikissa seurakuntatyöhön liittyvissä aineissa (esimerkkinä mm. johtaminen). Kaikissa näissä aineissa pyritään antamaan eväitä ja taitoja toimia tietojaan käyttäen seurakunnan parhaaksi.

 

Johtokunta totesi, että Iso Kirja kantaa helluntailaisen oppilaitoksen leimansa ilolla. Iso Kirja ei pyri olemaan liberaali eikä konservatiivinen koulu, vaan helluntailainen.

– Pääpainopisteemme on seurakuntatyö / käytännön teologia. Opetussuunnitelma / sisältö / materiaalin valinta on Ison Kirjan käsissä, sen vaki- ja tuntiopettajien. Näin on ollut myös Walesin yliopiston validoimissa ohjelmissa!

– Brittiyhteistyön vaikutus on tuonut koulutukseen omana erityispiirteenä sen, että johdantovuoden jälkeen, erityisesti kolmantena vuotena ja MTh:lla laajaan yleistiedon antamiseen keskittymisen sijasta poraudutaan opetuksessa syvälle muutamassa kohdin ja näin esimerkin kautta opetetaan malli, jota opiskelija voi hyödyntää kaikissa muissakin kohdissa saadakseen tietotaitoa.

 

Yliopistoyhteistyö aiheutti myös sen, että oli mietittävä sitä, miten helluntailaisuus ja akateemisuus mahtuvat saman katon alle. Neuvotellessamme 2003 Walesin yliopiston kanssa mahdollisesta yhteistyöstä selvitimme asiaa yliopiston näkökulmasta. Heidän ”faith community” –periaatteensa vakuutti meille, että voimme opetustyössämme toimia helluntailaista koulukuntaa edustaen, kunhan työssämme muutoin noudatamme akateemisia pelisääntöjä.  

 

Yliopistoyhteistyö on sopinut yhteen Ison Kirjan arvojen kanssa.  Assemblies of God -liiketaustaisen Global Universityn tunnuslause on ”Impacting Eternity - winning the lost and training the found - everywhere!” University of Walesin motto on puolestaan “Goreu Awen Gwirionedd – The Best inspiration is Truth”. 

 

Australialaisen Alphacrucis Collegen missio on “Equipping Christian leaders to change the world” ja visio ”A global Christian university, transforming neighbourhoods and nations.” Arvot on puolestaan kirjattu näin:

– Christ-centred: Committed to the teachings and example of Jesus Christ.

– Excellence: Committed to the pursuit of excellence.

– Integrity: Committed to the highest level of integrity.

– Innovation: Committed to innovation and continuous improvement.

 

 

Osaaminen käytäntöön

Teuvo Toivanen kuvaa teoksessa Hyvin tehty - Avaimia työhyvinvointiin (2014, 37,38) hengellisen johtajan ammattitaitoon liittyviä osaamisalueita. Nämä ovat niin palkattujen kuin vapaaehtoistyöntekijöiden jatkuvalle osaamisen kehittämiselle tärkeitä. Aihealueet ovat mukana myös Ison Kirjan koulutuksessa. Listaan kuuluvat niin tiedollinen, hallinnollinen, teknistaidollinen ja taidollinen osaamisalue, mutta mukana ovat myös minän osaamisalue, eettinen osaamisalue sekä kutsumustietoisuuden osaamisalue. Eettisen osaamisalueen sisään kuuluvat niin hyveellinen luonne, kristillinen todellisuuskäsitys ja ihmiskäsitys sekä kristilliset arvot, etiikka ja moraali. Kutsumustietoisuus pitää puolestaan sisällään uskonkuuliaisuuden, Pyhän Hengen osallisuuden ja hengellisen kasvun.

 

Kuten Kangasoja, Luoma ja Tossavainen sanovat teoksessa Matkalla uudistavaan seurakuntajohtamiseen (2009, 74) ”vuorovaikutus ja yhdessä oppiminen muuttavat arvoja samanlaisiksi ja edistävät ’terveen opin’ ymmärtämistä. Näin arvot liittyvät kiinteästi yhteiseen oppimiseen ja kasvuun.”

 

E. Olavi Salminen ja Teuvo Toivanen puhuvat myös johtajuuteen liittyvistä arvoista. Palveleva johtajuus – Miten johdan itseäni ja muita -teoksessa (2011, 30,118) he nostavat esiin lähteitään lainaten, miten johtajan pitää osata ”elää arvonsa todeksi” ja toisaalta ”saada ihmiset toimimaan arvojen, toimintaperiaatteiden, strategioiden ja tavoitteiden mukaisesti”.

