Herätys, herätysliike!

Herätysliike on mielenkiintoinen sana. Se liitetään ainakin evankelisluterilaisen kirkon sisällä vaikuttaviin hengellisiin suuntauksiin, mutta myös helluntailaisuuteen. Meidät tunnetaan maailmalla ja Suomessa nimellä Helluntaiherätys. Useita muita vapaita suuntia kutsutaan sen sijaan kirkoiksi, kuten Vapaakirkko ja Metodistikirkko. Herätysliike-sanan taustalla lienee nimenomaan ajatus järjestäytymättömyydestä, vapaasta liikkeestä, Jumalan työstä ihmisten keskellä, yhteisestä missiosta.

Herätysliike-sana on erittäin kuvaava. Henkilökohtaisesti pidän siitä. Jumalan vaikuttama hengellinen herääminen saa aikaan ihmisissä liikettä samaan suuntaan. Jumalan Hengen
työn vaikutusalue ihmisten keskellä kasvaa ja leviää ihmisten palvelutyön, liikkeelle lähdön kautta.

Herätysliikkeen voi ajaa alas sammuttamalla herätyksen ja pysäyttämällä liikkeen. Voi kritisoida ja vikoilla sitä, mitä Jumala näyttäisi Henkensä kautta tekevän, ja kahlita esimerkiksi pelolla tai pakolla ihmisten jalat, kädet ja suun. Padota purot ja ojat. Joskin näin tehdessämme usein varmistamme uuden herätyksen ja liikkeen syntymisen jossakin muualla, jopa herätysliikkeen. Kyllä ihminen pystyy herätyksen ja liikkeen sammuttamaan, mutta ei synnyttämään; parhaimmillaan ehkä ylläpitämään. Ehkä.

Miksi kirjoitan tästä? Siksi, että olen huolissani. Pelkään, että noin 100 vuotta vanha herätysliikkeemme on irtoamassa tärkeimmiltä juuriltaan. Ei niinkään opin osalta, vaan nimenomaan herätyksen ja liikkeen osalta. Ja nyt tarkennan: en todellakaan viittaa järjestäytymiseemme kirkkokunnaksi, vaan henkiseen ja hengelliseen murrokseen, joka on käynnissä. Korkeakirkollista helluntailaisuutta Suomessa edustavat pikemminkin Perinteiset
helluntaiseurakunnat, ei Helluntaikirkko, mutta käytännön helluntailaisuuden kritiikkiä nousee isosti omista riveistämme. Osa meistä vaikuttaisi olevan paitsi antikarismaatikkoja, myös jopa antihelluntailaisia.


Olemmeko me enää herätysliike? Herätys ja liike? Villi ja vapaa? Haluammeko olla? Pastorit, vanhimmat, hallitusten jäsenet? Seurakuntalaiset? Arvostammeko Hengen työtä keskellämme? Onko sitä? Innostaako Jeesus, usko, seurakunta? Liikahtaako joku jonnekin sanoman kanssa? Vai huutelevatko herätystä vain puhujavieraat, kun me taas arvostelemme tai jopa oikeasti demonisoimme sanoman? Häh!!? Herätys, herätysliike!

Ja estämmekö liikkeen? Saako helluntailiikkeessä täyttyä Hengellä ja intoutua Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä? Vai leimataanko heti oudoksi? Missä ovat evankelistat? Missä ovat profeetat, jotka ohjaavat seurakuntaa Jumalan sisäiseen tuntemiseen? Missä ovat pioneerit, apostolit, jotka pohtivat maan valloitusta, uusien seurakuntien perustamista? Saako jonnekin Suomessa perustaa uusia seurakuntia? Arvostammeko – tai hyväksymmekö – armoitukset ja lahjat, jotka saavat meidät heräämään ja liikkeelle?

Säilyttämistä, hoitamista ja paimentamista kyllä arvostamme, kuten minäkin, mutta epäilen, säilyykö herätys ja liike ja elämä pelkällä säilömisellä.

Tarvitsemme herätystä ja liikettä.


Ari Vehosmaa

Kirjoittaja on Uusipesulan lomaileva pastori.