Hiipuminen - helluntaiherätyksen uusi normaali?

Uusi normaali -käsitettä käytetään silloin, kun kuvataan hiljattain muuttunutta olemisen tilaa, jonka kanssa nyt opetellaan elämään.

Uutta normaalia maailmalla edustavat vaikkapa napakka nationalismi, tuotantolinjojen siirtyminen halvempiin maihin, maahanmuuttoaallot, jatkuva ilmastonmuutospuhe ja ”totuuden jälkeinen aika”.

Vähän aikaa on jaksettu puhua häiriötilasta tai poikkeusolosuhteista. Nyt on tajuttu, ettei paluuta entiseen enää ole. Uusi normaali on peruuttamattomasti muuttunut kokonaistilanne.

Kun lukemat helluntaiherätyksen romahtaneista kasteluvuista vuodenvaihteessa saatiin, ainakin RV:n toimituksessa pudisteltiin päitä epäuskoisina. ”Ei tämä ole mitenkään mahdollista. Tässä on oltava jokin virhe. Eivät kasteet voi vuodessa vähetä kolmanneksella!” sanoin itse.

Nyt on alettu puhua myös Totutusta hyvästä, joka on Uuden normaalin surullinen vastapari. Yleensä pois lipuvaa vanhaa normaalia osataan arvostaa vasta, kun se on kadonnut. Hiljalleen Totuttu hyvä muuttuu Vanhaksi hyväksi ajaksi, joka kultaantuu muistoissamme täysin.

Aika ennen kännyköitä. Aika ennen internetiä. Aika ennen sosiaalista mediaa. Jokaiselle ikäluokalle on tarjolla oma Vanha hyvä aika, jota glorifioida.

Aika ennen ylistysryhmiä. Aika ennen Helluntaikirkkoa. Aika ennen vuotta 2015.

2010-luvun lipuessa loppuaan kohti Helluntaiherätyksen Uusi normaali on luvuiltaan paljon vaatimattomampi kuin vanha. Nyt on aivan relevanttia vaikkapa kysyä, onko meillä vielä viiden vuoden kuluttua omaa raamattuopistoa tai viikoittain ilmestyvää sanomalehteä.

Lähetystyö ja seurakuntakenttä toimii nyt myös aivan erilaisilla numeroilla kuin vielä jokunen vuosi sitten. Muutos on tapahtunut tietysti hitaasti, mutta jokin murtava luhistuminen on koettu parin kolmen viime vuoden sisällä.

Uusi normaali on kuitenkin jotain, mikä meidän tulisi hyväksyä. Hyväksyminen ei merkitse maansa myymistä tai vaipumista apatiaan. Se on niukkuuden näkemistä uudessa valossa ja sopeutumista uudenlaiseen toimintaympäristöön.

Voitaisiinko helluntaiseurakuntien Uudessa normaalissa nähdä myös hyvää? Tapaamisissa ja tapahtumissa on nyt havaittavissa uutta suoruutta ja ydinasiohin keskittymistä. Kehittynyt viestintätekniikka on myös suonut mahdollisuuksia laadukkaampaan yhteydenpitoon ja verkostoitumiseen arjessa.

Kaikenlainen ”pönöttäminen” on liikkeessä vähentynyt. Nyt halutaan kuunnella asiantuntijoita, vaihtaa näkökulmaa ja omaksua tuoreita toimintamalleja.

Ja mikä tärkeintä: kun rakenteelliset itsestäänselvyydet vähenevät, tulemme riippuvaisemmaksi Jeesuksesta ja alamme etsiä Pyhän Hengen voimaa ja johdatusta.

Toiminnoiltaan pienempi helluntaiherätys voi olla myös virtaviivaisempi ja ketterämpi. Oikeisiin asioihin keskittymällä se voi taas pian olla kasvava Jumalan seurakunta.

Silloin Uusi normaali onkin jälleen kasvu.

Anssi Tiittanen

Kirjoittaja on Ristin Voiton toimituspäällikkö.