Merkkipäiviä: Hannu Grönroos 70 vuotta

Hannu Grönroos syntyi Nakkilassa 15.12.1951 Elli ja Erkki Grönroosin perheeseen nuorimpana neljästä veljeksestä. Koti oli tyypillinen suomalainen tehdastyöläisen ja maanviljelijän perhe, jossa kristillisyys ei tullut juuri mitenkään esille.

Sen verran äidin kohdalla usko Jumalaan vaikutti, että hän opetti viisi poikaansa rukoilemaan iltarukouksen. 

Hannu muistaa, että kerran hän kävi lapsena pyhäkoulussa, muutoin kosketus kristillisiin asioihin oli hyvin pintapuolista. Lähisuvussa ei ollut ketään tunnustavaa uskovaista. 

Aikuisuuden kynnyksellä Hannu muutti opiskelijana Poriin. Näissä vaiheissa musiikillinen puoli nosti päätään. Hannu, jolla oli hyvä lauluääni, pyrki musiikkiopistoon ja pääsi opiskelemaan laulua. 

Tämä osaltaan johti askeleen eteenpäin: Hannu pyrki Porin teatterin oppilaskouluun. Siellä toteutui se, mitä aikoinaan kansakoulun opettaja oli sanonut kehottaessaan hakeutumaan teatterialalle aikuisena, kun näki Hannun taiteellisen puolen. 

Teatteri valtasi nuoren elämän kokonaan, ja siksi vuonna 1970 Hannu pyrki teatterikouluun. Lähellä oli pääsy ja Hannu päätti yrittää uudelleen, mutta sitten tapahtui jotakin, mikä muutti elämän suunnitelmat ja sisällön. 

Hannu tuli uskoon. Se tapahtui 1970 heinäkuussa. Eräs Hannun ystävä kutsui tämän hengelliseen kokoukseen suureen kokoustelttaan Porissa. Mukana tilaisuudessa oli myös Marjatta, jonka Hannu oli tavannut teatterissa. Tuolloin he seurustelivat ja myöhemmin avioituivat. 

Tuo telttakokous oli Hannun ensimmäinen ”täyden evankeliumin” tilaisuus. Pyhä Henki otti nuoren miehen kiinni, samoin Marjatan, ja illasta muodostui molemmille 18-vuotiaille uskoontulon ilta. Hannun elämän suunta muuttui. Voisi sanoa, että hän astui ”teatterista temppeliin”. 

Heti alusta asti Hannun sydän halasi päästä kokouksiin ja siellä laulamaan hengellistä musiikkia. Liittyessään Porin helluntaiseurakuntaan hän liittyi myös seurakunnan kuoroon. Kun kuoro teki ensimmäisen levynsä, Hannu lauloi ensimmäisen soololaulunsa sille. Myöhemmin hänen omia äänitteitään syntyi useita. Vanhempien saarnamiesten pyynnöstä Hannun tie johti laulajaksi myös heidän kokouksiinsa eri puolille Satakuntaa. 

Hyvin nopeasti uskoontulon jälkeen Hannu koki myös kutsua lähteä kokoaikaiseen evankeliumin työhön. Vuonna 1975 hän irrottautui liike-elämän palveluksesta ja alkoi julistaa siellä, mihin Herra ovet aukaisi. 

Lähteminen hengelliseen työhön kiiri myös toiselle puolelle Suomea. Kotkasta otettiin yhteyttä ja Hannua pyydettiin seurakuntaan nuorisopastoriksi. Niinpä hän vaimonsa ja pienen tyttärensä kanssa muutti kaupunkiin. Työkausi Kotkassa oli vajaa kolme vuotta. Tämän jälkeen Hannu on palvellut helluntaiseurakunnan pastorina Helsingissä, Porissa ja Espoossa, johon tuona aikana rakennettiin nykyinen kirkkorakennus. Espoon seurakunta on ollut hänen ja puolisonsa kotiseurakuntana vuodesta 1988. 

Vuonna 1977 Samuli Siren sai sydämelleen tehdä elokuvan ”tuhlaajapojasta” nykypäivään sovellettuna. Hän pyysi Hannua pääosaan tietäen tämän näyttelijätaustasta. Elokuva valmistui 1978 ja sai erittäin hyvän vastaanoton seurakuntakentässä. Koulutyöntekijät näyttivät sitä kouluvierailuillaan, ja se levisi myös muun muassa Ruotsiin. Hannu sai kuulla myös uskoontuloista filmin vaikutuksesta. Tuohon aikaan oli vielä jonkin verran ennakkoasenteita hengellisiä elokuvia kohtaan. Hannu kertoo, kuinka eräänkin seurakunnan eläkkeellä oleva pastori, johon hän tuli työntekijäksi, totesi, että me luulimme saavamme pastorin, mutta saimmekin näyttelijän. Myöhemmin miehistä tuli hyvät ystävät. 

Seurakuntajaksoa seurasi seitsemän vuoden toiminta toiminnanjohtajana Hyvän Sanoman radiossa (nyk. Avainmedia). Tuo aika oli ”vuosisadan ihmeen” aikaa työssä Neuvostoliittoon. Samanaikaisesti avautui työ muslimimaailmaan. Yksi ”ihme” oli myös kotimaassa avautunut mahdollisuus välittää Tarjolla elämä -nimistä tv-ohjelmaa suomalaisille. Tästä kaikesta Hannu sai kertoa ympäri Suomea seurakuntavierailujensa yhteydessä, joita kertyi noin 500. 

Kun tämä työjakso oli ohi, myöhemmin Patmos Lähetyssäätiöstä otettiin yhteyttä ja pyydettiin työyhteyteen. Patmos-pastorin työtä kesti kaikkiaan 14 vuotta, kunnes vuonna 2012 Hannu jäi eläkkeelle. 

Eläkepäivät eivät suinkaan merkinneet laulajaevankelistalle laakereilla lepäämistä, vaan työ jatkui ilman ”maallisia valjaita” kokousten merkeissä eri puolilla Suomea. Näissä tilaisuuksissa laulu on olennainen osa Hannun julistusta. Hän toteaakin, että laulun sanoman pitää olla yhtä julistetun Sanan kanssa. Musiikilla on päässyt sellaisiinkin paikkoihin, joissa puhuminen ei olisi onnistunut, mutta laulaa sai. Erityisesti vanhat tutut hengelliset laulut ovat koskettaneet kuulijoita. Jopa jotkut ateistit ovat tulleet niistä kiittämään. 

Sähköinen media on avannut mahdollisuuksia niin radion kuin televisionkin välityksellä julistaa hyvää sanomaa. Nytkin Hannulla on Radio Patmoksessa joka ilta hartaus ja kerran viikossa Evankelistan eväät -saarnaohjelma. Myös TV7 on ollut yksi sanoman julistamisen kanava. 

Hannu on hyvin kiitollinen, että Jumala on antanut hänelle niin monta mahdollisuutta julistaa evankeliumia. Hänen rukouksenaan on vielä, että uskovat eri seurakunnista voisivat yhteen hiileen puhaltaen valloittaa suomalaisten sydämiä Jeesukselle. ”Vielä on paljon maata valtaamatta.” 

Ystävät ja työtoverit onnittelevat sekä toivottavat Hannulle terveitä ja siunattuja päiviä. Matka jatkukoon Herramme palveluksessa. 

Markku Vuorinen