Elämän lähteellä

Valinnoilla, joita teemme koskien elämämme hengellisiä perustuksia, on jopa ajan rajan tuolle puolelle ulottuvia vaikutuksia. Paavali sanoi nuorelle Timoteukselle, että ”ruumiin harjoittamisesta on hyötyä vain vähään, mutta jumalanpelosta on hyötyä kaikkeen, koska siihen liittyy lupaus sekä nykyisestä että tulevasta elämästä”.

Kaikille tutussa Raamatun kertomuksessa Martasta ja Mariasta, löydämme tilanteen, joka on niin tuttu jokaiselle. Jatkuvan tekemisen johdosta koemme, että Martan osa tuntuu paljon läheisemmältä kuin ”laiskan” Marian. Kuitenkin mielessämme ja sydämissämme useimmiten tiedostamme, että mekin haluaisimme olla Marian vierellä Jeesuksen jalkojen juuressa.

Jeesus osoittaa, että jos tarkastelemme elämäämme ja sen todellisia perustuksia ajan ja ikuisuuden valossa, ei monillakaan asioilla ole todellista arvoa. Itse asiassa Jeesus sanoo, että vain yksi asia on erityisen tärkeä, Maria oli valinnut sen, eikä sitä oteta koskaan häneltä pois. Syystä tai toisesta juuri hän oli tehnyt valinnan, jolla olisi vaikutusta hänen koko elämäänsä. Hän halusi kuunnella Jeesusta ja vahvistaa näin suhdettaan häneen.

Me olemme omana aikanamme tämän saman valinnan edessä jatkuvasti. Asiat, ne hyvätkin, jotka pyrkivät estämään meitä viettämästä aikaa Vapahtajamme seurassa, saattavat olla hyvin erilaisia kuin Raamatun aikoina. Kaikki kohtaavat kuitenkin tuon saman perushaasteen: Valitsenko Herrani kohtaamisen päivittäisessä elämässäni vai sallinko ajan paineiden ja kiireen kuljettaa minut pois hänen läheltään? Maria teki oman valintansa, ja niin täytyy meidänkin tehdä.

Salomo kirjoitti: ”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.” Sydämemme varjeltuu vain elämällä lähellä Jeesusta. Siinä Pyhä Henki ottaa Kristuksen omasta ja jakaa meille. Tässä kohtaamisessa ja vuorovaikutuksessa sisäinen ihmisemme saa uudistua ja puhdistua.

Miten me käytännössä ”istumme” Jeesuksen jalkojen juureen? Se on niin helppoa, että se on vaikeaa: valitsemalla päivittäisen Jumalan kohtaamiseen rukouksessa ja hänen elävän Sanansa ääressä. Siinä Pyhä Henki muistuttaa meitä kaikesta siitä, mitä Jeesus sanoi. Hän vahvistaa ja virvoittaa ohjaten meitä elämään hänen johdatuksessaan.

Mikään ei ole muuttunut sitten Martan, Marian, Paavalin ja Timoteuksen päivien. Uuden armon vuoden avautuessa eteemme on syytä muistaa ja muistuttaa, että jumalanpelko ja läheinen suhde Jeesukseen tuo tänäkin vuonna aikaamme ja ikuisuuttamme koskevan siunauksen, jota ei voi millään muulla keinolla hankkia. Sen kautta me, seurakuntamme ja jopa yhteiskuntamme voi muuttua.

Petri Mäkilä