Joulun suurin vaara

"Joulun sanoman unohtaminen ei ole suurin vaara, vaan se, että joulun sanoma on jo liian tuttu", Pekka Perho kirjoittaa.

Joulu tuo mukanaan valtavan määrän vastuita ja lisätehtäviä. Pitää valmistaa ruoat, pestä sauna, hankkia lahjat, koristella koti ja leipoa piparit.

Kiireen keskellä on helppo unohtaa joulun todellinen merkitys. Mutta unohtaminen ei ole sinulle suurin vaara. Suurin vaara on, että joulun sanoma on jo liian tuttu.

Olet kuullut jouluevankeliumin niin monta kertaa, että muistat sen ulkoa. Tiedät, että Maria kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen makaamaan. Muistat paimenet, jotka olivat kedolla vartioimassa laumaansa. Olet laulanut laulut, lausunut runot ja näytellyt paimenta joulunäytelmässä.

"Silti kukaan heistä ei saapunut seimen luo."

Et ole yksin. Samankaltaisen kokemuksen omaavia löytyy jopa jouluevankeliumistakin. Ensimmäisenä jouluna oli porukka, joilta Jeesuksen syntyminen jäi näkemättä, koska he tiesivät siitä liikaa: Jerusalemin uskonnolliset johtajat.

Itämaan tietäjät, jotka olivat tutkineet Vanhan testamentin kirjoituksia ja seuranneet tähteä, kysyivät kuningas Herodekselta neuvoja vastasyntyneen kuninkaan löytämiseen. Herodes kääntyi kirjanoppineiden puoleen, ja nämä tiesivät heti mistä oli kyse.

Kirjanoppineet olivat odottaneet tätä hetkeä satoja vuosia. He olivat keskustelleet siitä, pohtineet sitä ja rukoilleet, että he olisivat elossa, kun se tapahtui. He osasivat heti kertoa, että Messias syntyisi Betlehemissä, alle 10 kilometrin päässä Jerusalemista. Silti kukaan heistä ei saapunut seimen luo.

Meidän on hyvä huomata kirjanoppineiden varoittava esimerkki. Voimme tuntea joulun sanoman perikotaisesti, muistaa jouluevankeliumin sana sanalta 1938 käännöksen mukaan, laulaa kauneimmat Hengellisen laulukirjan joululaulut nuotilleen – ja silti joulun sanoma voi jäädä meiltä kokematta.

Mikä avuksi? Haluaisin itse harjoittaa kolmea asiaa, joita ehdotan myös sinulle.

Ensimmäisenä: Pysähdy. Sen sijaan, että juoksen läpi joulurutiinin Michael Bublén joululevyn tahdissa, päätän pysähtyä ja hiljentyä Jeesuksen kanssa. ”Hiljenny Herran edessä ja odota häntä” (Psalmi 37:7).

Toisena: Pohdi. Muistele joulun sanoman ydintä: Jumala itse syntyi maailmaan. Jumala ei ole etäinen komentaja vaan läheinen, rakastava Isä. Astuessaan maailmaan Jeesus olisi voinut tyhjentää temppelin tai kuninkaan palatsin, jonkin arvokkaan ja pyhän paikan. Mutta Jumala valitsi yksinkertaisen ympäristön. Hänen ensimmäinen sänkynsä oli seimi, karjaeläinten syöttövati. Jeesus ei pelkää sotkua. Hän astuu ihmistä lähelle, juuri sellaisena kun ihminen on. Jeesus haluaa astua sinua lähelle tänä jouluna, juuri sellaisena kuin olet.

Kolmantena: Kiitä. Mitä paimenet tekivät, kun he kohtasivat Jeesuksen? Entä itämaan tietäjät? Jokainen sydän, joka näkee Jeesuksen sellaisena, kun hän todella on, täyttyy kiitollisuudesta.

Paimenet polvistuivat hiljaisuudessa. Tietäjät antoivat lahjoja. Kiitollisuus näkyy tavalla tai toisella, mutta ennen kaikkea kiitollisuus tuntuu. Se tuntuu rauhalta, joka ylittää ymmärryksen. Se tuntuu ilolta, joka voittaa olosuhteet. Se tuntuu rakkaudelta, joka vuotaa yli ihmisille ympärillämme.

Tätä kaikkea toivon sinulle. Hyvää joulua!

Pekka Perho

Kirjoittaja johtaa Nouse ja Loista -työtä puolisonsa Neean kanssa