 

Elävä usko näkyy yllä olevien arvojen mukaisessa elämässä. Teoksessa Lähinnä tietopuolista kirjallisuutta (2008, 77) Parkkila kuvailee sitä, miten oppilaitoksessa ei vain opeteta sanallisesti, vaan miten myös osaaminen laitetaan käytäntöön: ”Taustaliikkeelle ominainen kristillinen vakaumus ja usko näkyvät opiston arjessa. Internaattitoimintaan kuuluu olennaisena osana seurakuntaelämästä tuttuja ja myös seurakuntaelämään valmentavia elementtejä. Yhteinen jumalanpalvelus, rukoushetket… erilaiset syventymispäivät ja seurakunnallisten tilaisuuksien pito ja harjoittelu, ’osaaminen käytäntöön’ -periaatteella kuuluvat asiaan… Viikoittainen jumalanpalvelus on hyvä esimerkki tapahtumasta, jonka opiskelijat suunnittelevat ja toteuttavat yhdessä henkilökunnan kanssa. Kristillinen elämä on arjessa mukana olevaa ja tämä näkyy myös opiskelijoiden elämässä.”

 

Saman huomion tekivät jo aikanaan Jukka Määttä ja Pentti Yrjölä Opetushallituksen arviointisarjassa Perinteen ja nykyajan puristuksessa, Kansanopistojen arviointi (2001, 48): ”Eräiden pienempien herätysliikkeiden opistojen arvot näkyvät selvästi toiminnassa, ja myös opiskelijat sekä henkilökunta ovat tavallisesti sitoutuneet yhteiseen arvotaustaan.”

 

 

Uusi strategia 2019–2022

Kuluvan vuoden aikana on Isossa Kirjassa työstetty yhdessä, johtokunta, hallitus ja henkilökunta mukaan lukien, uutta strategiaa vuosille 2019-2022. Sen yhteydessä on ollut hyvä tarkastella myös aiemmin valittuja arvoja ja niiden näkymistä toiminnassa tämän ajan peiliä vasten. 5.11.2018 hyväksytyssä strategiassa uudeksi missio-lauseeksi muodostui ”Iso Kirja varustaa elämään ja palveluun – Tuemme kristillistä kasvua tarjoamalla monipuolista teologista koulutusta ja tuottamalla laadukkaita valtakunnallisia tapahtumia. Tarjoamme turvallisen ympäristön innostaviin kohtaamisiin ja kokemuksiin.”

 

Uuden visiomme mukaan ”Olemme merkityksellinen, elinvoimainen ja laadukas – Vuonna 2022 olemme elinvoimainen kristillinen opisto, jossa on hyvä oppia, virkistyä ja työskennellä”.

 

Tavoitteissa näkyy edelleen myös kansanopistomme rooli uskonyhteisön arvojen edistäjänä:

– Hyvin johdetulla työyhteisöllä on yhteinen ymmärrys päämääristä.

– Vuorovaikutus seurakuntien kanssa on aktiivista.

– IK-opisto tukee seurakuntien kehittämistyötä.

– Yhteistyö herätysliikkeen yhteisöjen kanssa on aktiivista.

 

 

Loppusanat

Olemmeko lopulta kyenneet edistämään uskonyhteisömme arvoja? Kangasoja, Luoma ja Tossavainen toteavat teoksessa Matkalla uudistavaan seurakuntajohtamiseen (209, 73), että arvot ”liittyvät myös tulevaisuudennäkyyn. Niihin sisältyy ajatus toivotusta päämäärästä; hyvästä yhteisöstä, hyvästä toiminnasta ja hyvästä/oikeasta elämästä.”

 

Jos kansanopistossamme opiskelleet ja meiltä valmistuneet ovat oppineet Paavalin sanoja (Fil. 2:1-4 ja 4:8-9) mukaillen jotakin Jumalasta, jotakin lähimmäisistään, jotakin kutsumuksestaan, jotakin nöyryydestä, joitakin tietoja ja taitoja, jotakin rakkaudesta – ja jos se jokin siirtyy heidän mukanaan seurakuntiin ja elämään siellä, missä he ovat – niin sitten olemme jossain määrin onnistuneet.

 

 

Pasi Parkkila

 

 

Kirjoittaja on IK-opiston apulaisrehtori.  

 

 

 

 

 

 

Lähteet:

 

https://www.ac.edu.au/about/vision-mission-values/

Alahuhta, M. 2015. Johtajuus, kirkas suunta ja ihmisten voima. Docendo.

Filosofian sanakirja. 1999. WSOY.

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980632

https://www.globaluniversity.edu/about_index.cfm

Harju, A. 2018. Onko kansansivistys ylisukupolvinen ilmiö? Kansanopistokokous 11.10.2018. Paasitorni, Helsinki.

Häkkinen, K. 2013. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Sanoma Pro Oy.

Iso Kirja 2019-2022 Strategia. Hyväksytty Iso Kirja -opiston johtokunnassa ja Iso Kirja ry:n hallituksessa 5.11.2018.

Jokinen, S. 2008. Puhu rakkaudesta. Päivä.

Juteini, J. 1781-1855. Laulu Suomessa. Suomalainen kansansävelmä. Teoksessa Pukkila, J., Rautio, M. Musiikkia oppimaan, Musiikki Fazer.

Kangas, L. 2014. Aatteita ja tietoa elämäntielle. Alkio-opisto 1947-2013. Alkio-opiston kannatusyhdistys ry, Korpilahti.

