"Yksin ei kuulukaan pärjätä"

Anitta Sarén johtaa ylistystä ja ohjaa naisten solua Turun Kotikirkossa. Hänen perheeseensä kuuluvat mies, nelikiloinen koira ja kolmivuotias Ania, pieni Tarzan-tyttö.

Anitta Sarén ärsyyntyy törttöilevistä kuskeista ja piristyy turinatuokion avulla.

Perheeni mielestä olen hauska, säätäjä, stressaaja, tavaroiden löytäjä ja hukkaaja sekä ihan hyvä kokki. Ania-tyttäreni lisää tähän vielä, että ”ihana ja lakas sekä tosi hyvä syömään sitä suklaata”.

Omasta mielestäni olen elämän koko spektrin ja sen värien läpiliitäjä, silloin tällöin liian vahvoihin suojavarusteisiin pukeutunut, korkeita paikkoja pelkäävä kiitäjä, omituinen leijailija ja kuitenkin sohvalla viihtyvä tavis. Olen ystävällisyyteen ja rakkauteen pyrkivä tosi pieni ihminen.

Kun kaipaan piristystä, haluan tehdä jotain mukavaa ihmisten kanssa, joita rakastan. Kolmivuotiaan äitinä tarpeeksi hienoa on päästä vaikka juomaan teetä ja turisemaan kaikenlaista pariksi tunniksi.

Minua ärsyttävät törttöilevät autoilijat: riskejä ottavat ohittelijat, puskurissa kiinni ajavat tiukkapipot ja ne, joiden käsi on töötillä salamannopeasti, jos jokin asia ei heti onnistu. Myös todella moni muu asia ärsyttää sekä itsessäni että muissa, mutta on parempi, että jätetään tämä tähän.

Unelmoin siitä, että oppisin ottamaan rennommin ja elämään hetkessä. Siitä, että oppisimme tuntemaan Jumalan rakkauden ja luottamaan häneen hyvänä Isänä, saisimme kohdata aidon armon ja meistä riisuttaisiin pois kaikki ihmisestä lähtöisin oleva uskonnollisuus. Kunpa lakkaisimme seurakunnissa riitelemästä asioista, jotka eivät vie meitä läheisempään suhteeseen Jeesuksen kanssa.

Yksi isoista unelmistani on saada tämän elämän aikana nähdä Jeesus, siis ihan oikeasti nähdä!

Äitiys on opettanut minulle itsestäni ja vajavaisuudestani miltei enemmän kuin mikään muu. On pakko olla riippuvainen muista ihmisistä; yksin ei pärjää eikä kuulukaan pärjätä. Olen saanut kärsivällisyyttä (ja huomannut, miten kärsimätön oikeastaan olenkaan), rentoutta ja lisää huumorintajua. Nurjana puolena olen oppinut, mitä on huolehtia jostain samalla tietäen, ettei mikään siitä ole omissa käsissäni.

Itselleni tärkeä laulu oli aikoinaan Misty Edwardsin You won’t relent. Misty on ollut uraauurtava pioneerinainen ylistysmusiikin saralla. Hän on kirjoittanut rehellisiä ja syviä biisejä henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan. Musiikki ja ylistäminen on minulle luonteva tapa kommunikoida Jumalan kanssa. Minun on vaikea keskittyä rukouslistoihin, mutta ylistäessä rukous nousee usein kuin itsestään. Käyn läpi tunteitani musiikin ja muunkin taiteen kautta.

Pääsen käyttämään luovuuttani sekä musiikin että käsillä tekemisen kautta. Jos en pääse tekemään jotain luovaa, alkaa olla todella ummehtunut olo. Taivaan Iskä teki minut sellaiseksi, että jotain inspiroivaa ideaa ja sen toteutusta täytyy olla säännöllisesti, jotta kuulen myös hänen ääntään paremmin.

En koskaan unohda sitä hetkeä, kun tein positiivisen raskaustestin. Olo alkoi jo olla aika epätoivoinen, kun lasta ei kuulunut. Sitten tapahtuikin jotain ihmeellistä, kun Pyhä Henki täytti minua voimakkaasti yhden Tulimummoista rukoiltua puolestani. Hyvin pian aloin odottaa Aniaa. Kaksi viivaa raskaustestissä oli meille valtavan suuri merkki siitä, että Herra on hyvä!

Täydellisenä kesäpäivänä ilma on kuin morsian, huolia ei ole ja onni tuntuu olevan juuri siinä hetkessä. Sellaisena päivänä miettii, että jos meillä olisi tällaista ympäri vuoden, niin me suomalaisetkin olisimme vähän rennompia ja iloisempia.

Seurakunta merkitsee minulle Jeesuksen rakasta ruumista, jonka pää hän on. En pärjäisi ilman seurakuntaa: en ilman kotiseurakuntaani enkä ilman maailmanlaajuista seurakuntaa. Minulla itselläni on vain yksi palapelin palanen, ja minun tarvitsee nähdä muidenkin palaset, jotta voin päästä näkemään koko kuvaa.

Jeesus vetää sanattomaksi. Miten joku voi olla niin ihana ja hyvä? Miten joku voi olla valmis jättämään täydellisen kirkkauden tullakseen keskelle täydellistä pimeää? Psalmi 2:8 sanoo: ”Pyydä minulta, niin saat kansat perinnöksesi, ja maan ääriin ulottuu sinun valtasi.” Jeesus anoi Isältä, että saisi meidät perinnökseen. Mietipä sitä! Et ole siinä siksi, että Jeesuksen oli pakko kuolla puolestamme. Ei, ei hänen ollut pakko! Hän anoi sitä Isältä, koska hän halusi tulla ja antaa itsensä.

31/2016

Tietosuojalauseke