90 vuotta kirjoja ristin kunniaksi

Aikamedia Oy:n edeltäjä Ristin Voitto ry aloitti kirjankustantamisen vuonna 1926. Tässä katsaus vuosikymmeniin.


1926
Kustannusyhtiö Ristin Voitto ry rekisteröitiin. Aiemmin helluntaiherätyksen piirissä oli jo julkaistu yksityisluontoisesti joitakin kirjoja. Ensimmäinen kirjailija oli helluntaiherätyksen Suomeen tuonut norjalainen Thomas Ball Barratt, jonka teos Polttavia kysymyksiä 1–5 julkaistiin suomeksi vuonna 1913. Varhaisina vuosina Ristin Voitto ry:n kirjankustannustoiminta oli enemmänkin sattumanvaraista kuin säännöllistä.

1927
Ensimmäinen kustannusyhtiön julkaisema kirja oli Herramme tulee -laulukirja.

1930-luku
Kirjankustannustoiminta vakiintui. Julkaistu kirjallisuus jakaantui karkeasti kahteen  kategoriaan: evankelioivaan herätyskirjallisuuteen ja uskoville suunnattuihin pieniin opetuskirjoihin. Ristin Voitto ry loi suhteita kirjakauppoihin ja kirjastoihin. Vuonna 1932 julkaistiin jo 22 uutuuskirjaa sekä uusintapainoksia, ja niteiden yhteismäärä oli kymmeniätuhansia.

1940
Kirjallisuutta myytiin enemmän kuin koskaan ennen. Herätyskirjallisuuden lisäksi kaupaksi menivät Psalmit raamatunlukuohjeineen – todennäköisesti erityisesti sotilaille.

1939–45
Sota-aika lamautti osin kustannustoiminnan, sillä paperista oli pulaa ja miehet olivat rintamalla. Sodan jälkeen koettiin kuitenkin jälleen voimakas kasvu.

1950-luku
Vuonna 1950 ilmestyi lopunaikakirjallisuuden klassikko, Vilho Hartosen Mitä pian tapahtuu (Ilmestyskirjan mukaan). Oral Robertsin Neljäs mies ja Pelon ja sairauden voittajaksi olivat myös vuosikymmenen merkkiteoksia. Robertsin Vehnänjyvän ihme herätti keskustelua, koska tekstistä voi saada sellaisen käsityksen, että uhraaminen Jumalalle on “sijoittamista”,
joka antaa runsasta tuottoa.

1959
Ristin Voitto ry:lle oma kirjapaino, joka oli toiminnassa 1980-luvun alkupuolelle asti.

1960-luku
Kustannustoiminnan toinen suuri aalto, jota symboloi erityisesti 1965 suomeksi julkaistu David Wilkersonin Risti ja linkkuveitsi.

1966
Ristin Voitto ry Suomen Kustannusyhdistyksen jäseneksi. Suhteet kirjakauppoihin tiivistyivät.

1968
Ristin Voitto ry:n uusi toimitalo kirjapainoineen valmistui Vantaan Tikkurilaan. Henkilökuntaa oli lopulta kustannusyhtiössä noin sata, ja Ristin Voitto oli Suomen suurin kristillinen kustantamo.

1969
Kirjakerho Kristillinen kirjarengas aloitti. Kerhokirjojen ensimmäinen painos oli usein 10 000 kappaletta.

1970-luku
Ristin Voiton tuotannossa tapahtui profiilinmuutos: kirjailijakunta ammattimaistui ja alettiin julkaista enenevässä määrin kaunokirjallisuutta, mitä ei heti kentällä kovin helpolla sulatettu. Vuosikymmenen ykkösnimeksi nousi Jaakko Sahimaa.

1970
Aloitettiin suurteostuotanto, kuten Raamatun tietokirja ja taloudellisesti hullunrohkea käännöshanke Iso Raamatun Tietosanakirja, joka ilmestyi vuosina 1972–1975. Valtter Luoto  tuli Ristin Voitto ry:n kirjallisuusjohtajaksi 1971, ja kirjatuotanto alkoi laajentua yleiskristilliseen suuntaan. Vuodessa painettujen kirjojen kokonaismäärä oli huipussaan, noin 300 000 kappaletta.

1974
Kuusi kirjaa vuodessa tarjoava Nuorten kirjakerho aloitti toimintansa. Kerhossa julkaistiin esimerkiksi K. A. Pohjakallion, Unto Kunnaksen ja Tapani Sopasen  teoksia.

1980-luku
Herätyksen vuodet 1970–80-lukujen taitteessa lisäsivät kirjojen kysyntää entisestään.

1990-luku
Laman alkaessa Ristin Voitolla oli meneillään kaksi suurteosprojektia ja kiinteistöinvestointi Keravalla. Keväällä 1993 jouduttiin tekemään saneeraustoimenpiteitä.

1994
Kirjankustannustoimintaa varten perustettiin oma yhtiö, Aika Oy Kristilliset kirjat.

2000-luku
Uuden vuosituhannen tuottoisimpia kirjailijoita on Jukka Mäkinen, joka aloitti jo 1980-luvun lopulla. Mäkiseltä on ilmestynyt niin nuortenkirjoja kuin elämäkertoja ja evankelioivaa kirjallisuuttakin. Eila Payne ja Lea Kranz aloittivat ”toisen uran” – ensimmäiset teoksensa molemmat olivat julkaisseet jo 1950–1960-luvuilla. Payne siirtyi nuortenkirjoista lukuromaaneihin, Kranz puolestaan nuortenkirjoista romaaneihin ja pakinoihin.