Kangasoja, M. 2001. Henkisen ja hengellisen kasvun edistämiseen. Iso Kirja –koulutuskeskuksen johtokunnan itsearviointi.

Kangasoja, M., Luoma, M. ja Mantsinen, T. 2014. Kohti hyvää seurakuntahallintoa. Aikamedia.

Kangasoja, M., Luoma, M ja Tossavainen, M. 2009. Matkalla uudistavaan seurakuntajohtamiseen. Aikamedia.

https://www.kansanopistot.fi/?sivu=esittely 

Laitila, J. 2018. Arvotausta kestävän opiston pohjalla. Kansanopistokokous 12.10.2018. Paasitorni, Helsinki.

Lehtonen, T. J. 2002. Organisaation osaamisen strateginen hallinta. Väitöskirja, Tampereen yliopisto.

Lähdemäki-Pekkinen, J. 2018. Koulutus huomisen hyvinvoinnin rakentajana. Kansanopistokokous 12.10.2018. Paasitorni, Helsinki.

Lähinnä tietopuolista kirjallisuutta. Matti Kangasoja 60 vuotta. 2008. Iso Kirja ry.

Määttä, J. ja Yrjölä, P. 2001. Perinteen ja nykyajan puristuksessa. Kansanopistojen arviointi. Opetushallitus, arviointi 10/2001.

Niemelä, S. 2011. Sivistyminen. Sivistystarve, -pedagogiikka ja –politiikka pohjoismaisessa kansansivistystraditiossa. Kansanvalistusseura ja Snellman-instituutti, Keuruu.

Niemelä, S. 2008. Sivistystyö. Maaseudun Sivistysliitto, Työväen Sivistysliitto, Kansan Sivistystyön liitto, Kansallinen Sivistysliitto, Svenska Studiecentralen, Vihreä Sivistys- ja Opintokeskus.

Nykysuomen sanakirja 5, 1996. WSOY.

Nykysuomen tietosanakirja 4, 1993. WSOY.

Ollila, M-R. 2010. Johtajan parempi elämä. WSOYPro.

Ollila, M-R. 1997. Moraalin tuolla puolen. WSOY.

Parkkila, P. 2007. Kansanopisto aatetaustansa koulutustarvetta täyttämässä. KansanOpisto Folkhögskolan –lehti 5/2007.

Pehkonen, M. A. 2018. Miten kansanopiston tulee kehittyä? Mikä on kansanopiston kärkihanke? Kansanopistokokous 12.10.2018. Paasitorni, Helsinki.

Salminen, E. O. ja Toivanen T. 2011. Palveleva johtajuus – Miten johdan itseäni ja muita. Aikamedia.

https://www.suomenhelluntaikirkko.fi/info/tietoja_suomen_helluntaikirkosta/arvot_visio_ja_missio

https://www.suomenhelluntaikirkko.fi/tunnustus_ja_opetus_2

Tervo, J. 2005. Elävän sanan koulussa. Reisjärven kristillinen opisto 50 vuotta. Reisjärven kristillinen opisto. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry. Oulu.

Toivanen, T. (toim.) 2014. Hyvin tehty – Avaimia työhyvinvointiin. Aikamedia.

Toiviainen, T. 2002. Vapaan sivistystyön visiot. Castrenilaista laatuviiniä uusissa tammitynnyreissä. Helsingin kaupungin suomenkielinen työväenopisto.

Torsti, P. 2018. Ketä varten kansanopisto? Kansanopistokokous 11.10.2108. Paasitorni, Helsinki.

Valtiontalouden tarkastusvirasto. 2004. Tarkastuskertomus 81/2004, Kansanopistojärjestelmä.

Virtanen, S. & Marjomaa, V. (toim.). 2005. Kansanopistokirja. Kansanvalistusseura, Helsinki.

http://www.wales.ac.uk/en/AboutUs/RobesandRegalia/ArmsandCrest.aspx



Pakina
51

PakinaEräässä seurakunnan tilaisuudessa katselin vanhaa naista, joka oli noussut muiden mukana seisomaan, kun ylistystuokion johtaja oli niin kehottanut. Nainen pysytteli sinnikkäästi tolpillaan, vaikka...
PakinaYksi, kaksi, kolme. Hyppy, hyppy, hyppy ja hyppy! Yhdellä jalalla ylös alas kuistin poikki, sitten hyppy 15 senttimetriä alemmalle tasanteelle seinästä tukea ottaen. Kurotus kaidetta kohti, re...
PakinaFaktojen maailma on hämmästyttävä ja samalla myös hauska tietokirja. Sen kirjoittaja on edesmennyt terveydenhuollon professori ja kansainvälisten huippuseminaarien suosittu luennoitsija Han...
PakinaEräänä syysiltana olin mieheni ja koirani kanssa lenkillä kodin lähellä. Kun koira etsi pissapaikkaa, katselin aikani kuluksi naapuritaloja. Katseeni pysähtyi erään talon yläkerroksen ikkunaan; ih...
PakinaTapasin taas pitkästä aikaa kaverini Erkon. Törmäsimme toisiimme Sokoksella jouluostoksilla.


