Elämän lähteellä

Valinnoilla, joita teemme koskien elämämme hengellisiä pe­rustuksia, on jopa ajan rajan tuolle puolelle ulottuvia vaikutuksia. Paavali sanoi nuorelle Timoteukselle, että ”ruumiin harjoittami­sesta on hyötyä vain vähään, mutta jumalanpelosta on hyötyä kaikkeen, koska siihen liittyy lupaus sekä nykyisestä että tulevas­ta elämästä”.

Kaikille tutussa Raamatun kertomuksessa Martasta ja Mari­asta, löydämme tilanteen, joka on niin tuttu jokaiselle. Jatkuvan tekemisen johdosta koemme, että Martan osa tuntuu paljon lä­heisemmältä kuin ”laiskan” Marian. Kuitenkin mielessämme ja sydämissämme useimmiten tiedostamme, että mekin haluaisim­me olla Marian vierellä Jeesuksen jalkojen juuressa.

Jeesus osoittaa, että jos tarkastelemme elämäämme ja sen todellisia perustuksia ajan ja ikuisuuden valossa, ei monillakaan asioilla ole todellista arvoa. Itse asiassa Jee­sus sanoo, että vain yksi asia on erityisen tärkeä, Ma­ria oli valinnut sen, eikä sitä oteta koskaan häneltä pois. Syystä tai toisesta juuri hän oli tehnyt valinnan, jolla olisi vaikutusta hänen koko elämäänsä. Hän ha­lusi kuunnella Jeesusta ja vahvistaa näin suh­dettaan häneen.

Me olemme omana aikanamme tämän saman valinnan edessä jatkuvasti. Asiat, ne hyvätkin, jotka pyrkivät estämään mei­tä viettämästä aikaa Vapahtajamme seurassa, saattavat olla hyvin erilaisia kuin Raamatun aikoina. Kaikki kohtaavat kuitenkin tuon saman perushaasteen: Valitsenko Herrani kohtaamisen päivittäi­sessä elämässäni vai sallinko ajan paineiden ja kiireen kuljettaa minut pois hänen läheltään? Maria teki oman valintansa, ja niin täytyy meidänkin tehdä.

Salomo kirjoitti: ”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.” Sydämemme varjeltuu vain elämällä lähellä Jeesusta. Siinä Pyhä Henki ottaa Kristuksen omasta ja jakaa meil­le. Tässä kohtaamisessa ja vuorovaikutuksessa sisäinen ihmisem­me saa uudistua ja puhdistua.

Miten me käytännössä ”istumme” Jeesuksen jalkojen juureen? Se on niin helppoa, että se on vaikeaa: valitsemalla päivittäi­sen Jumalan kohtaamiseen rukouksessa ja hänen elävän Sanansa ääressä. Siinä Pyhä Henki muistuttaa meitä kai­kesta siitä, mitä Jeesus sanoi. Hän vahvistaa ja virvoittaa ohjaten meitä elämään hänen johdatuksessaan.

Mikään ei ole muuttunut sitten Martan, Marian, Paa­valin ja Timoteuksen päivien. Uuden armon vuo­den avautuessa eteemme on syytä muistaa ja muistuttaa, että jumalanpelko ja läheinen suh­de Jeesukseen tuo tänäkin vuonna aikaamme ja ikuisuuttamme koskevan siunauksen, jota ei voi millään muulla keinolla hankkia. Sen kautta me, seurakuntamme ja jopa yhteis­kuntamme voi muuttua.

Petri Mäkilä