2001–2002
Yhtiö oli toisen kerran täpärässä tilanteessa vuosituhannen vaihteessa, jolloin se ajautui selvitystilaan. Työtä päästiin kuitenkin jatkamaan ja Aikamedia-nimi otettiin käyttöön. Nimen tarkoituksena oli viestiä kokonaisvaltaisesta mediaosaamisesta.

2010-luku
2010-luvun kirjailijanimi on muutenkin herätysliikkeessä hyvin näkyvä Marko Selkomaa. Uudella vuosituhannella kirjailijan henkilökohtaisen yhteyden merkitys lukijaan korostuu. Tyypillinen ensipainos Aikamedian kirjasta on tuhannen kappaleen molemmin puolin. Nimikkeitä ilmestyy vuosittain keskimäärin 20–25. Tämän hetken myydyimmät teokset liittyvät ajankohtaisiin aiheisiin, kuten maahanmuuttoon, orjuuteen, islamiin ja hengellisiin ilmiöihin. Myös ihmisten henkilökohtaiset tarinat, kuten Kari Honkasen tilitys sairastumisestaan, kiinnostavat edelleen.


Anna Lehtinen

Juttua varten on haastateltu Valtter Luotoa, Tapio Sopasta ja Outi Kättöä, ja lähteinä on käytetty muun muassa teoksia Yhteyttä sadan vuoden ajan ja Kirjoitettu on.

”Miksi tällainen on julkaistu?”

Ristin Voiton tuotannosta keskusteltiin Ristin Voitto ry:n vuosikokouksissa usein enemmän kuin yhdistyksen toimintaan liittyvistä virallisista asioista. Esimerkiksi Peter E. Gillquistin teosta Rakkaus on nyt (1970) vaadittiin vedettäväksi pois markkinoilta liiallisen armollisuuden takia. Paavo Virtasen Muinaisen maailman tuho -romaanissa (1967) taas oli pahennusta herättänyt ”seksistinen” kohtaus Daavidista ja Baatsebasta. Myös lukijoilta eri seurakunnista tuli herkästi palautetta siitä, mitä Ristin Voitto saa julkaista.

Kirjoja itselle ja toisille

Tapio Sopanen kasvoi aikuiseksi Ristin Voiton kirjojen parissa. ”Kaikki” lukivat Juokse poika  juokse -kirjan. Kotimaisia kirjailijanimiä olivat muun muassa Unto Kunnas, K. A. Pohjakallio ja Lea Kranz, jonka nuorten ongelmia ja seurustelua käsittelevät ”kirpeän lempeästi kirjoitetut” kirjat kuluivat nuoren Tapion käsissä. Niilo Yli-Vainio kirjoitti pikku kirjasia, joiden Sopanen kertoo olleen helppoja jakaa ja ymmärtää uskosta osattomallekin. Frank Mangsin Sieluni laulu ja Hetkiä elämästäni tekivät häneen itseensä suuren vaikutuksen.

– Tunnetun evankelistan avoimuus ja nöyryys kolahtivat, Sopanen kuvailee. Kotimaan helluntailiikkeen suurten nimien teoksista Tapio Sopasen mieleen on jäänyt erityisesti Eino Ahosen lähetysaiheinen Ja Ganges soitteli univirttä, joka avasi ikkunan itään.

– Ahonen tiesi, miten helluntailaiselle lukijalle piti kirjoittaa, Sopanen toteaa.

”Näin elämäni muuttui”

Dramaattiset käänteet voimakkaiden – ja usein julkisuudesta tuttujen – hahmojen elämässä ovat aina kiinnostaneet lukijoita. Erityisesti Markku Vuorinen kunnostautui tällaisten tarinoiden kertojana 1980–1990-luvuilla. Riitta Ylipahkalan tarina Ritu ilmestyi Vuorisen kirjoittamana vuonna 1983, Miss Universum Anne Pohtamosta kertova Minun valintani 1993 ja Sari Essayah, usko ja urheilu vuonna 1994. Vuorinen kirjoitti myös muun muassa painija Jouko Salomäestä ja vankilaevankelista Kyösti Erkinkorvesta.

Ei nyt Suomessa huumeita ole!

Vuonna 1965 ilmestyi David Wilkersonin Risti ja linkkuveitsi, joka aloitti nuoriso- ja huumeongelmaa käsittelevien teosten buumin ja Ristin Voitto ry:n kustannustoiminnassa hyvin tuottoisan ajanjakson. Kirja oli aikaansa edellä, sillä huumeongelma oli jopa poliisijohdolle vielä tuntematon asia. Wilkersonin kirjan vanavedessä huimiin myyntilukuihin ylsi Nicky Cruzin elämästä kertova Juokse poika juokse. Aikamedian levinneintä kirjaa on myyty tähän mennessä yli 105 000 kappaletta.

Kustannuspäätöksiä tihrustaen

Mitä ammattimaisemmaksi kirjojen kirjoittaminen tuli, sitä paremmaksi muuttui käsikirjoitusten laatu, kertoo Ristin Voitto ry:n kirjallisuusjohtajaksi vuonna 1971 tullut Valtter Luoto.

– Käsikirjoitusten laatu oli hyvin kirjava; pitkään joukossa oli käsinkirjoitettujakin. Monia jouduttiin muokkaamaan melkein uusiksi julkaisua varten. Lähetystyöntekijöiltä käsikirjoituksia tuli tyypillisesti pienimmällä rivivälillä silkkipaperin ohuelle lentokirjepaperille kirjoitettuna, Luoto kuvailee.