Erkko halusi tarjota kahvit. En pannut vastaan. Olin jo ehtinyt oppia, että eläkeläisen ei...
PakinaHyvät kuulijat, tänään aiheenamme on yksilön­vapaus liikenteessä. Missä menevät sananvapauden rajat, kun kyseessä on liikennekäyttäytyminen? Kuuluvatko liikenne­säännöt julkisen puheen piiriin? On...
PakinaTalvi-ilta 2022 oli kuin Dickensin romaanista. Katu­lamput loivat oranssia va­loaan hämärtyvälle kadulle, jolla siniset varjot leikkivät väsymättä. Suuria, piparkakun kokoisia lumihiutaleita leiju...
PakinaAikuisiällä ystävystyin naisen kanssa, joka oli käynyt samaa koulua kuin minä. Emme vielä tuolloin olleet varsinaisesti tunteneet toisiamme, eikä minulla ollut erityisiä muistikuvia hänestä ko...
PakinaKaikki isät, haluan onnitella teitä juhlapäivänne johdosta.


Onnea teille, biologiset isät. Kannattaa iloita päivästä, jolloin hedelmöittyminen onnistui. Muistatte varmaan vielä hetken...
PakinaÄiti, missä sä oot?


– Hei! Mukavaa, että tulit juttusille. Saanko esitellä itseni? Olen äitipalvelun chat-robotti. Minulta voit kysyä mitä vain, mistä tahansa, milloin tahansa. Sääs...
PakinaUskovista koostuva talkooporukka keskusteli kahvitauolla lopun­ajoista. Oli päästy tuhatvuotiseen valtakuntaan asti.


”Siellä me uskovat sitten hallitsemme”, muuan talkoolainen totesi...
PakinaTapasin taas pitkästä aikaa Erkon. Törmäsimme sattumalta toisiimme

S-marketin parkkipaikalla ja jäimme tarinoimaan.


Huomasin heti, että Erkko oli innoissa...
PakinaHyvät kuulijat, tervetuloa seuraamaan luentoamme. Tällä luennolla paljastamme teille, mikä on kristittyjen salainen ase, mitkä ovat sen toimintaperiaatteet ja keskeiset ominaisuudet ja millainen o...
PakinaLuin juuri, että partioliike on muuttanut muun muassa erästä toimintansa ydinkohtaa partiolupauksen antamisessa. Partion peruskirjauudistuksessa partiolainen ei enää "lupaa parhaansa mukaan rakast...
PakinaOlen kesätöinäni suomentanut Peter ja Joel Halldorfin kirjaa Trons vittnen, joka kertoo merkittävistä ihmisistä kirkkohistorian varrelta. Pidän kirjassa etenkin siitä, että se osoittaa, miten...
PakinaTavattiin Erkon kanssa kesällä kirkonkylän torilla. Mies on samanlainen huonokuuloinen eläkeläinen ja traktorinomistaja kuin minäkin.

Tarjosin Erkolle torikioskilla kahvit...
PakinaAurinko porottaa, ilman täyttää puheensorina. Missioteltassa kiemurtelee parinkymmenen ihmisen jono, joka yhä pitenee. Väki jonottaa Daniel Kolendan tilaisuuteen – ei siihen, joka alkaa...
PakinaKuin prinssi Ruusunen näin unta, että heräsin satavuotiaasta unesta ja lähdin ulos maailmaan auvoisen tietämättömänä kaikesta tapahtuneesta kuin kananpoika.
Koplottelin puukengissäni pitkin katuja,...
Pakina”Sä nyt et varmaan paljon liikuntaa harrasta”, kaveri naurahti.
Tilanteesta on reilusti yli vuosikymmen. En ollut suoranaisesti lihava, mutten hoikkakaan, mistä kaveri ilmeisesti teki...
PakinaLänsimaiset uskovat rakastavat entistä enemmän itsekeskeistä kristillisyyttä. Siksi monia kiinnostaa tietää, miten uskoa voisi elää todeksi mahdollisimman helposti, mukavasti ja ennen kaikkea...
PakinaJuhannuskonferenssissa Ison Kirjan leirintäaluetta piristi vuosikausien ajan iloinen näky: asuntovaunu, jonka ulkoseiniä peitti muumiaiheinen taideteos. Valkoisten ja harmaitten, toinen toista...
PakinaOlemme kaikki joskus tavanneet ei-uskovia tai ainakin nähneet heitä kuvista. Vaikka jotkut kelpo uskonveljet ja -sisaret näissä tilanteissa pakenevat tai menevät hysteerisiksi, olen vakuuttunu...
PakinaErään hyväntekeväisyysjärjestön feissari pysäytti minut Helsingin Kalliossa ja aloitti keskustelun naisten oikeuksista. Kyseisen järjestön taktiikka on keskustelun aikana alkaa muina miehin...
PakinaMonilla paikkakunnilla järjestettiin vappuna kristittyjen yhteinen Jeesus-marssi. Eri kirkkokuntien väki tuli näyttävästi ulos kirkoistaan ja marssi yhtenä joukkona kaduilla laulaen ja plakaat...
PakinaJuu elikkästä ihan tämmöisellä iloisella asialla lähdin soittelemaan! Onko siellä puhelimessa uudestisyntynyt kristitty? Hyvä, no nyt olisi juuri sinulle erikoistarjous: saat hylätä uskosi ja ottaa t...
PakinaNyt, hyvät Seurakunnankaatajien salaseuraan vihityt, opetan teille seurakuntien muumioinnin alkeet. Monet seurakunnat ovat huolissaan kuolemisesta. Kuitenkin niiden olisi syytä olla paljon enemmä...
PakinaRaamattu on ikiaikaisena bestsellerinä asettanut vuosisatojen aikana normit myös nykyajan draamalle, näytelmille, kirjallisuudelle ja elokuville. Jo itsessään mukaansatempaava teos on täynnä...
PakinaKun pääsin syksyllä opiskelemaan, tiesin suuntaavani uudelle alalle ja irtisanouduin. Jälkeenpäin minulle valkeni, että olisin työhistoriani perusteella ollut oikeutettu aikuiskoulutustukeen – jo...
PakinaNyt ei kuulkaa riitä, että Suomessa on lapsiasiavaltuutetun virka. Maahan täytyy saada myös vanhusasiavaltuutettu. Sen on tämä alkukevään mediakeskustelu osoittanut.

