Ystävyys on Jumalasta

On vaikea löytää ihmistä, jolla olisi yhtä paljon ystäviä kuin Henna Saarisella. Heitä ovat kerryttäneet sekä työ nuorten parissa että ihmisistä kiinnostunut ja avoin luonne.

– Olen verkostoituja. Minähän rakastan ihmisiä, ja kaikki tietävät sen, Saarinen nauraa.

Kontaktien paljoudesta huolimatta ystävyys on hänelle mitä vakavimmin otettava asia, ja hän pyrkii olemaan uskollinen ihmissuhteissaan.

– Olen asunut muutamissa kaupungeissa ja säilyttänyt lähiystäväni kaikista niistä. Minun on aika helppo tutustua johonkin uuteen tyyppiin, mutta en ole kuitenkaan sellainen, että kaikki olisivat tervetulleita lähiystäväkseni, hän luonnehtii.

Ystävät eivät ole vain nimiä kännykässä, vaan heihin pidetään oikeasti yhteyttä. Eikä tapaamisissa pelkkä pintalätinä riitä.

– Olen ajatellut, että haluan jollakin tavalla elää syvemmällä tasolla kuin että käydään vain jossakin kahvilla. Haluan, että ystävyydessä on jotakin tosi syvää ja todellista; sellaista, missä itsekin voi olla haavoittuvainen ja kasvaa, Saarinen miettii.

Yksinäisyys yleistä

Henna Saarinen on suurimman osan aikuisiästään toiminut nuorisotyöntekijänä Suomen Vapaakirkon piirissä mutta nuorisotyön kutsumuksen ajamana tehnyt myös K-15-nimisiä tv-ohjelmia ja kirjoittanut kaksi kirjaa – toisen niistä hyvän ystävänsä Juha Lehtosen kanssa.

Kirjoissa K-15 ja K-18 käsitellään enimmäkseen juuri elämän tärkeitä suhteita: suhdetta toisiin, itseen ja Jumalaan.

– Ihmissuhteet ovat Jumalan valtakunnan ytimessä. Jeesus sanoi, että rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi – tässä on laki ja profeetat, Saarinen perustelee väitettään.

– Kaikki lopulta kuitenkin kulminoituu Jeesukseen ja ihmisiin, ja ei ole mitään sen vertaista.

Lähes 20 nuorisotyövuoden aikana Saarinen on käynyt nuorten kanssa lukemattomia keskusteluja. Niissä yksi pääaihe nousee yli muiden.

– Yleisin sielunhoitoaihe nuorilla on yksinäisyys, Henna Saarinen toteaa.

– Tämä teema on läsnä kaikissa keskusteluissa nuorten kanssa. Aikuiset eivät ehkä aina uskalla nostaa sitä niin paljon esille, mutta nuoret uskaltavat. Yksinäisyys liittyy ehkä myös heidän kehitysvaiheeseensa, jossa tehtävänä on irtaantua vanhemmista.

Yksinäisiä Saarinen kuuntelee mutta myös opastaa toimimaan. Monella on joku, jonka ystävä hän haluaisi olla. Niinpä Saarinen rohkaisee nuorta tekemään aloitteen.

– Kysyn, voisiko hän mennä vaikka nuortenillassa samaan pöytään.

Saariselle itselleen ei ole ongelma tutustua toisiin, mutta hän tietää, että luonne-erot, sosiaaliset taidot ja aiemmat kokemukset vaikuttavat ihmisten lähestymisvalmiuteen. Siksi esimerkiksi nuorisotyössä täytyy hänen mielestään olla mukana aikuisia, joilla on pelisilmää ohjata nuoria toimimaan yhdessä.

Kokemus nuorten parista osoittaa, että arkakin henkilö voi yllättyä iloisesti uskallettuaan ottaa askeleen toista kohti. Tätä pitäisi Saarisen mukaan tapahtua yhtä lailla aikuisten kesken.

– Yleensä ihmiset ovat vain otettuja, jos joku haluaa tutustua juuri heihin. Harvapa siitä vetää herneet nenään, Saarinen nauraa.

Tarvitsevuudelle tilausta

Saarisen mielestä ystävyydessä on olennaista se, että se on vastavuoroista ja siinä voi avata sydäntään toiselle pelkäämättä, että tulee torjutuksi. Ystävyydessä voi olla erilaisia aikoja elämäntilanteiden muuttuessa, mutta luja suhde kestää ne.

Ystävyys voi alkaa hymystä ja parista sanasta, mutta jatkuakseen se vaatii enemmän.

– Ihmissuhteethan ovat kovaa työtä ja ne vaativat tekoja. Kerran kehitimme Järvenpään Vapaaseurakunnan varkkileirillä ystävän kanssa hauskan lauseen: ”Jos ystäväsi on pulassa, jätä kaikki ja lähde.” Olemme yrittäneet myös toteuttaa tätä.

Ystävyydessä autetaan toista mutta tarvitaan myös kykyä ottaa apua vastaan.

– Tässä ajassa tarvitaan tiettyä terveellistä tarvitsevuutta, jossa jaat sen, mitä tarvitsisit. Silloin ihmiset, jotka rakastavat sinua, varmasti mielellään vastaavat tarpeeseesi.

Tunnemmeko toisemme?

Henna Saarinen ei ymmärrä sellaista ystävyysajattelua, jossa toisen pitää olla samanikäinen, -luonteinen ja melkein -näköinenkin, jotta hänen kanssaan voi luoda kontaktin.

Jos tämä ajattelu avartuisi, seurakunnan keskelläkin kenties nähtäisiin enemmän lämpimiä suhteita. Nyt erilaisten ennakkoasetelmien annetaan helposti kuihduttaa seurakunta jäsenrekisteriksi, jossa ihmiset työskentelevät ilmaiseksi.

– Paavali sanoo, että kun olemme Kristuksen ruumiissa, olemme toinen toistemme jäseniä. Miten voin olla jonkun jäsen, jos en tunne sitä toista? Saarinen kysyy.


Ruut Ahonen

Lue koko juttu