Vaat...
PakinaVilho piti joulukuun alus­sa Jeesuksen kanssa pa­laverin. Hän ilmoitti, että oli päättänyt tulla pyhimyk­seksi vuoden loppuun mennessä. Jeesus katsoi häntä hetken.

– Tu...
PakinaTänäkin vuonna useim­pien ihmisten uuden­vuodenlupaukset unoh­tuvat jo ennen kesää. Suklaan syöminen alkaa viimeistään maa­liskuussa, ja kuntosalilla käymi­nen lopahtaa heti lumien sulet­tu...
PakinaEräänä päivänä luen Näkövammaisten Airut -lehdestämme purjehdusretkestä lomakotiimme Villingin saareen, Helsingin sisävesille. Niinpä juolahtaa mieleeni, että haastan ystäväni mukaan purjehtimaan...
PakinaTyyni valtameri kimalteli huhtikuun ilta-auringossa, vuoret piirtyivät siluettina taivaanrantaa vasten ja kaukana kulkivat rahtilaivat. Hiekkarannan penkeillä istui kymmenittäin ihmisiä villapaidoissa...
PakinaMinulla on kirjahyllyssäni lehtinen nimeltä Tanssin hurma ja mihin se vie. Vuonna 1943 julkaistu opas varoittaa tanssin vaaroista suorasanaisesti: ”Harvat henkilöt tietävät niin hyvin kuin tanssikoulu...
PakinaVaikka Ilmari oli jo van­ha helluntailainen, hän ei ollut koskaan ennen käynyt tässä suuressa hellun­taiseurakunnassa, jonka hienon kirkon ovella hän juuri seisoi. Ja kaupungissa kun sattui...
PakinaKirjoitan tätä juttua Espanjan Fuengirolassa, Manos Abiertas-lähetyskeskuksen pihassa. Vieressä pauhaa moottoritie. Olemme seitsemän hengen porukalla nauttimassa etelän lämmöstä, edullisista pitsoist...
PakinaKiitos, Uolevi, reippaasta puheesta! Kyllä elähdyt­tää mieltä, kun saa kuul­la noin elämänmakuisen kerto­muksen metsäretkestäsi ja oravi­en käpyjenkeräystavoista!

Ennen...
PakinaSeurattuani viime vuodet Fa­cebookia minusta on alkanut näyttää siltä, että palvelun käyt­tö tekee ihmisistä kuin huomaa­mattaan lapsellisia. Usein terve harkintakyky pettää, psykologi­set...
Pakina"Tässä Pirinen, päivää! Piti ihan soittaa päätoimittajalle ja kiittää siitä, että lehti on tullut 2000-luvulle. Siinä on nykyisin isompia kuvia ja enemmän visuaalisuutta. Ja lehden voi nyt antaa luett...
PakinaLapsena sain Gideoneilta pienen punaisen Uuden testamentin ja luin innokkaasti evankeliumeja. Kiinnostuin myös kirjan alussa ol­leista listoista, etenkin siitä, jos­sa lueteltiin kasvaneen...
PakinaEi kukaan. Artikkeli ei kuitenkaan voi olla näin lyhyt, joten pureskellaan hiukan tätä sitkeää pähkinää.



Ei minun ansiostani
Armoa on monenlaista, mutta armon peruskä...
PakinaLomakausi on aluil­laan ja suomalaiset valmistautuvat ku­kin tahoillaan otta­maan irti mahdol­lisimman paljon niistä harvoista hellepäivistä, joita Luoja meille ly­hyen kesämme aikana suo (...
PakinaMinulle soitti hiljattain sähkömyyjä. Kävin hänen kanssaan saman tahtojen taistelun kuin muidenkin puhelinmyyjien kanssa: minä yritin vakuuttaa hänet siitä, etten aio ostaa mitään, ja hä...
PakinaHelluntailainen, luteri­lainen ja baptisti ajoi­vat kerran autoillaan samalle parkkipaikalle. Aurin­ko paistoi ja autojen stereot huu­dattivat Hillsongia, Lutherin vir­siä ja mieskuorolauluj...
PakinaKevään tullen evankelistakin herää talviunilta. Markon matkassa -teokseen kootut kokemukset herättelevät jopa evankelistaa itseään.
PakinaLuulin pitkälle aikuisikään, että olen järjestelmällinen ihminen. Vasta elämänko­kemuksen karttuessa tajusin, että kyse on harhasta, jonka taustal­la on yritys sovittaa itsensä jo lapsuudess...
PakinaOli huhtikuun en­simmäinen sun­nuntai, kun Jeesus kuuli Ala-Kattila­mäen helluntaiseurakunnan veisun taivaastaan. Laulu kutsui: ”Sua odotan, jo saa­vu, Herra!” Jeesus nousi ja sanoi, että he...
PakinaUimaseuramme syntyi Jyväskylässä vuonna 1985. Aluksi muutamat meistä seurakunnan veljistä ko­koonnuimme paikalliseen uima­halliin vain satunnaisesti. Sitten perjantai-illoista muodostui joka...
PakinaJuttelin junassa vierusto­verin kanssa eläimistä, joita emme haluaisi lem­mikiksi. Minä en halunnut hämä­häkkiä, koska en uskaltaisi käsi­tellä sitä, eikä hän halunnut kar­vatonta kissaa....
PakinaEräs tuttavani osti karkkipussin, jossa piti olla muutamaa erilaista karkkilaa­tua. Kun hän aikoi nauttia ostoksensa, kävi ilmi, että yksi laatu puuttui kokonaan, vaik­ka se oli esitelty pu...
PakinaPitkällisen pohdinnan jäl­keen minä ja mieheni päätimme luopua aja­tuksesta, että kotonamme kuu­luisi pienten jalkojen tepsutusta, toisin sanoen leikkauttaa nart­tukoiramme. Alma ei tulevast...
PakinaRauhaa, rakkaat kanssapuhdista­jat, ja sydämelli­sesti tervetuloa rikkaviljan kitki­jöiden seminaariin! Ottakaa esiin Raamattunne – olihan kaikilla oi­kea käännös? Tällä kertaa harjoit­telem...
PakinaUseimmat ihmiset nautti­vat nukkumisesta. Joilla­kin tosin on nukahtamis­vaikeuksia. Toiset taas eivät ehdi aina edes avata iltalukemistaan en­nen kuin jo kuukahtavat höyhen­saarille. Minä k...
PakinaPakinan kirjoittaminen kuuluu lempipuuhiini, ja aiheet syntyvät mel­ko helposti. Kun tiedän, että kir­joitusvuoro lähestyy, jokin teema alkaa puhutella tai mieleen nou­see muisto, josta huom...
PakinaUskonto, toisin kuin ennen, on nykyisin arka ja hienotunteisuutta vaativa keskustelunaihe. Kansanperintönä vaikuttanut vakaumuksen siirtäminen uudelle sukupolvelle ei enää onnistu, tai a...
PakinaEn itse muista tätä tilannetta, mutta äitini muistaa. Olin alle kouluikäisenä kaupassa hänen kanssaan. Mieleni teki nakkeja, ja sanoin sen ääneen. Äiti oli sitä mieltä, että nakkeja ei...
PakinaKun vaimoni Tarja täytti 30 vuotta, meidän tuolloin nelivuotias Johannes-poikamme kauhisteli asiaa tokaisten spontaanisti äidille: ”Kolmekymmentä vuotta! Äiti, voi olla, ettet enää kaua...
PakinaTein tuon viereisellä sivulla olevan reformaattoritestin, ja lopputulos puhui lahjomatonta kieltään: kaksi vastausta lähensi minua E. Rotterdamilaisen suuntaan, neljä näkemystäni Lutheri...
PakinaOlen kerännyt kirjahyllyyni vanhoja avioliittoon ja perhe-elämään liittyviä oppaita, joiden lukeminen on nykyaikaiselle naiselle sekä hyödyllistä että viihdyttävää. Kokoelmani tähti on Veronica Dengel...
PakinaMeillä oli tapana käydä yhdessä kahvilla. Saatoimme usein istua pitkän tovin hiljaa. Pyörittelimme höyryäviä kuppeja hiljaa käsissämme ja kuuntelimme kadulta tulevaa puheensorinaa ja lii...
PakinaOnnellinen parisuhde vaikuttaa kaikkeen hyvinvointiin. Se näyttäisi vaikuttavan myönteisesti jopa ihmisen terveydentilaan. Ollakseen onnellinen parisuhteessa ihmisen tulisi olla tasapain...
PakinaViime kerralla (RV 34/2017) kirjoitin pieleen menneistä lomaodotuksista, kun kaivattu Suomi-lomani meni penkin alle. Tai paremminkin penkin päälle, jolle kaaduin liukkaassa kylpyhuoneess...
PakinaTilivelvollisuuden määritelmä on joko vapaaehtoisesti tai pakosta tehty sopimus raportoida tekemisistään jollekin taholle. Tilivelvollisuudesta on hyötyä niin työyhteisöissä kuin yksityi...
PakinaAmerikkalainen aikakauslehti pyysi lukijoitaan kertomaan, mitkä sanat lohduttivat ja rohkaisivat heitä eniten ja mitä he ennen muuta kaipasivat saada kuulla. Vastauksia kyselyyn tuli tuh...
PakinaMilloin ihminen oikeasti kehitti kiireen? Olemmeko aina juosseet kellon perässä ja suunnitelleet päivän menot minuuttien tarkkuudella? En oikein usko.


Teolli...
PakinaMinulla on kirjahyllyssäni Käytöksen kultainen kirja. Viimeksi käytin sitä rinkantestausretkellä lisäpainona yhdessä teoksen Anatomiaopas taiteilijalle kanssa. Ne kuuluvat kirjastoni painavimpiin opuk...
Pakina"Ottakaa huomenna vaihtovaatteet mukaan. Harjoittelemme pelastautumista, ohjaaja sanoi.
Melontakurssille ilmoittautuessa ei jostain syystä ollut tullut mieleen, että siellä joutuisi uppeluksiin. Jo...
PakinaSana masentunut merkitsee lamautunutta, apeaa, alakuloista, tukahtunutta, alistuvaa, hiljaista ja nöyrää. Se tulee sanajuuresta, joka tarkoittaa väsymistä, uupumista, pulaan tai hätään jo...
PakinaKun pikkusisko nappaa viisivuotiaalta veljeltään värityskynät, veli parkaisee: "Anna tänne!"


Kun sisko ei tottele huudosta huolimatta, veli kopauttaa siskoa kippiautolla p...
PakinaKylväjä lähti kylvämään. Kun hän kylvi, siemenet putosivat varsinaissuomalaiseen savimaahan, joka on kuivana kovaa kuin kivi ja märkänä kelpaisi ruukkujen muovailuun. Syövätkö linnut jy...
PakinaMuutama vuosi sitten olin aamiaisella helsinkiläisessä kahvilassa. Nuori miestarjoilija oli parhaillaan keräämässä astioita pöydistä, kun hän yhtäkkiä pysähtyi kohdallani.


–...
PakinaOsallistuin teini-ikäisenä valtakunnalliseen naisvoimistelutapahtumaan, jossa ryhmäni yöpyi helsinkiläisellä koululla. Illalla paikkoja tutkiessani huomasin, että rappukäytävästä pääsee k...
PakinaKevät on luovuuden aikaa, jolloin aloitan uuden kirjan kirjoittamisen. Niin tänäkin vuonna pistin kuudennentoista teoksen tulille. Tunne on juhlava, kun saan kirjoitettua ensimmäiset rivit. Se on neit...
PakinaMinusta tuli viime syksynä ensimmäistä kertaa kummitäti. Kummin tehtäviin kuuluu paitsi olla turvallinen aikuinen ja lapsen kaveri myös tukea tämän kristillistä kasvatusta. Aloinkin heti katsella last...
PakinaSeurakuntakentässä näkemykset tuppaavat liian usein ajautumaan vastakkainasetteluksi. Hengellisen ympäristön strateginen ajattelu onkin jakanut yllättävän paljon mielipiteitä johtoportaissa. Joidenkin...
PakinaToimituksessa mietittiin juttuideoita ystävänpäivän tienoille. Ehdotin koiran ja ihmisen ystävyyttä.

”Voiko koiran tapauksessa puhua ystävyydestä?” työkaveri mietti.

Ihmisparka, joka et...
PakinaMies se tulee räkänokastakin muttei tyhjän naurajasta. Tämän perusteettoman perisuomalaisen aasinsillan kautta siirrymme juoheasti tyhjännaurajiin.

Ateistit ja skeptikot ovat vuosien varrella a...
PakinaMoni ikätoverini on traumatisoitunut lapsena elokuvasta Kuin varas yöllä. Itselläni ei ollut tilaisuutta nauttia kristillisestä kasvatuksesta tältä osin, mutta aikuisiällä jouduin tekemisiin ihan oike...
PakinaNäin sanoo flegmaattinen ja yksinkertainen kalifi Harun-el-Pullah Ahmed Ahne -sarjakuvassa yksinvaltiaan auktoriteetillaan.

Ei ollenkaan huono idea, kyllä minäkin haluan olla hyvä. Ja kun oikei...
PakinaAlakouluikäisenä kiinnostuin rukoilemisesta. Olin oppinut äidiltä Isä meidän -rukouksen, mutta halusin viedä homman seuraavalle tasolle. Kokosin jakkaralle kotialttarin ja asettelin sille kaikki aihep...
PakinaNuorena kävin ystävieni kanssa tutustumassa tukholmalaisen seurakunnan sunnuntaikokoukseen. Tila sijaitsi syvällä ison rakennuksen uumenissa, jonne kuljettiin pitkien käytävien kautta. Seurakunta oli...
PakinaMinulla ei ole hallussani kovin monia perinteisiä aikuisuuden merkkejä. Olen naimisissa, mutta lapsia ei ole. On vakityö muttei asuntolainaa, autoa tai edes ajokorttia. Koira on sentään puoliksi kulta...
Pakina"Miksi meidän pitää olla niin köyhiä? Miksei meillä ole ikinä rahaa?! Jos mä voittaisin lotossa, niin mulla olis kaikkea!"

Näihin kysymyksiin vuosia sitten yksi lapsista halusi vastauksia – ja...
PakinaOlo on vähän kuin helluntaiepistolasta: kuulen ympärilläni puhuttavan innokkaasti vaikka mitä kieliä. On harmaa, lokakuinen päivä, ja bussillinen turvapaikanhakijoita Tornion raja-asemalta on saapunut...
PakinaRaamattu puhuu asenteesta yllättävän paljon. Ei suoranaisesti sillä nimellä, mutta selvästi siihen viitaten. Pelkästään Hengen hedelmästä ja lihan teoista kertovassa osuudessa voidaan sanoa, että asen...
PakinaSeuraavan 50 vuoden aikana ennustetaan Suomen ilmaston muuttuvan Unkarin ilmaston kaltaiseksi. MTV3:n uutisissa asiaa pidettiin hälyttävänä, luonnonkatastrofin kaltaisena peikkona:

”Ilmastonmuu...
PakinaHavahduin tänä kesänä siihen, etten ole pitkään aikaan ollut häissä. Suomalainen avioituu keskimäärin kolmikymppisenä, mutta tuttavapiiriini kuuluu paljon perinteisesti ajattelevia kristittyjä...
PakinaJoku joskus ja jossakin varmaan kiukutteli, kun hänen kaverinsa ei ollut samaa mieltä jostakin. Silloin hän keksi hienon fraasin, jota voi käyttää aina, kun tuntee olevansa alakynnessä eikä tiedä mite...
PakinaTapasin Andrén, kun vaelsin Espanjassa camino-reitillä. Olin tullut Mansilla de las Mulasin kaupunkiin ja ajatellut jäädä yöksi, mutta majatalo oli täynnä. Sanoin voivani nukkua lattialla, mihin majat...
PakinaViime syksynä Facebookissa kiersi negatiivisuushaaste. Siinä piti viikon ajan joka päivä kirjoittaa kohtaamistaan harminaiheista.

Otin haasteen innostuneena vastaan: lopultakin pääsen hyödyntäm...
PakinaJeesuksen vertauksessa isä järjestää juhlat kotiin palanneelle lapselleen, joka on menettänyt omaisuutensa ja maineensa. Tuhlaajapoika saa uudet vaatteet, sormuksen sormeensa ja vasikanpaistia pitopöy...
PakinaElämä yllättää! Jouduin jäämään täydestä työvauhdista sairauslomalle 24. helmikuuta viime vuonna. Syynä oli herra Parkinsonin muutto huusholliimme. Hänen vaikutuksestaan en kyennyt enää toimimaan amma...
PakinaAikanaan kudoin mattoja. Ostin kerran kuteita tehtaan myymälästä ja sain ison säkin halvalla, melkein ilmaiseksi. Kuteet olivat sekaisin, ihan yhdessä mykkyrässä, ja ne oli kerittävä säie säikeeltä. S...
PakinaTodennäköisesti tietyt kirkolliset juhlapyhät ovat helluntailaisille yhtä vieraita kuin niin sanotuille tavallisille tallaajillekin. Syynä voi olla se, että kirkkopyhät eivät kiinnosta ja ne koetaan l...
PakinaHuomasin olevani hauska vuonna 2009 helatorstain tienoilla. Se tapahtui Ranskassa yhteiskristillisessä Taizé-yhteisössä, jonka päiväohjelmaan kuului pienryhmäkeskusteluita. Havahduin siihen, että aika...
PakinaKun olin kuusivuotias, naapuriini muutti kaksi hiukan minua vanhempaa sisarusta. Suhteemme alku ei ollut lupaava. En ole varma, oliko syynä lällättely kadun toiselta puolelta vai mikä, mutta joka tapa...
PakinaOlen pulassa. Tapanani on ollut jo vuosia lukea joka päivä Raamattua ja mielenkiintoista raamatunlukuopasta iltaisin nukkumaan mennessäni. Tapa on niin piintynyt, että esimerkiksi ennen ulkomaan matka...
Ristin Voiton verkkosisältö nyt Ajassa-lehdessä – diginäköislehti päivittyy toistaiseksi tutulle paikalle ristinvoitto.fi:hin
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan